Kitinä

Mika-Marko-Petteri Takatuuppari-Taavetti? Yhdistelmänimet yöks. Entä kun hän menee aikoinaan naimisiin Johanna-Kudelma Vinkuheinä-Liiviskäisen kanssa, mites heidän lapsensa? Ehkä silloin ollaan niin edistyksellisiä että lapset vain numeroidaan.

Mutta joo, omaan kovin tavanomaiseen ja mitäänsanomattomaan sukunimeeni olen ihan tyytyväinen. Lapsena kuvittelin haluavani muuttaa etunimeni joksikin muuksi, mutta en enää. Ehkä hieman vielä harmittaa jos joutuu toistamaan etunimensä virastoissa kolme kertaa, ja viimeksi sunnuntaina asuntoesittelyssä mun piti kirjoittaa nimeni itse paperiin (yhteystietoja varten), kun daiju asunnonvälittäjä meni hämilleen eikä ollut satavarma miten se kirjoitetaan.

hebuli kirjoitti:Mika-Marko-Petteri Takatuuppari-Taavetti? Yhdistelmänimet yöks.

Teoriassa olen samaa mieltä. Mutta toisaalta asustelin aiemmin ulkomailla oloissa, jossa kaveripiiristäni varsin monella oli aika kansainvälinen tausta, ja heidän esim. englantilais-saksalaiset yhdistelmäsukunimensä tuntuivat olevan kantajilleen tärkeitä tekijöitä omassa identiteetissään. Kantoivat ikäänkuin konkreettisesti sekä äidin- että isänpuolen kulttuuriperintöä itsessään.

EDIT: Pitäisiköhän minun alkaa esikatsella näitä viestejäni, kun kaksisormijärjestelmäni ei olekaan niin erehtymätön kuin kuvittelen?

Sannu kirjoitti:Oletko koskaan miettinyt sukunimesi vaihtoa esimerkiksi sukurasitteista tai muusta syystä, esim. sen takia, että se vain on ruma ja kamala.

Naiset: Pidätkö sumunimestäsi vai aiotko vaihtaa sen sitten naimisiin mennessä tai päinvastoin onko sukunimesi sinulle äärimmäisen rakas?

Mulla on niin perustavissukunimi, että vaihtaisin sen naimisiin mennessä.
(ellei miehen sukunimi olis hirvee). Mistään muusta syystä ei olis tarvetta vaihtaa.

Joskus samassa kerroksessa asui aviopari, missä ilmeisesti vaimolla yhdistelmänimi. Näytti kyl jotenkin ahtaalta postiluukku, kun siinä luki tyyliin Rosendahl Rosendah-Koivumäki...