Kitinä

Mä peruin joku aika sitten kaikki muut paitsi Meidän perhe -lehden tilauksen. Nyt puhelin soikin sitten joka päivä ja oisko kiinnostusta ai ei entäs sitten tämmöseen ja jos kuuntelisit vielä tän..Pari numeroo oon tallettanut, enkä vastaa kun Lehti soittaa

Bliss kirjoitti:

Rouva Pupu kirjoitti:

Bliss kirjoitti:^Olen lukenut aikaisemmin jo. Mulle tulee toi lehti himaan

Mitä noloo tossa on???? Mulle tulee lisäksi myös Fighter-lehti.

No ei muuta kuin se, että joskus aikaisemmin sanoin peruuttavani KAIKKI lehtitilaukset. Mutta ehkä muilla ei ole niin hyvää muistia kuin ND:lla

Nyt muistan kun muistutit Mut toi tulee vaan kuus kertaa vuodessa, ei sitä lasketa

nowaysis kirjoitti:Mä peruin joku aika sitten kaikki muut paitsi Meidän perse -lehden tilauksen.

Onneks säästit!

Enhän mä nyt Amerikaa und Kanadaa voi hylätä <3 jouluki tulossa ja kaikkee!1

Jäin miettimään tätä itsensä kehittämistä motivaattorina. Ei se tässä iässä taida olla mikään työntävä voima. Puhutaan ehkä enemmänkin itsensä säilyttämisestä, kuin itsensä kehittämisestä. Ja eikös tuo itsensä säilyttäminen toimi myös motivoivana tekijänä. Allekirjoittaneelle tulee ajoittain kivat kiksit kun vähän päälle parikymppiset jannut ei niin vaan vie pappaa reikäpallokentällä, puhumattakaan siitä jos onnistuu puikottamaan jonkun divarijannun, niin kyllä siitä seuraa välitön hyvänolon tunne. Toinen juttu on toi Masan esille ottama jaksaminen (oli se sitten työntö- tai kyntöhommissa). Jos ei sitä kroppaansa ylläpidä, niin ikävä kyllä se alkaa rapistumaan ja sitä kautta kaikenlaisen jaksamisen kanssa alkaa olla vähän niin ja näin.

masa kirjoitti:Jep. Mä kävin tuolla pari vuotta sitten:
http://www.sskf-ry.com/ , ja viihdyin helvetin hyvin..

Jumankavita, tuokin seura on vielä olemassa! Siellä aloitinkin yhtään vakavammin nujakointilajien harjoittelun juuri täytettyäni 16 v kun se oli heidän ikärajansa. Vajaa kaksi vuotta taisin siellä elämästäni tuhlata, tuloksena sininen vyö.

Frederik Krueger kirjoitti:(Peter Gibson taisi olla nimi
.

Sehän se. Kiva kaveri ja aivan uskomattoman hieno fysiikka. Miten se voikin liikkkua niin helvetin kevyesti

SikaMika kirjoitti:No täähän on ihan selvä keissi. Varsinkin kaltaiselleni selkärangattomalle paskiaiselle ainoa toimiva konsti on silkka itsensä pakottaminen. Ja se ei toimi koskaan ellei sitä aiemmin perään kuuluttamaani motiivia ole: miettikää, MIKSI te haluatte liikkua (siis te, joille se ei käy luonnostaan).

Pointsini lähinnä oli että joskus ei joudu vähimmässäkään määrin pakottamaan itseään liikkumaan, joskus taas täysin sama homma kiinnostaa vähemmän kuin kilo paskaa. Minulla tämä menee ennalta-arvaamattoman kausittaisesti.

Nyt on vähän ikävä tilanne kun haluja kyllä olisi treenaamiseen, mutta ei vielä uskalla olkapään takia. No okei, lenkille voisin silti mennä, ikävää että se on niin pitkästyttävää eikä mulla edes ole kannettavaa mp3-soitintakaan.

masa kirjoitti: Lähinnä tää mun ihmettelyn aihe on, että mitä pitää tehdä että siihen liikkumiseen tulee himo? Miten te himoliikkujat oikeesti motivoitte itteenne?

Mulla tuli himo kun olin jo liikkunut vähän aikaa. Aluksi se liikkuminen oli joka muodossa IHAN PASKAA!!! mut oli pakko mennä koska a) pitää jaksaa hirvimettällä ja b) hartiat oli siinä kunnossa että ei hyvää päivää kirvesvartta (päätetyö) ja c) polvet sanoo joka portaassa "ruksruks".

Alotin rauhallisella mutta pitkällä kävelyllä, nyt vauhti on kiihtynyt ja lenkille pitää pääst väh 2x vkossa. Lisäsin punttiksen (lähinnä polvien ja hartioiden takia) ja sitä nyt 2 x vkossa. Tähän vielä päälle pilates kerran viikossa, sitä on nyt ollut 3 kertaa, eikä tämäkään meinaa riittää.

Nyt on kulunut yli puoli vuotta siitä alotuksesta ja olo on parempi, pärjään vähemmällä unella, eikä hartiatkaan enää ole jumissa kuin silloin tällöin hetkellisesti.

Lajit valitsin siten, että mietin mikä olisi helpointa suorittaa. Kävellä voi joka paikassa, kävelen monesti työmatkan joka kestää n tunnin. Punttisali ja pilates on työpaikalla ja niissä käyn ennen töitä. Olen silti ysiltä toimistossa.

Hämmentävin seuraus tästä liikunnan ilosta tuli viime viikolla kun keskiviikkona heräsin itsestään klo 5.56. Kello oli soimassa kuudelta ja olin jo tuossa vaiheessa ihan pirtsakka. Normaalisti - pitäisikö sanoa ennen vanhaan - kellon soitto aiheuttaa kiroilutulvan, ainakin mielessäni.

Summa summarum: himo piti hankkkia, minulla sitä ei ole luonnostaan. Alku on pakkopullaa mutta siitä selviää ajattelemalla kivutonta hartianseutua ja päätä sekä hirvimetsää jossa kirpakka pikkupakkanen nipistää poskia ja vähän kovempi pakkanen huudattaa järven jäätä.

edit

^Välillä liikkeelle ajaa pelkästään se, että lenkillä/treeneissä saa olla ihan rauhassa pelkästään omien ajatusten seurassa
Ei tietenkään toimi ohjatun treenaamisen kanssa, mutta aamupunttis on loistava paikka kiukkuilla itsekseen.

Bliss kirjoitti:aamupunttis

Nöyh. Aamulla ei onnistu ku paneminen, eikä sekään enää nykyään.

Bliss kirjoitti:aamupunttis on loistava paikka kiukkuilla itsekseen.

aHAHAHhhaa hellu kertoi että tänään kun oli käynyt salilla, niin joku oli tullut nyrkkeilysäkille, kiinnittänyt siihen A4:sen jossa luki ISOLLA fontilla SAP ja alkanut hakkaan sitä

Theodore Taylor kirjoitti:Jäin miettimään tätä itsensä kehittämistä motivaattorina. Ei se tässä iässä taida olla mikään työntävä voima. Puhutaan ehkä enemmänkin itsensä säilyttämisestä, kuin itsensä kehittämisestä.

Puhut ilmeisesti lähinnä fyysisestä puolesta, vaikka kehittyä voi myös taidoissa ja tekniikoissa.

Lisäksi jos on aloittelija tai ollut taukoa, kyllähän sitä fyysistäkin kehittymistä väistämättä tapahtuu iästä riippumatta. Muistuu mieleeni eräs dokumentti jossa jotain vanhainkodin asukkaita laitettiin tekemään heidän rajoitetulle fysiikalleen sovellettuja voimaa kehittäviä liikkeitä, ja tuloksena havaittiin selvää fyysisen voiman ja kestävyyden kehittymistä. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

annepa kirjoitti:joku oli tullut nyrkkeilysäkille, kiinnittänyt siihen A4:sen jossa luki ISOLLA fontilla SAP ja alkanut hakkaan sitä

En ihmettele

masa kirjoitti:Miten te himoliikkujat oikeesti motivoitte itteenne?

Täällä ei taida himoliikkujia olla. Mielestäni tärkein juttu on itsensä kuunteleminen ja oman jutun löytäminen liikunnasta. Mulla on erittäin voimakas kilpailuvietti, joten pidän erityisen paljon liikunnasta ja urheilusta, jossa voi kilpailla itsensä ja muiden kesken. Liikunta on samalla tuloskeskeistä. Pallopelit eritoten sosiaalisuudessaan ovat ehdottomasti MUN juttu ja mielellään jossain järjestetyssä sarjassa. Sitten vaadin liikunnalta sen, että siinä tulee kunnolla hiki ja hengästyy - muuten homma on kuin veteen paskantais.

Mä miellän liikunnan siten, että tavoitteita täytyy olla, jotta motivaatio säilyy. Tavoite voi olla ihan mikä vaan aina laihtumisesta marathon-juoksuun. Ajattelen myös siten, että kun harrastan jotain lajia, kehittää se jotain toista lajiosaamista samalla. Jokaisella liikuntakerralla tulee olla jokin konkreettinen hyöty, muuten koko hommassa ei ole mitään järkeä. Näin jäsenneltynä pitkä puuduttava juoksulenkkikin saa oman merkityksellisyyensä.

Frederik Krueger kirjoitti: Pointsini lähinnä oli että joskus ei joudu vähimmässäkään määrin pakottamaan itseään liikkumaan, joskus taas täysin sama homma kiinnostaa vähemmän kuin kilo paskaa.

Pointti otettu sellaisenaan. Mun pointtini oli juurikin se, että jos antaa itselleen siimaa löysäilyn muodossa, sille ei ole loppua näkyvissä; tarpeeksi matala aita löytyy aina. Jollei hommassa ole mitään päämäärää ( = motivaatiota), ei sellaista kukaan jaksa kovin pitkään harrastaa. Sama kuin pelaisi jalkapalloa ilman palloa ihan vain kuntoilumielessä.

Omat moneen kertaan lauotut motiivini liikuntaan ovat:

1) se on hauskaa. Mieli kirkastuu kropan kautta
2) näyttää hyvältä. Typerinkään antinarsisti ei voi tosissaan väittää etteikö preferoisi hyvännäköistä Hyvää Tyyppiä (niinq mä) paskamahaisen Hyvän Tyypin edelle
3) Pysyy kunnossa. Kun näkee sekä viisikymppisiä keinutuolipotilaita että päälle kuusikymppisiä eläkeläisiä palomiesjamppoja, jotka painaa edelleen mm. muuttohommia, alkaa viimeistään tässä iässä ymmärtämään miten paskaa aikaa mahdollisesti kymmeniä vuosia kestävä vanhuus voi olla ja kumpaan em. mainittuun ryhmään haluaa lopun ikäänsä kuulua. Ihmisen lihaksisto ja luusto on tehty liikkumista varten, mä haluan olla tolpillani vielä elämäni ehtoonkin. Toi on itse asiassa jotain, mikä ei mahdu mun kaaliini: moni luovuttaa pelin jo kolmekymppisinä (tai nuorempinakin) jättäytyen sohvan ja jääkaapin väliin tajuamatta, että ikää saattaa riittää vielä 50-60 vuotta. Se on vitun pitkä aika kärvistellä...