Kitinä

Viisipäiväiset viikonloput.

prosessi kirjoitti:Hassu juttu, nyt kun olen tätä asiaa vatvonut enemmänkin, niin itse asiassa en ollenkaan välitä siitä, että muistaako kukaan nimeni, mutta muutamia ajatusmallejani ja teorioitani haluaisin pitää hengissä oman kuolemani jälkeenkin. Puhumattakaan siitä, että erityisesti yksi teoria on, jonka haluan todistaa oikeaksi käytännössäkin, vaikka siihen meneekin kymmenisen vuotta ihan käytännön syistä.

Hyvä tarkennus, näin! Voima olkoon kanssasi ja onnea vaan matkaan Sinulle tuohon työhön, siinä sitä on tavoitetta kerrakseen

...

prosessi kirjoitti:Miten hemmetissä älykäs mies voikaan olla noin tyhmä?

Mutsis lohkaisi hyvin Panee silti miettimään, että jos olisit syntynyt perheen pojaksi, olisitko nyt kuitenkin sitä mieltä, että faija alkoi rokkaamaan vanhoilla päivillään ja seurasi luontaisia vaistojaan?

...

prosessi kirjoitti:Tosiasia kuitenkin on, että sihteeri painii täysin eri sarjassa kuin nuo kaksi titaania...

No siinä on vastaus siihen että "miten ja miksi". Se on se ikiaikainen vallan viettelys, täytyyhän sitä joskus saada kokeilla miltä tuntuu

Uskon kyllä, että sivusta katsoen hupia riittää.

prosessi kirjoitti:Perheen pojalle ei muuten ole kerrottu koko asiasta mitään...

Hyvä, hyvä! Olenkin ollut huolissani siitä, että nyky-yhteiskunnassa suomalainen mies opetetaan jo pienestä pitäen olemaan avoin ja keskustelemaan kaikesta kaikkien kanssa. Ilahduttavaa nähdä, että jossain osataan vielä kunnioittaa perinteitä ja isien virheet salataan pojiltaan.

William Somerset kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Perheen pojalle ei muuten ole kerrottu koko asiasta mitään...

Hyvä, hyvä! Olenkin ollut huolissani siitä, että nyky-yhteiskunnassa suomalainen mies opetetaan jo pienestä pitäen olemaan avoin ja keskustelemaan kaikesta kaikkien kanssa. Ilahduttavaa nähdä, että jossain osataan vielä kunnioittaa perinteitä ja isien virheet salataan pojiltaan.

Joskus ei vain muuta voi. Kyseinen poika kun on se perheen pehmein, joka ei koskaan ole osannut ottaa todellisuutta sellaisena kuin se on.

Storia kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Miten hemmetissä älykäs mies voikaan olla noin tyhmä?

Mutsis lohkaisi hyvin Panee silti miettimään, että jos olisit syntynyt perheen pojaksi, olisitko nyt kuitenkin sitä mieltä, että faija alkoi rokkaamaan vanhoilla päivillään ja seurasi luontaisia vaistojaan?

Itse en ainakaan ilahtuisi, jos oma isäni tekisi niin.

Kai jokainen lapsi toivoo, että vanhemmat ovat onnellisia?

Isäni (joka ei ole kovinkaan taitava tietokoneiden kanssa) lähetti kerran lepertelevän meilin vahingossa minulle, oli tarkoitettu eräälle perhetutulle naiselle. Vastasin takaisin, että tämä tuli varmaan väärään osoitteeseen. Emme ole koskaan puhuneet asiasta.

NuoriDaavid kirjoitti:

Storia kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Miten hemmetissä älykäs mies voikaan olla noin tyhmä?

Mutsis lohkaisi hyvin Panee silti miettimään, että jos olisit syntynyt perheen pojaksi, olisitko nyt kuitenkin sitä mieltä, että faija alkoi rokkaamaan vanhoilla päivillään ja seurasi luontaisia vaistojaan?

Itse en ainakaan ilahtuisi, jos oma isäni tekisi niin.

Kai jokainen lapsi toivoo, että vanhemmat ovat onnellisia?

Tottakai jokainen toivoo vanhempiensa onnea. En kuitenkaan pitäisi automaagisena perusolettamuksena onneen sitä, että pysyy samassa suhteessa yhden saman ihmisen kanssa, vaikka kyseessä olisi oma äiti.

Storia kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

Storia kirjoitti: Mutsis lohkaisi hyvin Panee silti miettimään, että jos olisit syntynyt perheen pojaksi, olisitko nyt kuitenkin sitä mieltä, että faija alkoi rokkaamaan vanhoilla päivillään ja seurasi luontaisia vaistojaan?

Itse en ainakaan ilahtuisi, jos oma isäni tekisi niin.

Kai jokainen lapsi toivoo, että vanhemmat ovat onnellisia?

Tottakai jokainen toivoo vanhempiensa onnea. En kuitenkaan pitäisi automaagisena perusolettamuksena onneen sitä, että pysyy samassa suhteessa yhden saman ihmisen kanssa, vaikka kyseessä olisi oma äiti.

jåå, mutta jos äippä ei tykkää iskän vieraissajuoksemisesta, niin olisi parempi, että iskä ei niin tekisi?

Tietysti jos molemmat ovat onnettomia suhteessa, niin toki ero silloin lienee paras ratkaisu.

Alkuperäinen pointti oli kuitenkin kysymyksesi, pitäisikö poika iskää kovana panomiehenä, kun hän tekisi syrjähypyn.

NuoriDaavid kirjoitti: Alkuperäinen pointti oli kuitenkin kysymyksesi, pitäisikö poika iskää kovana panomiehenä, kun hän tekisi syrjähypyn.

Jeees, point taken.
Osa pojista varmaan olisi herkkiksiä ja huomioisi äidin tunteet. Riippuu aika paljon kyllä persoonasta ja kasvatuksesta, kumman kanssa on läheisempi jne.

Storia kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Miten hemmetissä älykäs mies voikaan olla noin tyhmä?

Mutsis lohkaisi hyvin Panee silti miettimään, että jos olisit syntynyt perheen pojaksi, olisitko nyt kuitenkin sitä mieltä, että faija alkoi rokkaamaan vanhoilla päivillään ja seurasi luontaisia vaistojaan?

Tai jos rinnakkaissuhteeseen ryhtyjä olisikin ollut äiti, olisivatko perheen tyttäret ja kaikki naistenlehdet ajatelleet että siinä alistettu nainen hakee oikeutetusti rakkautta ja lämpöä muualta kun oma mies ei halua tai kykene sitä tarjoamaan?

Storia kirjoitti:Osa pojista varmaan olisi herkkiksiä ja huomioisi äidin tunteet. Riippuu aika paljon kyllä persoonasta ja kasvatuksesta, kumman kanssa on läheisempi jne.

Jaa? Minä luulisin lapsen ymmärtämyksen määrän jommankumman vanhemman syrjähyppyä kohtaan riippuvan enemmänkin perheen tilanteesta, kuinka tulehtunut vanhempien välinen suhde oli ollut ennen syrjähyppyä jne., kuin siitä kumpaa sukupuolta lapsi edustaa.

Tuostakin huolimatta arvioisin että noin 99,99% lapsista (sukupuolesta riippumatta) kokee pelkästään negatiivisena jos jompikumpi, ihan kumpi tahansa, vanhemmista pettää kumppaniaan.

prosessi kirjoitti: Tämän seurauksena äitini muuttui hetkessä satutetusta ja rikkinäisestä pienestä ihmisestä pelottavaksi amatsoniksi, joka sivaltaa sanoilla suorastaan julmasti ja nauraa päälle. Isää ei käy kateeksi.
...
Isä oli yrittänyt esittää kovanaamaa toteamalla, ettei hän ole mikään äitiä totteleva kaulapannasta talutettava koira. Äiti siihen, että miksi isä kuvittelee että hän haluaisi taluttaa tätä enää yhtään mihinkään. Isä oli sen jälkeen vain aukonut suutaan kuin kultakala. Miten hemmetissä älykäs mies voikaan olla noin tyhmä?
...
Joskus ei vain muuta voi. Kyseinen poika kun on se perheen pehmein, joka ei koskaan ole osannut ottaa todellisuutta sellaisena kuin se on.

Kulkeeko miesten yltiöpehmyys ja naisten kovuus teillä suvussa, vai onko kyse pehmeiden miesten naittamisesta sukuun?

prosessi kirjoitti:Joskus ei vain muuta voi. Kyseinen poika kun on se perheen pehmein, joka ei koskaan ole osannut ottaa todellisuutta sellaisena kuin se on.

En tiä, mutta olisiko aika aloittaa kertomaan sen sijaan että suojelee häntä näiltä elämän nurjaan puoleen liittyviltä asioilta? Mitä sitten tapahtuu kun kukaan ei enää ole suojelemassa perheen pehmeintä?

No joo, ei sivua ehkä aihetta mutta edellisiä kommentteja kuitenkin:

Olen ehkä kertonut asiasta ennenkin, mutta itsellenihän kävi niin, että isäni jätti puhelinvastaajaani "sivusuhteelleen" tarkoitetun viestin. Nokkelana tyttönä sitten ongin tietooni ko. eukon numeron ja isäni lähdettyä jälleen kerran "mökille", narautin nämä soittamalla ensin toisella puhelimella eukon puhelimeen ja samaan aikaan toisella puhelimella isäni kännykkään, eli kuulin puhelun taustalta kuinka isäni puhelin soi. Se kun on niin tollo ettei tajua laittaa puhelintaan äänettömälle edes yöllä. Asian otin sitten puheeksi jossain sopivassa tilanteessa ja isäni kielsi kaiken. Muutaman päivän kulutta sain sitten puhelun, jossa isäni pyysi asiaa minulta anteeksi ja kertoi "suhteen" päättyneen. Ihan kun hän olisi minua teollaan loukannut, äidillenihän moiset selitykset olisi ollut syytä esittää. Mutta pointti tälle asialle on se, että äitini ihan tasan tarkkaan tietää isäni touhuista, onhan sitä tapahtunut yli 40-vuotisen avioliiton aikana useita kertoja. Mutta mikä kumma siinä on ettei sille ukolle voi antaa monoa perseelle?? Äitini on erittäin vahva ihminen ja tulisi toimeen ilman isääni vallan mainiosti. Valittaa kuitenkin paskasta kohtelusta meille lapsille ja joka kerta totean: heitä ukko pihalle. Se olisi myös erittäin helppoa, sillä isäni asuu äitini omistamassa talossa. Sen kun pakkaisi kamat ja näyttäisi ovea. Ja ei, en ole katkera isälleni, päinvastoin olen aina ollut ns. isän tyttö.

Mutta kertokaa nyt mulle jotkut viisaat että mikä saa ihmisen pysymään paskassa avioliitossa vuosikausia, etenkin kun lapsetkin on lentäneet pesästä jo aikaa sitten?? Onko se 40-vuotinen avioliitto saavutus, oli suhde kuinka perseestä tahansa?

Ja tarkennettakoon vielä, että itse olen sitä mieltä, että suhteista lähdetään nykyisin liiankin helposti. Ensimmäisen riidan tullen ollaan jakamassa luskoita, eikä edes yritetä tehdä asioille mitään kun on vaan jotenkin helpompaa erota. Toinen ääripää sitten tämä...

Ja tästä innostuneena, taidanpa avata pari ketjua.

Googlebot kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Tämän seurauksena äitini muuttui hetkessä satutetusta ja rikkinäisestä pienestä ihmisestä pelottavaksi amatsoniksi, joka sivaltaa sanoilla suorastaan julmasti ja nauraa päälle. Isää ei käy kateeksi.
...
Isä oli yrittänyt esittää kovanaamaa toteamalla, ettei hän ole mikään äitiä totteleva kaulapannasta talutettava koira. Äiti siihen, että miksi isä kuvittelee että hän haluaisi taluttaa tätä enää yhtään mihinkään. Isä oli sen jälkeen vain aukonut suutaan kuin kultakala. Miten hemmetissä älykäs mies voikaan olla noin tyhmä?
...
Joskus ei vain muuta voi. Kyseinen poika kun on se perheen pehmein, joka ei koskaan ole osannut ottaa todellisuutta sellaisena kuin se on.

Kulkeeko miesten yltiöpehmyys ja naisten kovuus teillä suvussa, vai onko kyse pehmeiden miesten naittamisesta sukuun?

MIten pehmeän saa kovan sisään?

Googlebot kirjoitti:Jaa? Minä luulisin lapsen ymmärtämyksen määrän jommankumman vanhemman syrjähyppyä kohtaan riippuvan enemmänkin perheen tilanteesta, kuinka tulehtunut vanhempien välinen suhde oli ollut ennen syrjähyppyä jne., kuin siitä kumpaa sukupuolta lapsi edustaa.

Tuostakin huolimatta arvioisin että noin 99,99% lapsista (sukupuolesta riippumatta) kokee pelkästään negatiivisena jos jompikumpi, ihan kumpi tahansa, vanhemmista pettää kumppaniaan.

No tuota en maininnut, koska Dave oli ottanut sen jo esille. Vanhempien välinen suhde on tietenkin ydinkysymys.

Jälkimmäiseen arvioosi on paha heittää kokeeko negatiivisena vai ei. Se kun riippuu juuri tuosta vanhempien suhteesta...ja lapsen suhteesta vanhempaan...Useinhan ero on helpotus kaikille ja uuden kumppanin kanssa vanhemmat löytää uuden onnen.

NuoriDaavid kirjoitti:
Isäni (joka ei ole kovinkaan taitava tietokoneiden kanssa) lähetti kerran lepertelevän meilin vahingossa minulle, oli tarkoitettu eräälle perhetutulle naiselle.

BettyB. kirjoitti: Olen ehkä kertonut asiasta ennenkin, mutta itsellenihän kävi niin, että isäni jätti puhelinvastaajaani "sivusuhteelleen" tarkoitetun viestin.

Meidän iskät tarvisivat kyllä digitaalisen maailman jatkokoulutusta.

Storia kirjoitti:Jälkimmäiseen arvioosi on paha heittää kokeeko negatiivisena vai ei. Se kun riippuu juuri tuosta vanhempien suhteesta...ja lapsen suhteesta vanhempaan...Useinhan ero on helpotus kaikille ja uuden kumppanin kanssa vanhemmat löytää uuden onnen.

Ero ja suhteen aikana tehtävä syrjähyppy ovat kaksi eri asiaa, myös lasten silmissä. Vaikka molemmat sivuavat vanhempien välisen kiintymyksen ja luottamuksen loppumista, on vain toinen niistä lähtökohtaisesti täydellisen itsekkyyden osoitus (EDIT: siitäkin huolimatta että pettäjä saattaa perustella ilman eroa tapahtunutta syrjähyppyään "Ajattelin lapsia ja perhettä, siksi tein sen salassa.").

Monet lapset saattavat kokea vanhempiensa eron jopa helpotuksena, mutta syrjähyppyjä tuskin kukaan.

NuoriDaavid kirjoitti:Meidän iskät tarvisivat kyllä digitaalisen maailman jatkokoulutusta.

Musta tuntuu että ne tartteis myös pesäpallomailaa polvilumpioihin...

Vaikka isit on kyllä ihania ...toisinaan.

BettyB. kirjoitti:Mutta kertokaa nyt mulle jotkut viisaat että mikä saa ihmisen pysymään paskassa avioliitossa vuosikausia, etenkin kun lapsetkin on lentäneet pesästä jo aikaa sitten??

- Kulissien ylläpitäminen lasten, suvun, ystävien jne. takia.

- Lähimmäisriippuvuus, ja pelko siitä että jää lopullisesti yksin.

- Siinä toisessa on sittenkin jotain perin ihanaa (mitä ulkopuoliset eivät edes näe) ettei siitä halua kuitenkaan luopua. Alakerran naapuristani kuuluu vähän väliä itkua, naisen kovaäänistä nalkutusta ja valitusta, miehen vihaista puhetta, ovien paiskomista jne., ja silti ovat edelleen yhdessä. Syynä saattaa tietenkin olla pelko, mutta olen myös miettinyt voisiko syynä olla melkein jokaöinen kovaääninen panemisen mäiske? Ehkä se mies on vain niin hyvä panemaan ettei kyseinen nainen halua jättää häntä?

Googlebot kirjoitti:Ero ja suhteen aikana tehtävä syrjähyppy ovat kaksi eri asiaa, myös lasten silmissä...

Hyvä tarkennus, ei voi kiistää. Taas ripaus lisää luottamusta miehistä sukupuolta kohtaan saavutettu tällä keskustelulla

Googlebot kirjoitti:- Kulissien ylläpitäminen lasten, suvun, ystävien jne. takia.

- Lähimmäisriippuvuus, ja pelko siitä että jää lopullisesti yksin.

- Siinä toisessa on sittenkin jotain perin ihanaa (mitä ulkopuoliset eivät edes näe) ettei siitä halua kuitenkaan luopua.

Vanhempieni tapauksessa en allekirjoita mitään noista, siksi ihmettelenkin.