Kitinä

EveryWoman kirjoitti:loppu mahdollinen liikunta tulee sitten hyötyliikuntana.

Miten sä käytännössä toteutat hyötyliikuntaa? Mitä se on?

herätys 6:30-8:30
aamiainen 7:00-10:00
töihin 8:00-!0:00
lounas 11:00-13:00
töistä 15:30-18:30
(siivousta, urheilua, saunaa, elokuviin. oluelle 17:00-21:00)
netissä/syömistä/tvn katselua tai kaikkea kaiken aikaa 18:00-1:30
nukkumaan 22:00-02:00

Aika loose-aikataulu mutten tykkää hötkyillä, muut saa sitten elää mukaani jos haluavat, muuten? Olen aika tytyväinen tähän järjestelyyn..
Viimeiset kymmenen vuotta on kulunut miellyttävästi mutta nopeasti..

EveryWoman kirjoitti: En halua, haluan myös päästä ulos (voi tosin olla, että vuoden edetessä mielipide muuttuu). Eikä mulla ole mitään kunnon varsinaiseen kohottamiseen liittyviä tavoitteita tälle kolmelle viikolle; ainoa tavoite on saada aivot toimimaan paremmin + tottumaan siihen, että klo 9 ja 10 välillä on tarkoitus liikkua.

Toki, se on jokaisella oma tapansa hakea samoja vaikutuksia, ei mikään laki vaadi kuntosalille menemään moisen toteuttamiseen. Ulkoilmassa voi käyttää ihan vaikka niitä luonnollisia painoja mitä on suotu hyväkseen. Esimerkki oli mainittu vain omaa lähtökohtaani verrokkina käyttääkseni.

EveryWoman kirjoitti: Mä inhoan "salia", joten ainakin toistaiseksi voimaharjoittelu tapahtuu kotona oman painon avulla. Painoa tuntuisi olevan ihan riittämiin, ainakin suhteessa nykyisiin voimiini!

Ah, ymmärsin että olit taipuvainen lisäämään nimenomaan massaa, jota toki tulee mielestäni helpoiten kuvatun kaltaisella treenillä, varsinkin jos on nk. tuulennussima vinkuheinä ruodoltaan (tämä oli siis minä 15v sitten, et sinä nyt).

EveryWoman kirjoitti:Kuten sanoin aiemminkin, 60 min päivässä on yläraja liikunta-ajalle - enempään ei riitä aika päivittäin. Turha tehdä sellaista aikataulua, jonka tietää jo valmiiksi epärealistiseksi. Se on varmin tapa epäonnistua.

Ja tuo on oltava yhdessä pätkässä, loppu mahdollinen liikunta tulee sitten hyötyliikuntana.

Jaa? Noh, voihan sen vartin räväkän kävelylenkin mieltää vaikka postilaatikolla käyntiin, tulee se hyöty samassa paketissa tmc. Idea on vain saada kroppa heräämään siihen päivään (ts. saada ne aivot toimimaan).

Sanoisin silti, että 60min päivässä 3vko ajan ei välttämättä kuvaamasi kaltaista lopputulemaa, mutta ei kai se kokeilemasta estä?

McJanne kirjoitti:Ah, ymmärsin että olit taipuvainen lisäämään nimenomaan massaa, jota toki tulee mielestäni helpoiten kuvatun kaltaisella treenillä, varsinkin jos on nk. tuulennussima vinkuheinä ruodoltaan (tämä oli siis minä 15v sitten, et sinä nyt).

Taipuvainen lisäämään massaa = tavoitteena kasvattaa lihaksia? Vai mitä tuo tarkoittaa? Kuten sanoin, minulla ei ole tavoitteena kasvattaa näkyvästi lihaksia (eikä myöskään poistaa rasvaa). Tavoitteena on liikunnasta tuleva hyvä olo; ja toisena tavoitteena on tunnin mittaisen liikuntapätkän sovittaminen päiväohjelmaan sillä tavalla kiinteästi, että en koe sen ajan olevan pois esim. työhön käyttämästäni ajasta.

Kun nämä on hoidettu ja peruskunto alkaa olla sellainen, että kaipaan jotain lisäohjelmaa, niin asia arvioidaan uudelleen. Ja siis tuohon lisäohjelman tarpeen syntymiseen menee varmasti kauemmin kuin kolme viikkoa, jos sitä tarkoitit. Näilläkin menetelmillä kuntoilun raskautta voi säädellä niin pitkälle, että pitäisi riittää pitkiksi ajoiksi tällaiselle rapakuntomammalle. Se, mitä se lisäohjelma on ja miten se sovitetaan päiväohjelmaan, on sitten oma projektinsa, jota en mieti vielä ollenkaan.

McJanne kirjoitti:Jaa? Noh, voihan sen vartin räväkän kävelylenkin mieltää vaikka postilaatikolla käyntiin, tulee se hyöty samassa paketissa tmc. Idea on vain saada kroppa heräämään siihen päivään (ts. saada ne aivot toimimaan).

Vartin lenkistä tuun vain vihaiseksi. Kustannus/hyötysuhde on liian huono (= lenkkiin valmistautuminen ja sen jälkitoimet vievät yhtä kauan kuin itse lenkki). Tunnin lenkillä ajatukset selkiytyvät (vartin lenkillä ehtivät vain mennä solmuun) ja se, että se on heti aamusta, lisää tästä tulevaa hyötyä. Sitä paitsi asun paikassa, josta johonkin miellyttävään lenkkeily-ympäristöön päästäkseen on pakkokin tehdä vähän pitempiä lenkkejä. Eikä mulla oikein ole sellaista hyötyliikunnaksi soveltuvaa tehtävää, jota voisi harjoittaa säännöllisesti. Kaupat ja roskikset ovat nurkan takana, enkä viitsi siinä kauppakorttelin ympäri betoniviidakossa hölkätä matkaa pidentääkseni. Posti tulee eteisen lattialle. Jos lähden erikoiskauppoihin tai tapaamisiin, täytyy näyttää vaatesuunnittelijalta, ei lenkkeilijältä (ja tätä tapahtuu epäsäännöllisesti).

EveryWoman kirjoitti:Sanoisin silti, että 60min päivässä 3vko ajan ei välttämättä kuvaamasi kaltaista lopputulemaa, mutta ei kai se kokeilemasta estä?

No on tämä ainakin toistaiseksi toiminut ihan mahtavan hyvin (kts. viestin alussa mainitut kaksi tavoitetta). Viikko takana. Mutta katsellaan!

Ruuanlaitto-ongelmointi jäi edelliselle sivulle. Ois mahtavaa, jos joku rutinoitunut ruuanlaittaja viitsii kertoa, minkä verran aikaa menee yhden sapuskan tekemiseen. Tietäisin vähän mikä on realistista.

Sitten toisen ongelman pariin. Mulle on todella vaikeaa harrastaa liikuntaa oikealla sykkeellä. Vedän helposti itseni piippuun, mistä saattaa seurata haluttomuutta lähteä uudelleen liikkumaan ja pahimmassa tapauksessa jopa kyvyttömyyttä, kun kroppa menee liian jumiin.

Vasta nyt asiaa pohdittuani tuli mieleen syyttää koululiikuntaa. Itselläni on ollut viimeistään ala-asteen neljännestä luokasta alkaen keskimääräistä huonompi kunto. Liikuntatunneilla mentiin kuitenkin aina keskimääräistä kovakuntoisempien tahdissa (olisipa sama pätenyt muihinkin aineisiin, olisin ehkä lintsannut vähemmän!). Meno muuttui vasta lukiossa, jossa fiksu opettaja kannusti tekemään juttuja oman kunnon mukaan, ja usein suorituksensa voi vielä valita muutamasta vaativuustasoltaan erilaisesta lajista. Mutta kaikki sitä edeltävät vuodet olivat jo tehneet tehtävänsä: olin oppinut, että liikunta merkitsee itsensä rääkkäämistä.

Jos olo liikkuessa on hyvä, minusta tuntuu että löysäilen ihan liikaa ja kiristän tahtia. Tämä tapahtuu ihan automaattisesti ja alitajuisesti, ja saan koko ajan olla vahtimassa itseäni että en sorru ylisuorittamiseen. Onko kohtalotovereita? Auttaako sykemittari (olen joskus kokeillut, ja periaatteessa en tykkää mistään ylimääräisistä vimpaimista, enkä muista että olisi ainakaan minkään taikasauvan tavoin toiminut - mutta ehkä en vain osannut käyttää oikein)? Löytyykö muita vinkkejä?

Mä olen varmaan rutinoitunut kokki, mutta kun ruokia on niin moneen lähtöön, pitäisi ensin vähän kartoittaa sun ruokatottumuksia. Mitä mieluiten syöt, millaisia ruokia? Esim. wokit ja keitot on tosi nopeita, samoin pastat ja jopa salaatit.

Mä olen urheilussa melko on/off, joko en tee mitään tai teen täysillä. Parilla varustevalinnalla olen päässyt tästä eroon, yksi varusteista se sykemittari. Niihin kun määrittyy/voit määritellä sykealueen, ja laite kyllä piipittää jos vetelet liian kovalla sykkeellä. Suosittelen!

Esim:
- pasta + tomattikastike,
- paljon vihreää salaattia (joukossa yrttejä ja siemeniä) + kalkkunaleike + paistos (herkkusieniä ja kesäkurpitsaa),
- pestopasta, joukossa pinjansiemeniä ja aurinkok. tomaatteja (lisää proteiinia välipalajukurtista)

Noita wokkeja ja keittoja voisikin kokeilla, en ole sellaisia juurikaan tehnyt. Heitä jotain reseptivinkkejä? FYI en tykkää selleristä enkä kovin etikkaisista ruoka-aineista, yritän välttää broileria ja en syö ollenkaan sianlihaa. Tofua haluaisin kovasti oppia valmistamaan (pari yritystä takana, vähän huonolla menestyksellä).

Ja kaipa se sykemittarikin sitten ois. En oikein muista mikä siinä tökki kun joskus kokeilin. Ehkä kun en ole mitenkään tositarkoituksella kuntoilemassa vaan enemmän ulkoilun ja hyvän mielen vuoksi, niin se ristiriita fiiliksessä ärsyttää mikä tulee kun käyttää sykemittaria. Haluan tuntea olevani vapaa, mittari tuntuu vankilalta. Mutta no, jos on niin pilalle mennyt tuo oma sisäinen kontrollijärjestelmä, niin sittenpä on - turha marista. Mitä ne mittarit halvimmillaan maksaa?

Noniin, tämä helpotti asiaa.

Salaateista:
Nopeita tehdä, jos pesee ja linkoaa salaatin isossa erässä valmiiksi, eli jää sitten siitä kiireisestä lounashetkestä se hitain, eli pesu ja kuivaus pois. Sitten vaan salaattia lautaselle ja päälle sitä mikä maistuu. Joku vuohenjuusto tai kalkkunafile on nopea paistaa pannulla. Siemensekoituksia ja pähkinöitä löytyy valmiina kaupasta, niillä saa kivasti lisämakua ja tärkeitä ravinteita salaattiin. Itse suosin myös kirsikkatomaatteja, niitä on helppo nakata salaatin päälle. Ihan reippaan ruokaisan salaatin valmistamiseen menee korkeintaan vartti.

Wokit:
Itse suosin erilaisia currytahnoja ja kookosmaitoa. Jos kolesterolin kanssa on haasteita, ei kookosmaito ole paras vaihtoehto, mutta sen voi mielestäni korvata sitten vaikka ihan ruokakermalla. Pakastealtaat on nykyisin täynnä mahtavia kasvissekoituksia, sieltä vaan mieleisiä maun mukaan. Mulla suosikkeina paprikasuikaleet ja parsakaali. Sitten vaan wokkiin (tai vaikka tavalliseen paistinpannuun) kasvikset, vähän nesteitä pois, perään proteiini ja tahna+muut mausteet ja lopuksi kookosmaito. Kannattaa tsekata kaupasta tahnaosastot, mm. inkiväärillä saa kivaa makua vokkiin, samoin etikoilla ja tietysti soijalla. Mä olen työ- ja treenipäivien jälkeen niin poikki ja nälkäinen, että teen usein tällaista wokkia ihan tonnikalasta tai katkaravuista. Ananaksella saa kivaa makeutta ja vaihtelua. Jos tarvitsee ruokaisampaa, voi joukkoon heittää nuudeleita, nehän valmistuu noin kolmessa minuutissa. Tässäkin menee maksimissaan vartti, riippuu vähän proteiinista.

Keitot:
Helpon keiton saa jauhelihasta ja tomaattimurskasta. Itse teen keiton niin, että ruskistan sipulit ja jauhelihan, heitän kattilaan vettä ja luomusipulikeiton ainekset, pakastekasviksia ja tönikällisen luomutomaattimurskaa. Mausteita taas oman maun mukaan, mulla sinne menee reippaasti chiliä, mustapippuria ja tietysti suolaa/soijaa. Jos kaipaat hiilareita, sekaan sopii vaikka rakttispaghetti, sitäkin saa nykyisin kuitupitoisempana.
Jauhelihasta (nauta tai kalkkuna) saat myös itämaisen keiton noilla wokkiaineksilla, eli ruskistat proteiinin, nakkaat kasvikset sekaan ja sitten sitä currytahnaa ja kookosmaitoa. Nuudeleilla hiilareita lisää.

Pastat:
Mulla on tapana tehdä tomaattikastike tölkissä myytävistä kirsikkatomaateista (saa Stockalta). Eli nakkaan tölkin sisällön astiaan, sinne sekaan pestoa, chiliä, tomaattipyreetä, basilikaa, ripaus sokeria, soijaa ym, mitä nyt mieli tekee. Sitten bamixilla kastike tasaiseksi ja kattilaan kuumenemaan. Joku kermaperse vois tähän lisätä kermakin Näihin sopii hyvin myös paahdetut paprikasuikaleetkin, niitä voi tehdä vaikka valmiiksi ja käyttää sitten raaka-aineena.
Tomaattikastike on vähän siitä kummallinen, että maku paranee mitä kauemmin keittää, mutta tää on mun mielestä hyvää aika pikaisillakin tulilla. Sitten vaan pastan päälle ja ääntä kohden.

Ehkä sun pitää puristaa kalenterista sellainen kokeilevan keittiön viikonloppu ja vähän testailla makuja. On sitten arki helpompaa.

Sykemittareita saa nykyisin tosi edulliseti, jos ei tosiaankaan halua mitään muita ominaisuuksia kun sen sykkeen mittaamisen. Itse suosittelen Polaria, Suunnosta ei ole kovin hyviä kokemuksia. Polarilla on esim. FS1, jonka saa edullisesti ja on helppokäyttöinen ja toimiva perusmittari.

Voi kiitos, Vesper! Oot kultainen.

EveryWoman kirjoitti:Vasta nyt asiaa pohdittuani tuli mieleen syyttää koululiikuntaa. Itselläni on ollut viimeistään ala-asteen neljännestä luokasta alkaen keskimääräistä huonompi kunto.

Tämä ei tämäkään ole koulun syy. Nimittäin kukaan ei tunne kroppaansa ennenkuin sitä käyttää tarpeeksi ja säännöllisesti. Suuri enemmistö vähän ja/tai harvoin liikkuvista liikkuu aivan liian kovaa. Ihmismieli on sellainen. Sitä kun ei tunne itseään, arvioidaan lähes aina yläkanttiin oma suoritustaso. Toiveajatellaan.

Kaikki liikuntaoppaat tähdentävät mietoa aloitusta ja rasitustason nostamista hiljalleen. Sanotaan, että pitää ensin reenata, että voi reenata.

Esmes minä jos kuka reenaan lähes aina liian kovalla sykkeellä.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:...kukaan ei tunne kroppaansa ennenkuin sitä käyttää tarpeeksi ja säännöllisesti. Suuri enemmistö vähän ja/tai harvoin liikkuvista liikkuu aivan liian kovaa. Ihmismieli on sellainen.

Sitä suuremmalla syyllä oikea liikkumisen tapa pitäisi opettaa koulussa. Suuri enemmistö ei ilman harjoitusta myöskään osaa laskea kertolaskuja, kirjoittaa yhdyssanoja oikein eikä puhu vieraita kieliä. Nämä asiat täytyy opettaa, ja ne opetetaankin. Miksei sitten oikeanlaista tapaa liikkua?

Ihminen oppii lapsena asioita paljon kivuttomammin kuin aikuinen, joka on oppinut tekemään jonkin asian väärin. Tällöin väärä ohjelmointi pitää ensin poisoppia, ja sen jälkeen täytyy vielä opetella se uusi tapa. Ja aivotkin toimivat tahmeammin, joten kaikki tapahtuu hitaammin kuin lapsena.

Tässä ei nyt ole kysymys mistään Gattaca-tyyppisestä vastuun ulkoistamisesta pahalle maailmalle. Uskon voivani vielä nytkin muuttaa taipumustani omaa toimintaani muuttamalla, ja aion sen myös tehdä - mutta kyllä tämä helpommin olisi onnistunut kouluopetuksen myötä, varsinkin kun ne liikuntatunnit kuitenkin oli olemassa. Jotain siellä jokaisella kerralla tehtiin, ja lisäksi mä jopa kävin siellä! Aika onnetonta tuhlausta, ettei siellä edes yritetty opettaa jengille sitä tärkeintä yksittäistä liikkumiseen liittyvää asiaa. Itse asiassa toimittiin sen oppimista estävästi: joka käänteessä kilpailtiin (tietysti muita eikä itseä vastaan) ja silloin kun ei kilpailtu vaan harjoiteltiin, suoritukset laadittiin harrastuneiden liikkujien tason mukaisiksi. Jolloin vähemmän harrastuneiden oli pakko mennä koko ajan liian kovalla sykkeellä. Kukaan ei koskaan valittanut tästä, ei tullut mieleenkään. Kaikille taisi olla sanomattakin selvää, että valittaja leimautuisi alisuorittavaksi ja epäonnistuneeksi mammariksi. Siinäpä vasta hyödyllistä liikunnanopetusta!

EveryWoman kirjoitti:Sitä suuremmalla syyllä oikea liikkumisen tapa pitäisi opettaa koulussa.

Ok, olet siellä missä linnutkin...eli pihalla. Ei koulun tehtävä ole mikään oman kropan rasitustason tuntemaan oppiminen. Koulun tehtävä on tarjota lapselle liikunnan riemua, tarjota mahdollisuuksia kokeilla uusia lajeja ja näin rohkaista ja kannustaa jokaista löytämään oma laji. Et sä oikeasti voi odottaa koululta mitään tämän syvempää. Edes kunnon kohottaminen ei millään onnistu parilla viikkotunnilla.

Huomaan kyllä, että oot tässä samalla lailla eri svääreissä, kuten poliisiaiheisissa, että meidän on turha jatkaa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:pihalla

Ah, sä oot selkeästi se paha poliisi.

Chap kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:pihalla

Ah, sä oot selkeästi se paha poliisi.

Kiltit syödään elävältä.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Sitä suuremmalla syyllä oikea liikkumisen tapa pitäisi opettaa koulussa.

Ok, olet siellä missä linnutkin...eli pihalla. Ei koulun tehtävä ole mikään oman kropan rasitustason tuntemaan oppiminen. Koulun tehtävä on tarjota lapselle liikunnan riemua, tarjota mahdollisuuksia kokeilla uusia lajeja ja näin rohkaista ja kannustaa jokaista löytämään oma laji. Et sä oikeasti voi odottaa koululta mitään tämän syvempää. Edes kunnon kohottaminen ei millään onnistu parilla viikkotunnilla.

Huomaan kyllä, että oot tässä samalla lailla eri svääreissä, kuten poliisiaiheisissa, että meidän on turha jatkaa.

En mä tässä puhu mistään sen "syvemmästä" kuin ihan sen asian sanallisesta ilmaisemisesta, että rasitustaso on liian kova, jos suussa maistuu veri. Ja ajatuksen toteuttamisesta myös käytännössä (esim. jakamalla oppilaita tasoryhmiin tai sitten tekemällä kaikki yhdessä mutta opettajan käskystä omaan tahtiin). Sen sijaan, että toimittaisiin ja annettaisiin ymmärtää päinvastaista.

Tämä ei millään tavalla estäisi mainitsemiesi asioiden opettamista; päin vastoin. En oikein ymmärrä, miksi kukaan järjissään oleva ihminen vastustaisi ajatusta. Kyseessä on juuri sellainen asia, joka olisi koulussa suhteellisen helppo opettaa toistuvien harjoitusten kautta, kun niitä liikkatunteja siellä kuitenkin järjestetään.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kiltit syödään elävältä.

Mulla on kyllä tapana kohdella törkimyksiä huonommin.

EW: Lauantaina Sokoksen 3+1-päivillä Suunnon T1-sykemittari 49,90.

Vesper kirjoitti:EW: Lauantaina Sokoksen 3+1-päivillä Suunnon T1-sykemittari 49,90.

Tuo on ihan neekeri, eikä kovin toimiva. Heitin omalla vesilintua ja ostin paremman. Tänään oli joku vähän parempi viritys Metron mainoksessa 69,90 (ovh 169). Oliskohan ollut joku X3HR tjsp.

No EW toivoi yksinkertaista mallia. Ei mullakaan kovin hyviä kokemuksia ole Suunnosta, mutta aika monella on.

Vesper kirjoitti:No EW toivoi yksinkertaista mallia. Ei mullakaan kovin hyviä kokemuksia ole Suunnosta, mutta aika monella on.

T1 on ihan ok perusmalli. Nykyään oma jopa toimii kun sain uuden sykevyön
Kyllä se kannattaa viidelläkympillä ostaa.

Vuorotyö ... kauheasti aikataulujen yhteensovittamista ei siis oikein ole rutiineja tai siinä mielessä kyllä etten myöhästy duunista

Riippuu aika paljon vuorosta mihin menee

Aamutoimiin menee 1,5-2h ja työmatkoihin 45+45 min = 90 min

Varsinkin jos menee iltavuoroon tai oon vapaalla helposti tulee nukuttua
11.30-12.00 saakka,vaikka känny oliskin herättämässä

5-6 tuntia töitä

Illalla asioidenhoitoa/netissä surffausta 20.00-02.00 välillä
(yritän mennä yleensä jo 00:00 nukkuu,ei aina onnistu)