Hyeena kirjoitti:Ennen kuin tekee mitään, mikä koskee muiden yksityiselämää, kannattaa tehdä pieni +/- analyysi. Mieleen tulevat seuraavat mahdollisuudet:
Niin siis mitä tekoa tämä analyysi koskee? Sitäkö, että mennään suoraan kantelemaan (mahdollisesti) petetylle osapuolelle, vai sitä, että asia otetaan puheeksi tekijän itsensä kanssa?
Mahdollisuudet
+ kaveristasi tulee läheisempi, koska hän on kiitollinen että kerroit
+ kaverisi parisuhde käy terveyttävän prosessin ja heistä tulee onnellisempia
+ osapuoltet eroavat sovussa ja kaikki kiittävät sinua kun sekaannuit asiaan
Lisään puuttuvia kohtia, jotka ovat mahdollisia siinä tapauksessa että keskustelua käydään ensimmäisenä mahdollisen petturiosapuolen (joka tässä tapauksessa siis on myös "kaveri") kanssa:
+ sinun ja kaverisi välille syntyy hyvä keskustelu, ja kaverisi alkaa miettiä asioita uudesta näkökulmasta ennen kuin uhat ehtivät toteutua,
+ kaverisi valottaa avoimen suhteen etuja, ja sinä opit uutta erilaisista tavoista elää parisuhteessa,
+ kaverisi kertoo kuinka hankala hänen tilanteensa tosiasiassa on ja saa sinut uskomaan, että sivusuhteilu on hänelle ainoa käytettävissä oleva keino pysyä järjissään, minkä seurauksena sinäkin voit taas helpommin elää itsesi kanssa vaikka et kertoisikaan asiasta petetylle kaverillesi.
Uhkien listasta pyyhin pois ensimmäisen kohdan, joka on mahdoton jos aihe otetaan puheeksi tekijän itsensä kanssa. Lisäksi kommentoisin listaa seuraavasti:
Uhat
- parisuhde rikkoutuu ja osapuolet syyttävät epäloogisesti siitä sinua
- sinua uskotaan, mutta viestinviejä ammutaan kuitenkin
Tällä tavoin käyttäytyviä kavereita en ainakaan itse haluaisi itselleni, joten saisivat puolestani vaikka laittaa välinsä minuun poikki.
- kaikki osapuolet ovat jatkossa onnettomampia
Se, että jonkun parisuhde kusee petturuuden ja epärehellisyyden vuoksi, ei ole minun syytäni, vaikka minä olisinkin asian tuonut toisen osapuolen tietoon. En pidä todennäköisenä riskinä, että ehdottamani toimintamalli johtaisi omaan onnettomuuteeni.
- kaverisi olisi halunnut olla tietämättä totuutta
Joo, no tällaisiakin tyyppejä on olemassa. Ehkä ratkaisumallia voitaisiin muuttaa siinä tapauksessa, että osapuolet tunnetaan hyvin huonosti (tai heidät tunnetaan, ja tiedetään ettei petetty halua tietää asiasta).
- työilmapiirisi muuttuu jäätäväksi
Tälle antaisin aika pienen painoarvon, ainakin omassa elämässäni, sillä harrastamani suoraan puhuminen rikkoo tehokkaasti jään kuin jään.
- saat yhden tai useamman vihamiehen työpaikallasi
- joudut työpaikkahäirinnän kohteeksi juoruakkana
Sama kuin edellä, mutta riippunee henkilöstä ja työpaikasta. Itse olen pyrkinyt tutustumaan työkavereihini ja olemaan sen verran avoin itseni suhteen, että vääriä käsityksiä persoonallisuudestani on syntynyt vain harvoin ja tilapäisesti. Tietysti rehellisyys tarkoittaa sitäkin, että paikkansapitävien negatiivisten käsitysten syntymistä (= omien huonojen puolien näkymistä) on vaikea estää - mutta toisaalta näistä en ole kokenut olevan kovastikaan haittaa.
Maailma on täynnä epämiellyttäviä tilanteita ja totuuksia, jotka eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia. Viaton flirtti töissä voi auttaa jaksamaan kotona vaikeampiakin aikoja. Koiranpennun ostaminen tai lapsen hankkiminen on usein yritys osoittaa sitoutumista suhteeseen tilanteessa, jossa se tuntuu olevan vaarassa päättyä. Joskus asioita on pakko tarkastella sydämen sijasta järjellä. Aina on kuitenkin olemassa mahdollisuus, että asia ratkeaa itsekseen ilman omaa puuttumistasi.
Suomessa vallitsee joku kumma puuttumattomuuden, osallistumattomuuden ja välinpitämättömyyden ilmapiiri, joka omasta mielestäni on monellakin tavalla vahingollinen ja esteenä yhteisöllisyyden kokemukselle. Puuttumisen ja mielipiteiden ilmaisemisen ei tarvitsisi muistuttaa käskyttämistä ja uhkailua. Se on mahdollista tehdä välittävästi ja keskustelevasti, jolloin siitä harvemmin on kenellekään haittaa.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
