Kitinä

Mitä opittavaa? Jos mies lyö, se lyö vielä uudelleenkin ja lopulta tappaa.

Paras pakata kimpsunsa, kampsunsa ja lapsensa heti alussa, ei mikään muutu itsestään.

Hah, nyt mennään jo aika filosofiseksi. Niin kauan kun ei ole olemassa absoluuttista "hyvää", ovat lauseet A ja B yhtä tosia:

A: "Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä."
B: "Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja."

En usko, että kukaan tulee koskaan määrittelemään absoluuttista "hyvää".

segma kirjoitti:Hah, nyt mennään jo aika filosofiseksi. Niin kauan kun ei ole olemassa absoluuttista "hyvää", ovat lauseet A ja B yhtä tosia:
..

Epäilen että kaikki tajusivat tämän jo ns. filosofiajutun alkukuopituksissa. Vain ekaluokkalainen voi luulla "kaikki ovat kivoja"-jutun totuuteen ja eikä siihenkään enää sitten, kun penaali on vohkittu.

HellBell kirjoitti:Epäilen että kaikki tajusivat tämän jo ns. filosofiajutun alkukuopituksissa. Vain ekaluokkalainen voi luulla "kaikki ovat kivoja"-jutun totuuteen ja eikä siihenkään enää sitten, kun penaali on vohkittu.

Sulla on ilmeisesti joku ihme aggre- / ylemmyydentuntovaihde päällä. Vai voisitko kuvitella, että olisit jättänyt esimerkiksi tuon kommentin kirjoittamatta ja ihan vaan nyökytellyt vieressä, että "Joo-o, näinhän se on", kun kuitenkin olet ilmeisesti samaa mieltä?

segma kirjoitti:
Sulla on ilmeisesti joku ihme aggre- / ylemmyydentuntovaihde päällä. Vai voisitko kuvitella, että olisit jättänyt esimerkiksi tuon kommentin kirjoittamatta ja ihan vaan nyökytellyt vieressä, että "Joo-o, näinhän se on", kun kuitenkin olet ilmeisesti samaa mieltä?

Mä ajattelin että sulla olisi ollut semmoinen päällä, alkaen jo noista "Kuplassa", "Humanisti vs Luonnontieteilijä- ihmejaoin", "Minulla ratinonaalista huttua ja ties mitä" yms, mutta myönnän että mullakin oli semmoista päällä vaikkakin eri pointein/näkemyksin.
Mitä opimme tästä? (kuulostaa yllättävän paljon samalta kysymykseltä kuin ketjun alk.p.kysymys)
: Jos ei halua riitaa, ei kannata haastaa sitä. Sitten lopuksi puhdistetaan pöydät ja paiskataan kättä.

Anteeksi puoleltain ja kädenanto sovinnon merkiksi.

HellBell kirjoitti:Mä ajattelin että sulla olisi ollut semmoinen päällä, alkaen jo noista "Kuplassa", "Humanisti vs Luonnontieteilijä- ihmejaoin", "Minulla ratinonaalista huttua ja ties mitä" yms, mutta myönnän että mullakin oli semmoista päällä vaikkakin eri pointein/näkemyksin.
Mitä opimme tästä? (kuulostaa yllättävän paljon samalta kysymykseltä kuin ketjun alk.p.kysymys)
: Jos ei halua riitaa, ei kannata haastaa sitä. Sitten lopuksi puhdistetaan pöydät ja paiskataan kättä.

Anteeksi puoleltain ja kädenanto sovinnon merkiksi.

Minua vähän kummastuttaa, että kun (ymmärtääkseni) rivien välistä pyysit minua kertomaan, miten tajusin pointtisi, niin sitten kun niin teen, niin otat siitä sitten jotenkin verisenä loukkauksena sen sijaan että oikaisisit käsityksiäni. Lisäksi, jos viesteistäni välittyi sellainen kuva, että olisin asettunut jotenkin yläpuolellesi, niin se ei ollut missään välissä tarkoituksellista. Kolmanneksi, jos sanon, että pyrin kuvaamaan omia ajatuksiani rationaalisina, se ei tarkoita että pitäisin vastapuolen ajatuksia irrationaalisina tai mitenkään huonompina (en edes varsinaisesti ajattele, että "irrationaalinen" olisi mitenkään absoluuttiselta arvoltaan huonompi asia kuin "rationaalinen").

Ja vielä: olen kuullut muistakin yhteyksistä, että ihmisillä on tapana käsittää kirjoittamani asiat niin, että puhuisin mustasta ja valkoisesta. Totuus on muuta, kärjistävät mustat ja valkoiset pointit ovat mukana vain suunnan selkeyttäjinä. Nettikeskustelu on vajavaista eikä siitä pitäisi vetää liian vakavaa juttua.

Siitäkin huolimatta mitä tuossa ylhäällä kirjoitin, pyyhin pöytäni ja otan vastaan anteeksipyynnön kouran.

Hyvää yötä!

segma kirjoitti: ....
Hyvää yötä!

Ja jos haluat tietää sen mikä ensimmäiseksi minua hämmästytti ja satutti oli se, että minä olin täällä palstalla aiemmin ollut sinulle kiltti ja oikeasti miettinyt siinä "Vaiva"-ketjussa sitä suhdejuttuanne kirjoittaessani sulle siihen lämpimän vastausviestin, sama juttu myöhemmässäkin tilanteessa kun kerroit erosta ja olin tsemppiä siinä antamassa. Toisin sanoen olen ollut jutuissani sulle hyvää tarkoittava ja oikeasti empaattinen, siinä missä minä en muista kertaakaan että sinä olisit ollut sitä minulle. En tarkoita että tekisin ikinä mitään siksi että haluaisin siitä vastineita, teen niin luonnostani, vaan tarkoitan että minua satuttaa kun minulle sitten tavallaan isketään puukkoa selkään ja kirjoitetaan veemäisesti, kuten teit tässä ketjussa omasta aloituksestasi "Kuplassa.."- vietisi kanssa. Kun luin sen, ei tuntunut kivalta.
Tämä oli alkutilanne. Sanoin nyt aivan rehellisesti.
Ja joo, olen herkkis enkä pidä selkäänpuukotusmeiningistä enkä epäempaattisista ihmisistä.

Hyvää yötä!

HellBell kirjoitti:...

Miksi te ette voisi nyt pussata?

( ja siitähän G vielä raivostuisi )

huima kirjoitti: Miksi te ette voisi nyt pussata?
..

Ei kun nyt pitää mennä nukkumaan. Levollisia unia.. :)

Lolita kirjoitti:Mitä opittavaa? Jos mies lyö, se lyö vielä uudelleenkin ja lopulta tappaa.

Paras pakata kimpsunsa, kampsunsa ja lapsensa heti alussa, ei mikään muutu itsestään.

Täysipäiset pois psyko/sosiopaattien temmellyskentältä!

Mitä olemme tähän mennessä oppineet?

Parisuhteisiin pyrkiville pakollisiksi:

- sukupuoli(tauti)testi

- isyystesti

- psyko-testi

Hullu se ol joka ilman näitä jonkun vatipään kanssa pariutuu.

CandyMan kirjoitti:Mitä olemme tähän mennessä oppineet?

Parisuhteisiin pyrkiville pakollisiksi:

- sukupuoli(tauti)testi

- isyystesti

- psyko-testi

Hullu se ol joka ilman näitä jonkun vatipään kanssa pariutuu.

Nyt kaivattaisiin joku paikalle kertomaan, että näitä vatipäitäkin tarvitaan (vaikka P-P Petelius). Kriisissä voisi olla hyötyä, että joku pystyy pistämään naista ja lasta turpaan sekä puukottamaan kekseliään usein. Ehkä verellä kirjoitettu "I'll be back" voisi myös lannistaa vihollisen intoa...

*Periskooppisyvyyteen*

PerttiMakimaa kirjoitti:
Nyt kaivattaisiin joku paikalle kertomaan, että näitä vatipäitäkin tarvitaan

No ainakin tämän palstan hengissäpitoon. Voisko jotkut nyt taas pariutua keskenään, pliis?

Lilo kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:
Nyt kaivattaisiin joku paikalle kertomaan, että näitä vatipäitäkin tarvitaan

No ainakin tämän palstan hengissäpitoon. Voisko jotkut nyt taas pariutua keskenään, pliis?

Pyydätkö minua ulos?

Lilo kirjoitti: Voisko jotkut nyt taas pariutua keskenään, pliis?

E-ro olis parempi.

HellBell kirjoitti:Ja jos haluat tietää sen mikä ensimmäiseksi minua hämmästytti ja satutti oli se, että minä olin täällä palstalla aiemmin ollut sinulle kiltti ja oikeasti miettinyt siinä "Vaiva"-ketjussa sitä suhdejuttuanne kirjoittaessani sulle siihen lämpimän vastausviestin, sama juttu myöhemmässäkin tilanteessa kun kerroit erosta ja olin tsemppiä siinä antamassa. Toisin sanoen olen ollut jutuissani sulle hyvää tarkoittava ja oikeasti empaattinen, siinä missä minä en muista kertaakaan että sinä olisit ollut sitä minulle. En tarkoita että tekisin ikinä mitään siksi että haluaisin siitä vastineita, teen niin luonnostani, vaan tarkoitan että minua satuttaa kun minulle sitten tavallaan isketään puukkoa selkään ja kirjoitetaan veemäisesti, kuten teit tässä ketjussa omasta aloituksestasi "Kuplassa.."- vietisi kanssa. Kun luin sen, ei tuntunut kivalta.
Tämä oli alkutilanne. Sanoin nyt aivan rehellisesti.
Ja joo, olen herkkis enkä pidä selkäänpuukotusmeiningistä enkä epäempaattisista ihmisistä.

Hyvää yötä!

Muistaakseni pyysin tuota anteeksi ihan suoraan, kun asiasta mainitsit. Oletin, että asia olisi anteeksipyynnöllä kuitattu. Toisekseen oletin, että eteenkin asiakeskusteluissa riitelevät asiat, eivät ihmiset. Äläkä nyt ihmeessä rupea vetämään sellaisia johtopäätöksiä, että en olisi kiitollinen sun viesteistä aikaisemmin. Pahemmin metsikköönhän ei voisi mennä.

segma kirjoitti: .. Toisekseen oletin, että eteenkin asiakeskusteluissa riitelevät asiat, eivät ihmiset..

Ei, oikeasti se ei ihmisten ollessa kyseessä/keskusteluissa mukana koskaan mene tuon fraasin mukaisesti eikä etenkään silloin kun jompikumpi keskustelijoista vetää asioiden väliin henkilökohtaisia kommentteja toiseen päin.. ,se on täällä palstalla todettu monasti. "Asioista riitelevät vain asiat" on suurin kupla sitten Lähi-Idän ulkopolitiikan ystävällisyyden.

Mutta tästä eteenpäin.

Ann kirjoitti:

Lilo kirjoitti: Voisko jotkut nyt taas pariutua keskenään, pliis?

E-ro olis parempi.

Iero olisi muodikkaampi!

Mitä opittiin? Noh, vaikeneminen on kultaa.

HellBell kirjoitti:Mutta tästä eteenpäin.

Tässä ei nyt jää kovin montaa muuta vaihtoehtoa kuin lukea rivien välistä "apology denied". No, yritin ainakin.

huima kirjoitti:Poikkeukselliselta Björkqvistien tapauksessa on vain kuinka tilanne päättyi, onnettomasti kuolemaan.

Samaa mieltä. Mitään yksittäistä havaintoa, minkä Björkvistin ja omaisten teksteistä voi tehdä, ei voi pitää erityisen poikkeuksellisena. Voi olla, että poikkeuksellisen paljon huolestuttavia piirteitä oli tuossa sattunut samaan parisuhteeseen, tai sitten ei. Vaikea sanoa. Eipä joka tapauksessa ole erityisen vaikea kuvitella että murha on päässyt tapahtumaan.

Björkvist lienee saanut varsin autoritäärisen kasvatuksen tunneälyä vailla olevilta (tai sitten vaikean elämäntilanteensa vuoksi tunneilmaisussaan köyhtyneiltä tai sekä että) vanhemmilta, ja ainoa hänellä selkäytimessä oleva keino kontrolloida ihmissuhteita näyttäisi olevan kurinpito. Lisäksi kontrolloimisen halu vaikuttaa korostuneelta, esimerkiksi hän vaikutti ahdistuvan kovin helposti siitä, jos lapsen pukeminen sukulaisten silmien edessä ei sujunut mutkattomasti ja nopeasti. Ensin sanallinen uhkaava käytös ja jos se ei toimi niin fyysinen (viittasi mm. jossakin kohdassa koiran kouluttamiseen ja painotti kuinka siinä on osattava olla tiukkana tjsp.). Kun sitten kontrolloimattomia tilanteita kasaantuu lisää ja lisää, on vain luonnollista että tällainen ihminen käyttää edelleen yhä sitä ainoaa tuntemaansa keinoa (kuinka voisi käyttä muita keinoja, jos niitä ei tunne?), mutta yhä kasvavalla teholla. Loppuraivossa onkin sitten jo järki lähtenyt sen verran pitkälle lenkille, että tekojen seurauksia ei ajatella. Mahdollisimman kokonaisvaltainen kurittaminen on ainoa mielessä oleva tavoite, ja se ylittää kaikki muut normaalisti voimassa olevat toiveet, kuten kumppanin hengissä pysymisen.

Onko tästä jotain opittavaa?

Näitä sattuu niin kauan kuin ihmiset oppivat kohtaamaan toisiaan rakentavammin. Sen taas oppii vain, jos sitä opetetaan lapsesta asti, joten peruskoulun rakennemuutos olisi paikallaan (sitä olen toki kuuluttanut jo aiemminkin). Ihmissuhdetaitojen opettelun kohottaminen huomattavasti nykyistä tärkeämpään asemaan yhteiskunnassa olisi myös paikallaan, samoin kuin mielenterveyden ja fyysisen terveyden asettaminen samalle viivalle. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mielenterveyspalvelut olisivat läsnä ihmisten arjessa aivan samoin kuin muutkin terveyspalvelut (kouluterveydenhoitaja, terveyskeskukset, ennaltaehkäisevä toiminta, hoitoon pääsemisen helppous ja alhaiset maksut).

Björkvistin omat suositukset ovat tosiaan hyviä. Jälkiviisaus onkin usein parasta viisautta. Mitään hyötyähän siitä ei Björkvistin tapauksessakaan ole hänelle itselleen tai hänen perheelleen. Moni muu voisi kuitenkin ottaa näistä sanoista opikseen:

Jarmo Björkvist kirjoitti:Jos huomataan itsessäsi tai aviopuolisossasi vähänkin outoa käyttäytymistä, on hyvä jutella kumppanillesi siitä. Riidoissa on turha ottaa asiaa esille, se vain pahentaa tilannetta.

Voi vain kuvitella, että Jarmo ja Paula eivät kovin hyvin onnistuneet tätä ohjetta noudattamaan.

Jarmo Björkvist kirjoitti:Te voitte vielä korjata tilanteen. Voit yllättyä kumppanisi reaktiosta positiivisesti. Ennalta, et voi tietää toisen suhtautumista. Mikäli asioista ei voi keskustella, on hyvä hakea yhdessä apua.

Aivan. Liian usein ihmiset jättävät kertomatta itseä häiritsevistä tai loukkaavista asioista toiselle, koska ovat jo etukäteen päättäneet ettei kumppani kuitenkaan kestä niistä kuulla. Ja liian usein ihmisten ylpeys estää terapiapalvelujen käyttämisen silloin kun niistä olisi eniten apua (siis ennen kuin on ajauduttu hallitsemattomaan epätoivoon ja täydelliseen umpisolmuun). Mikä siinä avun hakemisessa on niin vaikeaa? Jos jalkasi murtuu, etkö mene lääkäriin? Jos mielesi murtuu tai parisuhteesi rakoilee, miksi jättäisit hakematta apua siihen?

Jarmo Björkvist kirjoitti:Jos aikaa ei tahdo löytyä, kannattaa silti hidastaa ja keskittyä ongelmiin, sillä aika ei niitä paranna, se vain pahentaa niitä. Pureutukaa ongelmiin kun vielä mahdollisuudet järkeviin ratkaisuihin ovat olemassa.

Täyttä totta.

Jarmo Björkvist kirjoitti:Mikäli ystävänne puhuu pahaa kumppanistaan ollaan nähtävästi jo tilanteessa asiat ovat huonosti ja missä keskinäinen kommunikointi ei varmasti toimi. Mikäli halutaan oikeasti auttaa, on hyvä varmistaa, että pariskunta hakee apua yhdessä tai järjestettävä kolmikantaneuvottelut. Mikäli se ei ystävällesi käy, irtisanoudu jopa kuuntelemisesta.

Tässäkin on paljon totuutta. Se, että joidenkin "ystävät" eivät pyri kommentoimaan parisuhdeongelmia rakentavasti (molempien osapuolien näkökulmia ymmärtävästi), vaan liittoutuvat ystävänsä kanssa lietsomaan vihaa tämän kumppania kohtaan, on harvemmin kannatettavaa ja maailman hyvää edistävää touhua. Siinäkin ihmiset voisivat katsoa itseään kriittisesti.

Jarmo Björkvist kirjoitti:Vaikka kuinka uskoisi kommunikaatio ongelmien ratkaisuun kotikutoisesti niitä on mahdoton selvittää. Aina on hyvä lähteä hakemaan apua ja nopeasti. Se on osaamista. Mitään ei tarvitse hävetä, koska ongelmat ovat normaaleja.

Niinpä. Ongelmia on kaikilla, joillakin enemmän ja toisilla vähemmän. Sen, että pyrkii aktiivisesti ratkaisemaan ongelmiaan eikä jää hautomaan niitä työllä ja tuskalla rakennetun julkisivun taakse, pitäisi olla ihailtava ja kunnioitettava teko.

Jarmo Björkvist kirjoitti:Jos vain pystytään kannattaa välttää syyllisyystilaan itsenne tai toisen ajamista. Sen kanssa eläminen on hyvin vaikeata ja parisuhteelle tuhoisaa.

Edelleen täyttä totta. Syyllistäminen (itsen tai toisen) on oikeasti turhaa ja tuhoisaa. Kaikki konfliktit voidaan ratkaista ilman sitä, ja ratkaiseminen onnistuu ilman syyllistämistä jopa paremmin (vaikka monen tuntuu olevan vaikea sitä uskoa).

Jarmo Björkvist kirjoitti:En olisi minäkään uskonut kuuna päivänä meille käyvän näin.

Kaikki ne, jotka tässä ketjussa asettavat itsensä Björkvistien yläpuolelle, voivat paneutua tähän virkkeeseen. Uskotteko, että Björkvist valehtelee tuossa?

Kiitos huimalle hyvästä aloituksesta.

EveryWoman kirjoitti:Björkvist lienee saanut varsin autoritäärisen kasvatuksen tunneälyä vailla olevilta (tai sitten vaikean elämäntilanteensa vuoksi tunneilmaisussaan köyhtyneiltä tai sekä että) vanhemmilta, ja ainoa hänellä selkäytimessä oleva keino kontrolloida ihmissuhteita näyttäisi olevan kurinpito. Lisäksi kontrolloimisen halu vaikuttaa korostuneelta, esimerkiksi hän vaikutti ahdistuvan kovin helposti siitä, jos lapsen pukeminen sukulaisten silmien edessä ei sujunut mutkattomasti ja nopeasti. Ensin sanallinen uhkaava käytös ja jos se ei toimi niin fyysinen (viittasi mm. jossakin kohdassa koiran kouluttamiseen ja painotti kuinka siinä on osattava olla tiukkana tjsp.). Kun sitten kontrolloimattomia tilanteita kasaantuu lisää ja lisää, on vain luonnollista että tällainen ihminen käyttää edelleen yhä sitä ainoaa tuntemaansa keinoa (kuinka voisi käyttä muita keinoja, jos niitä ei tunne?), mutta yhä kasvavalla teholla. Loppuraivossa onkin sitten jo järki lähtenyt sen verran pitkälle lenkille, että tekojen seurauksia ei ajatella. Mahdollisimman kokonaisvaltainen kurittaminen on ainoa mielessä oleva tavoite, ja se ylittää kaikki muut normaalisti voimassa olevat toiveet, kuten kumppanin hengissä pysymisen.

Öh, sinä siis olet näitä kaiken ymmärtäjiä? Se ei ollut J:n vika, vaimo halusi oman elämän ja tyttö perkele tuli pilaamaan täysin loistavan sairaan pieksämissuhteen.

Jospa vika olikin naisen vanhemmissa? Olivat vaikka opettaneet tukemaan miestään huonompinakin aikoina? Perkeleet.

On helppoa selittää elämän kummallisuudet katsomalla jotain muuta kuin tekijää, mutta kyllä jossakin kohtaa ketjussa pitää ottaa vastuu teoistaan. Äijä joka hajoittaa veitsen vaimoaan tappaessa liialla voimalla ja ratkaisee sen hakemalla uuden ei paljon sääliä eikä selityksiä ansaitse.

Kaveri on viikon lööppi, t-paita parhaimmillaan.

EveryWoman kirjoitti:

Jarmo Björkvist kirjoitti:En olisi minäkään uskonut kuuna päivänä meille käyvän näin.

Kaikki ne, jotka tässä ketjussa asettavat itsensä Björkvistien yläpuolelle, voivat paneutua tähän virkkeeseen. Uskotteko, että Björkvist valehtelee tuossa?

Katson voivani asettaa itseni Jarmo Björkvistin yläpuolelle. En Björkvistien pariskuntana, mutta hänen ihmisenä. Nimittäin itsestäni en sellaista hiirtä löytäisi, että uhkaisin vaimoani veitsellä tai muullakaan väkivallalla tai sellaista paskahousua joka kohtelisi kaltoin lastaan.

Tuskinpa Jarmo sisäisenä kokemuksena valehtelee, hän on varmaankin vilpittömästi sitä mieltä, että on parempi ihminen kuin mitä todellisuus on osoittanut.

PerttiMakimaa kirjoitti:Se ei ollut J:n vika, vaimo halusi oman elämän ja tyttö perkele tuli pilaamaan täysin loistavan sairaan pieksämissuhteen.

En allekirjoita. Missä sinun mielestäsi sanoin noin (tai edes mitään tuonne päin)? Entä miten määrittelet pieksämissuhteen? Minä sanoisin noin silloin, jos lyömistä olisi sattunut säännöllisesti tai vähintäänkin useita kertoja. Björkvist oli käynyt vaimoon käsiksi pari kertaa ja lasta käsitellyt turhan rajusti, mutta käsittääkseni ei ollut kumpaakaan kertaakaan piessyt (en usko, että enää jälkikäteen valehtelee noin yksityiskohtaisessa kertomuksessa).

Vaikka ihminen olisi tehnyt mitä, hän ei ansaitse tulla syyllistetyksi sellaisesta mitä ei ole tehnyt.

Ymmärtäminen ei merkitse sitä, että vikaa ei olisi missään. Viallistakin on mahdollista ymmärtää ja siitä oppia. Mitkä luulet minun motiiveikseni kirjoittaa tähän ketjuun? Pyrkinkö ehkä eloon jääneen Björkvistin vapauttamiseen?

Jospa vika olikin naisen vanhemmissa? Olivat vaikka opettaneet tukemaan miestään huonompinakin aikoina? Perkeleet.

Vikaa on vaikka missä, kuten edellisessä viestissä erittelin. Vanhemmissa toki myös, enkä usko että naisenkaan vanhempien toimet ovat olleet täysin ilman vaikutusta tilanteen muodostumiseen (miksi esimerkiksi Paula ei osannut puhua ongelmistaan?).

On helppoa selittää elämän kummallisuudet katsomalla jotain muuta kuin tekijää...

Helppoa? Miksi sitten kaikki täällä eivät tee niin? Helpompaa ne on selittää tuolla sinun tavallasi: Tekijä oli kusipää ja sillä sipuli. Tuo lähestymistapa antaa ymmärtää, että yhteiskunnassa, peruskoulussa, kansalaisten ihmissuhteissa ja valmiudessa hoitaa niitä ei ole mitään parantamisen varaa. Me kaikki voimme vain mukavasti ja toimettomina löhötä omassa lämpimässä paskassamme ajatellen olevamme täydellisiä kunnes taas joku hukkuu siihen. Sitten taas ihmetellään mikä paskiainen olikaan kyseessä, ja Mistä näitä sikiää? ikään kuin elämässään noin rankasti epäonnistuneet eivät olisi edes ihmisiä, ja ikään kuin ympäristö ei mitenkään vaikuttaisi siihen, millaisia taipumuksia ja käyttäytymismalleja kenellekin syntyy.

Haloo.

...mutta kyllä jossakin kohtaa ketjussa pitää ottaa vastuu teoistaan. Äijä joka hajoittaa veitsen vaimoaan tappaessa liialla voimalla ja ratkaisee sen hakemalla uuden ei paljon sääliä eikä selityksiä ansaitse.

Luuletko ihan tosissasi, että minä Jarmo Björkvistin vuoksi niitä selityksiä haen? Sanoin vielä erikseen edellisessä viestissä, että häntä tämä jälkiviisaus ei tule auttamaan, mutta moni muu voisi siitä oppia paljonkin. Ilmeisesti Kitinä on täynnä ihmissuhdeguruja, joiden elämät ovat valmiita ja täydellisiä ja joiden lapset liittyvät samaan täydellisyyden jatkumoon kunnes kohoavat jumaliksi iankaikkiseen iloon ja valkeuteen.

Jokin ristiriita siinä kuitenkin on, että täydellinen ihminen näkee tällaisessa tilanteessa ensisijaisesti tilaisuuden ivaan ja pilkkaan.

Tix kirjoitti:...itsestäni en sellaista hiirtä löytäisi, että uhkaisin vaimoani veitsellä tai muullakaan väkivallalla tai sellaista paskahousua joka kohtelisi kaltoin lastaan.

Niin. No mitäpä veikkaat että Jarmo Björkvist olisi sanonut, jos häneltä olisi kysytty vaikkapa kymmenen vuotta sitten?

Toden sanoakseni kyllä minäkin uskon, että kuka tahansa meistä tällaisina kuin olemme ei tuollaisiin tekoihin ajaudu koskaan. Mutta tämä ei johdu siitä että olisimme jotenkin lähtökohtaisesti parempia ihmisiä tai hienommasta puusta veistettyjä, kuten moni täällä antaa ymmärtää. Olemme vain onnekkaampia kasvuympäristömme ja -perheemme suhteen.