Kitinä

martza kirjoitti:Kyllä yksi avioero takana ja helpotti helvetisti, että en ollut ainoa joka on eronnut pitkästä avioliitosta. Jos olisin ollut ensimmäinen, pitkästä avioliitosta eronnut, olisin tuntenut itseni petetyksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi ja olisin ollut ihmeissäni, että mites näin kävi, kun muilla ei ole tällaista sattunut.

Vähensikö tuo tietous todella ihmetystäsi ja muita negatiivisia tuntemuksiasi? No joo, ehkä jotkut tosiaan ajattelevat noin, mikäs minä olen vastaankaan väittämään, vaikka itsellä päinvastaisia kokemuksia takana.

Kirjoitat fraaseja sinäkin "Se, mikä ongelmien jakamisessa saattaa helpottaa on se, että kuulee muiden selviytyneen vastaavista ongelmista, ja ehkä jopa saa ohjeita omalle selviytymiselleen"
Nämähän ovat varmaan suoraan jonkun terapeutin suusta tai avierokirjojen sivuilta.

Totta. Tuo todella oli fraasi, todennäköisesti jostain noista esitteistä, joita olen yhden jos toisenkin plarannut. Se ei edes perustu omiin kokemuksiini (siksi käytinkin sanaa "saattaa"), koska en ole koskaan kokenut saaneeni mitään hyötyä ongelmieni jakamisesta kuin välillisesti, ärsyynnyttyäni siihen, miten epäjohdonmukaisesti hoitohenkilökunta olisi ongelmiani lähtenyt ratkomaan. Päässäni ei varsinaisesti silloinkaan ollut mitään vikaa, vaan sitä päätä ympäröivissä olosuhteissa.

Fraasin mainitsin, koska kirjoittamasi perusteella vaikutti siltä, ettet asiaa tiennyt. Muuten en olisi maininnut koko asiaa, juuri koska se on itsestäänselvyys.

ninnithequeen kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Onnellisen perheen määritelmiä on kovin erilaisia, joten se rajoittaa paljon edellytyksiä kateuteen. Jos martza on onnellinen omissa järjestelyissään, se ei silti tarkoita sitä, että edes kovin moni muu olisi onnellinen samoissa järjestelyissä.

Mitä helvetin väliä sillä on, missä järjestelyissä martza on onnellinen perheensä kanssa? Riittää, että hän on onnellinen. Aika helvetin moni täällä EI ole, vaikka haluaisi olla.

Eihän sillä olekaan väliä. Minä en vain koskaan ole ymmärtänyt sellaista kateutta, jonka kohteen kanssa ei olisi valmis vaihtamaan paikkaa. Se on järjetöntä.

martza kirjoitti:Se hassua, että mikki onnellisuus on niin kadonnut ihmisistä. suurin osa ihmisistä tuntuu olevan pesimistisä, epäonnistuneita luusereita ja eivät näe missään hyvää.

En minä usko tuotakaan, nämä negatiiviset vain yleensä pitävät eniten itsestään melua, sillä he yleensä tarvitsevat enemmän tukea kuin ne onnelliset. Ehkä surullista, mutta onnellisuudessa ei ole mitään mielenkiintoista...

Tämähän on taas fraasi, mutta kirjoitan sen silti. "Jokainen ihminen on vastuussa omasta onnestaan. Kukaan ei sulle sitä onnea tuo silkkikädessä vaan sinun on se itse hankittava ja itse on sitä ylläpidettävä.

Jolloin kysymys kuuluu, miksi halusit sen kirjoittaa?

prosessi kirjoitti: Vähensikö tuo tietous todella ihmetystäsi ja muita negatiivisia tuntemuksiasi? No joo, ehkä jotkut tosiaan ajattelevat noin, mikäs minä olen vastaankaan väittämään, vaikka itsellä päinvastaisia kokemuksia takana.

EHDOTTOMASTI. Kun tiesin, että moni muukin on eronnut ja on selvinnyt niistä avioerotunteiden eri tunnekirjoista, vihasta, syyllisyydestä, pettymyksestä jne. taas kokonaiseksi ihmiseksi ja tietous vielä siitä, että uudet aviolittot saattavat onnistua entistä paremmin, oli mulle suuri lohtu. Nyt kylvän näitä siemniä uudessa suhteessani. Kasvoin henkisesti avioeron myötä ison askeleen.

Mitä näihin fraaseihin tulee niin jokainen kylvää niitä omalla tavallaan.

martza kirjoitti:Mitä näihin fraaseihin tulee niin jokainen kylvää niitä omalla tavallaan.

Mutta kun minä olen kyselyiässä. Haluan tietää, että miksi juuri sinä kylvät fraasejasi juuri noin.

martza kirjoitti:Nyt kylvän näitä sieniä uudessa suhteessani. Kasvoin henkisesti avioeron myötä ison askeleen.

Minäkin voisin ryhtyä sienifarmariksi.

prosessi kirjoitti: En minä usko tuotakaan, nämä negatiiviset vain yleensä pitävät eniten itsestään melua, sillä he yleensä tarvitsevat enemmän tukea kuin ne onnelliset. Ehkä surullista, mutta onnellisuudessa ei ole mitään mielenkiintoista

HEI. Olen täysin samaa mieltä kansassi osittain.

Onnellisuudessa kyllä on hyvin mielenkiintoista, mutta siitä kirjoittaminen, ei ole näköjään mielenkiintoista muille.

Clay kirjoitti:Minäkin voisin ryhtyä sienifarmariksi.

Kylvä sä vaan niitä pikkusiemeniä senkin ihku höpönen.

Clay kirjoitti: Minäkin voisin ryhtyä sienifarmariksi.

Joo näköjään kun kiiressä kirjoittaa niin ei ehdi kunnolla tarkistaa tuota oikeinkirjoitusta ja pitää vielä varoa, että pomo ei näe.

Toivottavasti ymmärsitte kuitenkin fraasini.

martza kirjoitti:Onnellisuudessa kyllä on hyvin mielenkiintoista, mutta siitä kirjoittaminen, ei ole näköjään mielenkiintoista muille.

Sun teksteillä on kyllä aina ollu sellanen hyöty mulle, että oon ite uskaltanu (kehdannu) häpistellä mukana. Onnellisena toisen onnesta lukeminen ei ehkä ole kovin hmmh mielenkiintoista mutta tavallaan melko terapeuttista ja huojentavaa kyllä.

Geetzu kirjoitti: Sun teksteillä on kyllä aina ollu sellanen hyöty mulle, että oon ite uskaltanu (kehdannu) häpistellä mukana. Onnellisena toisen onnesta lukeminen ei ehkä ole kovin hmmh mielenkiintoista mutta tavallaan melko terapeuttista ja huojentavaa kyllä.

Tähän olen ehkä pyrkinyt itsekseni, että jos onnesta kirjoittaa, saatta se inspiroida joitakin taistelemaan oman onnensa eteen tai alkaa tosissaan hakemaan sitä itselleen. Tutkimalla omia tuntojaan ja siitä, miten loppujen lopuksi onni asuu siinä vierellä aika usein, mutta sitä ei ole nähnyt, arjen rutiineita pyöritellessä.

martza kirjoitti: Tähän olen ehkä pyrkinyt itsekseni, että jos onnesta kirjoittaa, saatta se inspiroida joitakin taistelemaan oman onnensa eteen tai alkaa tosissaan hakemaan sitä itselleen. Tutkimalla omia tuntojaan ja siitä, miten loppujen lopuksi onni asuu siinä vierellä aika usein, mutta sitä ei ole nähnyt, arjen rutiineita pyöritellessä.

Kyl sulla olis tulevaisuutta Dr. Philin kirjan päähenkilönä. Tai kirjoita vaikka ite se kirja.

Dumari kirjoitti: Kyl sulla olis tulevaisuutta Dr. Philin kirjan päähenkilönä. Tai kirjoita vaikka ite se kirja.

Et ole muuten ainoa, joka on mulle sanonut tätä samaa, yleensä kirjan kirjoittamisesta.
Jos elää saan ja eläkkeelle pääsen, saattasin jonkinlaisen elämänkertakirjan kirjoittaa, kaikista niistä hulluista ja todella kivoista tapahtumista elämässäni ja niitä riittä sekä todella kovasta avioerosta ja siihen liittyvistä dramaattisista vaiheista ja myös siitä selviytymisestä ja miten palasin elämään jälleen.
Luulen, että, kun olen tällainen tavallinen taatelintallaaja, ei löydy sellaista kustantajaa, joka kirjani kustantaisi.

Dumari kirjoitti:

martza kirjoitti: Tähän olen ehkä pyrkinyt itsekseni, että jos onnesta kirjoittaa, saatta se inspiroida joitakin taistelemaan oman onnensa eteen tai alkaa tosissaan hakemaan sitä itselleen. Tutkimalla omia tuntojaan ja siitä, miten loppujen lopuksi onni asuu siinä vierellä aika usein, mutta sitä ei ole nähnyt, arjen rutiineita pyöritellessä.

Kyl sulla olis tulevaisuutta Dr. Philin kirjan päähenkilönä. Tai kirjoita vaikka ite se kirja.

Onneksi on perjantai, tyrskiminen on vähän anteeksiannettavampaa...

martza kirjoitti:Luulen, että, kun olen tällainen tavallinen taatelintallaaja, ei löydy sellaista kustantajaa, joka kirjani kustantaisi.

Ei se taatelintallaajuus, vaan se onnellisuus. Kuulemma parisuhteilu ihan tutkitusti vähentää luovuutta, puhumattakaan onnellisesta sellaisesta...

martza kirjoitti: olen tällainen tavallinen taatelintallaaja

Mä oon aina luullu et taatelintallaaja on sama asia ku mokkakikkeli.