Kitinä

killkill kirjoitti:Jostain piilotajunnasta nousee kummittelemaan kaikkea paskaa, mikä liittyi edelliseen avioliittoon ja ennen kaikkea kaikki se viemärijäte, jonka läpi joutui rämpimään kun etsi tietään valoon.

No paperisotaa lukuunottamatta avioero ei mitenkään eroa pitkäaikaisen suhteen päättymisestä, jos ja kun on malttia ja älliä tehdä avioehtosopimus.

Siinä voipi saada jeesiä pärstäkertoimen mukaan yv-setillä.

Pehmis kirjoitti:avioero ei mitenkään eroa pitkäaikaisen suhteen päättymisestä, jos ja kun on malttia ja älliä tehdä avioehtosopimus

Tiedetään. Ehkäpä tässä on sellainen emotionaalinen juttu, että ei halua ottaa turpaansa kahta kertaa "samoissa kisoissa".

killkill kirjoitti:Luolakurssista joko pääsee läpi tai sitten ei pääse. Raha-asiat korjaantuvat vähän tarkemmalla taloudenpidolla ja ylitöillä. Ihmissuhdepuolella taas... jaa'a.

Pahoittelen jos kuulostaa humoristiselta, pun not intended, mutta itseäni on riivannu monenmoinen juurikin ihmisiin noin yleisesti liittyvä vitutuksen multihuipentuma, joka kiteytyy avainsanaan luolamiestekniikka.

Pää hajoaa tän maailman paskuuteen, nuff said. Onneksi vittumaisuudella voi aina moninkertaistaa ympäristön negatiiviset aurat.

killkill kirjoitti:

Pehmis kirjoitti:avioero ei mitenkään eroa pitkäaikaisen suhteen päättymisestä, jos ja kun on malttia ja älliä tehdä avioehtosopimus

Tiedetään. Ehkäpä tässä on sellainen emotionaalinen juttu, että ei halua ottaa turpaansa kahta kertaa "samoissa kisoissa".

Tell ya, ihan yhtä turpaan saanut olo on vaiks kariutuis ilman liittojakin ja saman ajan ootte yhdessä ja vaiks muksuja pusaatte. Niin se vaan menee.

Pehmis kirjoitti:Niin se vaan menee.

Mitähän tohon sanoisi.. eipä kai mitään. Jatketaan paskanjauhantaa palstalla, kuten tähänkin asti. En taida jäädä tähän ketjuun kerjäämään terapioiduksi tulemista

Jotenkin ihailtavaa, että vaikka maailma tuntuu kaatuvan päälle, niin ilmeisesti kuitenkin pystyt jatkamaan kanssakäymistä ihmisten kanssa ihan suht normaalisti. Minä menen aina ihan totaalisen halvaannuksiin.

Niin kuin nytkin. Pitäisi lähteä takaisin Kemijärvelle, josta pääsin jo pois ja päässä oli ajatus "onneksi ei tarvi enää tänä kesänä palata". Rahatilanteen kanssa tiukkaa. Mutta sekään ei haittaa niin paljon kuin se, että on koko ajan sellainen tunne, että olen jotenkin epäkelpo. Ja tuo tunne voimistuu päivä päivältä. Tämä seurustelemattomuus on mulle iso taakka. Turhan iso. Saa nähdä onko se lopulta niin iso että siitä on jotain pysyvää haittaa. Kyynistyä en halua. Mutta se näyttää välttämättömältä lopputulokselta, kun minä en vain näemmä riitä.

Mitä minä teen väärin?

*huokaus*

Epäselvää ajatusjuoksua, tiedän.

segma kirjoitti:Jotenkin ihailtavaa, että vaikka maailma tuntuu kaatuvan päälle, niin ilmeisesti kuitenkin pystyt jatkamaan kanssakäymistä ihmisten kanssa ihan suht normaalisti

Johtunee siitä, että olen parhaimmillanikin kyräilevä ja vittumainen erakko