Kitinä

Bluntly kirjoitti:-

Paas kertoen meille tyhmemmilles, jotta kuka tuokin on.

sivustahuutaja kirjoitti:Nettomaksajien näkemys joutilaan elämän mahdollistamisesta on yleensä hieman kitkerämpi.

Koska sinä olet itsekäs kusipää, ei kukaan muukaan voi olla muuta? Entä jos uskon, että todellisuudessa kokonaiskulut huomioon ottaen "joutilaan" elämän mahdollistaminen tulee useimmissa tapauksissa halvemmaksi ja voi olla monin tavoin muutenkin tarkoituksenmukaisempaa kuin puritaanisesta työmoraalista kynsin hampain kiinnipitäminen?

hermine kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:Nettomaksajien näkemys joutilaan elämän mahdollistamisesta on yleensä hieman kitkerämpi.

Koska sinä olet itsekäs kusipää, ei kukaan muukaan voi olla muuta? Entä jos uskon, että todellisuudessa kokonaiskulut huomioon ottaen "joutilaan" elämän mahdollistaminen tulee useimmissa tapauksissa halvemmaksi ja voi olla monin tavoin muutenkin tarkoituksenmukaisempaa kuin puritaanisesta työmoraalista kynsin hampain kiinnipitäminen?

Pikemminkin kuin että kuka maksaa, mitä maksaa ja kenelle maksaa - näkökulmasta, niin pohtisin mielummin asiaa siltä kantilta että millä työntekijä arvottaa tekemänsä työn.
Mitataanko työn arvo saatuna palkkana, jonkinlaisena käänteisenä transaktionaalisuutena, eli mistä työnantaja on valmis luopumaan työpanoksen eteen?
Suuren firman taloussuunnittelija tekee varmasti työpanoksellaan paljon rahaa yhtiölleen, joten onko kyseinen henkilö oikeutettu suureen tuloon vain sillä perusteella, että on tuottanut paljon? Mullehan ei pitäisi siinä tapauksessa maksaa penniäkään.

Edith kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:-

Paas kertoen meille tyhmemmilles, jotta kuka tuokin on.

Suomen kuningas Friedrich Karl.

Niin, no osittain mielipiteeni perustuu siihen, että tällä hetkellä virallisesta työelämästä sivussa olevat ns. yhteiskunnan elätit kuitenkin tekevät mielettömät määrät näkymätöntä työtä, kuten erilainen hoito- ja vapaaehtoistyötä, joka sinällään ei tuota yhtään mitään (ja jota täten ei lasketa työksi), mutta joka jonkun on kuitenkin välttämätöntä tehdä - ja laitoksissa tämän työn teettäminen tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin kodeissa, jos on taloudellisesti lainkaan mahdollista. Ennen nämä hoidettavat taisivat olla etupäässä lapsia, nykyään vanhuksia (joiden määrä kasvaa kaiken aikaa ja on jo nyt todellinen ongelma).

Mielestäni on aina kyseenalaista, jos ihmisen arvoa lähdetään mittaamaan sillä, kuinka paljon nimenomaan tuottavaa työtä hän on kykenevä tekemään. Kuka tahansa meistäkin voi vaikka heti huomenna vammautua tai sairastua kroonisesti niin, ettei enää kelpaakaan nykyisenkaltaisen työelämän rattaisiin (vaikkei edes varsinaisesti olisi saanut työkyvyttömyyslausuntoa). Ei työnteon pitäisi olla mikään itseisarvo asenteella "ken ei työtä tee sen ei pidä syömänkään (ja tehköön vaikka turhaa työtä jos muuta ei ole, kunhan ei pääse liian helpolla)", jos se kääntyy vastaan tarkoitusta jota sen pitäisi palvella, oli kyseessä sitten tulojen saanti, jonkun olennaisen asian suorittaminen (mitkä näitäkään loppujenlopuksi ovat?) tai tekijän mielenterveyden ja omanarvontunnon ylläpitäminen.

hermine kirjoitti: Mielestäni on aina kyseenalaista, jos ihmisen arvoa lähdetään mittaamaan sillä, kuinka paljon nimenomaan tuottavaa työtä hän on kykenevä tekemään.

Riippuu toki siitä, puhutaanko ihmisen tuotantoarvosta vai ihmisarvosta noin humanistiselta kantilta. Mutta ihmisarvoa ei koskaan pitäisi lähteä mittaamaan sillä, kuinka paljon hyötyä ihmisestä on.

Ei työnteon pitäisi olla mikään itseisarvo asenteella "ken ei työtä tee sen ei pidä syömänkään (ja tehköön vaikka turhaa työtä jos muuta ei ole, kunhan ei pääse liian helpolla)", jos se kääntyy vastaan tarkoitusta jota sen pitäisi palvella, oli kyseessä sitten tulojen saanti, jonkun olennaisen asian suorittaminen (mitkä näitäkään loppujenlopuksi ovat?) tai tekijän mielenterveyden ja omanarvontunnon ylläpitäminen.

Tämä suomalaisten selkärankaan istutettu ajatusmalli asuukin vähän eri käsitetasolla kuin yksittäisen ihmisen hoivaaminen. Strategiana yhteiskunnan ylläpitämiseen vaadittavan työpanoksen x ylläpitämiseksi on aina tehtävä jotain, jotta saadaan se tarvittava määrä ihmisiä tekemään ne temput. Jos ajatellaan Suomea vaikkapa agraarikylänä, niin kuinka moni henkilö omavaraisesta kylästä voisi olla muiden elätettävänä, ennenkuin se mini-infrastruktuuri romahtaisi?
Yhteiskunnan päättäjäthän ovat ristipaineessa, kun ulkomaista työvoimaa halutaan ja ei haluta, firmat täytyy pitää kotimaassa mutta silti tuottaa enemmän kuin ulkomailla ja ihmisten täytyisi samaan aikaan tehdä sitä työtä mutta silti saada olla tekemättä sitä.
Onneksi mie en päätä niistä. Teen oman osani, jonka katson riittäväksi (en tosin tuota pennin latinkia, oikeastaan olisi aika huolestuttavaa jos tuottaisin) ja nostan siitä vaivasta jotain korvausta sitten, millä saa kaupasta leipää ja meetvurstia ja makaroonia.

hermine kirjoitti:Mielestäni on aina kyseenalaista, jos ihmisen arvoa lähdetään mittaamaan sillä, kuinka paljon nimenomaan tuottavaa työtä hän on kykenevä tekemään.

Tästä olemme ihan samaa mieltä. Mutta oliko tässä nyt puhe arvostuksesta vai tulonsiirroista? Kai sitä voitaisiin arvostaa antamatta rahaa? Vai onko raha sinulle ainoa arvostuksen mittari?

sivustahuutaja kirjoitti:

hermine kirjoitti:Mielestäni on aina kyseenalaista, jos ihmisen arvoa lähdetään mittaamaan sillä, kuinka paljon nimenomaan tuottavaa työtä hän on kykenevä tekemään.

Tästä olemme ihan samaa mieltä. Mutta oliko tässä nyt puhe arvostuksesta vai tulonsiirroista? Kai sitä voitaisiin arvostaa antamatta rahaa? Vai onko raha sinulle ainoa arvostuksen mittari?

Mun mielestäni minimielintason kieltäminen ihmiseltä, joka ei (syystä tai toisesta) sillä hetkellä sitä pysty itse hankkimaan, on vähän ristiriidassa sen kanssa, että arvostaisi kyseistä ihmistä. Jos jotakuta arvostaa, niin kai tahtoo myös mahdollistaa tämän olemassaolon jatkumisen, joka nyky-yhteiskunnassa vaatii aikalailla rahaa, varsinkin jos kyseinen ihminen on jotenkin sairas? Tietysti muitakin arvostuksen mittareita on, mutta yhteiskunta näyttää kuitenkin investoivan niihin, joita pitää arvokkaana, silloinkin kun se ei ole tuottavuussyistä perusteltua. Mitä tekee arvostuksella, joka näkyy käytönnön toimien ja asenteiden sijaan vain jossain vaalimainoksissa tai juhlapuheissa?

En ole minkään värinen enkä kallellani mihinkään suuntaan, ihan suorassa seison. En myöskään tiedä mitään politiikasta tai ainakaan puolueista, en suuremmin välitäkään tietää. Äänestyksissä olen aina äänestänyt ihmistä (sellaista joka on puheillaan ja teoillaan tehnyt sen hetken suurimman vaikutuksen minuun, jolla on ollut samoja arvoja kuin mulla), en puoluetta. Ehkä olen luopio.

hermine kirjoitti:Jos jotakuta arvostaa, niin kai tahtoo myös mahdollistaa tämän olemassaolon jatkumisen, joka nyky-yhteiskunnassa vaatii aikalailla rahaa, varsinkin jos kyseinen ihminen on jotenkin sairas?

Äsken vielä puhuttiin joutilaisuudesta, nyt puhutaan sairaista. Hieman eri asia mielestäni.

sivustahuutaja kirjoitti:

hermine kirjoitti:Jos jotakuta arvostaa, niin kai tahtoo myös mahdollistaa tämän olemassaolon jatkumisen, joka nyky-yhteiskunnassa vaatii aikalailla rahaa, varsinkin jos kyseinen ihminen on jotenkin sairas?

Äsken vielä puhuttiin joutilaisuudesta, nyt puhutaan sairaista. Hieman eri asia mielestäni.

No vuodatus "mielestäni minimielintason kieltäminen ihmiseltä, joka ei (syystä tai toisesta) sillä hetkellä sitä pysty itse hankkimaan" ei mitenkään liity joutilaisuuteen. Kyvyttömyys hankkia elintaso <> haluttomuus tehdä niin. Tietääkseni minimielintasoa ei ole kielletty keltään, jos nyt opiskelijoita ei lasketa. Toimeentulotukeen ovat oikeutettuja kaikki. Kokonaan eri asia sitten, onko tuo minimielintaso oikein määritelty.

Flipperix kirjoitti:No vuodatus "mielestäni minimielintason kieltäminen ihmiseltä, joka ei (syystä tai toisesta) sillä hetkellä sitä pysty itse hankkimaan" ei mitenkään liity joutilaisuuteen.

Oliko tuo kommentti minulle? Jos oli, niin tässä se Herminen teksti, josta aloitin oman osallistumiseni:

"...mutta mulla onkin kiva työ ja mielummin rahoitan verorahoillani niitten joutilasta elämää, joilla sellaista ei ole, kuin pakotan heidät työskentelemään esim. sunnuntaihesarissa mainituilla riistotyösopimuksilla tai rahoitan jotain organisoitua risujenkeräämistä/kuminauhojenpussitusta, joka kuntouttamisen sijaan vaan vituttaa useimpia normaalilla älykkyystasolla varustettuja ihmisiä ja kaiken lisäksi vie yhteiskunnan varoja huomattavasti enemmän kuin antaa näiden ihmisten olla kotonaan lorvimassa"

Alun perin ei siis ollut kyse mistään työkyvyttömyydestä.

sivustahuutaja kirjoitti:Oliko tuo kommentti minulle? Jos oli, niin tässä se Herminen teksti, josta aloitin oman osallistumiseni:

Ei vaan herminelle. Neidille on hyvin tavallista lipsua aiheesta sivuun ja perustella kantojaan asiaan liittymättömillä kysymyksillä. Tervetuloa itsekkäiden kusipäisten sovinistien kerhoon

hermine kirjoitti:Niin, no osittain mielipiteeni perustuu siihen, että tällä hetkellä virallisesta työelämästä sivussa olevat ns. yhteiskunnan elätit kuitenkin tekevät mielettömät määrät näkymätöntä työtä, kuten erilainen hoito- ja vapaaehtoistyötä, joka sinällään ei tuota yhtään mitään (ja jota täten ei lasketa työksi), mutta joka jonkun on kuitenkin välttämätöntä tehdä - ja laitoksissa tämän työn teettäminen tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin kodeissa, jos on taloudellisesti lainkaan mahdollista.

Mielenkiintoinen väite. Esimerkiksi asemalla notkuvat tai kaljabaarissa istuvat yhteiskunnan elätit tekevät runsaasti näkymätöntä hoito- ja vapaaehtoistyötä?

Kyseinen työ on varmastikin todellakin näkymätöntä, koska kukaan ei ole sitä havainnut!

Tuo vapaaehtoistyön automaattinen hyödyllisyys on kyllä hyvinkin kyseenalaista. Jos joku jakaa turkistarhausta vastustavia lehtisiä keskustassa tai kahlitsee itsensä käppyrämäntyyn tai kaivinkoneeseen, niin en näe siinä mitään hyödyllistä.

Toki on olemassa paljon hyödyllistä vapaaehtoistyötä, mutta ei pidä uskotella, että kaikki vapaaehtoistyö olisi automaattisesti hyödyllistä.

Tuo "näkymätön tuottava työ, josta ei makseta" on kansalaispalkka-aktivistien mantra, johon en usko lainkaan. Jos työ on tuottavaa, niin kyllä siitä maksetaan.

elco kirjoitti:Samaa sosialisointi-, kurjistamis- ja valtiokontrollipaskaa eri paketissa.

Toista se oli sentään Wanhoina hyvinä ruukinpatruunoiden aikoina, kun töitäkin sai teettää 16h päivässä 7 päivänä viikossa ja palkatkin voi maksaa oman tehtaan tuotteina. Ja jos ei duunarissa vittu ole riittävästi yrittäjää myymään kangaspakkansa hyvään hintaan kaupungissa, jossa kaikille muillekin maksetaan palkat kankaina, niin kuolkoot nälkään!

hermine kirjoitti: Mun mielestäni minimielintason kieltäminen ihmiseltä, joka ei (syystä tai toisesta) sillä hetkellä sitä pysty itse hankkimaan, on vähän ristiriidassa sen kanssa, että arvostaisi kyseistä ihmistä. Jos jotakuta arvostaa, niin kai tahtoo myös mahdollistaa tämän olemassaolon jatkumisen, joka nyky-yhteiskunnassa vaatii aikalailla rahaa, varsinkin jos kyseinen ihminen on jotenkin sairas?

Tuskin kukaan on kieltämässä sosiaaliturvaa sairailta, lapsilta ja vanhuksilta, eli heiltä, jotka oikeasti eivät pysty tai joiden ei voida edellyttää tekevän töitä. Oletko nähnyt runsaasti vaatimuksia siitä, että sairaiden tai vanhusten pitäisi antaa kuolla nälkään??

Ongelma onkin se, että osa vaatii yhteiskunnan tukea myös elämäntapaintiaaneille, jotka kyllä pystyisivät töihin, mutta eivät niinku voi, kun heidän täytyy niinku toteuttaa itseään palkkatyön ukopuolella.

Jos joku haluaa esimerkiksi liimailla tolppiin julisteita tai värjätä kankaita luonnonväreillä, niin siitä vaan, muutta elättäköön itsensä kuitenkin omalla työllään eikä muiden kustannuksella.

Kun kirjoitit "mutta mulla onkin kiva työ ja mielummin rahoitan verorahoillani niitten joutilasta elämää, joilla sellaista ei ole, " niin et puhut sairasta, lapsista tai vanhuksista. On naurettavaa nyt yht'äkkiä yrittää vaihtaa puheenaihetta.

NuoriDaavid kirjoitti:Toki on olemassa paljon hyödyllistä vapaaehtoistyötä, mutta ei pidä uskotella, että kaikki vapaaehtoistyö olisi automaattisesti hyödyllistä.

Tuo "näkymätön tuottava työ, josta ei makseta" on kansalaispalkka-aktivistien mantra, johon en usko lainkaan. Jos työ on tuottavaa, niin kyllä siitä maksetaan.

Kyllä nauratti kun siellä makasiini-aktiviestien tv-esiintymisessä siltä yhdeltä hampparilta kysyttiin, että mitä hän sitten vastikeettoman kansalaispalkan turvin tekisi, niin vastaus oli "kirjoittaisin juttuja ja järjestäisin tilaisuuksia." Ei kuullosa mielestäni kovin hyödylliseltä toiminnalta, vaan ihan tavalliselta mielipidevaikuttamiselta, jota varten on omat kansalaisjärjestönsä.

Esimerkiksi arvokkaaksi nähdyn omaishoidon tukemiseksi on omat järjestelmänsä.

Flipperix kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Toki on olemassa paljon hyödyllistä vapaaehtoistyötä, mutta ei pidä uskotella, että kaikki vapaaehtoistyö olisi automaattisesti hyödyllistä.

Tuo "näkymätön tuottava työ, josta ei makseta" on kansalaispalkka-aktivistien mantra, johon en usko lainkaan. Jos työ on tuottavaa, niin kyllä siitä maksetaan.

Kyllä nauratti kun siellä makasiini-aktiviestien tv-esiintymisessä siltä yhdeltä hampparilta kysyttiin, että mitä hän sitten vastikeettoman kansalaispalkan turvin tekisi, niin vastaus oli "kirjoittaisin juttuja ja järjestäisin tilaisuuksia." Ei kuullosa mielestäni kovin hyödylliseltä toiminnalta, vaan ihan tavalliselta mielipidevaikuttamiselta, jota varten on omat kansalaisjärjestönsä.

Esimerkiksi arvokkaaksi nähdyn omaishoidon tukemiseksi on omat järjestelmänsä.

Lisäksi täytyy miettiä sanaa vapaaehtoistyö.

Eikö kyse siis määritelmän mukaan ole työstä, jota tehdään vapaaehtoisesti, ilman palkkaa?

Pitäisiköhän alkaa vaatia kansalaispalkkaa tästä kityyn kirjoittamisesta?

Tämä on mielestäni erittäin hyödyllistä vapaaehtoistyötä.

Sinä tix osaat varmaankin arvioida, paljonko tästä kannattaisi valtionkonttoria laskuttaa?

Ps. lääkäriliiton minimipalkkiosuositus luentopalkkiosta on kokeneelle asiantuntijalle 474 euroa.

Pitäisin itseäni kityn kontekstissa kokeneena luennoitsijana, eli katson tämän vapaaehtoistyöni vähintään 474 euron arvoiseksi / päivä.

Pps. Omaishoidon tukijärjestelmä on tosiaankin olemassa. Se, onko taso riittävä, on jo toinen kysymys, mutta ei sitä varten tarvitse kansalaispalkkajärjestelmää luoda.

Näin siinä aina käy; hyeenalauma hyökkää heti nuoren idealistityttösen kimppuun, kun hän uskaltautuu mielipiteineen esille.
Jokainen asiaan perehtynyt kuitenkin tietää, että sosiaalipummit ovat niin pieni osa verotaakasta, että tulisi luultavasti kalliimmaksi kaasuttaa ne (meidät) hengiltä (kuin antaa juoda itsensä hengiltä siellä lähipubissa täysin tuottamatonta näkymätöntä työtä tehden).

Clay kirjoitti:Jokainen asiaan perehtynyt kuitenkin tietää, että sosiaalipummit ovat niin pieni osa verotaakasta, että tulisi luultavasti kalliimmaksi kaasuttaa ne (meidät) hengiltä (kuin antaa juoda itsensä hengiltä siellä lähipubissa täysin tuottamatonta näkymätöntä työtä tehden).

Kummallinen ajatus. Kaasuhan on halpaa kuin saippua, ja massatuotannon edut on mahdollista saavuttaa. Arbeit macht frei11!!

sivustahuutaja kirjoitti:

hermine kirjoitti:Jos jotakuta arvostaa, niin kai tahtoo myös mahdollistaa tämän olemassaolon jatkumisen, joka nyky-yhteiskunnassa vaatii aikalailla rahaa, varsinkin jos kyseinen ihminen on jotenkin sairas?

Äsken vielä puhuttiin joutilaisuudesta, nyt puhutaan sairaista. Hieman eri asia mielestäni.

No kyllähän sekin, ettei onnistu vaikkapa ikänsä vuoksi saamaan työtä josta maksettaisiin se minimitoimeentulo, tarkoittaa myös että henkilö on kykenemätön huolehtimaan omasta elannostaan vaikkei varsinaisesti olisikaan työkyvytön tai edes työhaluton. Tuo sairaus oli vaan lisähuomautus, sairas ihminen kuluttaa vielä enemmän ja tuottaa vielä vähemmän. Ja tosi iso osa tällä hetkellä työttömän työnhakijan nimellä kulkevista ihmisistä on käytännössä työkyvyttömiä, kuten Elukka aiemmin mainitsi. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen vain on todella vaikeaa, vaikka kyseisen henkilön työuralla olisi jo pitemmän aikaa ollut melkein enemmän sairasloma- kuin työpäiviä. Esim. veikkaisin, että nuo asemalla notkuvat alkoholistit kuuluvat tähän sakkiin, onhan viina suomalaisten miesten yleisimmin käyttämä masennuslääke. Mitä niille sitten teidän mielestänne pitäisi tehdä? Pistää päiviltä? Jos ratkaisu on laittaa töihin, niin sinäkö tuollaisia ihmisiä palkkaisit? Jos et sinä, niin miksi sitten kukaan muukaan?

Vapaaehtoistyötä on hyvin paljon myös liittyen esim. vanhus-, lapsi- ja nuorisotyöhön, joka on mun mielestä vähän eri asia kuin joku lappusten jakelu tms. mielipidevaikuttaminen. Missä tämän työn tuotot muka näkyvät? Lisämenoja kyllä aiheutuu, ellei nyt niin tulevaisuudessa, jos tätäkin työtä karsitaan. En tarkoittanut että tämä työ muutettaisiin palkkatyöksi, en usko että se edes toimisi mitenkään sellaisena.

Ja kuinka moni luki sitä Hesarin juttua, johon aiemmin viittasin niillä töillä, joita mun mielestäni kenenkään ei tarttisi joutua tekemään vaikka se tarkoittaisikin sitten työttömyyttä? Mitä jos omalla alallasi siirryttäisiin tuonkaltaisiin työsopimuksiin ja palkkoihin?

Olisi muuten ihan mielenkiintoista, jos joku osaisi laskea yhteen kaikki mahdolliset elinkustannuksiin tarkoitetut tuet mitä tällä hetkellä maksetaan (myös työnantajille työllistämistä varten) sekä sen summan, joka tämän koko ruljanssin pyörittämiseen ja valvomiseen menee ja jakaisi sitten tasan, kuinka iso potti tästä kaikesta kertyisi joka ikiselle suomalaiselle, jos se laitettaisiin tasan? Suurin osa kuulemistani perusteista jonkinlaisen perustulomallin puolesta on kuitenkin liittynyt siihen, että se tulisi todellisuudessa nykysysteemiä halvemmaksi ja mahdollistaisi sen, ettei lyhytaikaisen tai epäsäännöllisen työn (mitä tällä hetkellä on suuri osa siitä työstä, jossa valitellaan työvoimapulaa) vastaanottamisesta rangaistaisi paperisodalla ja pahimmillaan tulojen menetyksellä useaksi kuukaudeksi.

hermine kirjoitti:
Ja kuinka moni luki sitä Hesarin juttua, johon aiemmin viittasin niillä töillä, joita mun mielestäni kenenkään ei tarttisi joutua tekemään vaikka se tarkoittaisikin sitten työttömyyttä?

ÖÖ siis sitä juttua, jossa kerrottiin tarjoilijasta ja jostain puhelintyöstä?

Tavallisia pienipalkkaisia hommia, joita maailmassa tekevät kymmenet tai sadat miljoonat ihmiset (ja toki vielä suurempi joukko vielä kurjempia hommia). Mikä tekisi suomalaisista niin hienon ja erityisen kansan, että suomalaisilta ei voisi vaatia kyseisen kaltaisen työn tekoa? EIkö ole hyvä, että maailmassa on myös työtä, joita voi tehdä myös lyhyellä koulutuksella?

Muistaakseni ainakin yksi jutun naisista oli käynyt vain peruskoulun. Turha pyllistää kun paska on jo housuissa, olisi aikoinaan ajatellut nenäänsä pitemmälle. Pitäisikö hänet nyt sitten palkita tyhmyydestään jollain vapaamatkustajakortilla?

NuoriDaavid kirjoitti: Tavallisia pienipalkkaisia hommia, joita maailmassa tekevät kymmenet tai sadat miljoonat ihmiset

Itsekinkö ihan nurisematta tekisit, jos jostain syystä työsi ehdot ja palkkaus nyt muuttuisivat tuon kaltaisiksi?

hermine kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:Nettomaksajien näkemys joutilaan elämän mahdollistamisesta on yleensä hieman kitkerämpi.

Koska sinä olet itsekäs kusipää, ei kukaan muukaan voi olla muuta? Entä jos uskon, että todellisuudessa kokonaiskulut huomioon ottaen "joutilaan" elämän mahdollistaminen tulee useimmissa tapauksissa halvemmaksi ja voi olla monin tavoin muutenkin tarkoituksenmukaisempaa kuin puritaanisesta työmoraalista kynsin hampain kiinnipitäminen?

Enpa tieda yhtaan ihmista joka vaenvakisin haluaisi maksaa tolkuttomia veroja. Kaippa sitten suurin osa meista on itsekkaita kusipaita.

Joutilas elama taas ei ole joutilasta jos todella tekee jotain vapaaehtoistoita. Vapaaehtoistyo on myos tarkeaa koska siina tehdaan jotain toisten ja sitakautta yleensa yhteiskunnan hyvaksi, suurin osa nettomaksajista taas tekee taman tismalleen saman rahallisesti verojen muodossa (koska aikaa ei valttamatta ole toiden lisaksi) ja silti mielipide juuri heita kohtaan on se etta he ovat itsekkaita kusipaita.

Olen tainnut taman asiaa sivuavan kommentin mainita ennenkin mutta Suomen vahiten arvostettu ja nakymattomin kansanryhma on juuri se suurin ja tarkein eli normaali toissakayva kansalainen joka maksaa kiltisti veronsa ja saa vastineeksi perusinfran, kohtuulisen rauhalliset elinolosuhteet ja jonkin nakoisen terveydenhuollon. + paljon paheksuntaa lahes kaikilta muilta kansanryhmilta.

Joutilas elama jota en kannata, paitsi tilapaisesna elamantilanteena, on sellaista etta ollaan vain, kerataan rahat, eika edes haluta tehda mitaan.
Tekijalle ei aina riita toita, se on totta mutta se ei saa tarkoittaa sita etta ei aktiivisesti tutkita mahdollisuuksia. Jos kerran on aikaa niin silloin sita voi kayttaa sen kartoittamiseen mita olisi mahdollista tehda ja suunnata omat henkiset resurssit ongelmakohtien parantamiseen sen sijaan etta odottelee taydellisen tyon tulemista tekematta itse mitaan tai pohtimalla tuopin aaressa yhteiskuntajarjestelman romuttamista ja muokkaamista sellaiseksi etta juuri minulla on hyva ja muista viis (sommiteltuna kauniisiin idealistisiin korulauseisiin). Tama on juurikin se ryhma josta eivat "nettomaksajat" pida.

Taiteilijat ovat hankalin ryhma tassa mielessa, taide on tarkeata ja tarvitsee tukea koska se vaatii aikaa. Tekijalle tulee vakisinkin luomisen aikana yleensa myos joutilasta aikaa mutta taiteilijan joka haluaa yhteiskunnan tukea taiteensa tekemiseen pitaisi harrastaa itsekritiikkia siinamaarin etta osaisi sanoa onko hanesta loppujen lopuksi tayspaivaiseksi taiteilijaksi ollenkaan vai pitaisiko hanen harrastaa taidettaan ihan vain omakustanteisesti.