urpiainen kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Väitän, ettei sinulle vielä ole edes muodostunut oikeaa käsitystä siitä, mitä mieltä minä olen.
Minä taas olen varma siitä, että ymmärrän sinua paremmin, mitä tulet sanoneeksi.
Toisin sanoen uskot käsitteiden absoluuttisiin merkityksiin. Ihan oikeastiko? Lisäksi uskot, että sinun tulkintasi minun tekstistäni edustaa puhtaampaa totuutta kuin oma tulkintani? Keksitkö mitään hyvää keinoa testata väitettäsi käytännössä?
Tällaiset möläytykset ikäänkuin todistavat pointtini:
EveryWoman kirjoitti:Uskoakseni tämä merkitsee osapuilleen samaa kuin mitä itse yritin sanoa. Käytän vain eri käsitteitä.
Eri käsitteiden käyttö tarkoittaa, että puhuu eri asiasta ja puhe siis eroaa merkitykseltään.
Ei suinkaan. Oletko koskaan vaikkapa käyttänyt käsiteparia "aurinko laskee"? Otitko huomioon, että itse asiassa aurinko ei laske, vaan maapallo pyörii itsensä ympäri, mikä aiheuttaa sen pinnalla seisovalle henkilölle mielikuvan auringon laskemisesta? Puhuitko siis aivan eri asiasta, käytithän eri käsitteitä?
Kuten sanoin, yltiö-individualistinen ja ääri-hedonistinen muotoilusi on maksimaalisen kaukana omasta ajattelustani.
Mitähän, jos pyrkisit pääsemään sen muotoilun ohi, kiinni itse asiaan? Aiemmassa viestissäni yritin auttaa tässä kysymällä, missä käytännön tilanteessa voisit kuvitella minun kantani johtavan eettisesti ongelmalliseen käytökseen, mutta jätit vastaamatta siihen. Kokeillaanpa sitten vaikka tällaista kysymystä: voiko kanta olla eettisesti äärimmäisen ongelmallinen, vaikka se ei koskaan johtaisi eettisesti ongelmalliseen käytökseen (huom: en väitä oman käytökseni olevan täysin ongelmatonta - kysyn yleisellä tasolla)?
Alle lainattu edustaa minusta jonkinlaista ihmisyyden alennustilaa:
EveryWoman kirjoitti:pyrin aina maksimoimaan omaa etuani ... autan ihmisiä lähinnä siksi, että siitä tulee minulle hyvä mieli. Jos ei tulisi, tuskin viitsisin vaivautua.
Päättelen tästä, kenties virheellisesti (ehkä pidät itseäsikin alennustilassa elävänä ihmisenä?), että sinä autat tai kuvittelet auttavasi ihmisiä silloinkin, kun siitä ei tule hyvä mieli. Ja ilmeisesti vieläpä määrität ihmisyyttä juuri tämänkaltaisen toiminnan kautta. Minua kiinnostaa, millaisesta auttamisesta sitten ei tule hyvä mieli. Toisen neuvomisesta, kun tämä kysyy neuvoa? Toiselle ruuan laittamisesta kun hän on väsynyt ja nälkäinen? Toiselle ääneen lukemisesta? Rahan antamisesta hyväntekeväisyyteen? Talkoisiin osallistumisesta? Jonkun ilkeyden anteeksi antamisesta? Velan anteeksi antamisesta, kun toisella on taloudellisia vaikeuksia mutta itse pärjää hyvin?
Useimmat niistä esimerkeistä, mitä itse keksin, liittyvät tilanteisiin joissa autetaan jotakuta tekemään jotakin ikävää. Esimerkiksi toisten kiusaamiseen osallistumisesta ei tule minulle hyvä mieli, minkä vuoksi jätän sen tekemättä vaikka kiusaaja olisi kaverini. En myöskään mm. halua työskennellä myymälässä, joka rikkoo omia sääntöjään asiakkaiden eduksi näiden varallisuuden ja/tai ilkeyden mukaan (ilkeämmille ja varakkaammille suotuisammat säännöt). Silloin auttaisin kauppiasta hänen osittain moraalittomassa liiketoiminnassaan, eikä sellaisesta tule hyvä mieli. Niinikään en auta kaveriani pettämään kumppaniaan, syy: sama.
Hankalampi tilanne on sitten sellainen, jossa auttamisen myönteisiin vaikutuksiin voi uskoa, mutta siihen ryhtyminen aiheuttaa toisaalla kielteisiä heijastusvaikutuksia. Kun kerran sinä tiedät minua itseäni paremmin, mitä ajattelen, sinulle ei varmaan tuota vaikeuksia keksiä esimerkkitilannetta, jossa ajatuksistani johtuva toimintani on eettisesti ongelmallista. Anna palaa!