Kitinä

Rouva Pupu kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti: Rupesin vaan miettimään, että meidän "unelmasuhteessamme" seksi harrastetaan eri paikassa samaan aikaan ja siivoamisen ajaksi mennään kaljalle. Alkaa kuulostaa ihan sinkkuelämälle tai virtuaalitodellisuudelle, jossa kaikki on mahdollista.

Ei, ei. Tämä mahdollistaa salarakkaiden pitämisen ilman morkkiksia. Voisi hankkia mukavan tusinan tähän ensihätään. Hyvännäköisiä plondeja hyvillä tisseillä ja äijämäisiä äijiä hyvällä kallolla. Hakemukset voi lähettää YV:nä.

On aika hiljaista tällä palstalla. Rustaavatko kaikki yv:tä jollekin?

EveryWoman kirjoitti:Miten se määritellään? Työtuntimäärällä? Ylennysten määrällä / vuosi? Palkkakehityksen perusteella? Yllä määrittelin uraohjuksen tietynlaisen persoonallisuustyypin edustajaksi, ja sillä kriteerillä SE ei ole uraohjus (luojan kiitos!). Muut yleisimmät kriteerit varmasti täyttyisivät tällä hetkellä - mutta kaikkeahan pitää elämässä kokeilla. Mikään henki ja elämä sellainen duunikuviointi ei hänelle ole, eli hän voisi hyvin tehdä jotain ihan muutakin (määritelmäni mukainen uraohjus taas näkee ihmisarvonsa ja onnellisuutensa riippuvan alussa mainituista kohdista).

No just, tuollaisella typerällä määrittelyllä ja analysoinnilla sä alleviivaat miten pinnallinen tämä kysymyksenasettelu on. Älynpilaaja!

Chap kirjoitti:Älynpilaaja!

U asked for it, dear Clouseau!

Geetzu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:*menee liian monimutkaiseksi*

Volta imee kyllä paremmin. Meneepä monimutkaseks!

Ihan sama, kunhan letku ei mene mutkalle kun kone imee. Niinq.

Tix kirjoitti:

Geetzu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:*menee liian monimutkaiseksi*

Volta imee kyllä paremmin. Meneepä monimutkaseks!

Ihan sama, kunhan letku ei mene mutkalle kun kone imee. Niinq.

Ainakaan monesti. Eikökö.
Mutkat aiheuttaa tökkimistä, hetkellistä vain.

Yleensä semmoset tyypit, jotka pelkää läheisyyttä pakenee jonkun puuhasteen taakse. Näitä on nähty. Omassa tapauksessa kiinnostus muihin projekteihin johtui todennäköisesti väärästä kumppanista.

Harvassapa ne semmoset tyypit on jotka tahoo nussia privaattielämänsä piloille töiden takia. Ihan luonnollista, että kausiluontoisesti projekteja pukkaa ja joskus pitää kiirettä. Eli ei tartte lopettaa duunia/harrasteita ja tulla kotiin lusikoimaan soppaa Annan suuhun, en mä sillä.

Lapset.

Kaikki vituttais yhtä paljon.

Seurustelin ennen sellasen tyypin kanssa joka kävi vuorotöissä, sen lisäksi käytti kaiken aikansa kotona musiikin parissa.
Olishan se mulle sopinu jos olisin voinu istua baarissa kun sillä on hommia, mutta jostain syystä sitä alko vituttamaan mun dokailu.
Se on hankalaa kun on eri intressit, kerran käytiin parin viikon lomalla ja se reissu oli ihan perseestä.
Sillä oli tapana nukkua iltapäivään saakka ja mä heräsin aina kukonlaulun aikaan, lähdin siitä sit käppäilemään ja yleensä päädyin baariin.
Kalja makso 0,50€ ja kokis euron, eli en raaskinu aamiaisellakaan juoda muutaku bissee.
Sitten kun se toinen osapuoli sieltä heräili niin mä olin ehtiny tintata jo monta tuntia, siinä vaiheessa olis sit pitäny lähtee kattoo jotain tippukiviluolia tai muuta paskaa joka ei kiinnostanu yhtään.

Nykyisen kanssa meillä meneekin siltä osin paremmin, harrastetaan molemmat ainoastaan bilistä ja kaljan juomista.
Ollaan kyllä ajateltu ruveta snookeria pelaamaan, ihan selvin päin.
Sillon vitutti kun se oli kolmivuoroduunissa, mutta suurimmaks osaks ihan miehen takia kun ne vuorot oli niin perseestä.
Ei uraohjuksissa mitään vikaa oo, mutta duuni ei kuitenkaan sais koskaan mennä suhteen edelle.
Miestä ei vituta mun pitkät päivät kun se saa istua baarissa sillä aikaa,
mutta sillon kun mulla on ollu pahimmat kiireet ja stressit niin on se vaikuttanu kotioloihin ihan helvetisti.
Nykyään onneks stressin sietokyky on vähän parantunu..

Uraohjus kuulostaisi kurjimmalta. Ei harrastuksilla niin väliä, ja eiköhän sen vuorotyönkin kanssa oppisi elämään. Itselläkin tulee joskus olemaan varmaan aika kierot työajat, joko 24 h töissä ja 3 vrk vapaalla tai sitten kolmivuorotyötä.

Hellu kirjoitti:Nykyisen kanssa meillä meneekin siltä osin paremmin, harrastetaan molemmat ainoastaan bilistä ja kaljan juomista.

En osaa kyllä yhtään sanoa. Itselläni on niin muuttuvat systeemit, sekä töiden että harrastusten suhteen, että katson olevani jäävi arvostelemaan muita. Kai mä sitten olen yksinkertainen, kun mulle melkein riittää jo se, että on halua olla toisen kanssa. Jos on halua, niin sitten on sitä aikaakin - ainakin viimeistään jossain vaiheessa.

Valitsin että kaikki vituttaa.

Uraohjusta tuskin sietäisin millään tavalla... Eikä se johdu pelkistä työajoista. Rahan tahkoaminen ja statuksen tavoittelu muutenkin tökkivät pahasti arvomaailmaani vastaan.

Nykyisin itse sekä puoliso työskentelemme hoitoalalla arkisin 8-16, joka lienee suht harvinaista alallamme. Aikoinaan kävin kolmivuorotyössä, joka oli aivan persiistä ja poikittain. Tuntui kuin olisi ollut töissä jatkuvasti ja muu elämä jäi vähemmälle. Puoliso siitä tosin harvemmin valitteli...

Vadim kirjoitti:

Hellu kirjoitti:Nykyisen kanssa meillä meneekin siltä osin paremmin, harrastetaan molemmat ainoastaan bilistä ja kaljan juomista.

Niin mitä?

Ei mikään noista. Tarvitsen niin paljon aikaa itselleni, että olisi oikeastaan sopivaa jos olisi sellainen kumppani, joka tarvitsisi aikaa itselleen. Eihän kumppaniaan tarvitse nyt niin kovin usein tavata ja joskus voisi olla monta kuukauttakin tapaamatta, sopisi hyvin.

Mikään noista ei haittaa. Tosin miehen työ on vain kahdessa vuorossa, minä olen se uraohjus ja mua kiinnostaa sen harrastus niinkuin silläkin mun. Mutta ei me juuri kämpillä istuskella.

Suvinen kirjoitti:Vuorotyön "haittoja" en oikein ymmärrä. Yleensä palkka on parempaa ja saapahan joskus nukkua luvan kanssa pitkään. Miksi pitäisi nyhjätä kotona joka helvetin päivä samaan aikaan? Itseäni alkaa jo pikkuhiljaa ahdistamaan tämä ma-pe 8:30-16- työaika. Lapsiperheillä asia on varmaan ihan toinen kun rytmi olisi hyvä olla vakaa, mutta parisuhteessa ilman lapsia en ymmärrä mitä ongelmaa vuorotyöstä muka voi olla.

Nimenomaan! Itsellä alkaa ahdistus ja puutuminen ja epätodellinen paikallaan junnaamisen tuntu jo ensimmäisellä viikolla nostaa päätään, kun joudun aina välillä pariksi tai kolmeksi viikoksi kerrallaan säännölliseen 8-16 työhön. Se vaan ei kertakaikkiaan ole mielekästä. 3-vuorotyö, jossa suunnilleen yksi yövuoro puolessatoista viikossa sopii mulle enemmän kuin loistavasti. Ja liksakin todella on enemmän kuin tervetullutta. Jos täällä joku mies suvaitsisi edes asua, minun kanssani muka saman katon alla, niin enpä varmaan jaksaisi nyyhkyttää mistään edellä mainituista.. Kunhan edes joskus sais pestä jonkun sukkia ja halia töihin lähtiessä

irmelianneli kirjoitti:Kunhan edes joskus sais pestä jonkun sukkia ja halia töihin lähtiessä

Öh, onko tällaisia naisia vielä...? Tässähän oppii uusia asioita.

Hehe! Luin että "Uraohjus, blaa blaa jotain vai Esiharrastelija"?
En ole edes ottanut (vielä) mitään.

Mutta kysymykseen vastataksein, esiharrastelija ei ainakaan haittaisi. Pelkkää leikkiä vain.. 8)

RolloTomasi kirjoitti:Ei mikään noista. Tarvitsen niin paljon aikaa itselleni, että olisi oikeastaan sopivaa jos olisi sellainen kumppani, joka tarvitsisi aikaa itselleen. Eihän kumppaniaan tarvitse nyt niin kovin usein tavata ja joskus voisi olla monta kuukauttakin tapaamatta, sopisi hyvin.

Vähänkö sä olisit mulle sopivaa tyyppiä

Bliss kirjoitti:Vähänkö sä olisit mulle sopivaa tyyppiä

Mut sie taidat olla jo varattu?