Kitinä

Onslow kirjoitti:

urpiainen kirjoitti: Olen vähän samaa mieltä. Hyvä elokuva, mutta sen verran ahdistava, että ihan kiire ei ole katsoa uudelleen.

Harvemmin sota mitään Benny Hill-showta onkaan.

Huoh.

Mutta sinänsä tämä asia on kyllä mielenkiintoinen. En toki vieläkään halua väheksyä ravistelevien ja ahdistavienkin taideteosten katharttista merkitystä, mutta huomaan käytännön tasolla asennoitumiseni muuttuneen nuoruusvuosista saavutettuani seesteisen varhaiskeski-iän. Ennen sain jonkinlaista tarmoa ja intoa todella ahdistavistakin kirjoista/elokuvista, joiden koin olevan jotenkin "oikealla asialla" vaikkapa näyttämällä julmuuksia niin ahdistavina ja julmina kuin ne ovatkin. Ehkä tuollainen kuuluu jotenkin nuoruusikään, kun ihminen tarvitsee ulkopuolista vahvistusta muotoutumassa oleville käsityksilleen oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä. Masamaisesti en teininä olisi missään nimessä pitänyt ahdistavuutta ja masentavuutta vaikkapa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta käsittelevässä taiteessa argumenttina ko. taiteen kuluttamista vastaan, koska tuollainen epäoikeudenmukaisuus on ahdistavaa ja masentavaa, ja on hyvä, että se sellaisena kuvataan. Vieläkin olen osin tätä mieltä, vaikkapa joidenkin Bergmanin filmien kohdalla. Mutta en selvästikään enää tarvitse niin paljon vahvistusta käsityksilleni ja usein valitsen katsovani vaikkapa jotain lystikkäämpää kuin mainitun leffan.

Väkivalta - jota sotakin on - nyt vaan sattuu olemaan ainakin allekiroilleen mielestä ihan ookoo juttu elokuvan aiheeksi. Toki edellyttäen ettei se ole itsetarkoitus. Pelkkä tappaminen tappamisen vuoksi käy aika pian tylsäksi.

Terve ihminen osaa kuitenkin erottaa faktan ja fiktion, eikä televisiosta nähty väkivallanteko aiheuta välitöntä tappamishimoa.

Olen yrittänyt pähkäillä, miksi pidän niin paljon vankila-, sukellusvene- ja sotaelokuvista. Olisiko yhteisenä nimittäjänä "skenaario, jossa joukko ihmisiä joutuu tulemaan toimeen mahdottomissa olosuhteissa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi" tjmsp.

Vaikka elokuvissa onkin ylentävää katsoa miesten sankaritekoja sotatantereella, IRL en suostuisi tapattamaan / rampauttamaan itseäni yhdenkään virkamiehen persnahkaa suojellakseni. Maailma on täynnä esimerkkejä siitä, miten ala-arvoisen huonosti kansallisvaltiot sotasankareitaan kohtelevat.

Onslow kirjoitti: Olen edelleen sotahullu ja se muija on Ex.

Exät ovat usein syystä exiä...

urpiainen kirjoitti: Huoh.

No anteeksi.

daddykillkill kirjoitti: Olen yrittänyt pähkäillä, miksi pidän niin paljon vankila-, sukellusvene- ja sotaelokuvista.

Veikkaan että olet viettänyt lapsuutesi päiväkodissa etkä kotihoidossa. Niin minäkin.

Lisätään KK:n listaan salamurhaaja-genre.

MGandhi kirjoitti:Ketjun aloittajakin oli huolissaan imagostaan tämän ketjun avaamisen takia. Onko sotaelokuvat, -pelit tai -kirjat kaikki todellakin sodan ihannointia tai miksi niin luullaan?

Myönnän etten kirjoittanut edelläolevaa viestiäni ihan tosissani, mutta toisaalta joskus miettii pitäisikö siitä kokea syyllisyyttä? Kaikkihan tietävät että sota on kauhea asia, joten onko sen glorifiointikin kauhean asian ylistämistä ja siloittelua? Vähän niinkuin jos (kun) raiskauksista tehtäisiin miehille tarkoitettuja pornoelokuvia, voidaanko niiden arvostelu ohittaa toteamalla että niissä vain näytellään?

Pätee tietenkin moneen muuhunkin asiaan, esim. onko magan harrastaminen katuväkivallan ihannointia. Tämäkin tuli mieleen kun eräs lääkärinainen (ei kityläinen) kavahti ip-lajeja, ehkä työssään katuväkivallan jälkiä siivoilleena. Ovathan lääkärit käsittääkseni yhtenä rintamana nyrkkeilyäkin vastaan.

Kyllähän mä tietenkin haluan kaikille sanoa ettei kiinnostukseni sotapeleihin välttämättä korreloi haluuni lähteä ulos ampumaan kasvottomia paskamahoja, ainakin itse toivon näin.

Onslow kirjoitti:

daddykillkill kirjoitti: Olen yrittänyt pähkäillä, miksi pidän niin paljon vankila-, sukellusvene- ja sotaelokuvista.

Veikkaan että olet viettänyt lapsuutesi päiväkodissa etkä kotihoidossa. Niin minäkin.

Lisätään KK:n listaan salamurhaaja-genre.

En ole varma tarkoititko sarjamurhaaja, mutta niistä kertoville, varsinkin dokumentäärisille, löytynee paljon kiinnostusta. Kaikkia kiinnostaa millainen on Todella Paha ihminen ja mikä hänet tekee sellaiseksi.

Mutta palatakseni keskustelun aloittaneeseen Sodan Arvet-leffaan, niin sehän ei missään tapauksessa ihannoi inhoja tapahtumia, ja siksi onkin niin tärkeä leffa, jos ei muuta niin muistuttamaan sodan todellisuudesta meille sotafaneille.

Frederik Krueger kirjoitti:

MGandhi kirjoitti:Onko sotaelokuvat, -pelit tai -kirjat kaikki todellakin sodan ihannointia tai miksi niin luullaan?

Kaikkihan tietävät että sota on kauhea asia, joten onko sen glorifiointikin kauhean asian ylistämistä ja siloittelua?

MGandhin kysymykseen vastaus on kai "ei" ja "ei niin luullakaan", FK:n kysymykseen taas "on".

Tai siis, hyvä sotaelokuva ei (tietenkään) ole sodan ihannointia, vaikka huono sitä epäilemättä voi ollakin. Näin ollen kyllä valmis koska vain ainakin harkitsemaan monessa liemessä keitetyn kukkahattuni vetämistä syvälle päähän ja lähtemään käsilaukku tanassa FK:n mainitsemia "sotaa glorifioivia elokuvia" vastaan (yucca korpelan pienen sivistyssanakirjan mukaan glorifioida = nostaa kunniaan, ylistää). Totta kai sota ja väkivalta ovat niin tärkeitä aiheita ihmiskunnan historiassa, että seitsemäs taide ei voi olla niitä käsittelemättä. Kysymys onkin, miten käsittely tehdään. Tästä syystä mainitsin vaikkapa Full Metal Jacketin olevan hankala sotaleffa: käsittely tehdään sellaisella tasolla, että idiooteilta jää asiat tajuamatta ja koko touhusta tulee just siistiä. Oli muistaakseni esimerkiksi yläasteella koulun imbesilliskinien suosikkileffa. Laineen Tuntemattomalle uhkaa käydä samoin, eikä ennuste Harlinin Mannerhomosta ole paljon parempi.

Frederik Krueger kirjoitti: En ole varma tarkoititko sarjamurhaaja,

Noup, vaan ihan sala/palkkamurhaajia. Tokkiinsa sarjamurhaaja-aihekin kiinnostaa..

Onslow kirjoitti:Veikkaan että olet viettänyt lapsuutesi päiväkodissa etkä kotihoidossa. Niin minäkin.

Sieg Heil, kamerad ja terveisia N. Mikkoselle!

daddykillkill kirjoitti:Olen yrittänyt pähkäillä, miksi pidän niin paljon vankila-, sukellusvene- ja sotaelokuvista. Olisiko yhteisenä nimittäjänä "skenaario, jossa joukko ihmisiä joutuu tulemaan toimeen mahdottomissa olosuhteissa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi" tjmsp.

Sukellusvene on ihan selvä anaalipenetraatiofantasia, vankilasta tulee mieleen saippuan pudotus (ei siis ei-pudotus, vaan pudotus) ja sodasta puhuttaessa miehet kehuvat aina siellä tuntemaansa aseveljeyttä ja elinikäistä ystävyyttä (kyse voi olla myös uniformufiksaatiosta). Summa summarum haluat saada suihkussa perseeseesi munaa ja mieluiten univormupukuiselta kuMppanilta (vaihtoehtoisesti meren alla märkäpukuiselta hemmolta).

^ Jumalauta. Mikä anal-yysi! Olen myyty. Minne saa maksaa?

daddykillkill kirjoitti:^ Jumalauta. Mikä anal-yysi! Olen myyty. Minne saa maksaa?

Perinteisesti ensimmäinen käynti on ilmainen (vrt. huumeet). Hilloa kerätään vasta sitten, kun tehdään pidempiaikainen kuMppanuussopimus. *sovittaa pitkävartisia nahkasaappaita*

Ei hollywood leffojen listalle voisi lisätä Korean sotaan sijoittuvan Korealaisen leffan: Brotherhood of War (Taegukgi hwinalrimyeo)