Kitinä

Geetzu kirjoitti: Meiksu *rebz* ... Mulla on yäk pahemmat muistot kun veistin palan sormesta pois hakatessani sitä pirun sineeeettiä puukolla joskus. Hyi vittu.

Ouh. Mäkin olen saanut palan sormea pois keittiövälineillä. Tarkemmin sanottuna juustohöylällä. Tiiätte varmaan, että jos juustohöylän nappaa koneesta suoraan, niin se on vähän lämmin ja kostea. No perusedamiin se jää jumiin. Puoliväliin viipaletta tuli suht nätisti, mutta sen jälkeen jumahti. Tuli samanlainen "notta perkele" kun tossa ketsuppipullon avaamisessa ja kirosin juuston alimpaan helvettiin ja vedin voimalla. Pahaksi onneksi olin siirtänyt peukalon juuston yläreunaan ja siitä lähti suht paksu, pienen kolikon kokoinen pala irti. Jäi silleen sexysti roikkumaan nahan palan varaan. Painoin takaisin paikalleen ja teippasin kinni. Avasin varovasti teipin parin päivän päästä ja se oli jäänyt siihen kiinni.

Muuten peukku on nykyään ihan normaali, mutta siinä kohtaa ei ole tuntoa ollenkaan Verisuonet ilmeisesti haki paikkansa, mutta hermosolut otti loparit.

Yönmustaritari kirjoitti:Been there done that.

No sun jutuista ei tullut sen kummempia jälkiseuraamuksia.

Voin kertoa, että ketsuppia on aika vittumainen pestä pois röpelöisestä tiiliseinästä (sen jälkeen, kun on ensin kuurannut lattian, muut seinät, jääkaapin & pakastimen oven, maton yms. Sitten tuulettanut, että se oli siinä ja vasta sen jälkeen huomaa kyseisen tiiliseinän).

Meik kirjoitti:Voin kertoa, että ketsuppia on aika vittumainen pestä pois röpelöisestä tiiliseinästä (sen jälkeen, kun on ensin kuurannut lattian, muut seinät, jääkaapin & pakastimen oven, maton yms. Sitten tuulettanut, että se oli siinä ja vasta sen jälkeen huomaa kyseisen tiiliseinän).

Mua naurattaa edelleen tää juttu. Miten sä oot kiukkusena hypännyt sen päälle kädet nyrkissä. Miten sä et muka arvannut kuin siinä käy? Kas kun et kokeillut hirttää sitä tai hukuttaa vessanpönttöön

Na kirjoitti: Juttu ei sinänsä ollut niin hauska

Ai ei vai? Jos kuvittelee tuon livenä, niin alkaa vatsalihakset oleen aika kovilla. Ja aina vaan paranee, kun miettii miehesi ilmettä. Jos hän vaikka ottaa juuri tuon arvosikarin johonkin juhlalliseen tilaisuuteen ja...löytää sun sellofaaniteippailut ja sakseilut

Ei hitto.

Hmm, joidenkin naisten voi olla vaikea käsittää tuon vaikutusta. Hienopersenaiset voisi ajatella, että heillä on 50 euron engångssilmänympärysvoidepussi, jonka osti pariisista vuosi sitten ja haluaa levittää sen rentouttavan saunan jälkeen. Tyrmistyneenä hän huomaa, että pussin kulma on leikattu auki...mutta teipattu kiinni. Nainen huomaa heti, että kadonneen voiteen tilalle on ruutattu perusaqualanällää ja silläkin on vielä sotkettu tuo pussi myös ulkopuolelta. Good as new.

ninnithequeen kirjoitti: Mua naurattaa edelleen tää juttu. Miten sä oot kiukkusena hypännyt sen päälle kädet nyrkissä. Miten sä et muka arvannut kuin siinä käy? Kas kun et kokeillut hirttää sitä tai hukuttaa vessanpönttöön

No pahinta tässä on se, että mä tiedostin jo astuessani sen päälle, ettei tässä voi käydä kuin huonosti (ketsuppia leviää lattialle) tai tosi huonosti (se pullo räjähtää ympäri huonetta). Totuus oli vaihtoehto 3: ketsuppi lentää myös viereiseen huoneeseen.

Mietin mm. siivoessani, että mikä hitto mut sai tekemään noin idioottimaisen teon. Syitä taitaa olla kaksi. Ensinnäkin enhän mä voinut siinä vaiheessa luovuttaa yhdelle vitun ketsuppipullolle. Toiseksi, mä halusin oikeesti siinä vaiheessa nähdä että paljonko se kestää.

Mä luulen, että seuraavaksi oisin teipannut sen ulko-oven karmiin ja vetänyt oven täysiä kiinni. Mut tuntien ketsuppipullo olis osoittanut sisälle päin. Jos ei sekään ois tehonnut, olisin varmaan pyytänyt isää ajamaan autolla sen päälle. Hän olisi varmaan poistanut sinetin ja sanonut "hyvää ruokahalua".

Bigmama kirjoitti:4. Pieru nousee ylöspäin ja pää painuu alaspäin, omakin paska haisee pahalle..

Mun mielestä mun pierut haisevat pääsääntöisesti aika hyvälle.

Ihanaa huomata, että muutkin palstalaistoverit ovat yhtä innokkaita mokaajia kuin itsekin toisinaan..

Nyt jostain syystä tulee mieleen jo varsin varhaisessa vaiheessa elämää sattuneet "mokat" vaikka ihan varmasti uudempiakin olisi roppakaupalla, ehkä mieli vielä kiertää muistoja niistä häpeyksissään..

Kun pikku KisSandra oli ihan pienen pieni ja sairastui siinä sitten mahatautiin ja ilkeä äiti-ihminen ei antanut pikku Sandralle ruokaa niin pikku S toimeekkaana tyttösenä teki omat ratkaisunsa. Hän otti ja katosi. Löydettäessä keittiön pöydän alta, sieltä pöydän alla olevien tuolien ja pöydän välistä, pöytäliinan helman takaa, oli Sandra vetänyt jo hyvän matkaa HK:n blöötä naamariin ihan muovikuorineen kaikkineen. Nälkäinen täytyi olla pienen ihmisen ja erittäin terävähampainen myös

Toinen moga olikin sitten jo hiukkasen verran kohtalokkaampi. Pikku KisSandra oli tuolloin noin 4 vuotias ja oli aiemmin seurannut mielenkiinnolla äiti-ihmisen touhuiluja keittiössä. Tällöin oli havainnut, että perunoiden kypsyyttä koetellaan haarukala. Tuli sitten eräs kaunis päivä jolloin äiti ei keittänytkään perunoita vaan ihan vallan kanainmuneja, pikku Sandra kuitenkin arveli, että sama kypsyyden koittelemus pätisi myös muneloihin ja menikin kypsyyttä haarukalla tetsailemaan. Tuloksena 6 litraa kiehuvaa vettä jaloille joisa olleet muovikuitusukkikset paloivat niihin kiinni, pysyvästi. Seurauksena eräskin leikkaus, ihon siirto ja pitkäaikaiset hoitoprosessit. Arvet kkuuluvat edelleen, nyt jo vähän isomman KisSandran elämään.

..ja sitten olis vielä yksi tosi nolo kakkajuttu mutta sitä en taida viitsiä kirjottaa..

Ja vaikka olenkin ihan taitava nauramaan ihan itsellenikin niin muille on aina niin kiva nauraa niin kerrompa vielä yhden jutun joka tuli eteen tädin miehen toimesta. Täti oli meillä käymässä ja mies rukka oli jäänyt kauas kotiin moneksi päiväksi ilman mammansa hoivaa, oli siinä sitten astiat loppuneet vallan kaapista ja ukkopahus tietysti päättänyt, että pitää kone täyttää ja pyöräyttää asian korjaamiseksi. Ei vain ollut ihan hoksinut, että astianpesukoneeseen on ihan omat aineensa ja ihan perus fairy ei ole sinne tungettavaksi aivan sopivaista. Sitten se hädissään soittaa meille ja itkee tädille puhelimessa että koko vitun keittiö on astianpesuainevaahdossa, mitä mä nyt teen!!??

Keikaus kirjoitti:Mun mielestä mun pierut haisevat pääsääntöisesti aika hyvälle.

Sä onnistut kerta toisensa jälkeen yllättämään! Vaikka juttusi ovatkin useimmiten melko omituisia, niin niistä tulee hyvälle tuulelle.

Kimmen kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Mun mielestä mun pierut haisevat pääsääntöisesti aika hyvälle.

Sä onnistut kerta toisensa jälkeen yllättämään! Vaikka juttusi ovatkin useimmiten melko omituisia, niin niistä tulee hyvälle tuulelle.

'

Ai? Musta ne on usein niitä, jotka pitää skrollata pian pois ruudulta, kun yritän estää niistä syntyviä mielikuvia.
Eli nyt päässäni pyörii kuvia Keikauksesta nuuhkimassa omia pöräyksiään... uhuhhuh... taidan mennä tupakalle rauhoittumaan.

Bigmama kirjoitti:Tähän ketjuun voisi lisätä omia pikkuvinkkejä toisille mokausten välttämiseksi.

1. Kannattaa merkitä mannasuurimot ja korppujauhot hyvin, mikäli ovat muoviastioissa...

6. Mikäli vierekkäin on kosteusvoidetuubi ja hammastahnatuubi ja ne ovat molemmat valkoisia, varmista ennen aineen ruuttaamista hammasharjalle että aine on todellakin tahnaa. Kosteusvoide ei vaahtoa ja maistuu pahalle. Hampaanpuhdistusominaisuuksista ei ole tietoa.

annepa kirjoitti:
6.

Sama juttu eri versioina on tapahtunut varmasti kaikille.
Itse havainnoin ettei piimä ole optimaalinen lisuke kahviin.

Myös cayennepippuripurkkia on tullut heiluteltua paprikajauheena. Lopputulos sen mukainen, eli kuuminta hottia.

P.s. Haha! Letku pesi kerran tukkansa mutsinsa punaisella shampoolla.
Se oli tosi söpis kuparikatto

Kai munkin pitää jotain tunnustaa:

Sisaren lapset pyysivät minua heille paistamaan lettuja, lasten isä kun ei osaa ja äiti oli töissä. Lisäksi kehuivat lettujeni olevan jopa parempia kun mummin paistamat letut!
Rehvakkaana sitten menin letunpaistoon, ja komeat letut paistoinkin. Mutta kuka IDIOOTTI kaataa suolan siitä sen omasta pahvisessta purkista johonkin tupperiin ja jemmaa sokerit ihan toiseen kaappiin? Oli meinaan aika suolasia lettuja...

Patz kirjoitti:Kai munkin pitää jotain tunnustaa:

Sisaren lapset pyysivät minua heille paistamaan lettuja, lasten isä kun ei osaa ja äiti oli töissä. Lisäksi kehuivat lettujeni olevan jopa parempia kun mummin paistamat letut!
Rehvakkaana sitten menin letunpaistoon, ja komeat letut paistoinkin. Mutta kuka IDIOOTTI kaataa suolan siitä sen omasta pahvisessta purkista johonkin tupperiin ja jemmaa sokerit ihan toiseen kaappiin? Oli meinaan aika suolasia lettuja...

Eihän tuossa hädän päivää, olisit vain rykäissyt samantien jotain suolaista täytettä lettujen väliin käärittäväksi, tehnyt siis jälkiruuasta ruokaa?

Ihme kyllä en muista mitä olen mokasissut viimeksi, ainiin otin puhelimet takin taskusta pistin työpöydälle ja hetken kuluttua kävin kokeilemassa takin taskua ja ihmettelin missähän ne puhelimet onkaan.

Ruuanlaitossa en koskaan tee erehdyksiä. Paitsi joskus aloitan ruuan teon enkä muistakaan ohjetta vaan joudun keksimään ohjeen päästäni, joskus syntyy sitten uusi ruokalaji tai biojätettä.

MarthaFocker kirjoitti: ..piimä... kahviin.

Hirvenkäristys syödään meillä pottumuusin ja puolukkahillon kans. Taannoin kyselin äidiltä käristystä lautaselle lappaessani että oisko sitä puolukkahilloa. Äiti toi pöytään punaista hilloa sisältäneen purkin sen kummemmin sitä tarkastelematta. Hillot on ite tehtyjä eikä niissä ole etikettejä. Mansikkahillo käristyksen ja muusin kanssa ei ole ollenkaan pahaa

Niba kirjoitti:Eihän tuossa hädän päivää, olisit vain rykäissyt samantien jotain suolaista täytettä lettujen väliin käärittäväksi, tehnyt siis jälkiruuasta ruokaa?

No muuten kyllä, mutta olen kotoa oppinut tavan ripotella valmiiden lettujen päälle lusikalla sokeria. Joka siis tässä tapauksessa oli suolaa...

Olis vaan pitänyt maistella niitä lettuja siinä paistamisen yhteydessä, olis selvinnyt tämäkin jo ennen kun koko taikina oli pasitettu!

Tää ei ole läheskään yhtä hulvaton kun toi ketsuppitarina, mutta:

Joskus reippaana opiskelijanuorukaisena päätin ruveta väsäämään itse pyttipannua.
Harmi vaan, ettei kukaan ollut muistanut mainita, että pyttipannuperunat kuuluu keittää ennen pannulle pilkkomista... Oli melko kitkeriä.