Kitinä

AarneAnkka kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Helvetti, saahan Tony Halmekin pimpskattia omana idioottina itsenään.

Saisiko, jos olisi hintsu pitkätukka, mutta luonteeltaan samanlainen? Retorinen kysymys.

Retorinen vastaus: Kyllä, jos osaa soittaa kitaraa.

Exsat kirjoitti:Läskeilläkö muka sitten helpompaa?

hebuli kirjoitti:Kyllä, jos osaa soittaa kitaraa.

Hebulin retorinen vastaus on hauskempi.

Zeb kirjoitti:Rollo: Jos pitäisi lyödä vetoa, niin luulen, että viimeistään parin vuoden sisään olet pariutunut. Se, onko tuo pariutuminen sitten mikään Graalin malja onneen, onkin jo toinen juttu.

enpä usko että se Graalin malja onneen on. mutta jotain sen on oltava, ei se muuten olisi kulttuurissamme niin keskeisellä sijalla.

EDIT: veikkaat minulle kumppania ulkomailta?

Elämän ja kuoleman kymysykset herättävät suuria tunteita koska aivomme on syntymäkaapeloitu sillai. Se on sitä evoluutiospykolookiaa, joka tosin ikävä kyllä on kirosana Kityssä.

AarneAnkka kirjoitti:Rupesin miettimään. Kai nuo AaTeeÄnnätkin ovat katkeroituessaan taipuvaisia vakavaan miesvihaan? Vastakkaisen sukupuolen syyttäminen omista ongelmistaan lienee ominaista kummallekin.

Tuleeko ketään tiettyä naispuolista ex-vakkaria mieleen? Mulla kyllä tulee ihan kohta just. Onneksi tuollaiset viha-ajatukset tuppaavat laimentumaan merkittävästi, jos kuitenkin eksyy parisuhteeseen.

RolloTomasi kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Se, onko tuo pariutuminen sitten mikään Graalin malja onneen, onkin jo toinen juttu.

enpä usko että se Graalin malja onneen on. mutta jotain sen on oltava, ei se muuten olisi kulttuurissamme niin keskeisellä sijalla.

Onhan se jotain, uskoakseni aika lailla keskeinen inhimillinen perustarve. Kyllä ihminen käsittääkseni tarvitsee toista ihmistä lähelleen, vaikka voin tietysti puhua vain omasta puolestani.

Tarkoitin lähinnä että pariutuminen tuo usein mukanaan sitten uudenlaisia ongelmia. Eikä pariutuminen ole ainakaan kestävä ratkaisu elämän (ainoaksi) sisällöksi eikä patenttiratkaisu masennuksen parantamiseksi. (Tällä en tarkoita sitä, että luulisin sinun niin kuvitelleenkaan.)

Totta kai markkina-arvoteoria on totta. Normaalisti sitä kutsutaan luonnonvalinnaksi. Ja ennen kuin kukaan masentuu tästä, niin kannattaa muistaa, että jokainen meistä on miljoonien voittajavalintojen tulos. Me olemme kaikki menestyjiä.

e.

väärä ketju

hebuli kirjoitti:Onneksi tuollaiset viha-ajatukset tuppaavat laimentumaan merkittävästi, jos kuitenkin eksyy parisuhteeseen.

Sen vuoksi noita katkeroituneita miesvihaaja-ATN:iä lieneekin aika harvassa, sillä miehet hyppäävät parisuhteeseen paljon keveämmin perustein kuin naiset, eli naisten on helpompi päästä parisuhteeseen. Keskimäärin, yleistäen.

Zeb kirjoitti:Eikä pariutuminen ole ainakaan patenttiratkaisu masennuksen parantamiseksi.

Toisaalta; tieto siitä että on haluttu, ja että tietää pystyvänsä halutessaan pariutumaan vaikuttaa melko lailla henkilön itsetuntoon ja sitä kautta mielialaan; verrattuna tilaan jossa on epätietoinen asiasta koska ei ole sitä koskaan päässyt kokemaan.

Makes sense? Not?

RolloTomasi kirjoitti: Veikkaat minulle kumppania ulkomailta?

En edes tiennyt, että olet lähdössä ulkomaille. Veikkaan vain, että kaiken järjen ja todennäköisyyden mukaan fiksu ja sivistynyt nuori mies pariutuu, oli se sitten Suomessa tai ulkomailla. Kertomasi masennus voi hidastaa asiaa, mutta uskon, että sen saa hoidettua pois - fiksut ja herkät ihmiset sairastuvat masennukseen helpommin, mutta toisaalta heillä on usein myös paremmat mahdollisuudet käsitellä taustalla olevat asiat pois häiritsemästä, ainakin sopivalla avustuksella.

AarneAnkka kirjoitti:

hebuli kirjoitti:Onneksi tuollaiset viha-ajatukset tuppaavat laimentumaan merkittävästi, jos kuitenkin eksyy parisuhteeseen.

Sen vuoksi noita katkeroituneita miesvihaaja-ATN:iä lieneekin aika harvassa, sillä miehet hyppäävät parisuhteeseen paljon keveämmin perustein kuin naiset, eli naisten on helpompi päästä parisuhteeseen. Keskimäärin, yleistäen.

Tämä ei mielestäni ole totta, mutta virhe on ymmärrettävä.

Netissä tosiaan näyttää siltä, että nainen kuin nainen pääsee parisuhteeseen, mutta jos katsotaan laajemmin, niin keskiverto ATM ei suikaan katso keskivertoa ATN:aa, vaan korkeimman tason YTN:aa. Keskiverto ATM jää yksin ja katkeroituu, koska hän ei uskalla tehdä aloitetta ihailemalleen naiselle. Keskiverto ATN jää yksin ja katkeroituu, koska kukaan ei tee aloitetta hänelle.

Miksi netti on sitten erilainen? Koska a) tänne eivät tule kaikkein ujoimmat ATN:t ja b) tutustuessa keskiverto ATM kuvittelee nettikumppaninsa huipputason YTN:ksi. Tavatessa YTN-unelma osoittautuu tavalliseksi naiseksi, mutta ATM on silti riittävän tyytyväinen ja lähtee suhteeseen.

e.

AarneAnkka kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Eikä pariutuminen ole ainakaan patenttiratkaisu masennuksen parantamiseksi.

Toisaalta; tieto siitä että on haluttu, ja että tietää pystyvänsä halutessaan pariutumaan vaikuttaa melko lailla henkilön itsetuntoon ja sitä kautta mielialaan; verrattuna tilaan jossa on epätietoinen asiasta koska ei ole sitä koskaan päässyt kokemaan.

Makes sense? Not?

Olen samaa mieltä siitä, että pariutumisella on vaikutusta mielialaan. Pointti oli vain se, ettei pariutuminen yksin riitä masennusta parantamaan, eikä yksin siltä suojaamaan.

Olivat partnerien näennäiset markkina-arvot mitä ikinä, ja kohtasivat ne kuinka hyvin tahansa, vaikeinta kaikessa on aina löytää sellainen ihminen, jonka kanssa on molemminpuolinen halu ja kykeneväisyys syvän, luottamuksellisen ja kestävän suhteen rakentamiseen. Silloin taas puhutaan jo asioista, joiden kohdalla luokitusten määrittely tuntuu yhtä vakuuttavalta kuin 15-vuotiaan kihloihin johtava tosirakkaus.

Ja vaikka markkina-arvoteoria pitäisikin paikkansa, en oikein käsitä, miksi pinnallisia asioita pitää kuvata aina pinnallisin esimerkein.

Paskaa. Markkina-arvoteoria ON paskaa.

Ainoa millä tavoin tämä markkina-arvoteoria vaikuttaa minuun on se, että se karsinoi kaikki sitä kannattavat omissa persoonamieltymyksissäni ällöpyllyjen inhaan osastoon. Tapahtuu luonnonavalintaa siinä mielessä, että markkina-arvo-huukojen kanssa ei tule tapahtumaan mitään mistä edes tikulla saisi sysättyä pullaa uunista ulos.

Ja mitäs hemmettiä tämä taas on, että ajatellaan parisuhteellisten olevan jotenkin parempiosaisia? Venäjän kilikellot sentään. Melkein on päinvastoin oman logiikkani mukaan ja syitähän siihen riittää. Parisuhde vaikuttaa tasaannuttavasti ja pahimmassa tapauksessa ummettaa kehityskelpoisen ihmisen ajatussokkelot. Kun sitä tarpoo yksin on the edge, sitä vaikuttaa persoonaan pääasiallisesti omien hullujen halujen, pyrkimysten, taisteluiden, kokonaisen ajatusviidakon kautta. Ja jos tästä ei selviä tai halua selvitä itsensä kanssa....?

Ihmiset on 90% turhaa. Tsekatkaa vaikka VR:n junissa.

RolloTomasi kirjoitti:

Mylwin kirjoitti: Koko markkina-arvo on populäärimediayhteiskunnan luomaa harhaa. Se myy.

Ei, kyllä se tulee biologiasta.

Biologiasta my ass, omasta päästä se tulee. Toki biologiaa (tai kemiaa oikeastaan) sekin tietyssä mielessä.
Sosiaaliset taidot kai tuohon vaikuttavat eniten, epäsosiaalisilla (en tarkoita töykeitä, vaan vahvatahtoisia, liian itsevarmoja tai ihmisiä joilta itsevarmuus puuttuu täysin) ihmisillä saattaa olla vaikeuksia päästä kommunikoinnissa siihen pisteeseen, jossa tapahtuu se siirtyminen keskustelusta "flirttiin" (vaikka vihaan flirtti-sanaa) ja edelleen pusnusiin ja seukkailuun.
Ootko sie aivan oikeasti yrittänyt seurustella? Olisiko syy omassa tahdossa viedä asia loppuun asti pikemmin kuin vastakkaisen sukupuolen parinmuodostuspreferensseissä? Muutoksen täytyy lähteä omasta halusta ja tietoisuudesta siitä, minkälainen haluaisi olla - ja silloin usein se muutos tapahtuu itsestään. Mitään seurustelumarkkina-arvoa ei voida mitata, eikä sillä mihinkään kestävään lopputulokseen päästä. Seurustelu on aivan jotain muuta kuin kvaliteettien mittaamista. Se on yhdessäoloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota ei saavuteta uudella autolla tai pesemällä hampaat kolmesti päivässä. Se on sitä kemiaa aivoissa.
Ainakin miulle. Toki sellaiset ihmiset jotka etsivät kumppaneissaan jotain tiettyjä ulkomusiikillisia avuja (koulutustaustaa, rahaa, ulkonäköä, mielipiteitä) niin varmasti löytävät ja ansaitsevat toisen ihmisen, jolle nämä asiat ovat tärkeitä. Tällaisen symbioosin kestävyydestä en menisi silti takuuseen.

Haluamatta ottaa kantaa markkina-arvoteorian toteutumiseen totean, että edelleen, niin kauas kuin ihmisen evoluutioympäristöstä olemmekin tulleet, melko pitkälle samat tekijät vaikuttavat parinvalinnassa edelleen. Eikä tämä perustu minun subjektiiviseen mielipiteeseeni vaan lukuisiin tutkimuksiin, jotka edelleen tuottavat samankaltaisia tuloksia siitä, mitkä ovat puolisossa/partnerissa haluttuja ominaisuuksia. Näissä on jonkin verran eroa sen suhteen, etsitäänkö pitkäaikaista kumppania vai hetkellistä ilottelua. Sangen mielenkiintoinen aihe, aiheuttaa itsetutkiskelua

Jos vähääkään kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Osmo Tammisalon kirjaan Rakkauden evoluutio, ihmisen parinvalinnan biologiaa. Yllättäviä(tai sitten ei) tutkimustuloksia siitä kuinka ihmiset osaavat mm. äänen ja hajun perusteella tunnistaa symmetriset(hyvännäköiset) yksilöt. Spooky!

Mylwin kirjoitti: Biologiasta my ass, omasta päästä se tulee.

Ymmärrän kyllä näkemyksesi. Minä kuulun niihin, joiden mielestä ihminen on eläin kuten esimerkiksi simpanssi.

Aiheesta voit joko kaivaa biologian oppikirjasi esiin tai jatkaa epsin kanssa, jos hän jaksaa vääntää kauemmin.

Mutta minähän olen idiootti, eli älä välitä mielipiteistäni. Olenkin miettinyt usein, että olen turhaa paskaa tällä planeetalla, turhaa paskaa josta olisi syytä päästä eroon.

Mylwin kirjoitti: Ootko sie aivan oikeasti yrittänyt seurustella? Olisiko syy omassa tahdossa viedä asia loppuun asti pikemmin kuin vastakkaisen sukupuolen parinmuodostuspreferensseissä?

Olen. Ja kyllä, tahtoa oli viedä loppuun asti. Minulla. Hänellä ei. Tietenkään.

HellBell kirjoitti: Ja mitäs hemmettiä tämä taas on, että ajatellaan parisuhteellisten olevan jotenkin parempiosaisia?

He ovat. Heillä on joku, jonka luokse mennä huonona päivänä lepäämään. Heillä on joku, joka rakastaa heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Heillä on lämpöä, turvaa ja joku joka välittää. Joku muukin kuin äiti. Ja jos he haluavat, he saavat hellyyttä ja seksiä. He saavat tuntea olevansa haluttuja ja hyväksyttyjä. He tietävät, että joku ihan oikeasti pitää heidän seurastaan.

Parisuhteelliset ovat parempiosaisia kuin he jotka haluavat mutta joilla ei ole.

RolloTomasi kirjoitti:

HellBell kirjoitti: Ja mitäs hemmettiä tämä taas on, että ajatellaan parisuhteellisten olevan jotenkin parempiosaisia?

He ovat. Heillä on joku, jonka luokse mennä huonona päivänä lepäämään. Heillä on joku, joka rakastaa heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Heillä on lämpöä, turvaa ja joku joka välittää. Joku muukin kuin äiti. Ja jos he haluavat, he saavat hellyyttä ja seksiä.

Rollonen, sulla on noissa ajatuskuvioissa mun mielestä väärät rakennuspalikat. Jos lähtee siitä, että ollaan kuitenkin tultu tähän maailmaan yksin ja ettei se tarkoita sitä, että yhteen yksilöön kuuluisi kylkiäisinä monia muita yksilöitä ja ihqua partneria. Raadollisista lähtökohdista/rakennuspalikoista lähdetään.
Sitten.. Ajateltaessa nyt pelkästään rakkauskuvioita.. Tulee muistaa, ettei se että jollain on nimellisesti kainalossa "rakas" tarkoita vielä sitä, että heidän kohdallaan olisi kyse mistään sykähdyttävästä. 90% noista "raksuus"-tapauksista on nimenomaan tapauksia lainausmerkeissä: ollaan _tyydytty_ johonkin, joka on "sopivan ookoo, mukava, nätti hius, nauraa joskus mun jutuille"-tyyppiin ja löllytään kohti tasaista eläkeläisunelmaa.
Unelmia kohti meno on hankalempaa.

eps kirjoitti:b) tutustuessa keskiverto ATM kuvittelee nettikumppaninsa huipputason YTN:ksi. Tavatessa YTN-unelma osoittautuu tavalliseksi naiseksi

Mistä tämä naisille netissä tapahtuva markkina-arvon arvaamaton nousu sitten johtuu? Siitä että nettinaiset ovat edelleen harvinaisempia kuin nettimiehet, -ko -kö?

Minä taidan olla markkina-arvoltani nunna. Tosin se taitaa johtua siitä, että en osaa vastata flirttiin enkä lähentymisiin lainkaan, menen ihan kipsiin ja saatan vaikuttaa tylyltäkin. Siksi tapaan parhaiten ihmisiä niin, että joudun heidän kanssaan tekemisiin ensin jotain luontevaa kautta.

AarneAnkka kirjoitti:

eps kirjoitti:b) tutustuessa keskiverto ATM kuvittelee nettikumppaninsa huipputason YTN:ksi. Tavatessa YTN-unelma osoittautuu tavalliseksi naiseksi

Mistä tämä naisille netissä tapahtuva markkina-arvon arvaamaton nousu sitten johtuu? Siitä että nettinaiset ovat edelleen harvinaisempia kuin nettimiehet, -ko -kö?

Ainakaan ne kaikkein epätoivoisimmat eivät tule ollenkaan nettiin. Olet varmaan itsekin huomannut, että keskimäärin miehet vaikuttavat paljon epätoivoisemmilta kuin naiset. Ehkä sen takia nettinaisilla on korkeampi markkina-arvo kuin nettimiehillä. Heh, meneepä kliiniseksi.

Jos unohdetaan hetkeksi markkina-arvoteoria ja mietitään ihan perinteisiä rooleja, niin vastaus nettinaisten suosioon saattaa aueta paremmin. Mies tekee aloitteen mielestään riittävän hyvännäköiselle naiselle ja nainen päättää, onko mies tarpeeksi kiinnostava. Vain rumat ja idealistit sanovat, että ulkonäöllä ei ole väliä. On sillä. Jos nainen tekee aloitteen, mies yleensä joko pelästyy, ei osaa edetä tai on niin huippuyksilö, että tottuneena suhtautuu aloitteeseen säälivän ystävällisesti. Kaikissa näissä tapauksissa tulos on aika heikko, joten nainen yleensä tyytyy odottamaan aloitteita. Menipä itsestäänselvyyksien toistamiseksi, jatkan siis.

Koska netissä aloitteiden teko on paljon paljon helpompaa kuin kylmässä ulkomaailmassa, niitä myös tehdään paremmin. Ja nyt tulee naisten kannalta paras juttu: toisin kuin ulkomaailmassa, netissä ei tarvitse tehdä mitään. Aloitteen tehneen miehen mielikuvitus hoitaa koristelut. Näin netissä aloitteet menevät paljon tasaisemmin naisille kuin ulkomaailmassa, jossa ulkonäkö on tärkein kriteeri. Seurauksena on, että ihan tavalliset naiset voivat valita sellaisesta joukosta miehiä, joita oikeasti heille ei osuisi kohdalle. Naiselle isoin kynnys onkin yleensä uskaltaa tulla nettiin ja myös näkyä netissä, mikä on mielestäni tärkein erottava tekijä netissä suositun ja vähemmän suositun naisen välillä.

Ja ennen kuin Edith älähtää mulle, että ähäs ei tuo noin toimi, niin myös sellaisia nettinaisia tuntuu olevan, joita miehet pitävät liian kiltteinä, suosittuina tai - aiheesta tai ilman - nirsoina. Outo juttu, mutta niin vain on.

e.

RolloTomasi kirjoitti:

HellBell kirjoitti: Ja mitäs hemmettiä tämä taas on, että ajatellaan parisuhteellisten olevan jotenkin parempiosaisia?

He ovat. Heillä on joku, jonka luokse mennä huonona päivänä lepäämään. Heillä on joku, joka rakastaa heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Heillä on lämpöä, turvaa ja joku joka välittää. Joku muukin kuin äiti. Ja jos he haluavat, he saavat hellyyttä ja seksiä. He saavat tuntea olevansa haluttuja ja hyväksyttyjä. He tietävät, että joku ihan oikeasti pitää heidän seurastaan.

Parisuhteelliset ovat parempiosaisia kuin he jotka haluavat mutta joilla ei ole.

Minä komppaan Rolloa. Sellainen ihminen, jolla on varaa valita seurustellako vai ei, on parempiosainen kuin ihminen jonka pariutuminen on lähinnä tuurista kiinni. Siis tuurista lottovoiton todennäköisyys tavalla. Pariutuminen näyttää olevan useimmille äärimmäisen helppo, lähes automaattinen tapahtuma. Sinkkuelämästä seuraa kohtuullisen ajan kuluessa seurustelua tai ainakin jonkinlaista ihmissuhteen tynkää ja sitten seurustelua. Sitten ollaan me muut, en suostu sanomaan pohjasakaksi, koska en ainakaan itseäni sellaisena pidä, jotka emme yrittämisestä, yrittämättömyydestä ja ihmisten seurasta huolimatta pariudu sitten millään. Itselläni tuntuu olevan muiden elämässä seinäkukkasen rooli, olen olemassa, mutta jään muun elämän ja muiden ihmisten varjoon. Hukun tapetteihin, olen näkymätön ja huomaamaton ihmissuhdemielessä. Useimmiten myös ystävämielessä, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Plussapuolena on, ettei tarvitse paljoa pingottaa vaan voi olla vapaasti oma itsensä, kun en kuitenkaan kiinnosta.

eps kirjoitti:Olet varmaan itsekin huomannut, että keskimäärin miehet vaikuttavat paljon epätoivoisemmilta kuin naiset. Ehkä sen takia nettinaisilla on korkeampi markkina-arvo kuin nettimiehillä.

Voihan se olla päin vastoinkin. Että keskimärin nettinaiset vaikuttavat harvinaisuutensa vuoksi markkina-arvoltaan korkeammilta kuin nettimiehet. Ehkä sen takia nettimiehet ovat paljon epätoivoisempia kuin naiset.

Kumpi on syy, kumpi on seuraus?