Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://beta.kitina.net/
Onko olemassa muita kuin sellaisia tohtoreita?Lilo kirjoitti: Hah, tiesit siis kuitenkin etukäteen että kyseessä oli sellainen tohtori, vaikka muuta väitit?
Ja tietentahtoen menit silti hänen vastaanotolleen?
Minähän en mitään lääketieteestä tiedä, mutta jännää kautta sitä niskaa sitten tutkittiin.elco kirjoitti: Niska oli niin pirun kipeä, että lekuriin oli yhksinkertaisesti pakko mennä.
Näin alkaakin sitten avautua tänne meille tulevat lausunnot niskakivuista ja hieronnasta ihan uudella tavalla...Think kirjoitti:Minähän en mitään lääketieteestä tiedä, mutta jännää kautta sitä niskaa sitten tutkittiin.elco kirjoitti: Niska oli niin pirun kipeä, että lekuriin oli yhksinkertaisesti pakko mennä.
En minä tietokonekaupassakaan ala kyseenalaistamaan, kun propelipää alkaa asentamaan ajuria uudestaan. Otan kuitenkin varmuuskopiot, jos haistan palaneen käryä.Think kirjoitti: Minähän en mitään lääketieteestä tiedä, mutta jännää kautta sitä niskaa sitten tutkittiin.
Mutta kun se propellipää alkaa sitä ajuria asentamaan niin otat sitten sitäkin ilmeisesti kaksin käsin meisselistä kiinni. Ihan varmuuden vuoksi.elco kirjoitti:En minä tietokonekaupassakaan ala kyseenalaistamaan, kun propelipää alkaa asentamaan ajuria uudestaan. Otan kuitenkin varmuuskopiot, jos haistan palaneen käryä.Think kirjoitti: Minähän en mitään lääketieteestä tiedä, mutta jännää kautta sitä niskaa sitten tutkittiin.
Mua on ärsyttänyt aina se, että ihmiset keskimäärin kokevat aivan neuroottista tarvetta luokitella keskinäistä yhdessäoloa. Ei se määrittely mitään muuta, eikä siltikään ole pakko nussia koko kylää läpi.nexie kirjoitti:Missä vaiheessa lämminhenkinen tapailusuhde muuttuu seurustelusuhteeksi?
Onhan se silti tietynlaista luovuttamista jättää alotettu homma puolitiehen-Superior- kirjoitti: eikä siltikään ole pakko nussia koko kylää läpi.
Outoa. Mikähän on otantasi? Mihin perustat väitteesi? Eiköhän tämä seurusteluluokittelu tai -status, sen määrittelyhalu kumpua siitä samasta tarpeesta kuin naimisiinmenokin. Se selkeyttää tilannetta ja omia ajatuksia. Vapauttaa kysymyksistä, jos niitä on. Luo vakautta ja turvallisuuden tunnetta.-Superior- kirjoitti:Mua on ärsyttänyt aina se, että ihmiset keskimäärin kokevat aivan neuroottista tarvetta luokitella keskinäistä yhdessäoloa.nexie kirjoitti:Missä vaiheessa lämminhenkinen tapailusuhde muuttuu seurustelusuhteeksi?
Tuohon en osaa vastata, mutta sen tiedän, että tyttöystävästä tulee avovaimo silloin, kun hänen seurassaan voi piereskellä.-Superior- kirjoitti:Mua on ärsyttänyt aina se, että ihmiset keskimäärin kokevat aivan neuroottista tarvetta luokitella keskinäistä yhdessäoloa. Ei se määrittely mitään muuta, eikä siltikään ole pakko nussia koko kylää läpi.nexie kirjoitti:Missä vaiheessa lämminhenkinen tapailusuhde muuttuu seurustelusuhteeksi?
Mut kokemuksesta voin sanoa, että avokkeesta ei tullut tyttöystävää vaikka kilpaa piereskeltiinkin.NuoriDaavid kirjoitti:Tuohon en osaa vastata, mutta sen tiedän, että tyttöystävästä tulee avovaimo silloin, kun hänen seurassaan voi piereskellä.
Eli pörpötät kunnon metaanit peiton alle etkä päästä toista pois sieltä niin toisesta tulee yhtä sinut sinun kanssa, kuin itse olet.NuoriDaavid kirjoitti: että tyttöystävästä tulee avovaimo silloin, kun hänen seurassaan voi piereskellä.
Miks miehet ajattelee niin että kun ollaan tarpeeks kauan oltu yhdessä voi ruveta piereskelemään seurassa??NuoriDaavid kirjoitti:tyttöystävästä tulee avovaimo silloin, kun hänen seurassaan voi piereskellä.
Mutta jos liikaa ilmoja pidättelee niin mahaa alkaa kivistää, eikä sitten ainakaan seksiä tee mieli! Ihminenhän pieraisee parikymmentä kertaa päivässä keskimäärin, ainako sitä pitäisi pihalle juosta tuhnuttamaan?Hellu kirjoitti:Miks miehet ajattelee niin että kun ollaan tarpeeks kauan oltu yhdessä voi ruveta piereskelemään seurassa??
Ällöttävä tapa!
Ja sit mietitte miksei vaimo anna enää yhtä usein... Piereskelystä se johtuu!
Voi yskiä samalla ja toivoa ettei ole kovin pistävän hajuista.Hellu kirjoitti: Ällöttävä tapa!
Ja sit mietitte miksei vaimo anna enää yhtä usein... Piereskelystä se johtuu!
Kuten Beddis sanoi, kun pidättelee pierua, tulee maha kipeeks ja sit ei tee mieli antaa miehelleen. Vapauta sinäkin itsesi!Hellu kirjoitti:Ja sit mietitte miksei vaimo anna enää yhtä usein... Piereskelystä se johtuu!
Joskus täytyy otta riskejä. Toki aina voi jäädä peiton olla ja odottaa, että jotain tapahtuisi.Hellu kirjoitti: Ja sit mietitte miksei vaimo anna enää yhtä usein... Piereskelystä se johtuu!
Kyllä! Tai ainakin pyytää kohteliaasti anteeksi jos vahingossa pääsee.bedlam kirjoitti:Ihminenhän pieraisee parikymmentä kertaa päivässä keskimäärin, ainako sitä pitäisi pihalle juosta tuhnuttamaan?
Monelle pitemmässä suhteessä elävälle asia ei ole mikään kynnys, ellei siitä sellaista halua itselleen tehdä. Jos eläisin pitemmässä suhteessa, jossa toinen ei kehtaisi piereskellä, niin...no pyytäisin kohteliaasti opettelemaan.Hellu kirjoitti: Eli piereskely on sellainen kynnys että koska voidaan olla niinku rennosti toisen seurassa.
Kiusasin itseäni aikani pohtimalla samaa. Mieheni vakuutti, että piereskelen varmasti sitten unissani. En oikeasti muista koska olisin pierassu niin, että edes itse sen olisin huomannut! Mieheltä muistan kaksi pierua jouluna. Aika hurjaa. Ei ees naurata, saatan jopa pihdata.Hellu kirjoitti:Kyllä! Tai ainakin pyytää kohteliaasti anteeksi jos vahingossa pääsee.bedlam kirjoitti:Ihminenhän pieraisee parikymmentä kertaa päivässä keskimäärin, ainako sitä pitäisi pihalle juosta tuhnuttamaan?
Mä en kyllä pieraise kahtakymmentä kertaa päivässä, onko ruokavaliossani jotain vikaa?
Ei sun kannata piereskelystä stressata!