Lähetetty: 05.11.2008 14:05
Amerikka on paska maa.
Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://beta.kitina.net/
Laita vain nimeksi Hassan tai miksei sitten vaikka Ali-baba?Alisuorittava G kirjoitti:Jos synnyttäisin tänään saisi lapsi toiseksi nimekseen Hussein.
Niin on!Niba kirjoitti:Amerikka on paska maa.
No laitan mitä vaan, sovittu! Amerikat onkin ainoa paikka, jonne on pitäny mennä uudelleen ja uudelleen lomailemaan, ei liian paska ei. Mut nyt meen Jakomäkeen, se on kans aika jees. Ciao!Niba kirjoitti:Laita vain nimeksi Hassan tai miksei sitten vaikka Ali-baba?Alisuorittava G kirjoitti:Jos synnyttäisin tänään saisi lapsi toiseksi nimekseen Hussein.
Neutraalisti esitettyyn kommenttiin saa minulta neutraalin reaktion. Jos siis haluat nähdä vaivaa ja laatia neutraalimman version omasta letkautuksestasi, poistan mielihyvin kysymyksestäni sanan "rohkeasti", (silloin ei jää enää marginaalistakaan mahdollisuutta tulkita se muuksi kuin neutraaliksi), jotta voisit armollisesti vastata siihen.Rouva Pupu kirjoitti:Vastaan sitten kunhan ensin kysyt vähemmän äitimäisesti lässyttäen.EveryWoman kirjoitti:Kerro rohkeasti, missä tätä pahaa hihhulimaista fanittamista / sokeutta esiintyy, ja mitä sillä tarkemmin ottaen tarkoitat.Rouva Pupu kirjoitti:Hihhulointia, sanon. Poliittisen hahmon hihhulimainen fanittaminen on jotenkin öhöh. Tollasissa asioissa ns. sokeus on pahasta. Mut joo, parempi voitti.
EIEIEI taas tällainen. Lucy kulta, ajattele Arskan mielenterveyttä! Ei oikeaa hiirtä. Ne kaksi piirroshiirtä oli söpöjä. PÄÄASIA ettei suomurottaa enää tule.Lucy kirjoitti:Hyvä päivä. Obama voitti niin kuin pitikin, kävin salilla ja uimassa. Hartiat ovat edelleen jumissa, mutta liikunta kummallista kyllä helpotti. Nyt voisi haukata hieman salaattia ja suunnata kenties vielä lenkille. Aivan käsittämättömän paljon energiaa tuhlattavaksi ja aurinkokin paistaa.
Ratkeamattomasta oidipaalikompleksista kärsivänä mammanpoikana minulla ei tietenkään ole mitään äitimäistä lässytystä vastaan - päinvastoin - ja niinpä rohkeasti kerron, että tuoltahan sitä löytyy:EveryWoman kirjoitti:Neutraalisti esitettyyn kommenttiin saa minulta neutraalin reaktion. Jos siis haluat nähdä vaivaa ja laatia neutraalimman version omasta letkautuksestasi, poistan mielihyvin kysymyksestäni sanan "rohkeasti", (silloin ei jää enää marginaalistakaan mahdollisuutta tulkita se muuksi kuin neutraaliksi), jotta voisit armollisesti vastata siihen.Rouva Pupu kirjoitti:Vastaan sitten kunhan ensin kysyt vähemmän äitimäisesti lässyttäen.EveryWoman kirjoitti: Kerro rohkeasti, missä tätä pahaa hihhulimaista fanittamista / sokeutta esiintyy, ja mitä sillä tarkemmin ottaen tarkoitat.
Tai ehkä asiasi ei ollutkaan niin tärkeä, että haluaisit siitä keskustelua?
Amerikkalaisten kyky inspiroitua ja uskoa parempaan todellisuuteen on tietysti Amerikan kamalimpia piirteitä. Tämän ymmärtämiseksi ei tarvitse edes tarkastella perusteettomasti inspiroituvien ja uskovien aikaansaamaa finanssikriisiä. Riittää tutkailla, miten tuollaisen sarasvuolaisen helppoheikkeilyn nielaisseet amerikkalaiset tyytyvät pohjoismaalaisittain todella typerryttävän epäoikeudenmukaiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteensa sen nimissä, että amerikkalainen unelma on aina mahdollista toteuttaa. Inspiroituneille hihhuleille on sitten ihan turha osoittaa tilastoilla, miten amerikkalainen unelma toteutuu paljon todennäköisemmin vaikkapa heidän tympeän latistavana kommunistimaana pitämässään Ruotsissa, jossa tasapainoiset ihmiset eivät tarvitse inspiroitumista ja sokeaa uskoa järjen tilalle. Puhumattakaan siitä, miten jos yhtään viitsi katsella poliittista historiaa, ei tarvitse edes pelata Hitler-korttia nähdäkseen, miten hirvittävää on, kun EW:n tapaan korostetaan johtajissa karismaattista nostatuskykyä virkamiesmäisen asiakeskeisyyden sijaan. Vakaassa demokratiassa tasapaksu harmaus on hyve; on kamalaa ajatella, että vaikkapa Suomen presidentti haluaisi olla jonkinlainen innostaja.EveryWoman kirjoitti:Obama oli aivan oikeassa sanoessaan, että Yhdysvaltojen voima ei ole sen armeijassa, eikä rikkaus sen taloudellisessa varallisuudessa, vaan ihmisten kyvyssä inspiroitua, uskoa parempaan tulevaisuuteen ja toimia sen eteen yhdessä. Joku, joka tämän ymmärtää niinkin syvällisesti kuin Obama, saa takuulla muutosta aikaan. Jos pystyy koskettamaan ruohonjuuritason toimijoita, tavallisia ihmisiä (mukaanluettuna siis yhtä lailla rikkaat kuin köyhätkin), antamaan heille toivoa ja motivaatiota, asiat muuttuvat kabinettipuuhasteluun verrattuna aivan eri tavalla. Mutta sellaiseen pystyy vain harva. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen, että yksi tällainen hahmo pääsi pinnalle juuri minun elinaikanani.
Mahtavinta tässä on se, että Obama ei inspiroi ainoastaan Amerikkalaisia, vaan ihmisiä ympäri maailman. Itsestäni voin ainakin sanoa, että minulla on ollut enemmän paukkuja asettaa itseni haasteellisiin tilanteisiin sen energian voimalla, joka Obaman katsomisesta ja kuuntelemisesta tulee.
Siis pelkällä innostamishalulla ja -kyvyllä pääsee sinun kirjoissasi jo hihhulikategoriaan? Ihan oikeastiko? (Vertailun vuoksi: esim. PetriFB on mielestäni äärimmäisen latistava, eli mahdollisimman kaukana innostavasta.)urpiainen kirjoitti:...on kamalaa ajatella, että vaikkapa Suomen presidentti haluaisi olla jonkinlainen innostaja. ... tuo aika huolestuttava, EW:n ihailema hihhuli-elementti.
Hyvin outo tulkinta! Tarkoitin tietysti sitä, mitä sanoin. Kannatin Obamaa, ja olen tietysti tyytyväinen, jos hän saa amerikkalaiset toimimaan paremman maailman puolesta. Mitä pidän kamalana on se, että jotenkin ihaillaan suurvaltajohtajissa kykyä emotionaalisesti johdatella ihmisiä johonkin suuntaan siten, että tämä kyky aika eksplisiittisesti asetetaan vastakohdaksi asiatiedon ja asia-argumenttien kanssa ja niistä erilliseksi. Näinhän suurin piirtein tulit tehneeksi tuossa varsinaisessa presidenttiketjussa, jossa esitit, että asiasisältö tulee kyllä demokraattisen kontrollin tavoittamattomissa olevilta harmailta eminensseiltä, kun taas demokraattisesti valitussa presidentissä on keskeisintä innostaa kansa mukaan tähän muiden piilossa kehittelemään asiasisältöön, mikä ikinä se sitten onkaan. Aika demokratiaa halveksuvaa meininkiä, sanoisin. Ja vaarallista. Tietysti tässä nimenomaisessa tapauksessa asia on aika harmiton, kun Obamalla on asiasisältökin aika lailla kunnossa innostuspuheensa takana. En siis kritisoi Obamaa, vaan sinun kantaasi siitä, mikä on tässä oleellista. Pidän näkemystäsi periaatteellisesti perverssinä ja potentiaalisesti vaarallisena. Tai siis toisin sanoen, allekirjoitan tämän:EveryWoman kirjoitti:^Siis mielestäsi on kamalaa ajatella, että USA:ssa on johtaja, joka todennäköisesti onnistuu motivoimaan ihmiset hyväksymään kannattamasi Ruotsin järjestelmän suuntaan pyrkivän poliittisen linjauksen, ja myös osallistumaan sen toteuttamiseen?
Jos käsitin väärin, ole kiltti ja korjaa, äläkä pelkästään torju.
Hihhulointia, sanon. Poliittisen hahmon hihhulimainen fanittaminen on jotenkin öhöh. Tollasissa asioissa ns. sokeus on pahasta. Mut joo, parempi voitti.
Kiitos aukikirjoittamisesta. Nyt ymmärrän, mikä sinua niin kauhistutti. Ilman muuta innostamiskykyinen sätkynukke, jota todelliset vallanpitäjät manipuloivat, olisi minustakin pahin mahdollinen vaihtoehto. Vielä kuivaa ja latistavaa asiakeskeisyyttäkin pahempi, tietysti.urpiainen kirjoitti:Hyvin outo tulkinta! Tarkoitin tietysti sitä, mitä sanoin. Kannatin Obamaa, ja olen tietysti tyytyväinen, jos hän saa amerikkalaiset toimimaan paremman maailman puolesta. Mitä pidän kamalana on se, että jotenkin ihaillaan suurvaltajohtajissa kykyä emotionaalisesti johdatella ihmisiä johonkin suuntaan siten, että tämä kyky aika eksplisiittisesti asetetaan vastakohdaksi asiatiedon ja asia-argumenttien kanssa ja niistä erilliseksi. Näinhän suurin piirtein tulit tehneeksi tuossa varsinaisessa presidenttiketjussa, jossa esitit, että asiasisältö tulee kyllä demokraattisen kontrollin tavoittamattomissa olevilta harmailta eminensseiltä, kun taas demokraattisesti valitussa presidentissä on keskeisintä innostaa kansa mukaan tähän muiden piilossa kehittelemään asiasisältöön, mikä ikinä se sitten onkaan. Aika demokratiaa halveksuvaa meininkiä, sanoisin. Ja vaarallista. Tietysti tässä nimenomaisessa tapauksessa asia on aika harmiton, kun Obamalla on asiasisältökin aika lailla kunnossa innostuspuheensa takana. En siis kritisoi Obamaa, vaan sinun kantaasi siitä, mikä on tässä oleellista. Pidän näkemystäsi periaatteellisesti perverssinä ja potentiaalisesti vaarallisena.
bliss kirjoitti:^ ^^ Menkää pois paskanjauhantaviikonpäiväketjusta![]()
Täällä ei tartte olla kuin pöljiä onelinereitä!!!1 *yliväsynyt*
En minä kannatakaan emotionaalista motivointia asia-argumenttien sijaan, vaan asia-argumenttivetoista emotionaalista motivointia. Innostamiskeskeinen kommentointini tulee nähdä oikeassa kontekstissaan, nimittäin vastauksena kyynikoille, joiden mielestä (ainakin näin tulkitsin) poliittisen johtajan olennaiset ansiot voivat liittyä ainoastaan asiakysymysten hallintaan.urpiainen kirjoitti:Vaikka toisaalta, ei minulla ollut niin mielessä se, että presidentti olisi manipuloitavissa oleva sätkynukke, vaan se, että fokusoidaan innostamiseen ja emotionaaliseen motivointiin asia-argumenttien sijaan.
No, minun näkökulmastani ideologiaan vetoaminen edustaa nykymaailmassa enemmän asiakysymysten välttelyä kuin niistä keskustelua. Asiakokonaisuudet ovat niin monimutkaisia, että henkilön kantaa tiettyyn kysymykseen ei voi tietää pelkän puoluekannan tai muun ideologian perusteella. Lisäksi ideologia ei kerro mitään henkilön luovasta potentiaalista (= kyvystä kehittää ennalta tuntemattomia ja aiempia paremmin toimivia ratkaisuja). Samoin tietenkin myös iskulauseet jättävät avoimeksi liian paljon, jotta niiden perusteella voisi tehdä tyhjentäviä arvioita kandidaateista.Vähän sellaiseen tapaan, että ei puhuta varsinaisesta politiikasta ja sen ilmentämästä ideologiasta, vaan hoetaan iskulauseita tai yleisiä latteuksia tyyliin vastakkainasettelun loppu ja kansallisen kilpailukyvyn turvaaminen. Jotenkin koen sinunkin innostamis-fokuksesi hieman alentuvana holhoamisena tai jopa äänestäjien älykkyyttä loukkaavana.
Minä en. Tämä on ensimmäinen kertani! No, Niinistö ja Stubb tekivät jo jonkinlaisen vaikutuksen, mutta eivät pääse silti lähellekään tätä fiilistä.Toki minäkin intoilin vuosituhannen vaihteen Tony Blairista ja vähän Bill Clintonistakin
Paitsi uusliberalisteilla?Tai siis aivan varmasti monella poliittisella kandidaatilla on ihan aito halu palvella kansaa parhaan näkemyksensä mukaan.
En puhunut hänen hyväksyttävyydestään puolta sanaa, vaan hänen johtajuudestaan (tai siis oikeammin sen puutteesta). Egoistisesti motivoitunut päällikkö ei minun määritelmilläni ole johtaja (ehkä helpommin ymmärrettävä tapa muotoilla asia olisi: sellainen tapaus on hyvin, hyvin surkea johtaja). Johtajuus puolestaan erottaa hänet Barack Obamasta. Tämän toin esiin havainnollistaakseni, että kyky innostaa ihmisiä ei ole lähtökohtaisesti suoraan saatanasta, kuten näytit väittävän, siitä huolimatta että mm. Hitlerilläkin tuo kyky oli.Erityisen perverssiltä tuntui tämä juttusi (vaikka tosiaan taitaa seurata aika johdonmukaisesti muista näkemyksistäsi), että Hitlerin hyväksyttävyys riippui siitä kontingentista faktasta, kuunteliko hän avustajiaan ja ajatteliko hän aidosti arjalaisen kansan parasta. Minusta tuo on kerta kaikkiaan hullua: Hitler ja hänen politiikkansa oli hirviömäistä riippumatta siitä, olivatko Hitlerin motiivit egoistiset vai eivät.
Antakaa bannia! Vai miten se oli?Tix kirjoitti:bliss kirjoitti:^ ^^ Menkää pois paskanjauhantaviikonpäiväketjusta![]()
Täällä ei tartte olla kuin pöljiä onelinereitä!!!1 *yliväsynyt*
En tiedä, Tix toimii pillupalkalla?EveryWoman kirjoitti:Antakaa bannia! Vai miten se oli?Tix kirjoitti:bliss kirjoitti:^ ^^ Menkää pois paskanjauhantaviikonpäiväketjusta![]()
Täällä ei tartte olla kuin pöljiä onelinereitä!!!1 *yliväsynyt*
No riippuu uusliberalistista. Esimerkiksi Niinistö oli pressanvaaleissa parhaan arvioni mukaan vilpitön tässä mielessä: hänellä oli aito halu palvella kansaa, ja hän uskoi vahvasti siihen, että hänen politiikkansa palvelee kansaa. Tämä varmaan pätee vaikkapa RKP:n talouspoliittiseen neuvonantajaan Björn Wahlroosiinkin. Mutta ei tämä - edes yhdistettynä kykyyn innostaa kansaa - tee heistä minun silmissäni ihailtavia johtajia, koska asiasisällössä on ongelmia. Ei heidän vilpittömyydessään tai kyvyssään manipuloida kansaa emotionaalisesti.EveryWoman kirjoitti:Paitsi uusliberalisteilla?Tai siis aivan varmasti monella poliittisella kandidaatilla on ihan aito halu palvella kansaa parhaan näkemyksensä mukaan.
Siis Hitlerin erottaa Obamasta kyky johtajuuteen. Johtajuutta taas Hitlerillä ei ollut, koska hän ei halunnut palvella kansaa. Hmm.EW kirjoitti:Egoistisesti motivoitunut päällikkö ei minun määritelmilläni ole johtaja. Johtajuus puolestaan erottaa hänet Barack Obamasta. Tämän toin esiin havainnollistaakseni, että kyky innostaa ihmisiä ei ole lähtökohtaisesti suoraan saatanasta, kuten näytit väittävän, siitä huolimatta että mm. Hitlerilläkin tuo kyky oli.Erityisen perverssiltä tuntui tämä juttusi (vaikka tosiaan taitaa seurata aika johdonmukaisesti muista näkemyksistäsi), että suhtautumisessamme Hitleriin keskeistä on, kuunteliko hän avustajiaan ja ajatteliko hän aidosti arjalaisen kansan parasta. Minusta tuo on kerta kaikkiaan hullua: Hitler ja hänen politiikkansa oli hirviömäistä riippumatta siitä, olivatko Hitlerin motiivit egoistiset vai eivät.
Noita "etuja"mulle on yritetty myydä ties kuinka monta kuukautta luurin kautta, aina on joutunut antamaan pakkasta.bliss kirjoitti:Haluuks joku tilata puoleen hintaan jonkun a-lehtien aikakauslehden vuodeksi?? Mulla olis näköjään tollanen "joululahjaetu"
En sitoisi johtajuutta noin yksioikoisesti henkilökohtaiseen haluun, vaan enemmän käytäntöön, jota on helpompi arvioida objektiivishakuisesti.urpiainen kirjoitti:Siis Hitlerin erottaa Obamasta kyky johtajuuteen. Johtajuutta taas Hitlerillä ei ollut, koska hän ei halunnut palvella kansaa. Hmm.EW kirjoitti:Egoistisesti motivoitunut päällikkö ei minun määritelmilläni ole johtaja. Johtajuus puolestaan erottaa hänet Barack Obamasta. Tämän toin esiin havainnollistaakseni, että kyky innostaa ihmisiä ei ole lähtökohtaisesti suoraan saatanasta, kuten näytit väittävän, siitä huolimatta että mm. Hitlerilläkin tuo kyky oli.Erityisen perverssiltä tuntui tämä juttusi (vaikka tosiaan taitaa seurata aika johdonmukaisesti muista näkemyksistäsi), että suhtautumisessamme Hitleriin keskeistä on, kuunteliko hän avustajiaan ja ajatteliko hän aidosti arjalaisen kansan parasta. Minusta tuo on kerta kaikkiaan hullua: Hitler ja hänen politiikkansa oli hirviömäistä riippumatta siitä, olivatko Hitlerin motiivit egoistiset vai eivät.
Minä kysyin, että mitäs jos jollain ilveellä selviäisi (sijoita suosikki science fiction -tarinasi tähän) että Hitlerin kansallissosialismia motivoi aivan vilpitön halu palvella kansaa.
Kyllä hän erottuisi edelleen Obamasta. Sen luokan inspiroivuus, jota Obamalla ja kenties myös Hitlerillä oli, on nähdäkseni niin tiiviisti sidoksissa henkilökohtaisiin arvoihin ja persoonallisuuteen, että Hitler ei olisi osannut olla yhtä inspiroiva esimerkiksi Obaman ajamien asioiden suhteen. Hänen inspiroivuutensa oli egovetoista, samoin kuin hänen johtajuutensa, joten se olisi todennäköisesti kuihtunut hänen toimiessaan yllä kuvailemallani tavalla kansan todellisena palvelijana.Tällöin hän sinun mukaasi olisi johtaja, eikä sinun mukaasi erottuisi Obamasta.
Ero löytyy - kuten sanoin - johtajuudesta, ja sitä kautta toki myös asiasisällöistä. Todellisen johtajan ajamat asiat ovat niitä, joiden avulla alaisten/kansalaisten tilanne saadaan paremmalle tolalle.Ja tämä minusta osoittaa, miksi keskittyminen vilpittömyyteen ja innostavuuteen on vaarallista: totta hemmetissä meidän pitää pystyä erottamaan Obaman ja vilpittömän Hitlerin välillä. Ja ero siis löytyy asiasisällöistä, ei vilpittömyydestä tai innostavuudesta.
No hyvä. Uskon sen kun sanot, enkä tule jatkossa väittämään sinun olevan tuota mieltä. Entäpä sinä sitten:En ole yrittänyt sanoa, että kyky innostaa ihmisiä olisi saatanasta - useinhan se on ilmeisen tärkeää ja hyödyllistä.
Kerroin sinulle aiemmassa viestissäni, että en korosta innostavuutta asiasisällön kustannuksella. Voit myös käydä ketjusta lukemassa useamman pätkän, joissa innostavuudesta puhuessani välittömästi heti perään mainitsen, että asiasisältö on myös tärkeä. Lisäksi voisit otttaa huomioon kontekstin, jossa keskustelua käytiin - kuten jo kertaalleen pyysin.Sen sijaan olen sanonut, ja sanon yhä, että sinun tapasi arvottaa poliittisia johtajia ja heidän ominaisuuksiaan - erityisesti innostavuus-aspektin korostaminen nimenomaan asiasisällön kustannuksella, kuten pressaketjussa teit - on minusta perverssi ja potentiaalisesti vaarallinen. Omat määritelmäsi osoittavat sen minusta kiistattomasti.