Kitinä

EveryWoman kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Ehkä asiaan sisältyy muutakin kuin pelkkää kyynisyyttä, mm. "raha ratkaisee" -olettama, .

kääks! En kai mä noin ole sanonut?? Olen tuonut esiin, että olen tehnyt omat uraratkaisuni rahaa ajatellen, mutta en silti korottaisi sitä miksikään absoluuttiseksi totuudeksi. Kyllä minä ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin.

No jos et ymmärtäisi, olisit kyynisen lisäksi vielä hölmökin. Älä suutu mulle, ethän?

No mutta onko sinusta kyynisyyttä tehdä uravalintansa rahan perusteella? Ei kai?

Joku toinen tekee uravalintansa esim. pyrkien mahdollisimman mielenkiintoiseen työhön, joku toinen pyrkien saamaan mahdollisimman hyvän tuntiansion. Onko sinusta jälkimmäinen henkilö jotenkin kyynisempi kuin ensimmäinen?

Leevi kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:...Olen tuonut esiin, että olen tehnyt omat uraratkaisuni rahaa ajatellen ...

Mites sijoitukset jaksaa? Laita vaikka % kuinka paljon + tai - tällä hetkellä.

Laitoin päivyksen tuonne

http://kitina.net/viewtopic.php?p=433445#433445

Onslow kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Yleensä väitän olevani realisti, mutta kyynisyys pääsee läpi.

Tunnustaudun samaan klaaniin, enkä kylllä ymmärrä mitä pahaa siinä on.

Kyynisen ihmisen mielestä harvoin siinä mitään pahaa onkaan. Tämä on käsittääkseni yksi olennainen syy, miksi hän on kyyninen.

Kyyninen on muuten: välinpitämätön, elämän t. asioiden arvon kieltävä; häikäilemätön, tunteista piittaamaton; ivallinen

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kyyninen on muuten: välinpitämätön, elämän t. asioiden arvon kieltävä; häikäilemätön, tunteista piittaamaton; ivallinen

Välinpitämätön, ei
Elämän tosiasioitten arvon kieltävä, ei
Häikäilemätön, ei
Tunteista piittaamaton, ei
Ivallinen, kyllä

Määritelmäsi perusteella en ole kyyninen.

EDIT Unohtui ivallinen loppukommentti. "Kiitos tiedosta. "

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Kyyninen on muuten: välinpitämätön, elämän t. asioiden arvon kieltävä; häikäilemätön, tunteista piittaamaton; ivallinen

No jos tämä on oikea diagnoosi, en siten olekaan kyyninen. Olen vaan pelkkä realisti.

Onslow kirjoitti:Olen vaan pelkkä realisti.

Edellisellä sivulla EW kirjoittaa, että realisteja ei ole olemassa!!

Isäntäeliö loisille.

exPertti kirjoitti:Määritelmäsi perusteella en ole kyyninen.

Tuo oli sivistyssanakirjasta.
Itse olen muuten kyyninen rehellisesti sanottuna mustalaisten suhteen.

Nehemiah James kirjoitti:

Onslow kirjoitti:Olen vaan pelkkä realisti.

Edellisellä sivulla EW kirjoittaa, että realisteja ei ole olemassa!!

Masa, Masaaaa! Sano jotain, ootsä vielä ok?

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Tuo oli sivistyssanakirjasta.

Mitä se sanoo realismista tai realisteista? Onko meitä vai elämmekö me itsepetoksessa?

Nehemiah James kirjoitti:Melko lähelle omaa totuuttaan voi päästä. Oppimisprosessin seurauksena, yrityksen ja erehdyksen kautta oppii mihin itsellä on resursseja, mihin kykenee, mitä seurauksia omasta toiminnasta on itselle, sekä muille. Oppii olemaan rakentamatta pilvilinnoja kun tietää mitä omalla toiminnallaan voi saavuttaa. Onko se sitten realismia tai kyynisyyttä, määritelkää te. Vai onko se sittenkin itsetuntemusta, eikä suinkaan kyynisyyttä?

Omaan toimintaan ja mahdollisuuksiin liittyvä realismi ei todella mielestäni ole oikein mahdollista. Siitä johtuen, että oma asenne vaikuttaa niin merkittävästi niihin mahdollisuuksiin.

Jos suhtautuu johonkin koitokseen epäillen jo etukäteen, ettei itsestä ole siihen, epäonnistumisen todennäköisyys on paljon suurempi kuin samalla henkilöllä olisi siinä tapauksessa että hän uskoo onnistuvansa. Niinpä sekä kyynisyydestä että idealismista tulee helposti itseään toteuttavia: kyyninen tuhahtaa epäonnistuttuaan: "Sanoinhan että tässä kävisi näin", ja samoin idealisti onnistuttuaan. Kummankin mielipide näyttää jälkikäteen tarkasteltuna olleen oikea, vaikka todellisuudessa mahdollisuudet epäonnistumiseen tai onnistumiseen riippuvat olennaisesti siitä mielipiteestä - eikä se näin ollen voi edustaa totuutta.

Itse olen yrittänyt erästä asiaa nyt neljä kertaa, koska en voinut uskoa ettei minusta olisi siihen. Sitä voi yrittää kerran vuodessa, ja viime vuonna yritys jäi väliin. Nyt, viiden vuoden yrittämisen jälkeen, se onnistui. Tietenkin ajattelen tienneeni alusta lähtien, että pystyisin siihen, mutta jos olisin kyyninen, en varmasti olisi ainakaan neljättä kertaa enää yrittänyt. Silloin olisin ajatellut: "Tiesinhän, ettei minusta siihen ole". Ja sekin olisi vaikuttanut aivan validilta johtopäätökseltä silloin.

Itsetuntemukseksi kutsuisin enemmän sellaista miksi ja miten -meininkiä. Jos vaikkapa on henkisesti hankalassa tilanteessa, tietää miten selvitä siitä. Ja tunnistaa, miksi tilanne on itselle vaikea ja ymmärtää, että kaikille muille ei välttämättä ole. Että ymmärtää omaa yksilöllisyyttään ja sitä kautta osaa ottaa huomioon muidenkin yksilöllisyyden, joka voi olla erilaista kuin itsellä.

Edit: +n.

Onslow kirjoitti:Tunnustaudun samaan klaaniin, enkä kylllä ymmärrä mitä pahaa siinä on. Elämässä kun on keskimäärin parempi olla hieman varuillaan, kun kulkea takki auki kädet ojossa joka suuntaan, ja siten saada turpiinsa vähän väliä.

Miksi ajattelet, että siinä olisi jotakin pahaa?

NuoriD kirjoitti:No mutta onko sinusta kyynisyyttä tehdä uravalintansa rahan perusteella?

No eikös tuo kerro siitä, että uskoo rahan ratkaisevan? Kyllä se minun näkökulmastani on kyynistä.

EveryWoman kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:No mutta onko sinusta kyynisyyttä tehdä uravalintansa rahan perusteella?

No eikös tuo kerro siitä, että uskoo rahan ratkaisevan? Kyllä se minun näkökulmastani on kyynistä.

Jos muistat, niin minähän en esim. koskaan lottoa, koska nimen omaan en usko, että raha an sich tekisi minua onnelliseksi.

Jos joku henkilö pitää työtä keinona ansaita rahaa ja toinen henkilö pitää työtä keinona viihdyttää itseään, niin miksi jompi kumpi näistä olisi automaattisesti kyynisempi?

Itse olen pyrkinyt maksimoimaan tuntiansioni. Minulla on siis enemmän vapaa-aikaa ja rahaa, kuin jollain toisella uravalinnalla, jonka olisin voinut myös tehdä.

Vapaa-ajan ja rahan voin sitten käyttää haluamallani tavalla. Miten tämä olisi automaattisesti kyynisyyttä?

NuoriD kirjoitti: Miten tämä olisi automaattisesti kyynisyyttä?

Helppo! Siksi että EW päätti että se on. Asiasta on ihan turha keskustella enempää, koska se vaan on niin.

EveryWoman kirjoitti:Jos suhtautuu johonkin koitokseen epäillen jo etukäteen

No totta kai vaikuttaa. Vaikuttaa siihen sekin kuinka paljon haluaa saavuttaa tavoitteensa. Vai onko se tavoite lainkaan, vai ottaako asian löysin rantein lähinnä maailmankatsomustaan avartana kokemuksena tyylillä "katotaan olisko minusta tähän". Silti avoimin mielin. Ja jos kokemus on huono, niin toteaa, että ei ollut minun juttu. Mutta jos kokemus oli jossain määrin positiivinen, niin asiaan saattaa jäädä pieni kipinä ja seuraavalla kerralla asian tiimoilla ei ollakaan enää kokeilumielellä.

Jos jotain oikeasti haluaa, niin kyllä sitä silloin tavoitteleekin ihan toisella asenteella. Eli kyllä asenne vaikuttaa myös. Mutta sitten on esimerkiksi fyysisistä ominaisuuksista johtuvia faktoja joita ei enää voi korvata pelkällä asenteella. Kuten että minä en esimerkiksi kykene donkkaamaan ellei joku ystävällisesti laske koria. Tai tällä lihasmassalla en pysty hyppäämään lentomäestä yli kahtasataa metriä vaikka kuinka haluaisin.

On paljon asioita joita minä olen vuosien saatossa silmät kiiluen yrittänyt saavuttaa. Oppia ikä kaikki ja olen huomannut, että ne ovat minulta saavuttamattomissa. Itse koen että olen realistinen omien kykyjeni suhteen, enkä suinkaan ole kyyninen ja suhtaudu asioihin ennalta ahdasmielisesti.

Missä kohtaa uudelleen yrittäminen muuttuu pakkomielteiseksi? Missä kohtaa se, että tunnustaa omat rajansa ja kykynsä muuttuu kyynisyydeksi?

NuoriD kirjoitti:Itse olen pyrkinyt maksimoimaan tuntiansioni. Minulla on siis enemmän vapaa-aikaa ja rahaa, kuin jollain toisella uravalinnalla, jonka olisin voinut myös tehdä.

Vapaa-ajan ja rahan voin sitten käyttää haluamallani tavalla. Miten tämä olisi automaattisesti kyynisyyttä?

Okei, tulin harhaanjohdetuksi, kun sanoit valinneesi urasi "rahan perusteella". "Rahan ja vapaa-ajan perusteella" on jo eri juttu. Lisäksi tosin muistelen sinun joskus kauan sitten jotenkin hämmästyneen siitä tiedosta, että kaikki eivät valitse ammattiaan rahan perusteella (tai pitäneen toisin toimivia jotenkin typerinä). Muistatko sen itse? Ehkä noista ajoista on jäänyt jonkinlainen vinouma mielikuvaani sinusta.

Onslow kirjoitti:

NuoriD kirjoitti: Miten tämä olisi automaattisesti kyynisyyttä?

Helppo! Siksi että EW päätti että se on. Asiasta on ihan turha keskustella enempää, koska se vaan on niin.

Mua yllättää aina uudelleen se, kuinka fanaattisesti täällä halutaan nähdä esittämäni mielipiteet faktoina.

Nehemiah James kirjoitti:No totta kai vaikuttaa. Vaikuttaa siihen sekin kuinka paljon haluaa saavuttaa tavoitteensa. Vai onko se tavoite lainkaan, vai ottaako asian löysin rantein lähinnä maailmankatsomustaan avartana kokemuksena tyylillä "katotaan olisko minusta tähän". Silti avoimin mielin. Ja jos kokemus on huono, niin toteaa, että ei ollut minun juttu. Mutta jos kokemus oli jossain määrin positiivinen, niin asiaan saattaa jäädä pieni kipinä ja seuraavalla kerralla asian tiimoilla ei ollakaan enää kokeilumielellä.

Mjoo, tuo ei vielä kuulosta ollenkaan kyyniseltä. Kyynistä olisi se, että jo etukäteen ajattelee yrityksen olevan tuhoon tuomittu, ja jälkikäteen epäonnistuessaan antaisi uskomuksensa vielä vahvistua.

Jos jotain oikeasti haluaa, niin kyllä sitä silloin tavoitteleekin ihan toisella asenteella. Eli kyllä asenne vaikuttaa myös.

Ja toisaalta se, että uskoo omiin mahdollisuuksiinsa, vaikuttaa siihen, minkä verran jotakin haluaa. Itse en esimerkiksi haluaisi olla Fortumin toimitusjohtaja, koska uskon että pärjäisin sellaisena aika huonosti. Mutta jos uskoisin voivani olla siinä poikkeuksellisen hyvä, varmasti haluaisinkin sitä enemmän.

Mutta sitten on esimerkiksi fyysisistä ominaisuuksista johtuvia faktoja joita ei enää voi korvata pelkällä asenteella. Kuten että minä en esimerkiksi kykene donkkaamaan ellei joku ystävällisesti laske koria. Tai tällä lihasmassalla en pysty hyppäämään lentomäestä yli kahtasataa metriä vaikka kuinka haluaisin.

Tässä aletaan lähestyä niitä aiemmin mainitsemiani tieteellisiä faktoja, joiden osalta realismia on mahdollista esiintyä.

On paljon asioita joita minä olen vuosien saatossa silmät kiiluen yrittänyt saavuttaa. Oppia ikä kaikki ja olen huomannut, että ne ovat minulta saavuttamattomissa. Itse koen että olen realistinen omien kykyjeni suhteen, enkä suinkaan ole kyyninen ja suhtaudu asioihin ennalta ahdasmielisesti.

Hmm, ehkäpä tuollaisen avomielisyyden ja joustavuuden voisikin nimetä realismiksi. Eli realisti ymmärtää, milloin hänen käsityksellään on todellisuuspohjaa (esim. tuo pitkän kokemuksen kautta oppiminen) ja jättää muissa tilanteissa käsityksen muodostamatta (toisin kuin kyynikko, joka luulee tietävänsä kokeilemattakin).

Missä kohtaa uudelleen yrittäminen muuttuu pakkomielteiseksi?

Hyvä kysymys, pitänee vetäytyä mietiskelemään.

EveryWoman kirjoitti: Lisäksi tosin muistelen sinun joskus kauan sitten jotenkin hämmästyneen siitä tiedosta, että kaikki eivät valitse ammattiaan rahan perusteella (tai pitäneen toisin toimivia jotenkin typerinä). Muistatko sen itse? Ehkä noista ajoista on jäänyt jonkinlainen vinouma mielikuvaani sinusta.

hmm. Olisinko hämmästellyt sitä, jos joku ei ota raha-asioita ollenkaan huomioon ammatin valinnassa? Onko se sitten typeryyttä, en osaa sanoa. Mielestäni ammatin valinta on niin suuri päätös, että sen rahalliset vaikutuksetkin kannattaisi jossain määrin ottaa huomioon. Toki jos joku tietoisesti tekee valinnan, että opiskelee vuosia yliopistossa päätyäkseen kirjastonhoitajaksi, niin saahan niin tehdä, jos kokee sen oikeaksi.