Kitinä

Olen tässä miettinyt, sen viimeisen kerran jälkeen kun sain tietää, että mitä ihmettä hän ajatteli kun sanoi "en ajatellut että suhtautuisit asiaan noin." Siis naiset miten asiaan pitäisi suhtautua että pitää viimeisen kerran vielä vähän kokeilla? Siis mitä vittua?

Papparainen kirjoitti:Olen tässä miettinyt, sen viimeisen kerran jälkeen kun sain tietää, että mitä ihmettä hän ajatteli kun sanoi "en ajatellut että suhtautuisit asiaan noin." Siis naiset miten asiaan pitäisi suhtautua että pitää viimeisen kerran vielä vähän kokeilla? Siis mitä vittua?

Vapaudenkaipuuta sanon minä.
Ehkä hän kuvitteli sinun haluavan samaa, siis vapautta? Oletko sanonut hänelle tarpeeksi selvästi että et halua vapautta?

Papparainen kirjoitti:"en ajatellut että suhtautuisit asiaan noin."

Tiesin että pahoittaisit mielesi, en vain uskonut että reagoisit noin vahvasti.

Kun nakki napsahtaa itsekkyydestä, totta vitussa omatunnonherättelijä-syyllistäjä yritetään vaientaa vastasyytöksellä.

Papparainen kirjoitti: Siis mitä vittua?

Ditch The Bitch.

Off topikoidaas taas.

http://www.askmen.com/dating/dating_top ... _list.html

Papparainen kirjoitti:Eikö kellään ole tosiaan kokemuksia että tälläisestä kriisistä olisi selvitty?

Ei ihan henkkoht mutta niin läheltä seuraten kuitenkin...

Ja mitä se selviäminen vaati? Apua ulkopuoliseltakin taholta. Jonkun tosissaan kertomaan sanoja säästämättä ja pehmentämättä "sun on opetettava muille kuinka haluat tulla kohdelluksi". Ja tässä tapauksessa oppi meni perille, ihQ family ovat nykyään. Mutta sitä paska-osaa kesti parisen vuotta, minä etupäässä hoin "jätä se jätä se jätä se", hyvä kun ei.

Papparainen kirjoitti:Olen tässä miettinyt, sen viimeisen kerran jälkeen kun sain tietää, että mitä ihmettä hän ajatteli kun sanoi "en ajatellut että suhtautuisit asiaan noin."

Rakentava kysymys olisi voinut olla vaikka "Miksi et? Miten oletit minun suhtautuvan siihen?".

ninnithequeen kirjoitti:

Papparainen kirjoitti:Olen tässä miettinyt, sen viimeisen kerran jälkeen kun sain tietää, että mitä ihmettä hän ajatteli kun sanoi "en ajatellut että suhtautuisit asiaan noin." Siis naiset miten asiaan pitäisi suhtautua että pitää viimeisen kerran vielä vähän kokeilla? Siis mitä vittua?

Vapaudenkaipuuta sanon minä.
Ehkä hän kuvitteli sinun haluavan samaa, siis vapautta? Oletko sanonut hänelle tarpeeksi selvästi että et halua vapautta?

Minä sanoin jo kuukauden jälkeen että tule nyt jo kotiin. Ei heitetä hukkaan sitä mitä meillä on.

mustakikkeli kirjoitti:

Papparainen kirjoitti:Olen tässä miettinyt, sen viimeisen kerran jälkeen kun sain tietää, että mitä ihmettä hän ajatteli kun sanoi "en ajatellut että suhtautuisit asiaan noin."

Rakentava kysymys olisi voinut olla vaikka "Miksi et? Miten oletit minun suhtautuvan siihen?".

Itse asiassa kysyin että miten vitussa sä kuvittelet että mä suhtaudun? Varsinkin kun oli sovittu että palataan yhteen jo aikaisemmin.

Papparainen kirjoitti: Eikö kellään ole tosiaan kokemuksia että tälläisestä kriisistä olisi selvitty?

Mulla on karsea kokemus tällaisesta ja siksi juuri annan sulle neuvon, että jätä se ihminen niin pian kuin voit. Siinä kärsit siinä eniten, jos jäät roikkumaan häneen kiinni. Käy eron tuskat läpi kaikkine tunteineen ja sitten olet sinut itsesi kanssa ja opit jälleen rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi, miehenä. Tämän jälkeen olet valmis antamaan myös uutta rakkautta toiselle. Siinä 6 yhteistä vuotta ei paina enään mitään.

Minä olin melkein 20 vuotta naimissa ja viisi vuotta sitten, lemppasin ex:ni ulos vaikka meillä oli 10 vuotiaat lapset ympärillämme. Minäkin yritin kestää tuon viimeisen aviolittovuoden EX:ni kanssa ja yritin kaikkea ja oikeastaan menetin omanarvontuntoni silloin, kun jouduin pyytämään kaikin keinoin häntä jäämään vaikka lasteni takia kotiimme. Olen hyvin onnellinen siitä, että EX:n setä, kovisteli minua kunnolla ja aukaisi silmäni silloin, kummoisen naisen kanssa olin naimisssa. Ero oli kova, kaikkine erontunteineen, mutta opin todella paljon ihmisenä olemisesta ja siitä, että kaikkeen ei pidä suostua. Nykyään olen seurustellut melkein 3 vuotta uuden ihmisen kanssa ja nyt olen löytänyt vasta sen oikean immeisen rinnalleni ja rakkaus kukoistaa todella antoisasti. Joten toivon, että et käy samanalaista helvettiä läpi suhteessasi kuin minä vaan osaat katkaista sen oikeaan aikaan. Vaikka se tuntuu karsealta jättää toinen niin tee se. Aika parantaa sitten haavat.

Papparainen kirjoitti: Sitten hän heitti ilmoille että yritetään vielä uudestaan ja suostuin siihen. Tämän jälkeen hänen oli vielä mentävä yhdeksi yöksi ihastuksensa luokse ja vähän pusuteltava.

Unohda koko mimmi.

Papparainen kirjoitti:Minä sanoin jo kuukauden jälkeen että tule nyt jo kotiin. Ei heitetä hukkaan sitä mitä meillä on.

No siinä tapauksessa minun on kyllä valitettavasti myös kompattava näitä muita kanssakityilijöitä. Ei tuosta mitään tule. Älä anna moisen ihmisen kiusata sinua enää enempää.

Ja katotaan vaan; kun olet hänet lempannut, hän tulee ovellesi ruikuttamaan takaisinpääsyä, paljonko pannaan vetoa

Sinkkumatti kirjoitti:

martza kirjoitti:Mikä näitä nykyajan miehiä vaivaa oikein, kun tuntuu, että naiset saavat pompottaa niitä mennen tullen.

Tämä on asia jota minä jaksan myös ihmetellä päivittäin kaveripiirissäni. Käsittämätöntä orjailua ja nöyristelyä on monella miehellä touhu. Yksikin kaveri laittaa eukkoonsa kaikken rahan mitä irti saa. Mimmi asuu täysin ilmaiseksi ukon 90 neliön luukussa, syö ilmaiseksi ja opiskelee miehen kustannuksella täyspäiväisesti. Lakimiesopinnot eivät kuuleman mukaan tässä tapauksessa ole olleet mitään halpoja, kun hankittu tuhansilla euroilla läppäriä, kirjoja ja muuta juttua. Nainen maksattaa jokaikisien asian ukollaan.

Tuo on Keski-Euroopassa aivan tavallista. Samaten monissa muissa maissa. Joku italialainen tyttö sanoi että jänskää kun Suomessa pitää olla lompsa mukana kun menee baariin, kun pitääkin itse maksaa.

Sitten olen törmänny päinvastaisiin tapauksiin. Miehet TAHTOVAT maksaa kaiken, tuputtavat lahjoja syliin ja naiset ottavat vastahakoisesti lahjat vastaan jne. Kaveri sai mieheltä lahjaksi kerran auton. Ja mä en tosiaankaan usko että kaverini on vaatinut sitä. Voishan tietty tarkistaa ja kysyä... Luulen että suomalaiset naiset ovat keskimäärin tasa-arvoisia menojen jaon suhteen, ainakin aseenteeltaan. Moni täkäläinen nainen jopa AHDISTUU jos mies tahtoo tarjota drinkin baarissa. Haloo, se on vain drinkki joka tarjotaan kilttinä eleenä! Ei se ole asunto Monacossa tai rikkinäinen kondomi!!

Sinkkumatti kirjoitti:Kaiken lisäksi tuo eukko on aivan järkyttävä kälättäjä, mustasukkainen jä määräilevä ämmä, ettei mitään rajaa.
Toivottavasti mies saa nopeasti järjen päähänsä takaisin, ennekuin akka vaatii sormusta. Vielä ei ole myöhäistä.

Kuulostaapi gamalalta.

ninnithequeen kirjoitti:

Papparainen kirjoitti:Minä sanoin jo kuukauden jälkeen että tule nyt jo kotiin. Ei heitetä hukkaan sitä mitä meillä on.

No siinä tapauksessa minun on kyllä valitettavasti myös kompattava näitä muita kanssakityilijöitä. Ei tuosta mitään tule. Älä anna moisen ihmisen kiusata sinua enää enempää.

Ja katotaan vaan; kun olet hänet lempannut, hän tulee ovellesi ruikuttamaan takaisinpääsyä, paljonko pannaan vetoa

Sitten lyödään vetoa siitä ottaako papparainen muijan takaisin. Pelkään pahoin että ottaa.

Noriyumi kirjoitti: Sitten lyödään vetoa siitä ottaako papparainen muijan takaisin. Pelkään pahoin että ottaa.

TOIVOTTAVASTI EI. Sittenhän Papparainen ei ole Miäs vaan jojon päässä oleva sätkynukke.
Mitenköhän hänet saisi heräämään ja tajuamaan, että maailmassa on paljon rakkauden nälkäisiä Naisia, jotka sopisivat hänelle paljon, paljon paremmin kuin "Papparaisen" nykyinen.

Noriyumi kirjoitti:Tuo on Keski-Euroopassa aivan tavallista. Mutta mikäs pakko miehen on maksaa? Senkun on maksamatta!!.

Ei mikään. Mutta kun mies on niin typerä, että ei tajua hyeenan käyttävän häntä hyväkseen.

Äh, Rakkaus hei. Kaiken se kestää, menee jopa joskus oman egon edelle. No kyllä mä itekin sanoisin tässä ketjussa "jätä se sika" mut yritän vältellä ja olla eri mieltä ku muut. Siinä vaiheessa kun kaikki tosiaan on suhteen eteen yritetty voi lähteä kävelemään. Silloin ei jää skismoja puolin eikä toisin. Ja itse tehtävä päätös koska se kaikki mahdollinen on tehty...

Kerran se kirpaisee. Ei pidä ajatella mitään kun katkaisee suhteen. Poikki vaan, surutyö joka saa kestää korkeintaan ei-lopun-elämää ja katse tulevaisuuteen. ÄKKIÄ sitten kamujen kanssa ulos kaljalle, lätkämatseihin, pizzalle, katsomaan uusia typyjä ja sen sellaista. Vapaa-aika busyksi! Menoa! Meininkiä! Elämästä nauttimista! EIKÄ mitään marmatusta eikä "second thoughts". Turha sanoa, mutta eksän kuvat ullakolle ja roskiin, tavarat kassiin ja vie sille tjms. TÄYSI viestintäpimento muijaan.

Lycka till.

Geetzu kirjoitti:Äh, Rakkaus hei. Kaiken se kestää, menee jopa joskus oman egon edelle. No kyllä mä itekin sanoisin tässä ketjussa "jätä se sika" mut yritän vältellä ja olla eri mieltä ku muut. Siinä vaiheessa kun kaikki tosiaan on suhteen eteen yritetty voi lähteä kävelemään. Silloin ei jää skismoja puolin eikä toisin. Ja itse tehtävä päätös koska se kaikki mahdollinen on tehty...

Oikeesti joo.

Ihme parisuhdekäsityksiä kitinäläisillä? Jos menee huonosti, syytetään toista osapuolta minkä ehditään ja huudetaan vakiovastausta: Jätä se sika! Palstan Miehinen Mies -jaosto vielä korostaa sitä, kuinka jotkut sitten ei koskaan opi. Sallinette, että kysyn, mitä mahdatte itse olla oppineet parisuhteessa olemisesta? Senkö, että jos homma ei toimi, kannattaa lähinnä laittaa muija kiertoon ja sormet ristissä toivoa että seuraavalla kerralla saa pyydystettyä paremman? Joopa joo. Suhteen epäonnistuminenhan on toki poikkeuksetta kiinni siitä, että kumppani oli huono. Ei koskaan omasta toiminnasta.

Kyllähän aloittajan tilanne perin kurjalta kuulostaa. Noin vähillä tiedoilla on kuitenkin aivan mahdotonta sanoa miten suuri tai pieni vaivannäkö vaadittaisiin myönteisen lumipalloefektin käynnistämiseen. Kuulostaa vähän siltä, että vaivaa ei ole tähän mennessä suhteen eteen nähty lainkaan. Eikä ilmeisesti kitisijöiden mielestä kannata edes kokeilla?

Paskapuhetta, lievästi sanottuna. Vaivannäkö kannattaa aina. Vaikka suhde kaatuisi vaivannäöstä ja yhteisestä asioiden selvittämisestä huolimatta, ero tulee olemaan moninkertaisesti helpompi kuin silloin, jos kirjoittaja lähtee noinkin tulehtuneesta tilanteesta ovet paukkuen, vastauksia saamatta ja antamatta. Lisäksi, kuten jo sanoin toisessakin ketjussa, tällaiset ongelmat ovat harvemmin yksinomaan toisesta osapuolesta johtuvia. Useimmiten ne ovat eskaloituneet vuosien hoitamattomuuden ja välinpitämättömyyden tuloksena - ja mitä ajattelette tapahtuvan kun tilanteen osapuolet aloittavat tahoillaan uusia suhteita? Yhtäkkiä kaikki on kuin ruusuilla tanssimista? As if.

Jos teidän huutelijoiden ainut parannusehdotus tilanteeseen on: Seuraavalla kerralla jätät niskoittelevan muijan aikaisemmin!, enpä haluaisi olla sivusta seuraamassa sitten, kun omalle kohdallenne nalli napsahtaa.

EveryWoman kirjoitti: Paskapuhetta, lievästi sanottuna. Vaivannäkö kannattaa aina..

Oletko ollut ikinä tilanteessa jossa sinua on petetty, ja epätoivoisesti yrität ruikuttaa miestä jäämäään luoksesi?

Papparainen kirjoitti:Itse asiassa kysyin että miten vitussa sä kuvittelet että mä suhtaudun? Varsinkin kun oli sovittu että palataan yhteen jo aikaisemmin.

mitä se tuohon vastasi?

tapahtui tosielämässä: minulla on ystävä, joka erosi tyttöystävänsä kanssa, tytön ilmoituksesta. tuo tyttö meni heti yksiin kylän pahimman pukin kanssa. kun pukki löysi uuden naisen ja laittoi tytön pihalle tyttö pyysi ystävältäni että he palaisivat yhteen. ystäväni epäröi, mutta päätti että he yrittävät vielä, tuo tyttö on hänelle niin rakas. tässä vaiheessa tyttö epäröi, ja kävi oli pukin kanssa tekemisissä (yömyöhäisiä kyläilyjä yms.) varmaksi ei voida sanoa mitä noitten kyläilyjen aikana tapahtui, mutta tiedetään että pukin uusi nainen laittoi pelin poikki pukin kanssa.
ystäväni ja tyttö muuttivat yhteen. ensimmäisen vuoden? heillä oli jatkuva sotatila päällä. nyt ystäväni ei enää jaksa riidellä ja miettii pakoa. on esim. hakenut töitä toiselta puolen suomea (salaa?). aina heidän riidellessään tyttö vetää pukki-kortin esiin, kuin se olisi ystäväni vika että tyttö kävi häntä nusuttamassa. "pukki on huomioonottavampi, pukki on parempi sängyssä, pukki haluaa lapsia, pukki on huumorintajuisempi..." kun ystäväni sitten kysyi, että eikö hänessä ole sitten mitään hyvää, tuli vastaus "iso lompakko". ystäväni tosiaan maksaa kaikki heidän kulunsa, myös tytön opiskelut (jotka eivät ole edennyt pariin vuoteen).

haluatko oikeasti itse tuohon tilanteeseen, tuntuu tuota teidän juttua liippaavan aika läheltä? tai sitten olet tuo ystäväni salanimen turvin?

par-sky kirjoitti:haluatko oikeasti itse tuohon tilanteeseen, tuntuu tuota teidän juttua liippaavan aika läheltä? tai sitten olet tuo ystäväni salanimen turvin?

Hei. EW kertoi jo vastauksen. Tässä se uudelleen:

EveryWoman kirjoitti:Paskapuhetta, lievästi sanottuna. Vaivannäkö kannattaa aina..

EveryWoman kirjoitti:Jos teidän huutelijoiden ainut parannusehdotus tilanteeseen on: Seuraavalla kerralla jätät niskoittelevan muijan aikaisemmin!, enpä haluaisi olla sivusta seuraamassa sitten, kun omalle kohdallenne nalli napsahtaa.

Mikset?

Sinkkumatti kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Paskapuhetta, lievästi sanottuna. Vaivannäkö kannattaa aina..

Oletko ollut ikinä tilanteessa jossa sinua on petetty, ja epätoivoisesti yrität ruikuttaa miestä jäämäään luoksesi?

En. Muunlaisissa vaikeissa tilanteissa sen sijaan olen ollut. Yhdestäkään en ole lähtenyt ovet paukkuen, asioita selvittämättä, vaikka jääminen ja selvittäminen onkin vaikeampaa. IMHO mitä vaikeampi tilanne, sitä tärkeämpää se selvittäminen on. Ainakin jos haluaa elää vielä tapahtuneen jälkeenkin tasapainoista elämää.

Aloitusviestin tilanne vaikuttaa kyllä sellaiselta solmulta, että suosittelisin tässäkin tapauksessa psykoterapeutin ammattitaidon hyväksikäyttämistä. Joskus on vain liian vaikea itse nähdä, mistä olennaisista seikoista tilanne johtuu.

mustakikkeli kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Jos teidän huutelijoiden ainut parannusehdotus tilanteeseen on: Seuraavalla kerralla jätät niskoittelevan muijan aikaisemmin!, enpä haluaisi olla sivusta seuraamassa sitten, kun omalle kohdallenne nalli napsahtaa.

Mikset?

En oo vahingoniloinen luonne.

EveryWoman kirjoitti:Paskapuhetta, lievästi sanottuna. Vaivannäkö kannattaa aina..

se vaivannäkö vaan pitää osata lopettaa jossain vaiheessa. jos vuosikausia vain yrittää ja yrittää, on henkisesti verillä ja ruvilla ja kaikki itsearvostus katoaa kun vaan yrittää aina olla partempi, niin ei sekään ole hyvä lähtökohta tuleviin suhteisiin. tapaukseni tyttö käyttää henkistä väkivaltaa. jos sinua vedettäisiin päivittäin turpiin kotonasi, niin selittäisitkö että pitää vain yrittää ja yrittää?