Kitinä

AarneAnkka kirjoitti:Meinaan.. eiväthän postimerkkeilijät nuole merkkejään, se olisi postimerkin pilaamista. Ne vain kootaan suojamuovitaskun taakse. Eli mitä se oikeesti teki? Keräsi isoa kokoelmaa uniikkikappaleita?

Veikkaan että koska ei voinut toteuttaa luontaista nuolemisviettiään niihin postimerkkeihin, nuoli sitten sitä pillua kahta tarmokkaammin.

"Uuuh, mulla seisoo kieli jo ihan kovana! Siitäs saat, ja siitä, senkin... Keltainen Kummitus! Kielenseisottaja!".

CandyMan kirjoitti:

"Uuuh, mulla seisoo kieli jo ihan kovana! Siitäs saat, ja siitä, senkin... Keltainen Kummitus! Kielenseisottaja!".

Stockmannin Hullut Päivät?

Lilo kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:
"Uuuh, mulla seisoo kieli jo ihan kovana! Siitäs saat, ja siitä, senkin... Keltainen Kummitus! Kielenseisottaja!".

Stockmannin Hullut Päivät?

Muistinvarainen viittaus johonkin wanhaan Aku Ankka/Mikki Hiiri-tarinaan, jossa rosmot yrittivät ryövätä maailman harvinaisinta postimerkkiä, "Keltaista Kummitusta".

Jahans, ihan Yahoottamalla löysin seuraavan:

http://koti.mbnet.fi/~hate/keltainenkummitus.htm

Juristi saapui junalla rautatieasemalle. Astuttuaan ulos junasta juristi pyysi kantajaa roudaamaan matkatavaransa läheiselle taksiasemalle. Kantaja suostui. Taksiasemalla kantaja pyysi maksua. Juristi vastasi: "Yleensä kantajat ovat maksaneet m i n u l l e..."

Miksi juristit eivät koskaan rakastu?

Ei nyt edes Amorkaan nuolillaan niin pieneen sydämeen osu.

K: Mitä yhteistä on aikamiespojalla sikalassa ja juristilla kirjastossa?

V: Molemmat etsivät porsaanreikää.

Elelipä kerran, niin väitetään, pienessä kauniissa metsässä orpo jänönen ja orpo käärme. Ne kumpikin sattuivat vielä, ihmeellistä kyllä, olemaan syntymästään sokeita. Eräänä päivänä jänö oli tapansa mukaan hyppelemässä ympäri metsää ja käärme oli luikertelemassa ympäri metsää, kun jänömme kompastui käärmeeseen ja kaatui. Tämän seurauksena käärmekin tietysti kolhiintui aika lailla.

"Voi hyvä tavaton", sanoi jänö, "Olen kamalan pahoillani! En tarkoittanut satuttaa sinua. Olen ollut syntymästäni saakka sokea, enkä näe eteeni. Itse asiassa, koska olen myös orpo, en edes tiedä mikä minä olen."

"Ei se mitään", käärme vastasi. "Itse asiassa minun tarinani on hyvin samanlainen kuin sinunkin. Minä olen myös syntynyt sokeana enkä koskaan tuntenut äitiäni. Entäpä jos minä luikertelisin päälläsi ja yrittäisin selvittää mikä sinä olet. Silloin sinulla olisi edes jotain, mistä lähteä liikkeelle."

"Voi, sepä vasta olisi ihanaa!", vastasi jänönen. Niinpä käärme luikerteli jänön ympärillä tunnustellen ja sanoi: "Hmm, sinua peittää pehmeä turkki; sinulla on hyvin pitkät korvat, nenäsi nykii ja sinulla on pehmeä hännän tupsukka. Sanoisin, että sinä olet melko varmasti jänöpupu."

"Oi kiitos! Kiitos!", hihkui jänönen, selvästi ilahtuneena. Sitten jänönen ehdotti käärmeelle: "Entäs jos minä tunnustelisin sinua käpälälläni ja auttaisin sinua samalla tavalla kuin sinä autoit minua." Niinpä jänö tunnusteli käärmettä joka puolelta ja sanoi sitten: "Jaa, sinä olet lipevä ja niljakas ja sinulla on kaksihaarainen kieli... ei korvia, ei selkärankaa eikä palleja. Sanoisin, että olet melko varmasti juristi, mahdollisesti jopa varatuomari."