Kitinä

Lilo kirjoitti: No en mä kyl tiiä. Ei se sen kuumottavampi olis ehkä ollut mutta asteen verran vähemmän muovinen kenties..?

Eipä noilla ny niin kauhia isoja siloconeja viissiin ole...

Gattaca kirjoitti:Tietysti voi olla, että pystyisit tilastolla todistamaan, että tuollaisella ja muulla mielikuvamarkkinoinnilla saadaan parempia tuloksia kuin informatiivisella. Pinnallisia höynäytettäviä ihmisiä riittää.

Varmasti saadaan parempia tuloksia kun ihmiset eivät oikeasti tarvitse niin paljon tavaraa kuin mitä heidät houkutellaan ostamaan. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka tätä sähköistä oksaleikkuria, jonka televisiomainoksen olen onnistunut nyt muutamaan otteeseen bongaamaan. Sopiva lelu keski-ikäiselle homo consumerikselle, jolla on jo kaikkea ja sopivasti ylimääräistä rahaa kun lapset ovat maailmalla ja talolaina maksettu. Saa käyttää kerran vuodessa parin päivän ajan, eikä kiinalainen huippulaatukaan haittaa niin vähällä käytöllä.

Ei se toiminu. Paska mainos siis.

aasi kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:Tietysti voi olla, että pystyisit tilastolla todistamaan, että tuollaisella ja muulla mielikuvamarkkinoinnilla saadaan parempia tuloksia kuin informatiivisella. Pinnallisia höynäytettäviä ihmisiä riittää.

Varmasti saadaan parempia tuloksia kun ihmiset eivät oikeasti tarvitse niin paljon tavaraa kuin mitä heidät houkutellaan ostamaan. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka tätä sähköistä oksaleikkuria, jonka televisiomainoksen olen onnistunut nyt muutamaan otteeseen bongaamaan. Sopiva lelu keski-ikäiselle homo consumerikselle, jolla on jo kaikkea ja sopivasti ylimääräistä rahaa kun lapset ovat maailmalla ja talolaina maksettu. Saa käyttää kerran vuodessa parin päivän ajan, eikä kiinalainen huippulaatukaan haittaa niin vähällä käytöllä.

O.K.
Jos tuote sattuu olemaan sekundaa, niin täytyyhän sitä silti mainostaa.
Mutta jos tuote sattuisi olemaan hyvä, minusta kannattaisi informoida siitä hyvyydestä eikä vaan laittaa pilluja, Elisan tanssityttöjä tai kruisailua vuoristoteillä. Mutta enhän minä tajuu... tai no joku kalliimpi kapine kuten auto varmaan sittenkin ostetaan enemmän tietojen kuin mielikuvien perusteella. Tai sitten ei. "One born every minute" on nimenomaan autojobbarien klisee. Myös "Will this car get me laid?"

Se tässä vituttaa, että se helppoheikkeily, johon joillakin todella on ylivertaisia lahjoja, myönnetään... lasketaan nykyään suorastaan korkeakulttuuriksi ja taiteeksi ja sankaruudeksi.

Kaipailee jo 70-lukua, jolloin rock-henkinen nuoriso väheksyi Abbaa ei ensisijaisesti musiikin takia, vaan koska se oli "ihan kaupallista". Taju mitä tuokin merkitsi ja mikä rokkarien kaipaama motivaatio tekemiseen oli, taitaa olla sekin kadonnut. Idolsia, idolsia.

Gattaca kirjoitti:Mutta ei heille myyminen noilla keinoin ole mielestäni mikään kunniateko eikä varsinkaan "kulttuuria" sanan taidetta lähestyvässä mielessä.

Tässä olen samoilla linjoilla. Olen suhtautunut varsin kriittisesti markkinointiviestinnän lisääntymiseen jo pitkään. Huvittavinta on, että mainossepoille ei enää riitä kelpo palkka, he haluavat lisäksi tulla arvostetuiksi taiteilijoina. Rembrandtin "Yövartio" on taidetta. Benettonin mainosjulisteet eivät sitä ole, vaikka huutaisitte "se on postmodernismia, senkin kääkkä!"

Vedetäänpä vähän takaisin: jos taiteen määritelmänä käytetään seuraavaa "hyvä taide herättää katsojassaan ajatuksia ja tulkintoja", voidaan mainosjulisteetkin vissiin niputtaa taide-nimikkeen alle. Tosin julisteen tarkoitus on aina myydä / ohjata kuluttajan mielipiteitä toimeksiantajan toivomaan suuntaan. Kuka siis kieltää kutsumasta mainontaa propagandaksi? Sitähän se on, vaikka sanalla "propaganda" onkin niin kovin negatiivinen kaiku.

Eniten minua häiritsee seuraava yhtälö [No Logo-paatosta tulossa] :
- iso osa kulutushyödykkeistä on ominaisuuksiltaan jo niin kehittyneitä / samanlaisia, että niiden välille pitää tehdä keinotekoisia mielikuvaeroja
- brändin rakentaminen ja vaaliminen on kallista -> kuitenkaan kuluttaja ei maksa ihan mitä tahansa tuotteesta -> teetetään tuote halvimmin mahdollisin kustannuksin, jotta myyntihinta kattaa massiiviset markkinointikulut. Näin tuotteesta saatu myyntivoitto kanavoituu a) mainostoimistoille b) yrityksen osakkeenomistajille - yleensä jo ennestään varakkaille kun taas varsinaisen työn tekevä hikipajaorja nuolee näppejään. Karkein esimerkkihän tästä on urheilujalkineet ja -tekstiilit, mutta senhän te jo kaikki tiedätte.

Tähän brändi-hihhulointiin on pirun helppo haksahtaa. Markkinointiviestinnän seireeninlauluun on helppo torkahtaa onnellinen hymy huulilla. Peräänkuulutan kuitenkin tervettä maalaisjärkeä [ehkä vähän sitä sosiaalista omaatuntoakin]: kaunein, seksikkäin, houkuttelevinkin mainos on pohjimmiltaan vaarallinen viettelijä, joka vie kuluttajaparkaa kuin litran mittaa - usein hänen sitä lainkaan tietämättä.

Kun hetken mielihyvää haetaan ostamalla tuotteita, joita ei oikeasti tarvita ja joiden hankinta alkaa harmittamaan jo kotimatkalla, elämme maailmassa jossa on jotain todella pahasti vialla. Kaikki teollinen tuotanto kuluttaa raaka-aineita, energiaa ja tuottaa saasteita ja jätteitä. Jos jokainen kiinalainen kuluttaisi yhtä paljon, kuin pohjois-Amerikan kansalaiset, syntyvän jätekuorma täyttäisi kolme maapalloa.