Kitinä

NuoriDaavid kirjoitti:

Vadim kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Kui sä tällaisia tiedät?

Joku kertoi, sinäkö?

En minä ainakaan, koska henk. koht. minulla ei ole tällaisesta tietoa.

Nimiä kehiin!

NuoriDaavid kirjoitti:

Vadim kirjoitti: --tiedän monia suomalaisiakin, jotka eivät naineet ihan yksinomaan rakkaudesta.

Kui sä tällaisia tiedät?

Löytyyhän noita, jotka heikkoina hetkinään myöntävät, että tuli otettua joku "tarpeeksi sopiva". Ei se ainakaan kuulosta rakkaudelta. Puhumattakaan siitä, että siinä missä onnellisuus, myös rakkauskin on taitolaji. Useimmat ihmiset päätyvät jo ihan itsesuojelusyistä, tarpeeksi pahasti petyttyään, rakastumaan jotenkin kevyemmin, ettei uudestaan tarvitsisi pettyä yhtä pahasti. Siksi kai ensirakkaudet ovatkin yleensä niitä voimakkaimpia. Ja tuosta tavanomaisesta kaavasta poikkeavat ihmiset koetaan usein jopa hieman pelottavina. Jos rakastaminen itsessään jo on pelottavaa, niin vielä pelottavampaa on joutua voimakkaan rakkauden kohteeksi. Itse asiassa sellaiset ihmiset, jotka ovat naineen yksinomaan rakkaudesta, taitavat olla äärimmäisen harvinaisia.

prosessi kirjoitti: Itse asiassa sellaiset ihmiset, jotka ovat naineen yksinomaan rakkaudesta, taitavat olla äärimmäisen harvinaisia.

Mä olen tämmöinen rumanttinen hupakko, niin mun on vaikea keksiä, mitä muita syitä nykysuomessa olisi naikkariin menoon, kuin rakkaus.

NuoriDaavid kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Itse asiassa sellaiset ihmiset, jotka ovat naineen yksinomaan rakkaudesta, taitavat olla äärimmäisen harvinaisia.

Mä olen tämmöinen rumanttinen hupakko, niin mun on vaikea keksiä, mitä muita syitä nykysuomessa olisi naikkariin menoon, kuin rakkaus.

Tässä vaiheessa voisi tietenkin kysyä rakkauden määritelmääsi. (Ja itse asiassa juuri naikkariin menoon löytyy vaikka millä mitalla muita syitä, vaikka itse parisuhde olisikin aloitettu rakkaudesta. Mutta siitähän tässä ei kylläkään puhuttu.)

Ihmiset tietenkin ovat hyvinkin erilaisia, ja ihminen joka elää vain työlleen ja/tai perheelleen ei välttämättä tarvitse mitään sen enempää kuin sen rakkauden, mutta itse olen kyllä päätynyt siihen lopputulokseen, ettei pelkkä rakkaus vielä riitä minulle toimivan parisuhteen ainoaksi rakennusmateriaaliksi, vaan sen lisäksi kaipaan yhteensovituskelpoisia sosiaalisia verkostoja. Sattumanvaraiset rakastumiset tarjoavat sellaisia harvemmin.

elco kirjoitti:
Toisin kuin mm. partaradikaali-, viherhihhuli- ja itsetuntemusdivari minä en kuvittele voivani pelastaa maailmaa omalla toiminnallani tai asettamalla sääntöjä kontrolloidakseni muita. Jos Gattaca hommaa vaimon ulkomailta niin ei se ole minulta mitään pois: se on vaimon ja Gattacan ongelma.

Viisi vuotta Gattacan teesejä lukeneena olen vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on hyvin vastenmielinen ihminen. En ajattele asiaa thaikkuvaimon näkökulmasta, koska en tunne thaikkuvaimoa. Niin pervoa kuin se onkin niin Gattacan jollain hämmentävällä tasolla tunnen.

Ei se mitään, minä en haluaisikaan alentua miellyttämään sinua. Sen verran tympeitä arvosi ovat, mikä paistaa jo ylläolevasta viestistä.

Mutta ei aleta. Sen verran vaan, että minua ei tarvi koko ajan sekoittaa tähän ketjuun. En ole koskaan edes haaveillut ostovaimosta ulkomailla, en edes venakosta vaikka niin yllä "vitsailin".

Vadim kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

elco kirjoitti:kyllä minua vaan etoo ajatus, että joku naisparka tulisi juopon, kahjon ja likaisen teinipornorunkkarin ostetuksi vaimoksi pyykkäämään, kokkaamaan ja antamaan persettä.

Oho. Jotenkin tästä tulee mieleen 90-luvulla yliopiston liepeillä toisinaan tavattu Loesje-juliste, jonka teksti kuului kutakuinkin näin: "Yht'äkkiä, 65:nä syntymäpäivänään, kenraali huomasi itsessään tunteen".

Tuli vielä mieleen, että onko etominen tunne. Sanoisin, että tämä loukkaa paremminkin Elcon estetiikantajua, enkä tiedä, onko näkeminen vielä tuntemista.

Siis tarkoitat, että kenties Elcon etominen oli jonkinlainen, niin, etomisrefleksi, jonka syntyä hän nyt beachilla pähkäilee? Ja vähän vastaavasti kenraalilla, joka vain huomaa muttei varsinaisesti koe tunnettaan? Ero on kyllä vähän hämärä. Koska historiaan, kulttuuriin ja inhimilliseen psykologiaankin parhaita tutustumistapoja on tietysti lukea Asterix-sarjakuvia, koetan avata hämmennystäni viittaamalla merkkiteokseen Asterix ja viikingit (tjsp). Viikingit eivät tienneet, mitä pelko on, ja pyysivät gallialaisia opettamaan. Tämän onnistuttua viikingit ilahtuivat suuresti huomattuaan itsessään uuden tunteen, pelon. Mutta voiko pelkoa huomata kokematta sitä? Ja jos sen kokee, voiko siitä ilahtua muulloin kuin kauhuleffakontekstissa, jolloin kyseessä ei välttämättä olekaan pelko vaan pikemminkin juuri pelosta riisuttu jännitys?

urpiainen kirjoitti:Koska historiaan, kulttuuriin ja inhimilliseen psykologiaankin parhaita tutustumistapoja on tietysti lukea Asterix-sarjakuvia, koetan avata hämmennystäni viittaamalla merkkiteokseen Asterix ja viikingit (tjsp). Viikingit eivät tienneet, mitä pelko on, ja pyysivät gallialaisia opettamaan. Tämän onnistuttua viikingit ilahtuivat suuresti huomattuaan itsessään uuden tunteen, pelon. Mutta voiko pelkoa huomata kokematta sitä? Ja jos sen kokee, voiko siitä ilahtua muulloin kuin kauhuleffakontekstissa, jolloin kyseessä ei välttämättä olekaan pelko vaan pikemminkin juuri pelosta riisuttu jännitys?

Jotta hämmennyksesi ei vain aukenisi, vaan suorastaan puhkeaisi kukkaan, voisit perehtyä myös Marc-Antoine Mathieun sarjakuviin Alkuperä, Ne..., Prosessi ja Peilin ulottuvuus. Hipelöivät sopivasti tuotakin kysymystä.

Saisinko mä thaikkuvaimon hääpäivälahjaksi jos oikein pyytäisin? Olis ihqua kun täällä olis joku joka ei turhia puhuis ja siivois siitä hyvästä että lähetän lyijykynät perheelle.

Elppis kirjoitti:Saisinko mä thaikkuvaimon hääpäivälahjaksi jos oikein pyytäisin? Olis ihqua kun täällä olis joku joka ei turhia puhuis ja siivois siitä hyvästä että lähetän lyijykynät perheelle.

Hoitaisiko hän Steak and BJ -päivätkin jos olisit väsynyt?

exPertti kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Saisinko mä thaikkuvaimon hääpäivälahjaksi jos oikein pyytäisin? Olis ihqua kun täällä olis joku joka ei turhia puhuis ja siivois siitä hyvästä että lähetän lyijykynät perheelle.

Hoitaisiko hän Steak and BJ -päivätkin jos olisit väsynyt?

Ei, mä olen sen verran omistushaluinen että mun pihvi on mun pihvi.

Don't touch my beef bitch!