ninnithequeen kirjoitti:
Me lähetään nyt Itikseen. Monelta sä pääsitkään?
Mun saldo on taas auki
Et kyl varmaan oo enää lukemassa tätä, mut mä pääsen neljältä. Ois kiva tulla itikseen, et näkis viel aussin (terkkuja!)..mut toisaalta on tää vitutus niin isoa luokkaa taas, et en tiedä pystynkö/kannattaako nähä ketään ihmisiä. Plus, et jos sortuu ottaa alkoholia..ni voi olla et on kovasti vaikea päästä aikasin aamulla töihin.
Mut mut, never say never..voinhan soitella jos fiilis paranee.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Ihminen kirjoitti:
Niin tekee. Mutta jätätkö kotoa lähtiessä valot päälle tyhjään taloon, koska virtaa saa sähkölaitokselta ja veden valumaan, koska vettä saa vesilaitokselta tai pistätkö talvella lämmöt talossa täysille ja pidät ikkunoita auki, ettei tule liian kuuma?
Vaimot Hommaa vaimolle tämä ja sanot sille, että se nyt vaan on tyhmää hankkia "maasturi" ajeltavaksi hyväkuntoisille teille.
Eipä siitä tukasta nyt niin ihmeellinen tullut. Pituutta lähti kymmenisen senttiä, ja väristä tuli vähän kirkkaampi, mutta ensi kerralla kyllä painotan sitä kirkasta punaista! Vähän nyt kuitenkin piristää ulkoasua :)
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Suvinen kirjoitti:Veljentytön kissa linkkasi kotiin kolmella jalalla. Siis neljäs kadonnut matkan varrelle, ei tietoa miten tapahtunut. Veivät rakkaan lemmikin pieneläinklinikalle leikkaukseen; sinne hupeni tytön säästöt - leikkaus maksoi 370 euroa. Tuli sen verran paha mieli, että panin sukulaisten kesken kolehdin kiertämään. Pieni soittokierros sai saldoksi jo 120 euroa, oma osuus mukaan lukien. Nyt on hyvä mieli, autettu sentään edes vähän. Mutta on se kallista tuo eläinten vaivojen hoitaminen.. kun ei ole edes rotueläin, jolla voisi olla jopa jotain vakuutuksia. Tavan maatiaiskisu.
Voi pientä
Mutta pisteet teidän koko porukalle siitä, että eläin vietiin kuitenkin hoitoon. Liian usein näkee sitä, että lemmikki menettää merkityksensä sinä vaiheesa kun joku operaatio sille pitäisi suorittaa, helpompi hankkia uusi.. Tietenkin aina olisi turvallisempaa jos eläin ulkoilisi vain valvotusti joko remmissä tai varta vasten tehdyssä ulkoiluhäkissä, vaikka sitten asuisivat maalla. Irrallaan kissa on aina altis niin monille vaaroille. Ihminen on niistä yksi julmimmista, valitettavasti.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
Ne remppa miehet on vihdoinkin saaneet lattiat paikalleen... Vielä pitäisi saada tehtyä perussiivous ja laittaa huonekalut paikalleen... Ihanaa olla vihdoinkin kotona!!!
NuoriDaavid kirjoitti:Minulle kelpaisi muukin kuin maasturi, mutta vaimoni ehdottomasti haluaa maasturiin. Tykkää siitä, että on muuta liikennettä korkeammalla.
Samalla hinnalla saa Transportterin. Siitä ei näkymät parane ja tavaraakin jopa mahtuu kyytiin.
Suvinen kirjoitti:Mutta on se kallista tuo eläinten vaivojen hoitaminen..
Lievästi juu. Siinäpä yksi syy miksi noita karvakasoja ei enää huvita pitääkään. Arvatkaa ketuttiko maksaa satoja euroja useista ultrakäynneistä, joista selvisi että koiralla oli jotain niinQ kaasua mahassa. Ois pierassu, dorka eläin.
selika kirjoitti:Tosin into himppasen hiipumaan päin kun muutaman kuukauden homma menee noinkin helposti sekunnissa tuhannen säpäleiks..
Sano muuta kule. Allekirjoittaneen hyvin alkanut hifistin ura katkesi muinoin kolmen vuoden rakentelun jälkeen lähes valmiin "kaiutinlaatikon" kokeilu puhelinpylvään kaatamiseen. Kaataminen onnistui mutta kyllä lähti kaikki sitten vesurilla kaatopaikalle ja sen koommin en ole kaukosädintä kummempaan asennustyökaluun koskenut. Kylläpä silloin vittutti sano.
Joskus on vaan niin kivaa ja käytännöllistä olla nainen, onnistuin näet välttämään sakot kauniilla hymyllä ja pienellä flirtillä ikäiseni salskean ja ah niin komean konstaapelin kanssa jutustellessa. Olivat piru vie ajaneet perässäni pimeällä maantiellä ja pysäyttivät just ennen kotipihaani valot vilkkuen. Rike nyt niin kovin suuri mielestäni ollut 80 alueella 120km/h.
Suvinen kirjoitti:Veljentytön kissa linkkasi kotiin kolmella jalalla. Siis neljäs kadonnut matkan varrelle, ei tietoa miten tapahtunut. Veivät rakkaan lemmikin pieneläinklinikalle leikkaukseen; sinne hupeni tytön säästöt - leikkaus maksoi 370 euroa. Tuli sen verran paha mieli, että panin sukulaisten kesken kolehdin kiertämään. Pieni soittokierros sai saldoksi jo 120 euroa, oma osuus mukaan lukien. Nyt on hyvä mieli, autettu sentään edes vähän. Mutta on se kallista tuo eläinten vaivojen hoitaminen.. kun ei ole edes rotueläin, jolla voisi olla jopa jotain vakuutuksia. Tavan maatiaiskisu.
Veljentyttösi on humaani ja hyvä tyttö. Hienoa ja lohdullista kuulla, että oikeutta on eläimillekin.
Kova raha tosiaan noin yhtäkkiä säästöistä maksaa. Hienoa kun keksit kolehdin!
Mitä muuten siinä piti tehdä sen jalanpaikan suhteen? Ja minkälainen on sitten tulevaisuus kisulla? Oliko muualla vammoja? Onko niillä proteeseja?
Arska
NuoriDaavid kirjoitti:
Itse haluaisin tämän nelivedolla ja 3.5 litran bensakoneella, mutta se on kait liian kallis.
Tämän näköisiä on aika paljon käytössä hevosihmisillä traikun veturina. Ei mitenkään kaunis, vaikkakin varmasti ihan mukava ajettava. Itse asiassa tuo muistuttaa mielestäni liiaksi ruumiiden kuljetuksessa käytettävää menopeliä kelvatakseen normaaliin käyttöön.
Äläs nyt. Uutta muskelikaartia sano. Ajamisesta mitään tiedä mutta jos sen lähellä kyydissä olemista niin nannaa on sekin sano.
Ei kyllä tuo muistuttaa munaa ainakin sen verran, että siinä on pakko olla sitä sano.
Argh.
Rahanmenoa ei voi estää, joten rahantuloa on pakko edistää.
Yritän siis tunkea hakemusta ja CVtä joka luukkuun, mutta hetken päästä lamaannun kun en tiedä mitä pitäisi sanoa? Ottakaa mut töihin. Osaan englantia, suomea, ruotsia, venäjää, käyttää kassaa, hymyillä ja olen muutenkin ihan tarpeeksi hyvä. Ottakee, ottakee, ootte ennenkin ottaneet...
NuoriDaavid kirjoitti:
Itse haluaisin tämän nelivedolla ja 3.5 litran bensakoneella, mutta se on kait liian kallis.
Herra 125000 brutto taas säästöpäällä. Jos minä olisin tuollainen sikarikas tossun alla "elävä" Britnin pimppikuvalehtiä auton vararenkaan säilytystilaan piillotteleva housuun kakkiva kaappihomo niin en missään olosuhteissa tyytyisi 300C SRT8:a vähempään! Siinä olisivat potilaat ihmeissään, kun Tohtori Ei poistuu paikalta 100km/h 5 sekuntia käsipäivään jälkeen. SRT 8:n ehdoton lisäplussa on rengaskerta (255/45ZR20 takana), jota ei saa mistään ja sieltäkään luultavasti ei alle tonnilla pari. Joka tapauksessa niitä eittämättä kuluu. Bensa voi jopa loppua huoltoasemilta tuon oston jälkeen, kun pistelee menemään 21 litran euronormioptimikaupunkikulutuksella.
Älä ole niin Järkevä! Tämä Auto on jokaisen siihen sijoitetun (eittämättä monen) euron arvoinen, saa tuntemaan itsesi Mieheksi ja on muutenkin ainoa oikea, Lopullinen Ratkaisu.
Suvinen kirjoitti:Veljentytön kissa linkkasi kotiin kolmella jalalla. Siis neljäs kadonnut matkan varrelle, ei tietoa miten tapahtunut. Veivät rakkaan lemmikin pieneläinklinikalle leikkaukseen; sinne hupeni tytön säästöt - leikkaus maksoi 370 euroa. Tuli sen verran paha mieli, että panin sukulaisten kesken kolehdin kiertämään. Pieni soittokierros sai saldoksi jo 120 euroa, oma osuus mukaan lukien. Nyt on hyvä mieli, autettu sentään edes vähän. Mutta on se kallista tuo eläinten vaivojen hoitaminen.. kun ei ole edes rotueläin, jolla voisi olla jopa jotain vakuutuksia. Tavan maatiaiskisu.
Olitpas sinä fiksu, kiva ja ajattelevainen!
Asiasta viidenteen. Tein Hesarin kuolinpäivä -testin. Kuolen kuulemma 87-vuotiaana. Ei siis ole kauhean kiire tehdä juuri mitään ja eläkkeelläkin ehtii olemaan pitkään, ellei kukkaruukku tipu päähän tai Riossa harhaluoti lävistä.
Ottakaa mut töihin. Osaan englantia, suomea, ruotsia, venäjää, käyttää kassaa, hymyillä ja olen muutenkin ihan tarpeeksi hyvä. Ottakee, ottakee, ootte ennenkin ottaneet...
Tosiaan Aargh. Taas tuo aika vuodesta täälläkin. Vituttava operaatio se työnhaku tosiaan kaikkinensa.
Suvinen kirjoitti:Tuskinpa ne täällä Suomessa mitään proteeseja elukoille laittaa; onnistuuhan tuo konkkaaminen kolmellakin, tosin voi vähän hitaampaa olla meno.
Joskus vuosia sitten hoitoheppani omistajalla oli kolmijalkainen kissa, yksi jalka oli mennyt auto-onnettomuudessa. Vähän aikaa kesti tajuta, mikä siinä on niin kummallista, koska se ketterästi hyppi lattialta korkealle pöydälle, sai hepuleita siinä missä muutkin kissat ja juoksi pitkin seiniä. Kummasti nelijalkainen vaan pärjää kolmellakin kintulla!
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."
Stadinarska kirjoitti:
Mitä muuten siinä piti tehdä sen jalanpaikan suhteen? Ja minkälainen on sitten tulevaisuus kisulla? Oliko muualla vammoja? Onko niillä proteeseja?
Itseasiassa en tiedä, kun tänään vasta kuulin asiasta ja leikkauskin oli tänään. Pitänee käydä katsomassa toipilasta tässä. Tuskinpa ne täällä Suomessa mitään proteeseja elukoille laittaa; onnistuuhan tuo konkkaaminen kolmellakin, tosin voi vähän hitaampaa olla meno.
Ok!
Xiberia tuossa jatkossa vahvistaakin tuon, et kolmella jalalla pärjää. Metkaa! Varmaan ne kolme jalkaa vahvistuu vastaavasti tuon takia ja kissa pystyy siten tasapainoilemaan. Hännätön kissahan on oikea laji (Manx), mut jalatonta ei taida olla. On täytynyt olla melkoinen tuuri kun jalka on lähtenyt konkreettisesti irti ja silti se kova vammaisku ei ole kohdistunut varmaan paljoa sivuun kuten rintaan tai päähän!
Nukuin koko illan. Nyt on pirteä olo, vaan miten mahtaa olla taas aamulla?!
Herättyäni menin asentamaan uusia, epäkelpojen tilalle haettuja, sisuskumeja fillariini. Onnistuin puhkaisemaan toisen niistä asennusvaiheessa - kahdesta kohtaa! Vitutti niin että aloin melkein nauramaan. Otin sitten ainokaisen ehjän kappaleeni ja laitoin sen erityistä varovaisuutta noudattaen paikoilleen. Toimii&suosittelen, laitoin vielä jarrut oikeaan säätöön ja ajattelinpa asentaa vielä muutaman viikon paketissa köllötelleet takajarrupalat paikoilleen. Sitten homma alkoikin taas eskaloitumaan lapasista: takarenkaan ulkokumi oli räjähtänyt vanteen juuresta niin että sisuskumi törrötti reiästä ulkona kuin purkkapallo. Jos en olisi jostain syystä huomannut (korjaan usein pyöräni silmät kiinni!) asiaa ja olisin vielä lähtenyt sillä liikkeelle, olisi myös sisuskumi pamahtanut viimeistään osuessaan jarrupaloihin ensimmäisessä jarrutuksessa. Eli fillari takaisin telakalle ja uuden päällyskumin ostoon, saatana.
Päätin äsken karistaa turhautumiseni ja tukkoisen oloni pienellä reippaalla kävelylenkillä todella raikkaassa pikku sateessa. Sateen raikkaudesta nautti muuan paikallisella sivukujalla myös eräs laitapuolen kaupunkicowboy, joka makasi pää sateessa ja verissä ja ilman mitään yöpymisvälineitä (kuten mistä tahansa kyhättyä peittoa) erään rakennuksen ovella. Kävin tökkimässä sen hereille, ja kun totesin sen olevan muuten kondiksessa, tilasin sille kyydin valtiontaksilla Kisahallin päätyyn. Mulle jäi epäselväksi, mistä voin käydä noutamassa Reilujen Kerhon myöntämän hengenpelastusmitalini ja miten helvetissä tuon pääni päällä killuvan sädekehän saa sammumaan yöksi?