Kitinä

Pyry-Matias kirjoitti:

Gattaca kirjoitti: En niin ole ihminen, kitinäkin on opettanut

Haista ny vittu.

Itse aioin kirjoittaa juuri saman kommentin tältä osin, mutta olit ehtinyt ensin:)

En ole itsekään seurustellut ja ymmärään melko hyvin Gattacan kommentit kelpaamisesta, mutta tuo on vain itsepetosta.

NuoriDaavid kirjoitti:ehkä ongelma on se, että ei olla valmiita heittäytymään ja antamaan itsestään?

Jos ei anna ei voi saada. Ihmissuhteessakaan. Täytyy olla valmis heittäytymään.

Et vaan voi kuvitella edellisiä treffejänikään; enemmän heittäytymällä olisin tullut jo torjutuksi (vaihtoehto sekin, mikäs siinä:) )

NuoriDaavidin muodostama varoittava esimerkki estää mielikuvatasolla minua pariutumasta vakavasti kenenkään kanssa. Kohta minäkin alkaisin haikailla vapautta prätkän selässä auringonlaskuun ratsastaen.

NuoriDaavid kirjoitti:Kun olen näitä uuspanettomien tekstejä lukenut, niin ehkä ongelma on se, että ei olla valmiita heittäytymään ja antamaan itsestään?

On tuossakin jotain perää varmaan mutta vain osasyynä. Omalta kohdalta voin sanoa, ettei toisaalta ole ollut mitään ylettömän pakottavaa tarvetta, koska viihdyn paljon yksin + epämääräisiä syitä. Kompleksista.

En minäkään neitsyt ole, ei niitä kahden käden sormet riitä laskemaan mutta eipä kukaan ole jäänyt tähän päivään asti. Eikä tässä ole pariin vuoteen enää jaksanut yrittää kovinkaan ponnekkaasti, koska ei parisuhdetta pelkän piNpin vuoksi viitsi.

Rahkapussi kirjoitti: Miksi ei ole suhdetta tai miksi ei elä suhteessa?

Olen suhteeton, koska sain maanantai-iltana yli vuoden kestäneen suhteen jälkeen tekstiviestin, jossa todettiin, ettei minun kanssa enää seurustella. Suhteetonta.

aimohaiku kirjoitti:Olen suhteeton, koska sain maanantai-iltana yli vuoden kestäneen suhteen jälkeen tekstiviestin, jossa todettiin, ettei minun kanssa enää seurustella. Suhteetonta.

Saakelin Matti Vanhanen, kun on opettanut ihmisille tuon tekstarissa jättämisen! Kuitenkin, olen pahoillani suhteen kariutumisesta.

aimohaiku kirjoitti:

Rahkapussi kirjoitti: Miksi ei ole suhdetta tai miksi ei elä suhteessa?

Olen suhteeton, koska sain maanantai-iltana yli vuoden kestäneen suhteen jälkeen tekstiviestin, jossa todettiin, ettei minun kanssa enää seurustella. Suhteetonta.

Höh. Aina jaksaa ihmetellä noita tekstari-/ yellow post-it-ilmoituksia. Onhan se helppo tapa ilmoittaa ettei enää hotsita, mutta jos on jonkun kanssa viettänyt aikaansa, niin kyllä voisi sen sitten edes sanoa..?

Mä oon joskus miettinyt, että minkälaisia ovat olleet ne suhteet, jotka päättyvät tuolla lailla. Onko niissä jokin yhteinen nimittäjä tms. Omalle kohdalle on sattunut vain yksi semmoinen huh-hah-hei-tapaus, missä hyvin aikaisessa vaiheessa vaan lopetettiin yhteydenpito, kun homma ei edes lähtenyt käyntiin. Olin silloinkin aikeissa ottaa yhteyksiä että "Hei, lopetetaanko tää..?", mutta sitten se vaan meni noin. Joskus pitkän aikaa tapauksen jälkeen sain kuulla, että toisella puolella oli ollut ihan samat suunnitelmat.

Vaola kirjoitti:Mä oon joskus miettinyt, että minkälaisia ovat olleet ne suhteet, jotka päättyvät tuolla lailla.

Kai tuollainen tapa lopettaa suhde kertoo enemmän jättäjästä kuin suhteesta.

Tix kirjoitti:Annoin hellästi pakit pystytisuiselle kiltinkunnolliselle teiniprinsessablondille.

Maddelle? Se on jo 25, vanha harppu, ei mikään teini! Sitä paitsi se nuuskaa, ei siis kunnollinenkaan.

Ainoa mies, jonka olen koskaan todella halunnut omakseni, oli eräs 13-vuotias naapurinpoika tuossa pari vuotta sitten. Se oli ainoa kerta elämässäni, kun olen ollut ihastunut toiseen ihmiseen. Noiden aikojen jälkeen olen testannut, kykenisinkö seurustelemaan vaikean ihmisen kanssa, vajaaälyisen ihmisen kanssa ja rakastamani ihmisen kanssa, ja vieläkin tuo nuori, nyt 18-vuotias uros symboloi minulle sitä tärkeintä asiaa, mitä älyn ja helppouden lisäksi mieheltä haluan: vain tuntea olevani pinnallisesti ihastunut häneen. Sitä on rakkaus.

En siis ole suhteessa, koska halloo halloo tuu tuu tupakkarulla bella donna missä on sairaala?

aimohaiku kirjoitti:Olen suhteeton, koska sain maanantai-iltana yli vuoden kestäneen suhteen jälkeen tekstiviestin, jossa todettiin, ettei minun kanssa enää seurustella. Suhteetonta.

Helemi. En oo siis ainut. Joskin mä sain samankaltaisen viestin jo sunnuntaina. Siinä tosin ilmoitettiin, että on taidettu alkaa seurustelemaan toisen kanssa. Useampi kuukaus peliä ja veivausta ja tuohon tyssäsi.
Mut hei sinkkukesä. Fuck yeah!

Ohos, olin ihan unohtanut tämän aloittamani ketjun. Ihania postauksia tullut, varsinkin miehet heittäytyneet aika syvällisiksi. Jopa G-man

Allekirjoitan sen lauseen (NuoriDaavid), jossa meitä simpsakan oloisia sinkkunaisia- ja miehiä moitittiin uskalluksen puutteesta ja heittäytymisen pelosta. Se on niin totta! Tuntuu, että vuosi vuodelta on hankalampaa ulottaa emotionaalista mukavuusaluettaan toisen ihmisyksilön vastaavaa kohti. Yllätin jopa itseni ajattelemasta perikeski-ikäistä ajatusta/kitinää, että "mikään ei tunnu enää miltään".

Onneksi olen nähnyt jännittäviä, emotionaaliseroottisia unia tässä mennäöinä, joten ilmeisesti rakastumislihakseni ovat vielä kondiksessa!

aimohaiku kirjoitti:

Rahkapussi kirjoitti: Miksi ei ole suhdetta tai miksi ei elä suhteessa?

Olen suhteeton, koska sain maanantai-iltana yli vuoden kestäneen suhteen jälkeen tekstiviestin, jossa todettiin, ettei minun kanssa enää seurustella. Suhteetonta.

Eipä tämä nyt lohduta, mutta tulet olemaan onnellisempi ilman sitä lutkaa. Törkeää käytöstä!

Rahkapussi kirjoitti: Eipä tämä nyt lohduta, mutta tulet olemaan onnellisempi ilman sitä lutkaa. Törkeää käytöstä!

Tainnunna palata yhteen? Tai sitten olen ulkona, ei uutta ei.

Rahkapussi kirjoitti:Allekirjoitan sen lauseen (NuoriDaavid), jossa meitä simpsakan oloisia sinkkunaisia- ja miehiä moitittiin uskalluksen puutteesta ja heittäytymisen pelosta. Se on niin totta!

Helpointahan on ns. jäädä peiton alle - ei tapahdu mitään pahaa muttei toisaalta hyvääkään. Yhtä lailla kaikkeen tottuu, paitsi se jääpuikkojudanssi.

Sitten, täytyyhän välillä olla sitä yksinoloa, jossa tavallaan ladataan akkuja, jotta jaksaa alkaa tutustumisrumban. Siis, että jaksaa altistua sille varauksetta. On hemmetin tervehdyttävää välillä kalibroida mielensä siitä, kuinka kivaa ja minkälaista se yksinolo onkaan. Samalla saa turvallisuudentunnetta mutta myös perspektiiviä.

Uskalluksen puute ja heittäytymisen pelko ovat defenssimekanismeja, joilla suojelemme itseämme liialliselta kuormalta. Ne ovat pysyviä mekanismejamme, joita vastaa ei tule hyökätä, vaan joita kannattaa kuunnella ja tulkita.

Mulla on menossa jakso, nyt jo puoli vuotta, jolloin mun mieli ei ole ollut avoin ihmissuhteelle. Joku pikku systeemi olis voinut olla mahdollinen, mut tällöin olisin kyllä informoinut vastapuolta suhtautumisestani. Läheisyys, läsnäolo ja seksi kyllä vieläkin kelpaavat, mutta eivät ollenkaan varauksetta.

Tuli tällä kertaa tämmöstä ajatusvirtaa, jolla ehkä lähinnä jäsentelen ajatuksiani

Pyry-Matias kirjoitti: Tuli tällä kertaa tämmöstä ajatusvirtaa, jolla ehkä lähinnä jäsentelen ajatuksiani

Kyllä sä joskus jotain järkevää sieltä/siellä näpyttelet Puss!

Olen jättänyt ja minut on jätetty. Minulle ei ole helppoa luoda suhteita ihmisiin
saati sitten seksisuhteita naisiin. Toisten tekemiset ja haluamiset ovat minulle lähes aina mysteeri. Olen ilmeisesti hyvin itsekeskeinen ihminen, vaikka tykkäänkin puuhata kaikkea toisten kanssa. Olen siis herkkä kuin betonityömiehen työrukkanen. Kuten useat tietävät olen myös usein täysin asiaton ja jopa karkea ihminen. Voihan se toisaalta olla myös että olen löytänyt kitinästä arvoiseni vertaisverkon?

Chap kirjoitti:Kai tuollainen tapa lopettaa suhde kertoo enemmän jättäjästä kuin suhteesta.

Tuon tekstari-postari-metodin ylittää alhaisuudessaan vain "apinaote-tekniikka", eli etsitään ensiksi uusi ja ilmoitetaan vasta sit nykyiselle kumppanille, notta "soromnoo".

Sheetlord kirjoitti:

Chap kirjoitti:Kai tuollainen tapa lopettaa suhde kertoo enemmän jättäjästä kuin suhteesta.

Tuon tekstari-postari-metodin ylittää alhaisuudessaan vain "apinaote-tekniikka", eli etsitään ensiksi uusi ja ilmoitetaan vasta sit nykyiselle kumppanille, notta "soromnoo".

Mä keksin myös yhden johon on tullut törmättyä: ei ilmoiteta yhtään mitään. Pelkkää hiljaisuutta vuon. Pitkissäkin suhteissa, huhhei.

Rouva Pupu kirjoitti:Mä keksin myös yhden johon on tullut törmättyä: ei ilmoiteta yhtään mitään. Pelkkää hiljaisuutta vuon. Pitkissäkin suhteissa, huhhei.

Kaikenlaistahan elämä tuo muassaan. Mä päätin viimeisen pitemmän jutun puhelinsoitolla, jonka jatkeeksi toki myöhemmin keskustelimme. Siis olisin voinut odottaa päätöstä, sen ilmoittamista, muutaman tunnin, mut ahdisti koko tuohu niin paljon, ettei pystynyt. Kysynkin, onko kukaan käyttänyt "helppoja" keinoja lopettaessaan suhteen?

Yleisesti kuullessani jonkin suhteen päättymisen halvasta päättämistavasta, en kyllä heti ole tuomitsemassa päättäjää, vaan ensinnä mulle nousee mielenkiinto olosuhteista ja myös vastapuolen näkemyksestä. Nämä jutut kun eivät todellakaan ole usein yksinkertaisia tai yksiselitteisiä.

Pyry-Matias kirjoitti: Kysynkin, onko kukaan käyttänyt "helppoja" keinoja lopettaessaan suhteen?

Kaksi kertaa olen lopettanut puhelulla. Ensimmäisessä välimatkaa oli satoja kilsoja ja seuraavaan näkemiseen ihan liian pitkä matka. Pitkän suhteen olen myös lopettanut puhelimessa, silloin taas oman turvallisuuden takia.

En jaksa tuomita toisia, en tiedä tilanteita. Koskaan.

Pyry-Matias kirjoitti:Kysynkin, onko kukaan käyttänyt "helppoja" keinoja lopettaessaan suhteen?

Puhelinta olen käyttänyt ainakin kerran. En ole mitenkään erityisen ylpeä tästä. Apinaotteen kohteeksi minulla on ollut kunnia joutua vissiin kahdesti.

Sheetlord kirjoitti:Puhelinta olen käyttänyt ainakin kerran. En ole mitenkään erityisen ylpeä tästä.

Niin. Toisaalta tilanteessa, jossa eron tekeminen on venynyt jo turhan pitkäksi, voi asian saattaminen päätökseen puhelimitse olla ihan ok ratkaisu. Varsinkin jos toisen syli edelleen houkuttaa pyörtämään jo tehtyjä päätöksiä. Vähän selkärangattomaltahan tämäkin kuulostaa, mutta pääasia kai on kuitenkin että se mikä ei toimi loppuu.

1.koska olen ruma
2. haisen pahalta

Vaola kirjoitti:Vähän selkärangattomaltahan tämäkin kuulostaa, mutta pääasia kai on kuitenkin että se mikä ei toimi loppuu.

Niin, eikö se missä suhteen tilassa päätös tapahtuu tai se, että asian ei pitäisi olla kummallekaan yllätys, vaan pikemminkin vääjäämätön, olisi olennaisempi näkökohta kuin tapa, jolla suhteen päättää?

Mä nyt olen "valinnut" tähän asti tervepäisiä kumppaneita, eikä erodraamaa ole ollut nimeksikään, niin ilmoitustapa ei ole näytellyt sinänsä mitään roolia, koska keskustelyhteys on aina säilynyt jälkeenpäin. Eli esmes mun tapauksessani ei tekstari-ilmoitus olisi ollut mielestäni missään suhteessani älyttömän häikäilemätöntä. Pikemminkin se olisi ollut vain ontuva mutta sinänsä inhimillinen teko.

Pyry-Matias kirjoitti:esmes mun tapauksessani ei tekstari-ilmoitus olisi ollut mielestäni missään suhteessani älyttömän häikäilemätöntä. Pikemminkin se olisi ollut vain ontuva mutta sinänsä inhimillinen teko.

Sama juttu täällä, oonkohan mahtanu ketään edes jättää ihan naamatusten..
Ite valitsisin myös mielummin sen tekstarin tai puhelun ku sen että "voidaanko tavata, mulla olis asiaa..." Ja sit joutuu kuuntelee sen iänikuisen lätinän jonka toinen on harjotellu valmiiks.
Yritän aina välttää tollasia epämukavia tilanteita, tietysti täytyy voida jälkeenpäin jutella, kunhan oon saanu sen "varoituksen" etukäteen.

Ihan eri asia jos asutaan kimpassa tai suhde on vakavalla pohjalla, mun tapauksessa ero siinä vaiheessa ei vaan vois tulla puun takaa, mielestäni osaan sen verran lukee ihmistä ja tilannetta.
Tai sit en oo vaa vielä törmänny niihin kusipäisimpiin näyttelijöihin.
Tosin mut just yllätettiin sillä pettämisjutulla mutta olin kyllä senkin aistinu, ei sitä vaan halunnu uskoo vielä sillonkaan kun todisteet oli ihan selkeet.
Sama juttu varmaan ton suhteen kuihtumisen kanssa jos on itte ihan tulenpalavasti rakastunu.