Kitinä

Aito_Johanna kirjoitti:Johonkuhun en voisi koskaan tyytyä.

Äh, kyllä musta ainakin känkkäränkkähetkinä tuntuu että vittu mikä paska äijä, tyydyn sen seuraan vaan kunnes löydän jonkun paremman, vaikka edellisenä ja seuraavana päivänä ihan sama ukko olisi yksi unelmien prinssi jota kukaan ei voi voittaa ihanuudessa ja yhteensopivuudessa kanssani.

Onko oikeasti olemassa parisuhteita, joissa eletään onnellisina elämän loppuun asti ilman että kertaakaan, edes pientä hetkeä, homma ei tuntuisi pelkältä itsepetokselta?

hermine kirjoitti: Onko oikeasti olemassa parisuhteita, joissa eletään onnellisina elämän loppuun asti ilman että kertaakaan, edes pientä hetkeä, homma ei tuntuisi pelkältä itsepetokselta?

Ei. Ei ainakaan sellaisia, jolloin ei tuntisi itseään riittäväksi parisuhteelle, vaikka tietäisi yrittävänsä parhaansa toisesta riippumatta.

hermine kirjoitti: Onko oikeasti olemassa parisuhteita, joissa eletään onnellisina elämän loppuun asti ilman että kertaakaan, edes pientä hetkeä, homma ei tuntuisi pelkältä itsepetokselta?

Ei varmaan ole olemassa täysin onnelista elämäkään, joten miksi parisuhde olisi poikkeus? Jos on joskus parisuhteessa "tyytynyt" vain johonkin, niin uskoisin kyllä, että sen tietää henkilö itsekin, ellei tosiaan harrasta hyvin suurta itsepetosta.

Kyllästyneisyys tmv. tunne on varmaankin ajoittain aika yleinen suhteessa, mutta kyllä aikuinen ihminen varmaan ymmärtää, ettei siinä parisuhteessakaan ole välttämättä koko ajan kivaa, mutta sehän nyt ei tarkoita, että se johtuisi siitä, että olisi vain tyytynyt johonkin.

Joskus (ehkä useinkin, riippunee ihmisestä) turhautuminen, kiukku, ärsytys, suuttumus ym. voi myös johtua itsestä eikä kumppanista tai hänen tekemisistään/tekemättä jättämisistä, mutta toista on tietenkin paljon kivempi "syytellä" omista negatiivisista tunteista. Siinäpä vasta itsepetosta!

En ole tyytynyt vaan tehnyt asioiden eteen paljonkin. Toki kaikkiin asioihin ei voi aina vaikuttaa ja joidenkin asioden kohdalla on tullut hakattua päätä seinään useaan otteeseen ja otettu vielä nurkan takaa vauhtiakin. Mutta kaikenkaikkiaan olen ollut tarmokas ja vienyt elämääni oikeaan suuntaan ja ottaen pieniä voittoja kohti onnellisuutta.

Mua ällöttää ihmistyyppi, joka valittaa ja valittaa kun kaikki on huonosti, mutta mitään ei saada aikaiseksi sen oman tilanteen parantamiseksi. Totuus kun on, ettei kukaan tee sun puolestasi niitä tärkeitä päätöksiä.

Arvostan todella korkalle ihmisiä, jotka ovat päämäärätietoisesti edenneet elämässään pienillä tai isoilla askelilla kohti omia päämääriä ja unelmia. Olen nähnyt niiden toteutuvan ja siksi voin sanoa, että jokainen voi saavuttaa lähestulkoon mitä tahansa kun vain oikein kovasti asiaan uskoo ja sitä kohti tavoittelee. Joskus voi olla helvetin vaikeaa, mutta aina tulee pieniä etappeja, jotka vievät asiaa eteenpäin.

Eikä aina unelmien tarvitse olla suuria. Jokaisen ihmisen kannattaisi harrastaa unelmointia pienessä mittakaavassa, sillä silloin myös pienistä asioista alkaa tulla helpommin onnelliseksi.

Ihmiset, jotka ovat saaneet kaiken helposti on saattanut onnistaa, mutta silloin on jäänyt välistä se matka, joka asian saavuttamiseksi on täytynyt käydä, ja se on usein erittäin opettavainen.