Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://beta.kitina.net/
No mä olenkin. Mun mielestä perheessä riittää yksi sika ja se olen minäAlisuorittava G kirjoitti:^ Pidän sua vielä kummallisempana kuin ennen. Ei se mitään, jatketaan näin.
Joo, samoin itselleni.Rouva Pupu kirjoitti:^No mulle toi vaimomateriaali jotenkin kalskahtaa juuri siltä madonna (hihi)-lutka syndroomalta.
Jännä lähestymistapa tuokin... Kiitos kun kerroit!Elppis kirjoitti:--
Mielenkiintoinen näkökulma, oli tervetullut. Noinhan sen pitäisikin mennä kun on se tietty (mikä se sit ikinä onkaan) elämänvaihe meneillään. Väliaikaisesti. Mutta mää ajattelen kokonaisesti, että jos se ois normilaiffii aina tuo tommonen. Se mikä puuttuu on aina se mikä eniten vaivaa ja mitä kaipaa pitkässä juoksussa. Ei muakaan nyt tää uusioneitsyys niin kolota kun kipinät sinkoilee, mut jos se olis semmonen pysyvä normaali tilanne ilman niitä sinkoiluja niin ajattelisin erilailla. Kirjoittelisin varmaan sinne Elleihin!Alisuorittava G kirjoitti:Jännä lähestymistapa tuokin... Kiitos kun kerroit!Elppis kirjoitti:--
Mummielestä se irstailu ja pervoilu kuuluu nimenomaan enemmän parisuhteeseen, ei mulla tulis joidenkin satunnaisten juttujen kanssa mieleenkään ehottaa ja kokeilla kaikkia juttuja.Rouva Pupu kirjoitti:Mut tuota, kai sitä voi irstailla vaikka onkin olemassa se kumppanuus
Eikä edes uskaltais kun ei vois tietää kuinka ylipervo saattaa vieras kumppani ollakaanbedlam kirjoitti:Mummielestä se irstailu ja pervoilu kuuluu nimenomaan enemmän parisuhteeseen, ei mulla tulis joidenkin satunnaisten juttujen kanssa mieleenkään ehottaa ja kokeilla kaikkia juttuja.Rouva Pupu kirjoitti:Mut tuota, kai sitä voi irstailla vaikka onkin olemassa se kumppanuus
Jep. Olis vaan osunu kohdalle sellanen että molemmat haluis eikä vaan toinen ja toinen sitten väitä haluavansa mutta todellinen panostus asiaan on viikkojen - kuukausien - vuosienkin mittaan oikeesti riittämätöntä. Itte saa seisoa päällään tai unohtaa koko asian pitkiksikin ajoiksi, puhua miten vaan ja mikään ei muutu.EveryWoman kirjoitti:Aivan, molempien pitää oikeasti haluta eikä vain sanoa haluavansa.Alisuorittava G kirjoitti:Yksin ei kukaan pysty kaikkea.
En millään muotoa tarkoita sanoa ilkeästi, mutta juuri tuon takia 2 viikon jälkeen suuret päätökset on vähän arveluttavia. Biologisesti merkityksellinen alkuhuuma kestää max 2 vuotta, eikä 2 viikossa opi tuntemaan toista niin paljon että tietäisi miten se siitä eteenpäin. Pointti kai olisi siis se, että sitä kattelua kannattaa harrastaa vähän ennakkoon niin on suurempi todennäköisyys että tulevaisuus vastaa sitä mitä odottaa.Mida kirjoitti:Kattellaan.
No ei kai tää nyt miehinen etuoikeus ole kuitenkaan näin ajatella? Just juttelin viikko sitten yhden naisen kanssa äitiydestä, ja se oli sitä mieltä ettei voisi haluta lapsia, sillä ei osaisi tuntea itseään yhtä aikaa sekä äidiksi että seksuaaliseksi olennoksi. Että pitää olla joko tai, ja mieluummin sitten se seksuaalinen olento ilman lapsia. Musta toi kuulosti aivan uskomattoman pimeältä. Kyllä mä ainakin haluaisin runtata lasteni äitiä kuin pientä yksityislutkaa!Rouva Pupu kirjoitti:^No mulle toi vaimomateriaali jotenkin kalskahtaa juuri siltä madonna (hihi)-lutka syndroomalta. Eli vaimot on sitten niitä hyviä äitejä, kokkeja, kodinkoneita.... mutta seksuaalisesti ei voida "häpäistä" eli harrastaa muutakin kuin lähetyssaarnaajaa pimeässä peiton alla.
Ei kai sitä tarvii esiin kaivaa, ihmisellä on seksuaalivietti ihan luonnostaan - toisaalta ihmisen psyyke on niin monimutkainen, että helposti neuroottinen luonne projisoi vietit muunlaisiksi tarpeiksi (raha!?!??!?!).Alisuorittava G kirjoitti:^
Kiitos! Oisko se kiima kuitenkin vain väärä sana? ... Sori, en haluu jankata. Kertokaa miten hyvin sen sellaisen fyysisen puolen ns. esiinkaivaminen onnistuu tai jotain.
Mä en kyllä sitä a):ta näin tajunnut. Mun mielestä tää kuulostaa nyt siltä, että ollaan suhteessa vain suhteen takia, luetaan jostain opaskirjasta mitä suhteeseen kuuluu, ja sitten toteutetaan sitä sokeasti, vähänku uskonto. Jos jotku Quineveret jätetään pois laskuista, ni en usko kenenkään sellasta haluavan, niiku oikeesti. Tai mistäs sen tietää.. kauhee pesänrakennusbuumi täällä Kitinässä nykyään.Ali G kirjoitti:Mielummin niin, että A:sta puuttuu keskinäinen vetovoima 90 prosenttisesti, mutta koska muu tuntuu niin hyvältä, vetovoiman puuttumisesta ei välitetä tai sen saavuttamiseen ja löytämiseen halutaan uskoa.
No ei sitä yhtäkkiä voi tuommoiseksi muuttaa, tuskin kukaan sitä olisi sitten pallottanut. Sittenhän tuollaisin ihmisen kanssa oltaisiin vain kavereita. Tosinhan joskus sitä voikin huomata tutustuessaan kaveriinsa paremmin että tunteekin sitä kohtaan vetoa jolloinka siitä kaverista voi tulla parisuhdemateriaalia jos tunne on molemminpuolinen. Mutta ei kai kukaan päätä ensin ryhtyä kaverinsa kanssa suhteeseen ja jää odottelemaan sitä himon ilmestymistä hä?Alisuorittava G kirjoitti:A:sta puuttuu keskinäinen vetovoima 90 prosenttisesti, mutta koska muu tuntuu niin hyvältä, vetovoiman puuttumisesta ei välitetä tai sen saavuttamiseen ja löytämiseen halutaan uskoa.
Jepjep, onpahan takanapäin sekin valinta. Enkä oo koskaan kenellekään suositellu. Enkä suosittele. Eikä siinä mitään mutta ku ny ollaan jo reilu 3v pidetty yhtä ja tänne asti ja vieläkin jonkin verran uskon siihen, että tolla olis kyllä täydet mahdollisuudet ruveta edes kunnolla yrittämään. Fiksu mies. En tajua missä mättää. Alkuhuuma ny oli ohi varmaan hyvän matkaa aiemminki ku 2v. Ja silti mää yhä kuvittelen et tää suhde vois toimia oikeesti. En nää mitään syytä miksei. Mutta mulla alkaa olla konstit loppu ja aika lailla montaa oon yrittäny. Fiilis on jatkuvasti se, että alamäkeen lasketaan rallallei. Yltiöpositivismi kokeilematta kyllä vielä. En ole itse siihen ihan vielä kypsä. Vaikka mielestäni olen yrittänyt tukea ja miettinyt tekemisiäni niin tarkkaan ku osaan, niin ainahan se on vaan mun näkemys ja kun toinen ei oikein kritiikkiä osaa/halua anna, niin vähän on hakuammuntaa.Tix kirjoitti:En millään muotoa tarkoita sanoa ilkeästi, mutta juuri tuon takia 2 viikon jälkeen suuret päätökset on vähän arveluttavia. Biologisesti merkityksellinen alkuhuuma kestää max 2 vuotta, eikä 2 viikossa opi tuntemaan toista niin paljon että tietäisi miten se siitä eteenpäin. Pointti kai olisi siis se, että sitä kattelua kannattaa harrastaa vähän ennakkoon niin on suurempi todennäköisyys että tulevaisuus vastaa sitä mitä odottaa.Mida kirjoitti:Kattellaan.
Toki "lohdullista" on se, että mikään aika tai katselu ei takaa ongelmatonta suhdetta. Tiedänpä yhden suhteen joka muuttui toimivaksi 6 kk puhumattomuudenkin jälkeen. Kaikki on mahdollista, kuitenski.
Mä taas ymmärsin sen juuri noin ja uskallan taas veikata, että niin saattoi ajatella aika moni b:n valinnut. Noin niinku kärjistetysti. Tuota luuloa vahvisti vielä G:n kirjoittama "tarina".Georgina kirjoitti:No ei sitä yhtäkkiä voi tuommoiseksi muuttaa, tuskin kukaan sitä olisi sitten pallottanut.Alisuorittava G kirjoitti:A:sta puuttuu keskinäinen vetovoima 90 prosenttisesti, mutta koska muu tuntuu niin hyvältä, vetovoiman puuttumisesta ei välitetä tai sen saavuttamiseen ja löytämiseen halutaan uskoa.
No sittenhän nuo vaihtoehdot olis voinu suoraan kirjottaa muotoon:Rouva Pupu kirjoitti:Mä taas ymmärsin sen juuri noin ja uskallan taas veikata, että niin saattoi ajatella aika moni b:n valinnut. Noin niinku kärjistetysti. Tuota luuloa vahvisti vielä G:n kirjoittama "tarina".Georgina kirjoitti:No ei sitä yhtäkkiä voi tuommoiseksi muuttaa, tuskin kukaan sitä olisi sitten pallottanut.Alisuorittava G kirjoitti:A:sta puuttuu keskinäinen vetovoima 90 prosenttisesti, mutta koska muu tuntuu niin hyvältä, vetovoiman puuttumisesta ei välitetä tai sen saavuttamiseen ja löytämiseen halutaan uskoa.