Kitinä

exPertti kirjoitti:No, jos juniori jää ainokaisekseni niin siitä voi tulla karikko.

Mun on pakko myös todeta, että ajatusmaailmamme on niin erilainen. Oikeastaan tämä nostaa taas pintaan synnytyskonefiiliksen, alan uhmailemaan.

En vaan osaa samaistua. Johtuuko se sitten erilaisista lähtökohdista. Olen liikaa parisuhdetyyppi.

"Dumis" Ei yhtään täysjärkistä rivarinaapurustoa ole elämän aikana vastaan kävellyt. Siellä on aina "Varma Laakkonen" kaikkeen puuttuja, hullu yöt kukkuja yms.

"KaiN" Mut, turvallisuus oli EW:n sana. "tervetullut" oli kai alkuperäinen.

Kai sille voi tehdä muutakin kuin vaihtaa asuntoa. Itse ainakin katkeroituisin ja tiedostaisin tosi hyvin sen että noitten perkeleitten takia piti kämppääkin vaihtaa.

Kai Nalo kirjoitti:

exPertti kirjoitti:^ Missä kohtaa tuossa turvallisuudesta puhuttiin?

Ei jumalauta jos pitäisi rauhallisesta omakotitalosta muuttaa johonkin hemmetin rivariin pelkkien syöttiläitten takia hullujen naapureitten viereen.

Olet marza.

Sitä paitsi, kai sitä nyt ennemmin rivariin muuttaa kuin kerrostaloon.

Kyllä sitä mun mielestä pitää sen verran joustava olla, että jos oma lapsi asuu osan aikaa "kotona" ja toinen kokee asian epämukavaksi varsinkin sen takia, kun omat lapset eivät tässä talossa viihdy, niin silloin pitäisi yrittää tehdä kompromissi. Toihan on kun päätä seinään löisi. Ihan vitun sama kuinka kiihkeää on, nussitte vaikka laivan autokannella, mutta jos ei jälkikasvu viihdy teidän suhteen ohella teidän asumuksessanne, on kyllä päässä vikaa.

RP kirjoitti:Mun on pakko myös todeta, että ajatusmaailmamme on niin erilainen. Oikeastaan tämä nostaa taas pintaan synnytyskonefiiliksen, alan uhmailemaan.

En vaan osaa samaistua. Johtuuko se sitten erilaisista lähtökohdista. Olen liikaa parisuhdetyyppi.

Uhmaile ihmeessä, mutta omien halujen tukahduttaminen ei kait yleensä ole koskaan johtanut mihinkään terveeseen ja hyvään.

Elppis kirjoitti:Se ongelma olen minä itse, ainakin omasta mielestäni ja se, että mies osaa tietenkin hyväksikäyttää näitä piirteitä omiin tarkoituksiinsa: vedota empaattiseen luonteeseen joskus turhankin hyvin. Ketuttaa itseäni heikkous, kyky sanoa vastaan.

Miksi sanoisit vastaan asiassa, josta itsekin nautit? Onko mahdollista, että miellyttämisenhalusi ulottuu turhan voimakkaasti myös ulkopuolisiin, joiden mielestä sinun ei pitäisi tehdä sitä tai tätä asiaa miehesi puolesta? Ja vastaansanomisen halusi syntyy ainoastaan heidän pitämisekseen tyytyväisinä? Ei kannata antaa ulkopuolisten määrätä sitä, mitä sinä haluat.

Toisaalta voi myös olla, että käy kuten mm. äidilleni, joka myös aikaisemmin ymmärtääkseni ihan mielellään passasi isääni. Nykyisin nuo mieliteot ovat kadonneet. Eivät siis olleetkaan sisäsyntyisiä vaan johtuivat kasvatuksesta - siitä että hänen päähänsä oli mitä tiukimmin iskostettu naisen arvon riippuvan palvelualttiudesta ja kotirouvafaktorista. Ilmeisesti hän oli sisäistänyt tämän niin hyvin, että ikään kuin kuvitteli nauttivansa tästä naisen roolin toteuttamisesta, kunnes vanhemmalla iällä illuusio haihtui lopullisesti. Nykyisin se, että isä ei osaa edes vettä keittää (totuus!), vaikuttaa olevan hänelle enemmän rasite kuin ihana tilaisuus päästä auttamaan toista.

Mutta sekin on varmaan ihan mahdollista, että joku oikeasti, sisäsyntyisesti nauttii kotirouvailusta (uskon tietäväni ainakin yhden tällaisen ihmisen - se nautinto suorastaan hohkaa hänestä ulospäin!), ja luopuu siitä ympäristön painostuksesta. Silloin tilanne ei olisi juurikaan parempi kuin äidilläni nyt.

Monimutkaista!

MGandhi kirjoitti:Kyllä se silloin tarkoittaa sitä, että sä et ole tarkoittanut naiselle juuri yhtään mitään muuta kuin siittäjää/lasten elättäjää.

Eli siis jos et enää syystä tai toisesta pystyisi saattamaan vaimoasi raskaaksi, jättäisi tämä sinut jonkun sellaisen miehen takia, joka pystyisi? Surullista.

Kukapa meistä rakastaisi kumppaniaan täysin pyyteettömästi? Sinäkin kuitenkin haluaisit seksiä kumppaniltasi, joten jättäisitkö hänet jonkun toisen vuoksi jos et pystyisikään saamaan häneltä seksiä, eikä hän suostuisi myöskään siihen että kävisit vieraissa?

Kumppanin kanssa sitä kai haluaisi saavuttaa yhteisiä unelmia, esim. kolme lasta omakotitalossa. Jos nyksä tulee esteeksi tuolle unelmalle (jonka on toivonut olevan yhteinen unelma), tietenkin joutuu punnitsemaan kumpi on tärkeämpi säilyttää, unelmat vai nykyinen kumppani.

Onko tosirakkautta vain se että kärvistelee suhteessa vaikka ei saa siitä mitään itselleen?

EveryWoman kirjoitti:Monimutkaista!

Sanos muuta!!

exPertti kirjoitti:"KaiN" Mut, turvallisuus oli EW:n sana. "tervetullut" oli kai alkuperäinen.

Sanoin "eivät tunne oloaan turvalliseksi", eli yhdeksi sanaksi tiivistettynä "turvallisuudentunne". Eri asia kuin turvallisuus.

Jos ei tunne itseään tervetulleeksi oman vanhempansa luokse, kyseessä on turvallisuudentunteen vaurioituminen. Se ei ole mikään pieni juttu.

EveryWoman kirjoitti:

exPertti kirjoitti:"KaiN" Mut, turvallisuus oli EW:n sana. "tervetullut" oli kai alkuperäinen.

Sanoin "eivät tunne oloaan turvalliseksi", eli yhdeksi sanaksi tiivistettynä "turvallisuudentunne". Eri asia kuin turvallisuus.

Jos ei tunne itseään tervetulleeksi oman vanhempansa luokse, kyseessä on turvallisuudentunteen vaurioituminen. Se ei ole mikään pieni juttu.

Ihme semantiikkaa.

Itse olen elänyt siinä tilassa, että toisessa kotipaikassa on ollut vuosia jo toinen vanhemmista uuden puoliskon kanssa. Ja en tosiaan pitkiä aikoja tuntenut itseäni erityisen tervetulleeksi jne. Mutta se on ollut vain omassa päässä olevaa paskaa. Onneksi omat vajavaisuudet tiedostaa, jolloin on voinut ylläpitää hyviä välejä molempiin vanhempiinsa.

Oikea ongelma asiassa on nähdäkseni, että:
1) he eivät oikeasti tunne itseään tervetulleeksi. Mistä suuri osa voi johtua siitä, että äiskä asuu ihan väärän miehen kanssa eikä isän
2) he eivät ehkä halua käydä niin usein ja tämä on loistava tekosyy

Kumpikaan vioista ei korjaannu asuntoa vaihtamalla. Siitä tulee vaan uusia vikoja, joita ei ehkä sitten korjatakaan.

exPertti kirjoitti:Kumpikaan vioista ei korjaannu asuntoa vaihtamalla. Siitä tulee vaan uusia vikoja, joita ei ehkä sitten korjatakaan.

Kyllä minäkin uskon, että ongelma olisi mahdollista ratkaista myös ilman asunnonvaihtoa, mutta vaikeampaa se olisi. Ilman muuta sille lapsista, jonka koti se on ollut, paikalla on erilainen merkitys ja se on hänen luontevaa "reviiriään", kun taas vaimon lapsille se ei sitä ole. Ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, miten kukin siinä talossa käydessään käyttäytyy. Ja vaimon ikävät fiilikset lapsistaan vaikuttavat ennen pitkää myös parisuhteen onnistumiseen, halusi hän sitä tai ei.

Pelkkä asunnonvaihto ei välttämättä ongelmaa ratkaise kokonaan, mutta voi auttaa siinä merkitsevästi. Tilanteen tulisi olla lähtökohtaisesti mahdollisimman tasapainoinen. "Kotikenttäedun" antaminen osalle porukasta vain hankaloittaa tasapainon löytämistä. Siksi tekisin tuossa tilanteessa kaikki mahdolliset ulkoisetkin muutokset, jotka ratkaisua edistävät. Etenkin kun martza itsekin sanoi, ettei enää välitä edes omakotitalossa asua.

EveryWoman kirjoitti:No höh teidän kanssanne. Itsehän te niissä omissa suhteissanne elätte - ette kai tosissanne ajattele, että joku kitisijä voisi kommenteillaan muuttaa suhdetta jotekin olennaisesti erilaiseksi?

Sun listaa katellessa teki mieli luetella se kaikki, mistä edes suunnilleen on meillä selvitty... Ei taida olla hyvä hetki moiseen.

Ja seriously... Mun ongelma nettiin kirjottelussa on se, että annan poikkeuksetta väärän ja kovin puutteellisen kuvan, enkä vaan voi sietää sitä. Vaikkei muita juuri edes häiritsisi! Vituttaa saada vain osa kaikesta muiden silmille, vituttaa ne väärät mielikuvat, jotka ovat aina mielestäni ihan vääriä tasan siks, että mielipiteen muodostajalle ei ole tarjottu lähellekään kaikkea siitä matskusta, mitä pitäis.

Tietenkään mun ei pitäis välittää yhtään mitä ajatuksia tekstit muissa herättää vaan käyttää itsekkäästi muita hyödyks, repiä jotain erilaisia näkökulmia ongelmiini... Mut kaikki antaa ihan vääriä jos jaan väärin. Diuh! :p

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Sun listaa katellessa teki mieli luetella se kaikki, mistä edes suunnilleen on meillä selvitty... Ei taida olla hyvä hetki moiseen.

Sen verran tiedän, että teillä lienee ollut moninkertaisesti paskemmat nakit tähän mennessä.

Mutta sitä en ihan hiffannut, miksei "näistä selvitty" -luettelon kirjoittaminen olisi hyvä idea? Eikö siitä saa voimaa ja virtaa? Itse ainakin saan kun ajattelen kuinka paljon paremmin kaikki on nyt (elän kuin eri maailmassa ja eri suhteessa, eri henkilön kanssa). Vai johtuuko se siitä, että pelkää etteivät ne jutut olisikaan vielä takana päin?

Ja seriously... Mun ongelma nettiin kirjottelussa on se, että annan poikkeuksetta väärän ja kovin puutteellisen kuvan, enkä vaan voi sietää sitä. Vaikkei muita juuri edes häiritsisi! Vituttaa saada vain osa kaikesta muiden silmille, vituttaa ne väärät mielikuvat, jotka ovat aina mielestäni ihan vääriä tasan siks, että mielipiteen muodostajalle ei ole tarjottu lähellekään kaikkea siitä matskusta, mitä pitäis.

Tietenkään mun ei pitäis välittää yhtään mitä ajatuksia tekstit muissa herättää vaan käyttää itsekkäästi muita hyödyks, repiä jotain erilaisia näkökulmia ongelmiini... Mut kaikki antaa ihan vääriä jos jaan väärin. Diuh! :p

No miksi annat väärän ja puutteellisen kuvan? Tulisiko kokonaiskuvasta liian pitkä kirjoitus vai onko enemmän kyse siitä, että kokonaisuus ei oikein hahmotu?

Näistä selvitty- lista vois olla ihan kiva:

1. Mun mustasukkaisuus - miehen sosiaalisuus ei vaan suhteen alussa tuntunut mun mielestä korrektilta, vaadin saada kaiken huomion.

2. Valkoiset valheet - miehellä oli tapana valehdella tyhmimmistäkin asioista päin naamaa. Onneksi on paska valehtelija.

3. Siitä mitä halutaa; sekavaa mutta suunnilleen samansuuntaista. Nyt tiedetään. Ja tiedetään mitä ei haluta.

exPertti kirjoitti:Ei yhtään täysjärkistä rivarinaapurustoa ole elämän aikana vastaan kävellyt.

Mikä on Pertsa yhdistävä tekijä sulla ja kaikilla sun naapureillas?

Sun juttujas lukeneena ja mielipiteitäs ihmetelleenä, en todellakaan ihmettele, että koet kaikki naapurisi (ja muut elämääsi koskettavat ihmiset, vaimosi mukaanlukien) hulluiksi/mielipuoliksi/idiooteiksi. Sä et vaan tajua niitä... niin tai sitten ne ei tajua sua.

Apua, mun orastava parisuhde Yllätysmiehen kanssa saattaa kariutua siihen, että se tuntuis olevan vähän turhankin tarkkanäköinen mun suhteen. Iik!

EveryWoman kirjoitti:Mutta sitä en ihan hiffannut, miksei "näistä selvitty" -luettelon kirjoittaminen olisi hyvä idea? Eikö siitä saa voimaa ja virtaa? Itse ainakin saan kun ajattelen kuinka paljon paremmin kaikki on nyt (elän kuin eri maailmassa ja eri suhteessa, eri henkilön kanssa). Vai johtuuko se siitä, että pelkää etteivät ne jutut olisikaan vielä takana päin?

Onhan niitäkin asioita tosiaan, mitä ajattelemalla huomaan vain hymyileväni. Niistä muodostuu tää nykyhetken iloisempi osuus, niistä saa virtaa ja järkyttävän tarpeellista uskoa. Mut kaikki ei oo takana päin, läheskään kaikki. Joidenkin asioiden vuoksi kaikki on melkein paremmin nyt kuin ennen, mutta sieltä ne tietyt pirut nousee aina vaan uudelleen häiritsemään ja tottakai ne nousee silloin kun ei ihan oikeasti enää jaksaisi. Olen kyllä tajunnut, ettei kaikesta tietysti edes pääse yli, tai siis ne eivät unohdu ja ovat aina läsnä mutta jotenkin "tossa käsiteltyinä vieressä", eikä ole enää mitään anteeksi annettavaa tai pyydettävää, jotkut asiat vaan on. Sinänsä nekin kuuluisi sille "näistä selvitty" -listalle...

EveryWoman kirjoitti:No miksi annat väärän ja puutteellisen kuvan? Tulisiko kokonaiskuvasta liian pitkä kirjoitus vai onko enemmän kyse siitä, että kokonaisuus ei oikein hahmotu?

Tuntuu, etten osaa muodostaa ymmärrettäviä lauseita. Ranskalaisin viivoin (terapeutillekin) kasattu "ongelmalista" on liian karun näköinen, sieltä puuttuu ne tärkeät mutta, silti, vaikka jne jne. tekijät, joita jotenkin tartten ymmärtääkseni miks me edes ollaan yhdessä.

... Mies totes, etten kirjota listaa koska en kestä niitä sinä senkin hyväuskoinen hölmö nainen!! -heittoja enää yhtään. Jaa-a. Mä oon aika hauras nykyään.

Frederik Krueger kirjoitti: Onko tosirakkautta vain se että kärvistelee suhteessa vaikka ei saa siitä mitään itselleen?

Mitään itselleen? Kuten nykyisen lapsen.

Ja miksi sekoitat seksuaalisten halujen tyydyttämisen lasten tekoon?

MGandhi kirjoitti:Mikä on Pertsa yhdistävä tekijä sulla ja kaikilla sun naapureillas?

Sun juttujas lukeneena ja mielipiteitäs ihmetelleenä, en todellakaan ihmettele, että koet kaikki naapurisi (ja muut elämääsi koskettavat ihmiset, vaimosi mukaanlukien) hulluiksi/mielipuoliksi/idiooteiksi. Sä et vaan tajua niitä... niin tai sitten ne ei tajua sua.

Merkitään tämä luetuksi. Ei sinullakaan kyllä hyvin mene.

Vesper kirjoitti:Apua, mun orastava parisuhde Yllätysmiehen kanssa saattaa kariutua siihen, että se tuntuis olevan vähän turhankin tarkkanäköinen mun suhteen. Iik!

Ainoa oikea tilanne lähteä suhteeseen imho.

Oishan sitä niin kiva ohjailla toista ja sitä suhdetta mielin määrin niin kuin itse haluaa, ja kurja fiilis kun toinen näkeekin niistä yrityksistä läpi. Mutta se itsen läpi näkevä kumppani on ainakin mulle merkinnyt pakkoa kohdata omia virheitä ja ongelmia, joilta on yksin eläessä liian helppo sulkea silmänsä (tai liian hyväuskoisen ja kritiikittömän kumppanin kanssa eläessä). Ja kun niitä on kohdannut, niin yllättäen omasta elämästä on tullut itsellekin kivempaa. Sen kun vielä pystyy jakamaan toisen kanssa ja tarjoamaan samaa vastapalvelukseksi, niin.. Siksi mä elän parisuhteessa. Jos tuo puuttuisi, eläisin ennemmin yksin.

Kyllä vittu kuulkaa kun teidän juttuja lukee niin en yhtään ihmettele, että vähän karikot napsuu.

Minusta on ällistyttävää, että kukaan teistä on koskaan saanut kenetkään.

Pitää vaan osata pitää turpansa joskus kiinni, tai hiljaa auki, ei se sen vaikeampaa ole. Pitää kiinni saamastaan siis. Saamiseen saatto riittää joskus pelkkä reikä!

Vesper kirjoitti:Apua, mun orastava parisuhde Yllätysmiehen kanssa saattaa kariutua siihen, että se tuntuis olevan vähän turhankin tarkkanäköinen mun suhteen. Iik!

Just hyvä.

Ei sviddusaatanajoo. Toi Martzan talokytkykauppajuttu ja sen puiminen saa vedet silmiin huvituksesta. Se on selvä, että EW:ltä löytyy täysin pölhö teoria tähänkin, mutta että aikuiset ihmiset komppaavat perässä, huh huh!

Mä muutin ainoinani lapsuudenkodistani pois. Aina siellä käydessäni olo oli kotoisa. Sitten vanhempani erosivat ja äitini muutti omaan asuntoonsa. Siellä käydessäni olo ei ollut järin kotoisa, koska tilaa oli liian vähän ja ilmeisesti mieli vielä haikaili lapsuudenkotiin. Sittemmin äitini on muuttanut "uuden" avomiehensä kanssa tämän asuntoon. Siellä käydessäni olo ei aluksi ollut kotoisa, koska en tuntenut äitini miesystävää kovin hyvin ja olo oli kuin vieraalla ihmisellä vieraalla maalla. Nyt kun tunnen hänet paremmin, tunnen myös heillä käydessäni oloni kotoisaksi; meininki on leppoisaa ja tilaa riittää taas kaikille.

Kyllä se kotoisa tunne lähtee siitä talossa vallitsevasta ilmapiiristä ja omasta suhtautumisestaan talon asukkeihin. Ei tilanne muutu mihinkään taloa vaihtamalla, jos muuttuisikin niin muuttuisi niin vähän että koko projekti on aivan vitullinen ylilyönti. Ymmärsin, että koska Martza on laittanut omat kakaransa maailmalle ko. talosta, on siellä tällä hetkellä tarpeeksi tilaa leasing-kakaroillekin. Eli joko Martzan eukon mukulat vierastaa Martzaa tai eivät ole vielä vieroittautuneet äitin tissistä&lapsuudenkodistaan. Jos olisin Martzan saappaissa, mitä en onneksi ole, passittaisin eukon ennemmin laitoshoitoon kuin suostuisin muuttamaan silkan hulluuden takia kotoani.

EDIT: lisätään nyt vielä, että olen siinä käsityksessä etteivät M:n eukon muksut asu ko. talossa. Jos ovat alaikäisiä ja asuvat, niin silloin ymmärtäisin heidän itkuaan paremmin ja sitä, että äitinsä saattaisi harkita muualle muuttamista.

^Martzahan on muuttamassa joka tapauksessa. Kyse oli vain siitä, suostuuko hänen ylhäisyytensä muuttamaan rivitaloon, jotta vaimo saa puutarhan, vai pakottaako perheen kerrostaloon omien mielitekojensa mukaisesti.

Mun mielestä suhde kannattaa pyrkiä pitämään tasapainossa. On ilmeistä, että vaimo ja lapsensa ovat olleet altavastaajan asemassa tähän asti, joten rakastava henkilö antaisi heille nyt vuorostaan vähän valinnanvapautta.

Eiköhän martzan parisuhde toimi 100%:sti riippumatta siitä asutaanko kerrostalossa vai puutarhassa.