Lähetetty: 24.05.2009 22:57
EW kiitos, tuosta neuvosta oli apua! Vähäisemmässä määrin vanhempien ohi kasvamista olen vuosien mittaan huomannutkin. Tai ehkä enemmän erilaisiin vaatimuksiin varttumista ja sitä kautta parempaa selviytymistä. Nyt toisen täydellinen heittäytyminen piehtaroimaan tuskassaan ja alhaisien korttien käyttö heikossa manipulointitarkoituksessa paitsi säikäytti pahasti, myös tosiaan aiheutti kiukkua.
Ammatillinen suhtautuminen asiaan ei onnistunut ollenkaan, potilaalta en olisi ottanut tuollaista täyslaidallista vastaan. Nyt tuli ilmeisesti valittua hyvä tie, sillä pikku hiljaa alkaa näkyä merkkejä rakentavasta käsittelystä pelkän märehtimisen sijaan. Äiti oli lainannut eroa käsittelevää kirjallisuutta, lukenut läpi muutamia antamiani linkkejä aiheesta ja käy asiaa läpi jollain keskustelupalstalla.
Olipa yllättävän raskasta pyrkiä olemaan rinnalla kun toinen aktiivisesti koittaa saada hylkäämään hänet. Hyökkäykset kulminoituivat aina samaan, käytöstä perusteltiin sillä, että hänellä on oikeus negatiivisiin tunteisiin. Kerran jouduin sanomaan etten keskustele tällaisista asioista (vaatimus täydellisestä puolenvalinnasta), mutta onnistuin välttämään kielteisen reaktion ja pysymään tuossa neutraalissa. Antamaan toisen tunteille tilaa vaikka ne tulivat esiin varsin tuhoavina. Kärsivällisyys kannatti, sain lopulta jopa anteeksipyynnön.
Vielä on varmasti edessä monta humalaa, itkua ja itsepäistä kiukuttelukohtausta mutta olen niin onnellinen tästä hetken tyvenestä. Ihana rauha, pystyin viimein nukkumaan pari kokonaista yötä.
Ammatillinen suhtautuminen asiaan ei onnistunut ollenkaan, potilaalta en olisi ottanut tuollaista täyslaidallista vastaan. Nyt tuli ilmeisesti valittua hyvä tie, sillä pikku hiljaa alkaa näkyä merkkejä rakentavasta käsittelystä pelkän märehtimisen sijaan. Äiti oli lainannut eroa käsittelevää kirjallisuutta, lukenut läpi muutamia antamiani linkkejä aiheesta ja käy asiaa läpi jollain keskustelupalstalla.
Olipa yllättävän raskasta pyrkiä olemaan rinnalla kun toinen aktiivisesti koittaa saada hylkäämään hänet. Hyökkäykset kulminoituivat aina samaan, käytöstä perusteltiin sillä, että hänellä on oikeus negatiivisiin tunteisiin. Kerran jouduin sanomaan etten keskustele tällaisista asioista (vaatimus täydellisestä puolenvalinnasta), mutta onnistuin välttämään kielteisen reaktion ja pysymään tuossa neutraalissa. Antamaan toisen tunteille tilaa vaikka ne tulivat esiin varsin tuhoavina. Kärsivällisyys kannatti, sain lopulta jopa anteeksipyynnön.
Vielä on varmasti edessä monta humalaa, itkua ja itsepäistä kiukuttelukohtausta mutta olen niin onnellinen tästä hetken tyvenestä. Ihana rauha, pystyin viimein nukkumaan pari kokonaista yötä.