Kitinä

Pingviineistä päätellen olen joutunut Etelänavalle.

EveryWoman kirjoitti:..joka ei käytä päihteitä.. ongelmien "ratkaiseminen" kännäämällä..

Päihdevastaisuutesi kertoo vain siitä, että pelkäät itseäsi.

Vadim kirjoitti:Pingviineistä päätellen olen joutunut Etelänavalle.

Muista en tiedä, mutta oma pingviiniyteni on julistus yksilöllisyyden puolesta!

eps kirjoitti: Suuri osa varsinkin nuorista naisista on yksinkertaisia pahantahtoisia huonotapaisia huumorintajuttomia prinsessa-syndroomasta kärsiviä diivoja. Vaatii aika hyvää tuuria löytää sellainen nainen, jonka kanssa ei halua olla kuin kaveria ja joka ei osu edelliseen ryhmään..

öööffftöpikk. Sähän oot sit oikeen tapauksia deittaillu. Eiköhän noita löydy ihan joka ikäryhmästä? Sekin varmasti karsii aikalailla naisia ympäriltä, jos aattelee olevansa tyylii taivaan lahja naisille... ja muutenkin ihan toiselta planeetalta.

Clay kirjoitti:Päihdevastaisuutesi kertoo vain siitä, että pelkäät itseäsi.

Päihteet ovat ok niin kauan kuin niitä ei käytetä valheessa elämisen välineenä.

Ai niin, ajattelinpa kertoa, mikä ärsyttää, siis toistona. Miehet, jotka eivät tajua, että he eivät sytytä minua. Se ärsyttää siis ihan sikana. Minua myös ärsyttävät miehet, jotka yrittävät ja yrittävät. Vittu, jos olen kerran sitä mieltä, ettei ei sytytä, niin olen sitä mieltä koko loppuelämäni. Ja kun kyse ei ole siitä, etteivätkö nämä miehet olisi a)komeita b)älykkäitä c)jopa oikean pituisia d)tasapainoisia yms. yms., mutta kun ei niin ei. Kun ei ole niitä oikeita immuniteettigeenejä!

Ja sitten mua ärsyttävät miehet, joita ärsyttää se, että he eivät sytytä minua. Silti ymmärrän näitä miehiä.

Sitten mua ärsyttää miehet, joiden mielestä nainen ja mies eivät voi olla "vain" kavereita tai ystäviä. Sellaisten miesten päästä puuttuu joku todella olennainen ruuvi. Tai no jaa, ehkä kyse on vahvasti perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti elävistä ja olevista miehistä. Ja onhan sellaisia naisiakin.

Vittu, ärsyttää joka tapauksessa.

Keikaus kirjoitti:En ole tuosta ollenkaan vakuuttunut. Kyllä niillä hulluillakin joskus riittää kärsivällisyyttä olla mukava aika pitkänkin aikaa, kunnes tulee ensimmäinen pattitilanne ja todellinen luonne paljastuu.

Tuota mäkin vähän meinasin. Osaavathan ne oikeat psykopaatitkin näytellä mukavaa varsin pitkän aikaa. Ellei sitten EW viitannut että hänellä on aivan ilmiömäinen ihmistutka joka skannaa ihmisen luonteen täydellisesti jo ensinäkemältä. EW, muistanhan minä joskus hieman kiistelleeni kanssasi siitä voiko ihmisen henkisyyden/yhteyden itseensä/mikä nyt olikaan nähdä pelkästään hänen silmistään, jopa valokuvista.

EveryWoman kirjoitti:Olenkin aina pitänyt seurustelukumppanin etsimistä baareista epäilyttävänä juuri siksi, että se painottuu liikaa henkilön ulkonäköön. Pään sisältöön on hankala päästä käsiksi, ja etenkin erilaisista sisällöistä on vaikea päästä valitsemaan kun kovin monelle ei kuitenkaan voi jäädä pitkiksi ajoiksi juttelemaan. Ja ym. tapaukset ovat vielä kovin harvassa, eivätkä yleensä edes baareissa pyöri. Nettideittailu oli siis minulle tervetullut väline!

Muuta voin kompata, mutta selittäisitkö tuota viimeistä lausetta? Tarkoitatko että kirjoittamalla pääset paremmin toisen mielenlaadusta selville kuin keskustelemalla (edes lyhyesti) hänen kanssaan? Jos noin, olen täysin eri mieltä. Kirjoittaessaan voi äkkipikaisempikin valita sanojaan tarkemmin ennen lähetystä, eikä myöskään välity epäilyttävä kehonkieli jne.

hebuli kirjoitti:EW, muistanhan minä joskus hieman kiistelleeni kanssasi siitä voiko ihmisen henkisyyden/yhteyden itseensä/mikä nyt olikaan nähdä pelkästään hänen silmistään, jopa valokuvista.

Höh. Se oli historian ainoa asiasävytteinen keskustelu, johon osallistuin provokatiivisella asenteella ja tahallisen ylikärjistävästi. Mainitsin kyllä heti aloitusviestissäni, että älkää hemmetissä tätä tosissanne ottako. Arvasin silti, että joku siitäkin joskus keksii käydä keulimaan.

hebuli kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:En ole tuosta ollenkaan vakuuttunut. Kyllä niillä hulluillakin joskus riittää kärsivällisyyttä olla mukava aika pitkänkin aikaa, kunnes tulee ensimmäinen pattitilanne ja todellinen luonne paljastuu.

Tuota mäkin vähän meinasin. Osaavathan ne oikeat psykopaatitkin näytellä mukavaa varsin pitkän aikaa. Ellei sitten EW viitannut että hänellä on aivan ilmiömäinen ihmistutka joka skannaa ihmisen luonteen täydellisesti jo ensinäkemältä. EW, muistanhan minä joskus hieman kiistelleeni kanssasi siitä voiko ihmisen henkisyyden/yhteyden itseensä/mikä nyt olikaan nähdä pelkästään hänen silmistään, jopa valokuvista.

Luulen, että tuo tutka kyllä kehittyy, kun tapaa yhden hullun.. Ei se tutka tietenkään ole koskaan vedenpitävä, etenkin kun monilla ihmisillä on kuitenkin inhimillinen taipumus ajatella kanssaihmisistään hyvää, etenkin jos kaipaa rakkautta ja läheisyyttä.

Ei helkkari valokuvista tai silmistä voi nähdä suunnilleen mitään muuta kuin katsooko ihminen kieroon.

Minäkin luulin pitkän aikaa, että kukaan mies ei koskaan uskaltaisi lyödä minua, kun olen jollain tavalla niin dominoiva. No hohhoijaa, kun tuli todistettua tuokin ajatus vääräksi. Luulin myös, että jos olen aina kiva ja hyvä ja ystävällinen muille, ihmisistä tulevat vain parhaimmat puolet esiin. No, jälkimmäinen on suurimmaksi osaksi varmaan totta, mutta ei ihan aina.

Dumari kirjoitti:

jouden-za kirjoitti: Kaveripuheet on pelkkää PASKAPUHETTA.
Hyvä hyvä Dumis, siinä tuntuu olevan rehellinen mies.

Niin ihmettelin tässä treffailua ja sitä legendaarista lausetta. Kyllä mulla on myös naisia kavereina ja tuttavina Ja olen täysin tyytyväinen kaveritilanteeseeni.

On mullakin muutamia naisystäviä:

1. Ystäviä jotka haluisivat musta enemmän yht 9 kpl.
2. Ystäviä jotka eivät halua (luulen niin) muuta kuin vain olla frendejä niin niitä on 2 kpl.
3. Ystäviä jotka eivät ole harrastaneet sexiä, vaan siis olleet vain niinku kavereita (tosin sanoi että jos en olisi varattu niin haluisin niin sua panna), niin on 1 kpl.
4. Ystäviä-mitä lie joita on pantu, mutta tuntuu vain kuitenkin jotenkin vain frendiltä (suurin syy se että asuu Ruotsissa:( ja se oli se skorppari, huh mikä paketti) niin siis 1 kpl.
5. Ystäviä joiden kanssa haluaisin olla ystävä, mutta olosuhteiden pakosta mahdotonta (on naimisissa ja kuitenkin on muhun pyörryksissä. No jos on tosiaan pyörryksissä niin miksi emme ole siis yhdessä..hmm niinpä), niin niitä on siis 1 kpl.

6. Ystäviä joiden kanssa nussitaan, ei yhtään kpl täääääääääääääääh?

7. Ystäviä joiden kanssa haluaa enemmän kuin pelkän ystävyyden ja joiden kanssa jo on muutakin kuin ns. ystävyys, niin niitä on 1 kpl ja johon taidan olla ainakin toistaisexi aika pyörrykssiä (ja miksi siis, no ainakin se imee munaa upeasti, joten siinähän sitä ystävyyden runkoa jo onkin aikasta pitkälti) jou poksahdus--tänäänkin nams.


Mutta siis jos joku sanoo että voidaan olla ystäviä, niin on itsetunnoton paskanpuhuja ja itseasissa loukkaa vain toista, koska eihän siitä ystävyydestä yleensä tule mitään, jos siis niitä tunteita on jommalla kummalla. Joten olisi erittäin asiallista ja huomaavaista sitä toista kohtaan että sanoo SUORAAN että valitettavasti ei tunnu siltä joten emme voi jatkaa tms selitystä, mutta kuitenkin niin että ei jää mitään epäselväksi..sillä se pitää muistaa että aina joutuu maksamaan jäliverot!!!!!!!!!!!!

hebuli kirjoitti:Tarkoitatko että kirjoittamalla pääset paremmin toisen mielenlaadusta selville kuin keskustelemalla (edes lyhyesti) hänen kanssaan? Jos noin, olen täysin eri mieltä. Kirjoittaessaan voi äkkipikaisempikin valita sanojaan tarkemmin ennen lähetystä, eikä myöskään välity epäilyttävä kehonkieli jne.

Vain erittäin harvat ihmiset kykenevät perustelemaan mielipiteensä ja toimintansa siten, että katsoisin heidän oikeasti tietävän mitä tekevät (= tuntevan itsensä). Vaikka sanojaan onkin mahdollista harkita, itsestään valheellista kuvaa (vaikka tietämättäänkin) rakentava henkilö paljastuu yleensä jo parilla miksi-kysymyksellä, ja viimeistään kun on käyty kattavasti läpi erilaisia ihmissuhteisiin liittyviä aiheita ja jokin konflikti. Toki sama toimii myös IRL, mutta siellä ei voi käydä kymmeniä tyyppejä läpi yhtä nopeasti kuin netissä, ja siihen ketkä seulontaan valikoituvat, vaikuttaa useita häiriötekijöitä (kuten ulkonäkö, joka joskus voi hämätä). Suurin IRL-kontekstin ongelma itselleni oli kuitenkin se, että niitä oikeanlaisia tyyppejä on käytännössä niin vähän, että olisin hyvin voinut elää koko elämäni sattumatta kertaakaan yhdenkään heistä kanssa yhtä aikaa samaan paikkaan.

Keikaus kirjoitti:Ei helkkari valokuvista tai silmistä voi nähdä suunnilleen mitään muuta kuin katsooko ihminen kieroon.

Vaikka taannoisessa keskustelussa esitinkin aivan liian mustavalkoisia väittämiä, en silti sanoisi ihan noinkaan. Kyllä silmistä näkee kaikenlaista, etenkin IRL-tilanteessa (valokuvista jo selvästi vähemmän).

RolloTomasi kirjoitti:luulisi, että jos jokaisen tapaamiskerran jälkeen tärisee, hikoilee ja oksentelee, halut olla kyseisen ihmisen seurassa vähenisivät. Ilmeisesti olin väärässä.

Tunnetko paljonkin tyyppejä, jotka reagoivat tuolla tavalla ihastuksensa seuraan?

EveryWoman kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Ei helkkari valokuvista tai silmistä voi nähdä suunnilleen mitään muuta kuin katsooko ihminen kieroon.

Vaikka taannoisessa keskustelussa esitinkin aivan liian mustavalkoisia väittämiä, en silti sanoisi ihan noinkaan. Kyllä silmistä näkee kaikenlaista, etenkin IRL-tilanteessa (valokuvista jo selvästi vähemmän).

Luin kyllä taannoin jonkun tieteellisen artikkelin, jossa kerrottiin että silmistä sinänsä ei näe juuri mitään. Sen sijaan eleet, ilmeet ja kehonkieli kertovat jo enemmän.

Think kirjoitti:

jouden-za kirjoitti: Kaveripuheet on pelkkää PASKAPUHETTA.

Niinkuin tässäkin ketjussa on käynyt ilmi. Eivät kuitenkaan aivan pelkkää paskaa.

Siihen kyllä yhdyn, että pääosin ne ovat sitä.

Vielä siis kertauksena: Tapaat jossain jonkun henkilön ja menette treffeille what ewör ja oletettavaa (yleensä) on että ette ole juurikaan tuttuja keskenään, niin jos sulle sanoo joku tyyppi että voidaan me kuitenkin olla frendejä niin miltä se susta kuulostaa..onko kovin uskottavan kuulosta?

Tässä pieni avorismi jonka joskus heittelin: "Maailmankaikkeudessa on noin 10 mrd aurinkokuntaa ja jokaisessa aurinkokunnassa noin 100 mrd tähteä ja ystävät ovat kuin tähtiä, mutta niitä on vain vaikea löytää tai tavoittaa, usein noita kauniita mystisiä tähtiä katsoessani tulet mieleeni.."

..joo loppuosa oli vähän sivuveto mut pointin varmaan saitte..ja pakko kertoa että vaikka heittelin tollasiaKin juttuja niin en saanut häntä edes ystävksi josta mainitsinkin yllä jeeh.

EveryWoman kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:luulisi, että jos jokaisen tapaamiskerran jälkeen tärisee, hikoilee ja oksentelee, halut olla kyseisen ihmisen seurassa vähenisivät. Ilmeisesti olin väärässä.

Tunnetko paljonkin tyyppejä, jotka reagoivat tuolla tavalla ihastuksensa seuraan?

Kyllä mua jännittää, jos toinen on ihan sairaan ihana. Se jännitys on kyllä ihan positiivista. Jos tulee pakit, sen tilalle tulee ehkä pettymys ja ehkä vähän nolo olo. Miehestä riippuen tuon jälkeen voi syntyä kaveruus, tuttavuus tai jotain muuta.

Joo, ja maailma on pullollaan mukavia ihmisiä, joiden seurassa viihtyisin enemmänkin. Aikaa ystäville on kuitenkin rajallisesti eikä niitä uusia ystäviä voi hankkia rajattomasti. Tai siis voi, mutta ei niitä kaikkia sitten ehdi näkemään.

hebuli kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Olenkin aina pitänyt seurustelukumppanin etsimistä baareista epäilyttävänä juuri siksi, että se painottuu liikaa henkilön ulkonäköön. Pään sisältöön on hankala päästä käsiksi, ja etenkin erilaisista sisällöistä on vaikea päästä valitsemaan kun kovin monelle ei kuitenkaan voi jäädä pitkiksi ajoiksi juttelemaan. Ja ym. tapaukset ovat vielä kovin harvassa, eivätkä yleensä edes baareissa pyöri. Nettideittailu oli siis minulle tervetullut väline!

Tarkoitatko että kirjoittamalla pääset paremmin toisen mielenlaadusta selville kuin keskustelemalla (edes lyhyesti) hänen kanssaan?

Äh, selvennän lisää. Tarkoitin sitä, että IRL ennen kuin on vaihtanut sanaakaan kenenkään kanssa, on vaikea arvioida keiden kanssa niitä olisi kannattavinta ruveta vaihtamaan. Ja vielä vaikeampaa osua hyvälläkään valinnalla siihen jättipottiin, koska hän kuitenkin harvemmin sattuu olemaan konkreettisesti näköetäisyydellä.

Lisäksi sitten kun on vaihtanut jonkun kanssa muutaman sanan, ja tulee siihen tulokseen että kyseessä on hullu, tilanteesta perääntyminen saattaa jo laukaista Keikauksenkin mainitsemaa hullua toimintaa. Netissä taas hullu ei pääse kosketusetäisyydelle (ainakaan minun toimintatavallani) ennen kuin hänet on tunnistettu hulluksi, ja sen jälkeen sitäkin vähemmän.

(Edit: Toisaalta enhän minä voi tietää mitä olisi tapahtunut jos olisin osunut samaan paikkaan yhtä aikaa vaikka nykyisen poikaystäväni kanssa (netin sijaan). Ehkä olisinkin yhdellä vilkaisulla tajunnut, että juuri hänelle olisi hyvä mennä juttelemaan. En vain ole koskaan tällaista kokenut.)

Kittys kirjoitti:

eps kirjoitti: Suuri osa varsinkin nuorista naisista on yksinkertaisia pahantahtoisia huonotapaisia huumorintajuttomia prinsessa-syndroomasta kärsiviä diivoja. Vaatii aika hyvää tuuria löytää sellainen nainen, jonka kanssa ei halua olla kuin kaveria ja joka ei osu edelliseen ryhmään..

öööffftöpikk. Sähän oot sit oikeen tapauksia deittaillu. Eiköhän noita löydy ihan joka ikäryhmästä?

Iän kanssa nuoret naiset saavat älliä ja elämänkokemusta, joka parantaa ainakin pahimmat särmät. Sama juttu taitaa tosin olla nuorten miesten kohdalla, paitsi että tyhmimmillä nuorilla miehillä on luontainen poistuma ("Hei kato mä osaan ajaa prätkällä ilman käsiä 100km/h tiiliseinään").

Sekin varmasti karsii aikalailla naisia ympäriltä, jos aattelee olevansa tyylii taivaan lahja naisille... ja muutenkin ihan toiselta planeetalta.

Itseään taivaan lahjoina pitävillä käy tosi hyvä flaksi. Itseluottamus ja öykkärimäinen käytös tuntuvat vetoavan lähes naiseen kuin naiseen.

e.

eps kirjoitti:Itseluottamus ja öykkärimäinen käytös tuntuvat vetoavan lähes naiseen kuin naiseen.

Väittämänne on rakenteellisesti ristiriitainen, herraseni, koska itseluottamus ja öykkärimäinen käytös sulkevat toisensa pois.

EveryWoman kirjoitti:

eps kirjoitti:Itseluottamus ja öykkärimäinen käytös tuntuvat vetoavan lähes naiseen kuin naiseen.

Väittämänne on rakenteellisesti ristiriitainen, herraseni, koska itseluottamus ja öykkärimäinen käytös sulkevat toisensa pois.

Nyt joudut kyllä perustelemaan vähän tarkemmin, miksi ja miten itseluottamus ja öykkärimäinen käytös sulkevat toisensa pois.

EveryWoman kirjoitti:

eps kirjoitti: Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki tekemämme teot ovat joko meitä hyödyttäviä - siis itsekkäitä - tai välttämättömiä - siis pakotettuja. Tiedä sitten, onko asia tosiaan noin huonosti.

En ymmärrä sitä ajatusta, jonka mukaan jotakuta kokonaisvaltaisesti hyödyttävä teko olisi jollekulle toiselle vahingoksi. En siis osaa nähdä tuon esittämäsi asiaintilan "huonoutta".

Hmm, kieltämättä "itsekäs" viittaa oman edun saamiseen muiden kustannuksella, mutta tätä en itse asiassa tarkoittanut. Tarkoitin itsekkäällä toiminnalla sellaista toimintaa, joka lähtee omista tarpeista. Toiminnassa on toki mahdollista win-win -tilanne, jossa kaikki voittavat.

Pakotetut teot ovat mielestäni niitä, joissa ihminen vahingoittaa itseään (ja muita) itse sitä tajuamattaan - eli irrationaalisia, ja sellaisia joista tulisi pyrkiä eroon.

Minä taas tarkoitin tekoja, joiden motiivi on pakotettu. Esimerkiksi jos joku painaa pistoolin lapaluideni väliin ja vaatii minua luovuttamaan rahani, niin tuskin minä saan kovin suurta tyydytystä siitä, että annan hänelle rahani. Minä tahdon antaa hänelle rahani, koska vaihtoehtona on kivulias kuolema, mutta en erityisesti pidä siitä.

Sinun määritelmäsi tarkoittaa lähinnä lyhytjännitteisiä vahingoittavia tekoja: lyhyellä tähtäimellä ihminen tekee jotain, joka tuottaa hänelle mielihyvää, mutta pitkällä tähtäimellä se vahingoittaa häntä. Esimerkiksi olutta kaupasta ryöstävä teinipoika toimii juuri näin.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että irrationaalisuus on edellytys omalta kannalta epäedulliselle toiminnalle, varsinkin jos puhutaan pitkällä aikavälillä tekijälle epäedullisesta tuloksesta.

e.

Koko ketjua lukematta, samoilla linjoilla oulunaisten kanssa. Mä olen tavannut montakin tyyppiä jotka eivät seksuaalisesti viehätä mutta ovat ihmisinä aivan loistavia! Kyllähän nyt sellaisen kanssa haluaa olla tekemisissä. Eli jos sanon haluan olla kavereita niin haluan olla kavereita. Jos ei kiinnosta ilmaisen sen sanomalla ei kiinnosta, sori.

Ja ne jotka täällä kitisevät ajanpuutetta, montaa ystävää voi tavata yhtäaikaa! The more the merrier...

Georgina kirjoitti:Ja ne jotka täällä kitisevät ajanpuutetta, montaa ystävää voi tavata yhtäaikaa! The more the merrier...

No se vähän riippuu kuinka yhteensopivia nämä ystävät ovat keskenään. Jos olet tällaisessa joukkiossa mukana, ne muuthan ovat vain sen Yhteisen Nimittäjän valitsema ystäväpiiri. Kokemuksesta tiedän, että henkilö saattaa valita kovinkin erilaisia ihmisiä ystäväpiirikseen, esim. "susta mä pidän koska sä olet niin herkkä ja syvällinen, susta mä pidän koska sulla on niin hauskat jutut, susta mä pidän koska sä olet silleen omalla tavallasi hullu" jne. Eli vähän niinkuin ystäviä eri tarpeisiin ja mielentiloihin.

Silloin kun ihmissuhteeseen tehdään ns. pelinavaus, on kriittinen paikka. Jos alunalkaen lähdetään koettelemaan romanttisia siipiä, niin sen jälkeen on turha koettaa napata enää maasta kaverisiipiä. Jos toinen nappaa kaverisiiven ja toinen romanttisen, niin alas tullaan. Ja lujaa. Ainoat TOIMIVAT parit ovat siis romanttinen siipi x2 tai kaverisiipi x2. Eriparisiipien valinnasta ja pakonomaisesta lentämisestä ainoa seuraus on tuska toiselle osapuolelle.

Siispä pitäisi tunnistaa nämä tilanteet. Jos vastapuoli sanoo "ollaan vaan kavereita" ja itse on selkeästi kiinnostunut muustakin kuin kaveritouhusta, niin pitää sanoa suoraan, mitä tahtoo. Jos se ei toiselle käy, niin sitten poistutaan eri teille. On aivan helvetin itsekästä toiselta osapuolelta VAATIA toista olemaan vain kaveri, jos tietää toisen haluavan jotain muuta. ("Oot niin hyvä tyyppi että haluan olla kanssas kaveri, vaikka se sinua kiduttaisikin.") Siinä vaiheessa kysytään molemmilta ymmärrystä. Ja varsinkin ihastuneelta osapuolelta mielenlujuutta.