Joulukuun neljäs

[sivustahuutaja]

Eroaa minusta Daven viinasäännöstelystä siinä mielessä, että perhe on minusta yhteinen yritys, jossa kummankin osapuolen tehtävä on myös pitää talous balanssissa. Tällöin rahankäyttö ei ole asia jossa voi tuijottaa yksin omaa napaansa. Meillä on tähän balanssiin vaan jonnin verran eriävä näkemys.

Perheen talouden voi toteuttaa näin:
"Tällä tulotasolla molemmat saa Xe kuussa omiin juttuihin, muut fyrkat perheen juttuihin" => Talous balanssisssa, maksimaalinen hyvinvointi omista hankinnoista, ei nalkutusta tai vittuilua, läpinäkyvä ja reilu systeemi, erilaiset tulotasot voidaan halutessa kompensoida.

Viina voisi mennä ihan samalla tavalla:
"Sulla on 24 annoksen raja viikkokulutukseen. 10 annoksen raja vuorokausikulutukseen. Jos juot vuoden putkeen 24 viikossa, niin sitten pitää pistää lisää suitsia" => ei tartte juoda salaa, jne. jne.

Ja samaa soveltaen:
"Painos voi heiluu +-7kg nykyisestä." => ei tartte kysellä, oonko lihava tms.

Osa tässä kirjoitettu toki kieli poskessa, mutta asioista on parempi puhua ja sopia kuin äänestää naistenlehden palstalla, että mistä teillä riidellään tai miksi tuli ero.

[elco]

^ Toi on nyt aika epämääräistä menoa? Tavallaan on omaa rahaa ja omat tilit. Toisaalta omasta rahasta tai yhteisistä ei kuitenkaan ole sovittu. Kaiken huipuksi jaksetaan elää nalkutuksessa? Mikä ton touhun pointti on? Vai ootte vaan ajautuneet tuohon tilaan?

Moni ihminen kokee raha-asioista sopimisen suhteessa jotenkin pikkumaisena ja rakkauteen kuulumattomana. Tämän vuoksi eletään kyttäyksessä, vitutuksessa, konfliktissa ja epäreiluuden tunteessa. Samaten avioehto koetaan pikkumaisena ja rakkauteen kuulumattomana ja otetaan täysin tarpeeton riski, jota vastaan voisi 100% suojautua paperilla, josta ei ole mitään haittaa.

Mieluummin olen siinä kansanosassa, joka kykenee parantamaan elämänsä ja suhteensa laatua sopimalla raha-asioista(kin).

[sivustahuutaja]

Ajauduttu ei olla, kyllä tää elämäntapa on ihan molempien valinta. Hermot menisi jos joka asiasta pitäisi tehdä joku helvetin kontrahti.

Mutta kun teillä on jo se kontrahti. Molemmat vaan saatatte tulkita sen eri tavalla, jos sitä ei ole ääneen lausuttu.

[Kottarainen]

Mulla ei riittäisi aika saati mielenkiinto tuohon kaikenkattavaan sopimiseen ja ynnäykseen. Enkä ymmärrä miten se suojaa kyttäykseltä, kai silti voi niin halutessaan vahtia pysyykö toinen sopparissa. Rikkomusten kontrolloimiseksi punnitus kerran kuussa, tilintarkastajan palkkaus ja pakollinen puhallus alkometriin 3 kertaa päivässä? Helpompaa ja mukavampaa on mennä niin kuin hyvältä tuntuu. Mä en tavoittele täydellisyyttä kuin tietyissä omissa suorituksissani lähinnä työhön liittyen ja siitäkin perfektionismista ja pikkutarkkuudesta haluaisin päästä eroon.

[Kottarainen]

Ajauduttu ei olla, kyllä tää elämäntapa on ihan molempien valinta. Hermot menisi jos joka asiasta pitäisi tehdä joku helvetin kontrahti.

Mutta kun teillä on jo se kontrahti. Molemmat vaan saatatte tulkita sen eri tavalla, jos sitä ei ole ääneen lausuttu.

Apua, onko? En kai ole sentään mennyt vetämään nimeä alle??

Mulle raha ei nyt vaan näyttele kovin tärkeää roolia elämässä, se riittää kun rahat riittää.

[elco]

No jollei ole mitään ongelmia rahankäyttökyyläyksen ja omien menojen puolustelun kanssa kuten 10-vuotiaana niin sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa.

[sivustahuutaja]

^^ Yhteisten asioiden valvominen on tietysti hankalaa, mutta onhan siinä estämässä aika iso eskalaation riski, jos toinen tietoisesti kusettaa. En minä valehtelijan kanssa suhteessa olisi, joten aina nopsaan jaettaisiin kamoja. Jos tuo ei riitä pelottimeksi, niin eipä sillä suhteella sitten juurikaan arvoa ole. Tuplajuuston kun saa salaa ostettua, niin parempihan se on kuin avioliitto.

Sanattomat sopparit tuntuu toimivan aina pirun hyvin, kunnes sitten eivät toimi enää ollenkaan. Sopivasti viritetyt yhteiset pelisäännöt sen sijaan todistetusti rokkaavat vuosikymmeniä. Eihän sitä tartte niin hölmö olla, että nippeleistä sopii. Sopii niistä asioista, jotka selkeästi aiheuttaa kitkaa. Jossain kohdassa sitten päästään tilanteeseen, jossa sopimisen vaiva on yhtä iso kiusa kuin se jäljelle jäänyt kitka. Ton pikku kitkan kanssa sitten pitää opetella elämään.

[sivustahuutaja]

Mutta kun teillä on jo se kontrahti. Molemmat vaan saatatte tulkita sen eri tavalla, jos sitä ei ole ääneen lausuttu.

Apua, onko? En kai ole sentään mennyt vetämään nimeä alle??

Mulle raha ei nyt vaan näyttele kovin tärkeää roolia elämässä, se riittää kun rahat riittää.

En puhunut mitään rahasta. Teillä on sanaton kontrahti aika monesta jutusta. Ootteko sopinu vieraissa käynnistä? Ette? Silti oletat, että se on kiellettyjen listalla? Toi oli helposta päästä, koska yleinen oletus on, että parisuhteessa menetellään noin. Sitten kun mennään pois yleisistä oletuksista, niin aletaan olla aika huteralla pohjalla oletusten kanssa.

[Kottarainen]

No jollei ole mitään ongelmia rahankäyttökyyläyksen ja omien menojen puolustelun kanssa kuten 10-vuotiaana niin sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa.

Pieni ongelma on, sellainen jonka kanssa voin elää. En halua korjata sitä isommalla ongelmalla, ynnäyksellä.

Enemmän tuo ongelma huvittaa kuin vituttaa.

[sivustahuutaja]

^ OK, eli nalkuttaminen on pikku juttu. Tulkkasin tuon jotenkin merkittävällä tavalla negatiiviseksi.

[Kottarainen]

En puhunut mitään rahasta. Teillä on sanaton kontrahti aika monesta jutusta. Ootteko sopinu vieraissa käynnistä? Ette? Silti oletat, että se on kiellettyjen listalla? Toi oli helposta päästä, koska yleinen oletus on, että parisuhteessa menetellään noin. Sitten kun mennään pois yleisistä oletuksista, niin aletaan olla aika huteralla pohjalla oletusten kanssa.

Kai tässä pikku hiljaa vuosien varrella on oppinut tuntemaan toisen arvomaailman, tavat sekä hyvät ja huonot puolet. Tapauskohtaisesti asioista sitten keskustellaan tai ärhennellään jos alkaa nyppimään. Me riidellään tosi harvoin nykyään.

Jos jollain on suhde jossa mistään ei koskaan natkuteta, niin kiva juttu, ainakin jos se on osapuolille tärkeää. Mulle riittää ettei natkutus ala useammin kuin satunnaisesti häiritä.

Mä en oikein tiedä mitä ne yleiset oletukset tässä on. Vieraissa käynnistä on toki vuosien varrella puhuttu monessakin yhteydessä ja niin on varmaan kaikesta muustakin. Harva asia on kuitenkin mustavalkoinen ja yhä harmaantuu vuosien myötä. Mä arvostan kovin tiettyä vapautta, rehellisyyttä ja luottamista toisen arvostelukykyyn. Mietitään sitten mitä tehdään kun ongelmia tulee.

[sivustahuutaja]

^ Meikäläisen pointtihan oli sopia niistä asioista, joista näyttää tulevan ongelmia ilman sopimista. Sopimisella on transaktiokustannus, joten turha sopiminen vain heikentää tilannetta.

[Kottarainen]

^ OK, eli nalkuttaminen on pikku juttu. Tulkkasin tuon jotenkin merkittävällä tavalla negatiiviseksi.

On se aika pieni. Ei mulla ole montaa asiaa kun tässä suhteessa häiritsee. Luulen että 99,9% kanssa olisi useampi häiritsevä asia. Täydellistä suhdetta mulla tuskin olisi kenenkään kanssa. Kitinäläisiltä näitä täydellisiä suhteita toki saattaa löytyä kuten monia muitakin paranormaaleja ilmiöitä.

Kunhan tyrskähdin tänne kun oli pieni veronpalautusepisodi, se meni jo. Kiva kuitenkin kun saa aikaan ees jotain keskustelua tässä kuolleiden valtakunnassa

[Kottarainen]

^ Meikäläisen pointtihan oli sopia niistä asioista, joista näyttää tulevan ongelmia ilman sopimista.

Olikos se niin että 60% parisuhteiden ongelmista on ns. ratkaisemattomia (johtuen nyt vaikka persoonallisuuksien tai arvomaailmojen eroavaisuuksista) ja niiden kanssa pitää sitten vaan opetella elämään jos tahtoo kimpassa pysyä, ei oo tietty pakko jos ei haluu. Joku tota prossaa tänne muistaakseni hiljan siteerasi, lähteenä voipi toki olla iltalehti. Mitä sopimuskeinoin voidaan tehdä tuollaiselle ratkaisemattomalle ongelmalle? 60% kuulostaa kyllä aika isolta luvulta, ehkä muistan väärin.

[Ylermi Ylihankala]

^ 60 pinnaa olen itsekin kuullut olevan tekemättömiä paikkoja. Ihme vääntöä saitte... tai ylhäältäkarjuva sai aikaiseksi rahankäytöstä. Kottiksella kun asia oli näpeissä, niin miksi piti vaivautua. Ehkä se on sitä kun oma malli on omasta mielestä niin pettämätön, että pitää muillekin runnoa läpi.

[Kottarainen]

SH on kyllä siitä miellyttävä keskustelukumppani että hän ei sorru vittuiluun. Ehkä hän jopa toteuttaa sitä IRL?

Hassua vaan kun usein käy niin, että kun menee kertomaan tänne jonkun ärsytyksen aiheen niin se jotenkin paisuu valtaisaksi ja lopulta kaikki on tymiä. Ilmeisesti osa pitää tietoisesti palstaimagonsa naarmuttomana ja toiset on tämmöisiä exhibbaajia.

[Vagabondo]

Omaan korvaan tuo kuittenkin kuulostaa jo nyt siltä, että ei teillä mitään omia rahoja ole. Ja oman rahan käyttö henkilökohtaiseen kulutukseen oli se koko juttuni pointti.

Mun pointti oli, ettei perheessä välttämättä tarvita omia rahoja. Ei se, ettei jotain tiettyä rahasummaa ole erikseen budjetoitu mun henkilökohtaiseen käyttöön, tarkoita etteikö mun käytettävissä olisi rahaa henkilökohtaiseen kulutukseen ilman, että joku sitä kyttäisi. Sellaisia summia yhteisistä varoista, jotka ei heilauta perheen taloutta, voi käyttää vapaasti. Isompia summia varoista saa omaan henkilökohtaiseen kulutukseen neuvottelemalla. Mua ei mitenkään kiinnosta kumpi tuo tai käyttää kulloinkin enemmän rahaa, koska pitkässä parisuhteessa se kuitenkin vaihtelee. Ainakin jos aloittaa yhtä nuoresta kuin itse olen omani aloittanut.

Vaikka mulla olisi täysin omat rahat, niin ei se rahan käyttö tosta helpottuisi yhtään. Pikkuhankinnat vois edelleen tehdä yhtä huolettomasti kuin nytkin ja isompien kohdalla joutuisi samalla tavalla neuvottelemaan lomasuunnitelmista etc, jotta osaisi päättää paljonko oikeasti tällä hetkellä on varaa sijoittaa johonkin harrastusvälineeseen. Mä kertakaikkiaan osaa kuvitella mitään hyötyä siitä, että lähtis tota yhteistä kassaa jakamaan. Pelkkää riesaa ja turhaa vaivannäköä siitä seuraisi. Toki asia olisi eri pareilla, joissa toinen puoliso ei osaa hoitaa talouttaan järkevästi tai joiden tavoitteet ja haaveet poikkeaa merkittävästi toisistaan.

[Vagabondo]

Moni ihminen kokee raha-asioista sopimisen suhteessa jotenkin pikkumaisena ja rakkauteen kuulumattomana.

Kieltämättä mä pidän tiukasti omista rahoista kiinnipitämistä pikkumaisena ja parisuhteeseen kuulumattomana käytäntönä. Vallankin jos talouden tulotasoissa on iso ero. En kertakaikkiaan voi käsittää ihmisiä, jotka lähtevät yksin lomalle kun puolisolla ei ole varaa lähteä mukaan.

En tarkoita etteikö omaa rahaa voisi järjestää ei pikkumaisesti sopivasti sopimalla:

"Tällä tulotasolla molemmat saa Xe kuussa omiin juttuihin, muut fyrkat perheen juttuihin"

, kunhan tuo perheen jutut on tarpeeksi laaja käsite, mutta jotkut vaalii omia rahojaan suorastaan mustasukkaisesti, eikä ole valmiita sijoittamaan yhtään puolisonsa hyvinvointiin.

Niin ja olen sitä mieltä, että sivustahuutajan systeemi johtaa budjettitalouteen, jolloin osa rahasta voi jäädä hukkakäytölle, kun toisaalla saattaa olla puutetta rahasta, eikä suinkaan perheen rahavirtojen optimaaliseen hyödyntämiseen.

[Kottarainen]

^

[sivustahuutaja]

"Tällä tulotasolla molemmat saa Xe kuussa omiin juttuihin, muut fyrkat perheen juttuihin"

, kunhan tuo perheen jutut on tarpeeksi laaja käsite, mutta jotkut vaalii omia rahojaan suorastaan mustasukkaisesti, eikä ole valmiita sijoittamaan yhtään puolisonsa hyvinvointiin.

Rahojen käyttöhän on puhdas sopimuskysymys. Oma raha voi olla mitä tahansa yhden euron ja miljardin välillä.

Minusta olisi erittäin outoa sijoittaa puolison hyvinvointiin. Ehkä jonkin neliraajahalvaantuneen kohdalla tuota voisi tapahtua, mutta muuten en oikein keksi missö oloissa. Työssäkäyvällä pitäisi aina jäädä tarpeeksi rahaa manikyyriin, jos toinen maksaa asunnon, auton, ruuan ja yhteiset matkat.

Niin ja olen sitä mieltä, että sivustahuutajan systeemi johtaa budjettitalouteen, jolloin osa rahasta voi jäädä hukkakäytölle, kun toisaalla saattaa olla puutetta rahasta, eikä suinkaan perheen rahavirtojen optimaaliseen hyödyntämiseen.

Tuo kuulostaa aika kaukaa haetulta. Voisitko kertoa esimerkin avulla mitä tarkoitat?

[Vagabondo]

Niin ja olen sitä mieltä, että sivustahuutajan systeemi johtaa budjettitalouteen, jolloin osa rahasta voi jäädä hukkakäytölle, kun toisaalla saattaa olla puutetta rahasta, eikä suinkaan perheen rahavirtojen optimaaliseen hyödyntämiseen.

Tuo kuulostaa aika kaukaa haetulta. Voisitko kertoa esimerkin avulla mitä tarkoitat?

No vaikka niin, että olen eräänä vuonna sijoittanut noin 70% kesäansioista, eli kaikki mitä jäi säästöön puolisoni urheilu-uran tukemiseen ja itse elelin sen vuoden puhtaasti opintotuilla. Mun henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta ko raha ei ollut välttämätöntä. Puoliso olisi oikeastaan tarvinnut enemmänkin, mutta sillä oli pärjättävä mitä oli käsillä. Luonnollisesti puoliso käytti omatkin säästönsä + kaikki raha mikä saatiin ulkopuolelta kasaan.

Toi nyt toki oli ääriesimerkki, mutta kun on alta kakskymppisestä asti oltu yhdessä, niin tulotasot ja tulot ylipäätään on vaihdelleet voimakkaasti. Ei me oltais voitu urheilupuolella saavuttaa sitä mitä on saavutettu, jos kumpikaan olisi hautonut mitään omia rahoja. Kyllä siihen leikkiin paloi ihan kaikki rahat. Niin nuoruudesta säästyneet kuin yhdessä tienatutkin tai tukena saadut ja velkaakin jäi jäljelle.

[sivustahuutaja]

No vaikka niin, että olen eräänä vuonna sijoittanut noin 70% kesäansioista, eli kaikki mitä jäi säästöön puolisoni urheilu-uran tukemiseen ja itse elelin sen vuoden puhtaasti opintotuilla. Mun henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta ko raha ei ollut välttämätöntä. Puoliso olisi oikeastaan tarvinnut enemmänkin, mutta sillä oli pärjättävä mitä oli käsillä. Luonnollisesti puoliso käytti omatkin säästönsä + kaikki raha mikä saatiin ulkopuolelta kasaan.

Minä ja vaimo ollaan molemmat jossain kohtaa lainattu yhteisestä kassasta. Ei tuossa ole mitään ongelmaa, vaikka omasta rahasta pidetäänkin kiinni.

[So Hard]

Kommunistinen suhtautuminen parsikunnan tuloihin ja varallisuuteen voi johtaa melkoiseen tehottomuuteen. Iloa tuottavista tai tarpeellisistakin hankinnoista voidaan käydä jatkuvasti turhaa keskustelua joka vie aikaa ja rasittaa parisuhdetta. Jos hankinta tarvitsee toisen osapuolen rahoitusta, niin se tulee myös harkittua ja perusteltua paremmin kuin yhteiskassan vinguttaminen sillä perusteella että siellä on rahaa.

[Vagabondo]

Iloa tuottavista tai tarpeellisistakin hankinnoista voidaan käydä jatkuvasti turhaa keskustelua joka vie aikaa ja rasittaa parisuhdetta. Jos hankinta tarvitsee toisen osapuolen rahoitusta, niin se tulee myös harkittua ja perusteltua paremmin kuin yhteiskassan vinguttaminen sillä perusteella että siellä on rahaa.

Toki perheen raha-asiat voi ryssiä ja niistä saada riitaa aikaiseksi järjestelmästä riippumatta. Jossain alussa taisin jo mainita, että yhteinen kassa toimii kahden vastuullisesti raha-asiansa hoitavan kohdalla, josta voi tietenkin kääntää, että jos edes toinen ei osaa käsitellä rahaa järkevästi, niin on parempi pitää rahat erillään.

Omakohtaisesti en osaa hahmottaa mitä esittelemänne parisuhdetta rasittavat rahariidat voisivat olla. Ei me kyllä muutenkaan riidellä.

[Vagabondo]

Minä ja vaimo ollaan molemmat jossain kohtaa lainattu yhteisestä kassasta. Ei tuossa ole mitään ongelmaa, vaikka omasta rahasta pidetäänkin kiinni.

Ero onkin siinä, että yhteisten varojen kohdalla ei kyse ole lainaamisesta.

Toi itseasiassa kuvastaa hyvin sitä minkä takia mä en jaksa leikkiä mitään omia rahoja. Siitä aiheutuu vaan turhaa rahojenlaskemista. Mulle perhe on se taloudellinen yksikkö.