Kitinä

Aloitin uusintana Margaret Georgen "Minä, Kleopatran" pari päivää sitten. Vähän niinkuin jatkona Igguldenin Caesar-sarjalle, tosin enemmän hömppälinjaa.

Asiallisemmasta päästä on Bernhard Grzimekin "Suurista kissoista kääpiövuohiin" ja "Afrikan eläinten parissa", jotka löytyivät Vallilan makasiinien kirjakirppikseltä. Professori Grzimek on/oli? mm. Frankfurtin eläintarhan johtaja ja tunnettu eläinpsykologi, jonka tunnetuin kirja on "Serengeti ei saa kuolla". Kirjoissa upeita kuvia ja huumoriakaan ei puutu, kun lähdetään kuljettamaan esim. simpansseja saareen. Olisinpa syntynyt vuosisadan alussa biologiksi ja tutkijaksi.

Malcom Gladwell - Blink

Chris Collison & Geoff Parcell - Learning to fly

Ensimmäinen käsittelee nopeaa tiedostamatonta päätöksentekoa ja toinen on tietämyksenhallinnan yksi populaariklassikoita.

Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty. Kertoo kirjottajan kokemuksista sisarensa itsemurhan jälkeen. Ei nyt mitään keveintä iltalukemista mutta mistäpä Härkönen ihan huumoritta kirjoittaisi... Henkilökohtainen ja kipeän kaunis. Suosittelen kaikille paitsi ihan herkkiksille.

Nowaysis kirjoitti:Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty. Kertoo kirjottajan kokemuksista sisarensa itsemurhan jälkeen. Ei nyt mitään keveintä iltalukemista mutta mistäpä Härkönen ihan huumoritta kirjoittaisi... Henkilökohtainen ja kipeän kaunis. Suosittelen kaikille paitsi ihan herkkiksille.

Pornot ja kaikki... Kuulutaankohan me samaan kirjakerhoon? :p
Loppuunkäsitelty aluillaan just. Ihastelen toistaseks vaan kantta ja haen fiilistä.

Georges Simenon: Pieni mies Arkangelista

Hannu Salama: Se tavallinen tarina

Loppusuoralla menossa Bear Heartin Äitini tuuli (intiaanitietäjän elämä ja opetukset). Loppuun luettuna Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias (pitihän sekin lukea, kun niin paljon oli juttua ko. kirjasta tuossa taannoin)

Bliss kirjoitti:Loppuun luettuna Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias (pitihän sekin lukea, kun niin paljon oli juttua ko. kirjasta tuossa taannoin)

Suosittelen myös saman kirjoittajan Satayksi päivää(kertoo Irakin 2003 tapahtumista) jos yhtään tykkäsit tuosta Kabulista.

Nowaysis kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Loppuun luettuna Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias (pitihän sekin lukea, kun niin paljon oli juttua ko. kirjasta tuossa taannoin)

Suosittelen myös saman kirjoittajan Satayksi päivää(kertoo Irakin 2003 tapahtumista) jos yhtään tykkäsit tuosta Kabulista.

Kiitos vinkistä, katson kirjastosta heti kun seuraavan kerran käyn!

Geetzu kirjoitti:Loppuunkäsitelty aluillaan just. Ihastelen toistaseks vaan kantta ja haen fiilistä.

Luin kahteen kertaan. Eilen illalla ja tänään aamulla. Tykkäsin mielettömästi ja tarvitsin just ton kirjan just nyt.

Geetzu kirjoitti: Luin kahteen kertaan. Eilen illalla ja tänään aamulla. Tykkäsin mielettömästi ja tarvitsin just ton kirjan just nyt.

Mä en ois ehkä tarvinnutkaan.. jotenki kauhee ahdistus iski nyt pari päivää ton jälkeen, en tiedä, tuskin pelkästään kirjasta johtuva mut varmasti vaikuttaa. Viime yönä heräsin puoli viis ja vatvoin kaikkee kurjuuksia päässäni, aattelin et varmaan tuo kirja hieman dark sidelle vie ajatuksia, vaikka oon ehkä maailman vähiten itsemurhaajatyyppiä. Itse asiassa ajattelen just samoin mitä Härkönen kirjotti; liian paljon koettavaa ja nähtävää, matkustettavaa luettavaa tehtävää ja tavattava uusia ihmisiä ja toteutettava unelmia. Puuh, kun jaksais tarttua toimeen. Onneks aurinko alko paistaan. Oon istunu liikaa sisällä netin ääressä ja nähny liian vähän oikeita ihmisiä viime päivinä. Taidan olla tulossa mökkihöperöksi aka _nörttiytymässä_ .helkkari, äkkiä pois täältä

(tulipas ot avautumista, huih)

Millasia ajatuksia se sussa herätti?

p.s. Elämä on ihanaa, ei välttämättä just tänään mutta noin yleensä

Kertokaas ihmiset, kuinka te saatte luettua noin paljon
Mulla edelleen ollut yli vuoden Hevosten Laakso kesken, ja nyt näyttää siltä, että joudun alkamaan alusta kun on vähän unohtunut...
Landella olen aina saanut luettua mutta tänä kesänä se pentele unohtui matkalaukusta kun lähdettiin
Muutenkin tykkään enemmän selata noita "aivot narikkaan"-lehtiä, näin syksyisin varsinkin sisustuslehtiä. Ja Valitut Palat on ihan must. Jotenkin se kirjan käteen ottaminen on niin kovan kynnyksen takana, mutta miksi?
Nimimerkillä Epätietoinen77
PS: Kyllä, minä osaan lukea.

ninnithequeen kirjoitti:Kertokaas ihmiset, kuinka te saatte luettua noin paljon

Öh... mie en kato juurikaan telkkaria, vaan käytän ajan lukemiseen. Ja kun oon pikkutaatiaisesta asti tottunut siihen, että aina on kirja käpälässä, niin jotenkin sitä vaan priorisoi ajankäyttönsä niin, että lukemiseen jää aikaa

Bliss kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Kertokaas ihmiset, kuinka te saatte luettua noin paljon

Öh... mie en kato juurikaan telkkaria, vaan käytän ajan lukemiseen. Ja kun oon pikkutaatiaisesta asti tottunut siihen, että aina on kirja käpälässä, niin jotenkin sitä vaan priorisoi ajankäyttönsä niin, että lukemiseen jää aikaa

Tuokin on totta, että mie katon ihan liikaa telkkaria...Siihen vaan jämähtää siihen sohvalle. Samoin kuin netin ääreenkin vain jämähtää. (tätä tuskin yksikään Kityläinen kieltää)
Ja raskaana ollessa tuli muuten luettua yli kymmenen kertaa kuin muuten

ninnithequeen kirjoitti: Ja raskaana ollessa tuli muuten luettua yli kymmenen kertaa kuin muuten

Juu, eipä tässä juuri muutakaan tekemistä ole
Vielä...

Iain M. Banks: Muista Flebasta

Normia avaruusfantasiaa, seikkailu sodan keskellä. Mulle tuli jostain syystä tästä sellanen fiilis, että olis voinu olla elokuvaksi tehtynä parempi.

Alan Paton: Itke, rakastettu maa.

Suosittelen.

Bliss kirjoitti:Loppuun luettuna Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias (pitihän sekin lukea, kun niin paljon oli juttua ko. kirjasta tuossa taannoin)

Melko sosiaalipornoa, minusta. Mut no. Lukihan sen ennen kuin selkäänsä otti.

Itse lopetin toissa viikolla Kadonnutta aikaa etsimässä (kymmenen vuoden urakka ohi, huhhuh) ja tänä aamuna sain loppuun Jeffrey Sachsin "The end of poverty". Jos kehityskysymykset kiinnostavat, jälkimmäinen on kansantajuinen ja ihan vetävästi kirjoitettu johdatus aiheeseen, vaikken nyt ihan allekirjoitakaan hänen melkoista uskoaan kehitysavun parantavaan voimaan.

vadim kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Loppuun luettuna Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias (pitihän sekin lukea, kun niin paljon oli juttua ko. kirjasta tuossa taannoin)

Melko sosiaalipornoa, minusta. Mut no. Lukihan sen ennen kuin selkäänsä otti.

Totta. Kuuluu vaan mielestäni niihin, jotka on "pakko" lukea ihan vaan sen takia että ovat saaneet niin paljon julkisuutta. Samaan kastiin lasken DaVinci-koodin, vaikkakin eri tyylisuuntaa edustaa.

Eilen illalla aloittelin selaamaan uusinta hankintaani, John Herseyn Hiroshimaa

C.S. Lewis: Narnia - kaikki tarinat

Ostin niteen joka sisältää kaikki Narnian tarinat siinä järjestyksessä kuin kirjailija (kuulema) halusi ne luettavan. Kaikki tarinat olivat ärsyttäviä. Viittaukset kristinuskoon olivat hyvin läpinäkyviä. Sen nyt olisi vielä kestänyt mutta tarinoissa oli useaan kertaan kerrotu esim hyvin yksityiskohtaisesti jokin seikkailu ja sitten "kokivat he muitakin seikkailuja mutta niistä tässä kertominen veisi nyt liian pitkään". Jaa. No onko niistä muista seikkailuista pakko kertoa ensinkään jos ei niitä kerro kokonaan.

Luin myös vastikään Mikael Hakimin. Odotin räjäyttävää lukukokemusta Mikael Karvajalan perusteella mutta Hakim käsitteli enemmän politiikan kiemuroita kuin Karvajalka ja kyllästytti välillä. Yhä tosin tuli samanlaisia kokemuksia kuin Sinuhessa ja Karvajalassa että "no eikö se [päähenkilö] nyt tajua että tuo nainen on IHAN PASKA JÄTTÄIS JO SEN!!". Ja sama kokemus toistuu vaikka kirjan lukisi uudestaan O_o

ninnithequeen kirjoitti:Kertokaas ihmiset, kuinka te saatte luettua noin paljon
Mulla edelleen ollut yli vuoden Hevosten Laakso kesken, ja nyt näyttää siltä, että joudun alkamaan alusta kun on vähän unohtunut...
Landella olen aina saanut luettua mutta tänä kesänä se pentele unohtui matkalaukusta kun lähdettiin
Muutenkin tykkään enemmän selata noita "aivot narikkaan"-lehtiä, näin syksyisin varsinkin sisustuslehtiä. Ja Valitut Palat on ihan must. Jotenkin se kirjan käteen ottaminen on niin kovan kynnyksen takana, mutta miksi?
Nimimerkillä Epätietoinen77
PS: Kyllä, minä osaan lukea.

Bliss:in kanssa sama vika, telkkaria vähemmän ja kirjoja enemmän, lisäksi julkisissakulkuneuvoissa ei paljon muuta voi tehdä kuin lukea.

Tuli vain mieleen, että et kai Ninni vain koeta lukea itsellesi väärän tyyppisiä kirjoja?
Jos aikaa on vain vähän varattuna lukemiseen. niin Hevosten laakson kaltainen järkäle ei ehkä ole se kaikkein helpoin kirja saada luetuksi.

Kun sanoit pitäväsi tosi-tv:stä (muistanko oikein?) niin kokeile Ben Eltonin Tappavan kuuluisaa http://www.loistopokkarit.com/index.php ... =0&q=elton Tai jos tarinat ruumishuoneelta kiinnostavat, niin Valtteri Suomalaisen (toim. Marianna Wallinheimo) kirjasta Kuolet vain kahdesti, löytyy lyhyitä (1-4 sivua) tarinoita ruumiinavauksista. Kirjailijan isä, Kari, on kuvittanut kirjan. Niin ja nuo molemmat on tullut luettua viimeiaikoina julkisissa.

Työmatka lukemisena on ollut myös Liza Marklundin Prime time (en vieläkään ole oppinut pitämään Marklundin kirjoista) Terry Pratchett:in Suuri ajomatka (oikeasti ostin sen muksulle, minä vain halusin 'tarkastaa' sisällön ensin..) Ben Eltonen Popcorn (Tappavan kuuluisa oli enemmän mieleeni) joku Louis L'amourin länkkäri (on vaan on niin hyviä) ja kesken on kielitaidon kohentajaksi ostettu Terry Prachett Monsterous regiment (kirjoja saan ostaa vain, jos osaan keksiä tarpeeksi hyvän syyn:)

Eilen tuparilahjaksi saadussa ja aamulla luetussa The Flagellator aka Seksin kuningatar -vihkosessa The Altmanin, filmiohjaajan ja kidutuksen mestarin, asiakkaat eivät koskaan olleet tyytyväisiä.

Väinö Linna: "Täällä Pohjantähden Alla" -trilogia.
Tekee välillä hyvä kerrata, minkälaisissa olosuhteissa isovanhemmat ja heidän vanhempansa ovat joutuneet ponnistelemaan, notta meillä olisi kaikki paremmin.

oih!!! minun aloittama ketju siellä... olen hyvin otettu

taisin lukea Lehtolaisen Rivo Satakieli viimeksi ja nyt on menossa Kettusen Paluu: ihmisen käsikijra. Seuraavaks pitää luke Erlend Loen Naisen talloma, kun se tarttui mukaan kirppikseltä!

Lolita kirjoitti:Tämä oli lemppariketjuni vanhassa Cityssä ja tuo lukemattomuus-ketju innoitti avaamaan ketjun uudelleen. Luetut kirjat kertovat mielestäni ihmisestä paljon, joten tämä vielä sopivasti palvelee uteliaisuuttani ja tirkistelynhaluani.

ei jostain syystä lainannut tätä tuohon yleNpään kommenttiin höh...

Myyty! ja Vauvahorkkaa.

Loistavia kirjoja kummatkin! Toinen raaka ja muutenkin karmeaa realistista kuvausta kahdesta siskoksesta jotka isukki myö vaimoiksi Birminghamista Jemeniin. Kirja kertoo vanhemman siskon silmin tapahtumista, maasta poistumisesta ja taistelusta vapauttaa sisko.
Vauvahorkkaa taas kertoo pariskunnasta, jotka ovat olleet yhdessä 15 vuotta, n. 35-38 vuotiaita, ja ovat hankkimassa lasta. Kirja on kirjoitettu ns. päiväkirjatyyliin. Mies pitää omaansa (vaimon käskystä) ja vaimo omaansa. Nauraa saa! Naisen ja miehen ajatusmaailman ero kaikkine kukkasineen tulee täydellisesti julki. Suosittelen, molemmille sukupuolille.