Kitinä

saira kirjoitti:Meillä se taidettiin tehdä siinä vaiheessa kun halusimme tehdä eron vain siihen hauskanpitoon.

Vagabondo kirjoitti:Monille tuntuu olevan kovin tärkeää, ettei puoliso nyt vaan missään nimessä nussi muiden kanssa.

Mulle on enemmän tärkeää se, että tietää mitä saa. En muista koskaan vaatineeni kumppaniltani uskollisuutta, mutta sitä on luvattu vaatimattakin. Jotenkin mä olen noin yleisemmin ottaen sillä mielellä, että jos jotain lupaa, se pitäisi pyrkiä pitämään. Ei sukuelimet käyttämällä kulu jossei joku kuppa iske, mutta luottamus on katoava luonnonvara jota ilman on vaikea elellä.

Henk. koht. en ole koskaan kokenut tarvetta vaatia, että olisin puolisoni ainoa seksikumppani. En koe, että se olisi minulta pois, jos puoliso harrastaa joskus seksiä jonkun muun kanssa, eikä se ole sellainen asia millä mittaan puolisoni luotettavuutta.

Puhut eri asiasta. Jos puolisosi kuitenkin sinulle ehdottomasti vakuuttelisi, että hän ei vieraita harrasta mutta sitten kuinkin harrastaisi, eikö se vähentäisi puolisosi luotettavuutta silmissäsi?

Muistaakseni meillä ei ole koskaan sovittu erikseen uskollisuudesta. Aiheesta on aika vähän muutenkaan koskaan keskusteltu. Tietääkseni emme kuitenkaan elä avoimessa suhteessa.

Jotenkin ajatustasolla ainakin minusta on kiehtovampaa jos toinen ei rässi muita siksi, että se ei halua, kuin siksi, että näin on sovittu/minä kiellän niin tekemästä. Tää ei varmaan oikein toimisi himoristiinnussijan kanssa, koska kyllähän asia minua kuitenkin häiritsisi. Mutta ei se mitään, en muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt jokaisessa sängyssä loikkivien sielunelämää, joten tuskin tällaisen miehen kanssa muutenkaan mitään suhdetta syntyisi.

So Hard kirjoitti:En muista koskaan vaatineeni kumppaniltani uskollisuutta, mutta sitä on luvattu vaatimattakin.

Koetin kiinnittää huomiota siihen, että aika isolle osalle ihmisistä tuntuu huonossa parisuhteessa roikkuminen (on nyt sitten kahlinnut itsensä siihen lapsilla, omaisuudella tai velalla, miksei vaikka yhteisellä ystäväpiirillä) ja siitä irtiotot satunnaisesti ties minkä pitsanpaistajan matkaan sopivan. Hankalahan näistä elämän määrittäjistä on irtautua ja kelläpä ei olisi levottomia ajatuksia.

Onko se paska parisuhde sitten joku turvallinen satama, johon on hyvä palata vierasta pildee tai munaa saatuaan? Tyhmemmästä tuntuisi, että pitkällä aikavälillä ajateltuna ehkä se elämänmuutos sittenkin voisi tuoda paremman lopputuloksen.

Vagabondo kirjoitti:Niin, mutta miksi toisen menemisiä pitää ylipäätään jollain ohjesäännöllä rajoittaa? Mitä tuollaisella ehdottomalla kiellolla tavoitellaan? Miksi se on niin tärkeää?

Miten tämä liittyy "satunnaiseen irtopanoon" muuten uskollisessa parisuhteessa? Jos on avoin suhde niin sitten on.

Ei mulle ainakaan itse akti olisi se isoin asia, mitätön sinänsä. Mekaaninen, nautinnollinen suoritus. Vaan kaikki se paska mitä siitä seuraa, ja miten vaikea niitä sitten on korjata. Pelisäännöissä, vai miksi niitä nyt kutsutaan, on kuitenkin se hyvä puoli että niitä voi sitten yhdessä hienosäätää, muuttaa. Se tietty saattaa vaatia liikaa munaa, helpompaa vaan käydä kuksimassa ja toivoa ettei toinen osapuoli saa tietoonsa.

exPertti ties minkä pitsanpaistajan matkaan.

Harkitse nyt kahdesti Pertti mitä teet..