Georgina kirjoitti:Tämä on nyt ensimmäinen asia jonka suhteen koen ristiriitaisia tunteita. Haluaisin lähteä ja osallistua, toisaalta en haluaisi vähääkään.
Mun mielestä tärkeintä tässä (lähditpä mukaan tai et) on asian selvittäminen miehen kanssa, ettei se enää jää hautumaan. Jos mies on aiemmin näyttänyt loukkaantuneelta kun olet ehdottanut kotiin jäämistä, se voi johtua vain siitä ettei hänelle ole selvää missä se ongelma oikeastaan on. Hänhän saattaa luulla/epäillä, että kisameininki yleisesti ottaen olisi sun mielestä tylsää ja että siksikään et haluaisi lähteä. Kerro asia mahdollisimman selvin sanankääntein ja painota, että tykkäät kyllä kisoja seurata ja että ainoastaan vaimojen seura tympäisee.
Sun pitäis tavata mun mies
Mä en usko tuohon egon pönkitysteoriaan nyt ollenkaan, niinkuin sitä itsekin tuossa jo vähän epäilit. Miehellä on sellainen hassu suhtautuminen tähän ajohommaan. Vaikka se tietysti yrittää parhaansa niin se on pistänyt vähän huumorilla koko oheistoiminnan. Siellä on nimittäin sellaisiakin jotka on panostanut hommaan rahaa ihan saatanasti ja niillä on kaikki mahdolliset oheisrensselit ihan tosissaan. Me sitten hulluna siellä buustataan takkien, lippujen, lippisten ja telttakatosten avulla sellaista vanhaa automerkkiä joka on rakennettu hyvin erikoiseen, joskin näyttävään koriin, jolla ei oikeasti ole mitään edellytyksiä pärjätä niitä uusia mitsuja vastaan. Sellaista pelleilyä joka vetää ihmisten naamat virneeseen. (se on kyllä mun mielestä hauskaa tuossa reissussa!)
Kuulostaa hupaisalta! Juu, enpä arvellutkaan että kyseessä olisi mikään silmiinpistävän perinteinen varikkomisuvaatimus, vaan jonkinlainen modernimpi muoto tai jäänne sellaisesta
mies suorittaa, nainen katsoo ja ihailee -asetelmasta. Meillä esimerkiksi on perinteiset roolimallit yleisesti ottaen ihan totaalisesti romukopassa (siinä määrin, että se herättää ympäristössä joskus ihmettelyä ääneen), mutta kyllä vain silti olin näkevinäni miehen silmäkulmassa alkukantaista mielihyvää kun seurasin sen ekaa maratonia ja jälkikäteen onnittelin, ihailin ja tarjosin olutta. Ja nimenomaan jotenkin erilaista mielihyvää, mitä itse voisin kuvitella vastaavassa tilanteessa kokevani.
Kyllä se tietenkin toivoisi mun osallistuvan tähän, on siinä vähän sellainen vaimonäyttelyaspekti ehkä jos asiaa oikein päässä kääntelee. Hmm.
Noi kuviot tosiaan vielä saavat vahvistusta siitä, kun miehet toimivat porukassa. Samoin kuin se vaimomeinkikin on varmaan vähän eskaloituneempaa verrattuna siihen, jos olisit kaksin yhden vaimon kanssa. Ja etenkin jos siitä miesporukasta osalle vaimonäyttelyhommeli on tärkeää, fiilis voi levitä niihinkin jäseniin, joille se ei muuten niin kovin tärkeä juttu olisikaan.
Vaolan ehdotus oli kyllä hyvä. Mä taidan ehdottaa että ollaan siellä sen kisan ajan ja sitten liuetaan sieltä juhannuksen vietosta johonkin omaan juttuun. Pitää vähän funtsailla mikä se voisi olla.
Kannatusta sille täältäkin. Silloin kumpikaan ei joutuisi kohtuuttomasti uhrautumaan, ja kuitenkin kumpikin saisi jotakin kaipaamaansa.