Kitinä

Teen unelmahommaa, josta paljon tykkään eli kodistani käsin teen atk-hommia ....jippiii .........

Edith kirjoitti:Fysioterapeutti olis tosi hyvä ammatti. Ja töitä varmaan riittäis kun noi suuret ikäluokat jne...

Joo, varmaan siinä vaiheessa kun itsekin olet jo kuntoutettavien listalla. Tuttu fysioterapeutti ei ole tainnut tehdä päivääkään varsinaisia alan töitä, ollut kai lähinnä lähihoitajaa vastaavissa hommissa. Hoiva-alaa kummiskin.

Mitäs jos repäisisit ja pyrkisit miehiselle alalle? Palkkaus yms. Mieti ny vähän. Naisaloilla sinua vain potkitaan munille ja kyrpiinnyt työhön alta aikayksikön.

CandyMan kirjoitti: Joo, varmaan siinä vaiheessa kun itsekin olet jo kuntoutettavien listalla. Tuttu fysioterapeutti ei ole tainnut tehdä päivääkään varsinaisia alan töitä, ollut kai lähinnä lähihoitajaa vastaavissa hommissa. Hoiva-alaa kummiskin.

Mitäs jos repäisisit ja pyrkisit miehiselle alalle? Palkkaus yms. Mieti ny vähän. Naisaloilla sinua vain potkitaan munille ja kyrpiinnyt työhön alta aikayksikön.

No voivittu. Mutta itsereflektoin äsken kirjallisesti ajatuksiani nykyisistä opinnoistani ja jotenkin se auttoi mua näkemään, mikä mua näissä jutuissa pännii ja sai pohtimaan asioita. Ja se kaikki vitutuksesta ja motivaatiokriisistä kirjoittaminen jotenkin sitten jopa lisäsi motivaatiota. Että ehkä mä vielä luen tuota tiedepaskaakin tältä alalta, niin voin ainakin perustella paremmin, miksi haluan noudattaa monissa asioissa ihan eri linjaa kuin opettaja ja miksi olen sen kanssa eri mieltä niin lähes kaikesta. Ja toisaalta se oma epävarmuus on tietysti lisännyt sitä paniikkia. Ja sekin hälvenee, kun perehdyn asiaan lisää. Että kyllä nää nykyset opinnot vielä ainakin vähän jatkuu.

En kyllä tiedä mitä haluaisin tehdä. Nykyinen ammattini on se useimpien pikkutyttöjen unelma-ammatti, mutta oikeastaan olen aika kurkkua täynnä tätä, ja etenkin niitä ihmisiä mitä tässä tapaa - etenkin Etelä-Suomessa ollessa.
Onneksi tällä koulutuksella voi tehdä paljon kaikkea muutakin kuin sitä mitä tulee ensimmäisenä mieleen. Palkkausta en esim. tällä hetkellä moiti lainkaan, ja aina löytyy töitä, jos vain ei ole liian kiintynyt yhteen paikkaan, eikä ikäkään ole este. Itse en esim edes ottaisi vakivirkaa vastaan, siinä menisi elämä.

Mietin aina hetkittäin että mitä tekisi sitten joskus aikuisena... Mutta tuskin sitä tulee lähdettyä enää opintoputkeen toiste. Liian laiska moiseen...
Ammatti on minulle vain tapa tehdä riittävästi valuuttaa, että voi nauttia muuten elämästä, enkä usko että se tulee muuttumaan.
Miksi ajatella että "teen sitten joskus eläkkeellä", kun kaiken voi tehdä nyt, ja miettiä joskus sitten eläkkeellä mitä kaikkea tulikaan koettua.

NomenNescio kirjoitti:Nykyinen ammattini on se useimpien pikkutyttöjen unelma-ammatti

Prinsessa! Työpaikalla varmaan ihan hyvä työedut...

NomenNescio kirjoitti: Nykyinen ammattini on se useimpien pikkutyttöjen unelma-ammatti,

Eli? Eläinlääkäri?

CandyMan kirjoitti:

Edith kirjoitti:Fysioterapeutti olis tosi hyvä ammatti. Ja töitä varmaan riittäis kun noi suuret ikäluokat jne...

Joo, varmaan siinä vaiheessa kun itsekin olet jo kuntoutettavien listalla.

Nimenomaan. En ole minäkään tehnyt moneen vuoteen. Kyllästyin hakemaan miljardin muun kanssa. Ehkä työvoimapulaa voi jonain vuonna tullakin mutta minä tuskin olen silloin tekemässä niitä töitä.

Mitä tekisin?

Opiskelisin tällä hetkellä lääkäriksi, olisin lentäjä, ensihoitaja, lennonjohtaja tai lentäjä.

Kuitenkin haaveet vaihtuivat kun tielle tuli positiivisia mutkia, joten rupean lähiaikoina tekemään sellaista työtä, jota saan tehdä myös öisin ja viikonloppuisin, mikä on vaan positiivinen asia. Perusansioni ilman lisiä on lennonjohtajan tasoa, eli kityn – korkeasti koulutettujen – mittapuun mukaan olen köyhä kommari - mutten kuitenkaan ylivapaasti ajatteleva kaikkitietävä pilvenpolttaja.

tomorrow kirjoitti: Kuitenkin haaveet vaihtuivat kun tielle tuli positiivisia mutkia, joten rupean lähiaikoina tekemään sellaista työtä, jota saan tehdä myös öisin ja viikonloppuisin, mikä on vaan positiivinen asia. Perusansioni ilman lisiä on lennonjohtajan tasoa, eli kityn – korkeasti koulutettujen – mittapuun mukaan olen köyhä kommari - mutten kuitenkaan ylivapaasti ajatteleva kaikkitietävä pilvenpolttaja.

Eli? Ilolintu? Rattopoika? Kansanedustaja?

Sosiaalialalle siirtymisestä aina haaveilen.
Ihmisten auttaminen olisi varmasti palkitsevaa, mutta toisaalta kun muutenkin kannan kaikkia maailman murheita harteillani niin se olisi varmasti myös kuluttavaa.
Viitisen vuotta sitten olin lähdössä opiskelemaan tekstiilisuunnittelua,
päätin sitten kuitenkin jämähtää duunariksi.
Olishan se ihanaa vaan suunnitella kuoseja vaikka sisustuskankaisiin,
tuli kuitenkin pupu pöksyyn kun Suomessa ei noita työllistäjiä ole kuin pari hassua, eikä loppuelämä ulkomailla houkutellut.
(Silloin nuorena tyttönä ei käynyt mielessä että onkohan sitä edes tarpeeksi niitä lahjoja...)

Hellu kirjoitti:Sosiaalialalle siirtymisestä aina haaveilen.
Ihmisten auttaminen olisi varmasti palkitsevaa

Mahtaako olla? Kuinkahan usein sossun asiakkaat kokevat kiitollisuutta virkailijaa kohtaan? Kokisitko itsesi hyväntekijäksi hoitaessasi Jorman vuokrarästejä?

Onhan se palkitsevaa evätä joltain spurgulta toimeentulotuki, eikö muka?

NuoriDaavid kirjoitti:Mahtaako olla? Kuinkahan usein sossun asiakkaat kokevat kiitollisuutta virkailijaa kohtaan? Kokisitko itsesi hyväntekijäksi hoitaessasi Jorman vuokrarästejä?

Mielessä oli lähinnä päihdetyö tai maahanmuuttajat.
Sitäpaitsi mutsi on ollut luukulla duunissa ja sitä on kiitetty oikein sanomalehdessä!

Hellu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Mahtaako olla? Kuinkahan usein sossun asiakkaat kokevat kiitollisuutta virkailijaa kohtaan? Kokisitko itsesi hyväntekijäksi hoitaessasi Jorman vuokrarästejä?

Mielessä oli lähinnä päihdetyö tai maahanmuuttajat.
Sitäpaitsi mutsi on ollut luukulla duunissa ja sitä on kiitetty oikein sanomalehdessä!

Päihdetyö ny ei sitä maailman palkitsevinta ole... Oot just saanu asiakkaasi asiat ees jotenki järjestykseen, hoitanu katkot ja kuntoutukset ja ei tarvii mennä aikaakaan, ku on jo luonasi kertomassa, että taas se asunto meni alta tms... Retkahduksesta toiseen...

Off topic: Mikä siinä on että ihmiset joilla on itsellä mielenterveysongelmia haluavat usein mielenterveystyöhön ja alkoholiongelmaiset päihdetyöhön? Onkohan siinä jonkinlainen heikko avunpyyntö taustalla, tarvitsen itsekin apua, joten tarjoan sitä muille.

Jotta kukaan ei tunne kalikan kalahtavan kylkeensä, niin entinen työkaverini oli molemman sorttinen ja sinnehän se on nyt tähtäämässä, joko päihde- tai mielenterveystyöhön. Itseäni kiinnosti hetken aikaa sosiaalityö rikosseuraamusalalla, mutta kun tuli pääsykoekutsu, kiinnostus hieman läsähti.

Lolita kirjoitti:Off topic: Mikä siinä on että ihmiset joilla on itsellä mielenterveysongelmia haluavat usein mielenterveystyöhön ja alkoholiongelmaiset päihdetyöhön? Onkohan siinä jonkinlainen heikko avunpyyntö taustalla, tarvitsen itsekin apua, joten tarjoan sitä muille.

Tätä olen itsekin suuresti miettinyt. Muistelen omaa luokkaani, josta kolme erikoistui mielenterveyteen. Kaikilla takana tai edelleen laitoshoitoakin vaativia mielenterveydellisiä ongelmia.

Lolita kirjoitti:Off topic: Mikä siinä on että ihmiset joilla on itsellä mielenterveysongelmia haluavat usein mielenterveystyöhön ja alkoholiongelmaiset päihdetyöhön? Onkohan siinä jonkinlainen heikko avunpyyntö taustalla, tarvitsen itsekin apua, joten tarjoan sitä muille.

Mulla ainakin syynä on se että ihmisten auttaminen olisi mielekästä työtä, mutta en oikein osaa olla lasten enkä vanhusten kanssa.

Mä voisin hyvillä mielin vaihtaa vaikka lemmikkieläin liikkeeseen myyjäksi, eläinlääkärin avustajaksi tmv. Nykyisessä työssä on aivan liikaa vastuuta, se stressaa mua. Jos haluaisin vitusti vastuuta ja ympärivuorokauden työtä olisin itse ryhtynyt tälle alalle yrittäjäksi enkä mennyt toiselle töihin.

En ole tainnut tähän vielä vastata. Jotain sosiaalista työtä, ei kuitenkaan liian helppoa, vaan haasteellista ja vaihtelevaa. Ehkä kaupallinen ala, ja kun mä olen luova, niin sit voisin vaikka alkaa suunnittelemaan Pirkka-tuoteperheeseen erilaisia viivakoodeja.

Varmaan ad-assari jossain pienessä mutta luovassa tiimissä. Tai sitten homoprostutioitu Ylä-Voltan Tasavallassa. Molemmat näillä näkymin yhtä todennäköisiä.

Rouva Pupu kirjoitti:

Lolita kirjoitti:Off topic: Mikä siinä on että ihmiset joilla on itsellä mielenterveysongelmia haluavat usein mielenterveystyöhön ja alkoholiongelmaiset päihdetyöhön?

Tätä olen itsekin suuresti miettinyt. Muistelen omaa luokkaani, josta kolme erikoistui mielenterveyteen. Kaikilla takana tai edelleen laitoshoitoakin vaativia mielenterveydellisiä ongelmia.

No loogisesti ajatellen, täytyy olla vähän hullu ymmärtääkseen hullua.

Ja onhan se ihan hauskan näköistäkin kun skitsofreninen potilas täyttää samasta vaivasta kärsivän terapeuttinsa pään samaisilla harhoilla, ja kohta molemmat hyppivät seinillä paeten heitä vainoavaa vaaleanpunaista elefanttia. Se luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka on ensiarvoisen tärkeä ensiaskel eheytymisessä (sekä potilaan että terapeutin).

CandyMan kirjoitti: No loogisesti ajatellen, täytyy olla vähän hullu ymmärtääkseen hullua.

Ja onhan se ihan hauskan näköistäkin kun skitsofreninen potilas täyttää samasta vaivasta kärsivän terapeuttinsa pään samaisilla harhoilla, ja kohta molemmat hyppivät seinillä paeten heitä vainoavaa vaaleanpunaista elefanttia. Se luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka on ensiarvoisen tärkeä ensiaskel eheytymisessä (sekä potilaan että terapeutin).

Noh, noh. Olet kovaa vauhtia yltämässä Kitinän top viisi seksiobjektilistalle.