Kauneinta/kauheinta mitä Sinulle on sanottu

[MGandhi]

Toissakesän Koffin puiston miitin jälkeen MGandhi:
"Poikuus oli siellä ja poikuudeksi jääkin. En olisi uskonut, että TUOLLAISTA on olemassakaan ellen olisi omin silmin nähnyt."

Irroitettu kontekstista. Käytöksesi on tuon kommentoinnin hetkellä sen verran loukkaavaa (ei tosin kohdistunut minuun), että se autogeneroi vastaloukkauksia. Joka tapauksessa edellistä kommenttiani pyydän vilpittömästi anteeksi.

Tosin aika hauskaa, että pidät logia sinuun kohdistuneista loukkauksista. Luulisi, että on olisi helpompaa unohtaa kaikki tuo paska, jos niitä ei kuljettaisi jatkuvasti mukanaan.

[Geetzu]

Tulipas paha mieli kun luki Gattacan ja Knkyn viestit. Mikä vittu meitä ihmisiä oikeesti vaivaa? Oon 10 vuotta sitten tehny päätöksen (puolustaessani broidiani kiusaajiltaan), että sinä päivänä kun mulla on pokkaa käydä haukkumaan toisia ulkonäöllisistä syistä, meen hoitoon. Nostatan itsetuntoni sille kuuluvalle tasolle. Aika hyvin on päätös pitänyt, ärsyttävästi toki tunnen ylemmyydenfiiliksiä tuommoisia haukkujia kohtaan, sallin tämän...

[killkill]

Muistaakseni finninaamaista, ylipainoista, slipoveriin ja vakosamettihousuihin pukeutuvaa nörtti-kk:ta kiusattiin paljonkin mukulana. En valitettavasti pysty tuomaan muistikuvani tueksi päiväntarkkaa logia.

Olennaista on se, että tarpeeksi vittuilua kuultuani päätin tehdä asialle jotain. Läskistä pääsee eroon kun tarpeeksi haluaa, laiheliini saa kokoa näköä sekä itsevarmuutta vaikkapa punttisalilta ja vaatteita saa kaupasta.

Huvitti kyllä taannoin, kun kävelin entisessä kotikaupungissa ja vastaan lyllersi vastaan "prinsessa 82", joku huuteli useinkin perääni yläasteella tyyliin "isoperseiset jätkät on hinttejä". Neidin oma tush oli nykyisin sitä luokkaa, ettei housuja ihan joka kaupasta mahda löytyäkään. Hymyilytti.

Konfu-Tsen sanoin: "kun odotat virran rannalla tarpeeksi kauan, vihollisesi ruumis ajelehtii ohi".

[Melnais]

Tulipas paha mieli kun luki Gattacan ja Knkyn viestit.

Kuten myös, aamutee maistuu loukkauksilta. KGrillin viestiin voin jopa samaistua, sitä se oli olla teini-ikäisenä lihava. Sen jälkeen annettu positiivinen huomio on aina tuntunut valheelliselta vaikka toukka kuoriutuikin aikapäivää sitten.

Kuitenkin, hedelmällisempää on takertua niihin positiivisiin sanomisiin, muistella niitä ja jättää pahat huomautukset omaan arvoonsa. Kyllä itsensä saa suggestoitua rumaksi, lihavaksi ja onnettomaksi, mutta onhan se nyt yhtä helvettiä käyttää päivänsä sen murehtimiseen mitä negatiivista muut (mahdollisesti) sanoivat tai ajattelivat. En suostu, ei istu ajatteluun että toisten yksittäiset sanomiset muovaisivat sen mitä itsestäni ajattelen.

[Exsat]

..sitä se oli olla teini-ikäisenä lihava. Sen jälkeen annettu huomio on aina tuntunut valheelliselta vaikka toukka kuoriutuikin aikapäivää sitten.

Mulla on sama, lihavan ihmisen identiteetti jää aika tiukkaan kiinni. Vähitellen on oppinut, että jos joku sanoo "läski" selän takana, niin ei välttämättä tarkoita minua. Aluksi meni kauan aikaa totutellessa siihen, että L-koon vaatteet eivät olekaan liian pieniä vaan liian suuria, varmaan viimeiset ylipainokilot karisivat kaupoissa vaaterekin ja sovituskopin väliä juostessa, kun kaikista vaatteista alettiin tehdä yllättäen liian väljiä malleja.

Mä en kuitenkaan osaa niitä kaikkia läskittelyjä ja muita lihavuuteen liittyviä solvauksia niin ajatella enää. Lapset on julmia ja aikuiset vielä julmempia. Toisaalta hyvä, että jos kiusata tarttee niin kiusasivat edes läskeistä, joista sittemmin pääsin eroon eivätkä jostain pysyvämmästä.

[AarneAnkka]

Hmm.. jos noita lapsuuden kurjuusmuistoja kaivellaan esille, niin ei minulle oikeastaan kovinkaan usein ole sanottu mitään pahaa. Se on ollut enemmänkin sellaista fyysistä alistamista tai muuten vaan joukosta syrjimistä, viestimistä rivien välistä. Olin ala- ja yläasteella rääpäle, ja luokan läskien / isojen kundien oli hauska riepotella minua kuin räsynukkea. Yläasteella Luokan Suosituin Kaunis Poika kaappasi pääni niskalenkkiin ja nuiji päälakeani rystysillään ajan joka tuntui viideltä minuutilta (en katsonut kelloa), ja kaikki ympärillä naureskelivat kun en saanut rimpuiltua irti, ja tytöt ihailivat kun hän oli niin ihQ. Kuvittelin siitä keekoilijasta monta katkeraa väkivaltaista kostofantasiaa.

Pahinta mitä minulle on sanottu? Tuota täytyy oikeasti miettiä, sillä tämän tästä on käynyt niinkin että toinen on sanonut suoraan mikä mättää, ja se on sattunut aivan perkeleesti, mutta se ei ole ollut aiheetonta kiusaamista vaan kritiikkiä josta olen ottanut opikseni. Sellaisia tuskin pitää laskea.

En osaa äkkiseltään sanoa mikä on pahinta mitä minulle on koskaan sanottu.

[KGrilli]

Tulipas paha mieli kun luki Gattacan ja Knkyn viestit.

Kuten myös, aamutee maistuu loukkauksilta. KGrillin viestiin voin jopa samaistua, sitä se oli olla teini-ikäisenä lihava. Sen jälkeen annettu huomio on aina tuntunut valheelliselta vaikka toukka kuoriutuikin aikapäivää sitten.

Kuitenkin, hedelmällisempää on takertua niihin positiivisiin sanomisiin, muistella niitä ja jättää pahat huomautukset omaan arvoonsa. Kyllä itsensä saa suggestoitua rumaksi, lihavaksi ja onnettomaksi, mutta onhan se nyt yhtä helvettiä käyttää päivänsä sen murehtimiseen mitä negatiivista muut (mahdollisesti) sanoivat tai ajattelivat. En suostu, ei istu ajatteluun että toisten yksittäiset sanomiset muovaisivat sen mitä itsestäni ajattelen.

melnais, hassua siinä oli se, että en ollut edes lihava. lähinnä pyöreäpeppuinen ja pehmeä. mutta jollakin kiusaajieni oli tarve minua satuttaa ja ulkonäköhän on aina käyttökelpoinen ase.

kuten killkill sanoi, ulkonäön muokkaaminen on mahdollista. se tosin vaatii hirvittävän määrän työtä. kaikki eivät kiusaajien puheista huolimatta, tai toisaalta niiden takia, jaksa asiaan tarttua. enkä näe että näin pitäisi olla. itse kuitenkin esim. tällä hetkellä työstän tuota ulkonäköön liittyvää ongelmaani. siksi välillä onkin ollut hassua lukea niitä "ei niin kovin kannustavia" kommentteja. ehkä historiani antaa heillekin perspektiiviä, miksi tätä prosessia käyn läpi.

koska, kuten melnais sanoi. kaikki kohteliaisuudet tuntuvat vierailta ja epätosilta. saan usein palautetta siitä, ett en ota mitään kaunista sanaa vastaan liittyen omaan ulkonäkööni. monet miehet ovat sanoneet, että kohteliaisuudet kimpoavat minusta takaisin kiukkuisesti.

se on sisäänrakennettu minäkuva, joka ei muutu vaikka keho muuttuu.

taannoin eräs kaverin sanoi minulle, "minkä helvetin takia säkin siellä baarissa aina tuijotat lattiaan. katso ylös ja hymyile. ei sulla ole mitään menetettävää". ehkä se on vain automaattinen käyttäytymismalli, josta ei pääse eroon. liian monta pahaa sanaa ja torjuntaa on saanut aikaan jatkuvan puolustusreaktion. ja pelon.

toivottavasti en anna väärää kuvaa ajattelustani nyt. en juurikaan koskaan pohdi näitä asioita tietoisesti, olen onnellinen ja tyytyväinen. enemmän nuo menneet tulevat esiin tiedostamattomassa käyttäytymisessä, jota sitten näin ajatuksen kanssa osaa ehkä hetkittäin purkaa.

[Elppis]

Kauheinta:

1. Exä (jota toinen exä vielä myöhemmin komppasi) sanoi kaikessa snobiudessaan ja itserakkaudessaan mulle yks päivä "Lue tämä, niin meillä olis jotain fiksua juteltavaa". Ojensi valtiotieteellisen pääsykoekirjan. Ei se paskiainen edes päässy sisään *tuntee vihansekaista vahingoniloa*

2. Iskä ilmoitti v. 1988 että "Nyt siskos ja veljes lähtee äidille, sovittiin että sinä jäät tänne minun ja uuden äitisi kanssa".

Kauneinta:

1. Sain kerran niin suuren kohteliaisuuden vanhemmalta naiselta jenkeissä, että vieläkin muistan sen hymy naamalla. Naisen 9v. terrieri oli kuolemaisillaan, puri eikä antanut kenenkään pieneläinklinikalla viedä sitä ulos, vaihtaa sidoksia tai esim. laittaa tippaa ellei sitä nukutettu tai rauhoitettu. Mulla oli siihen koiraan ihan käsittämätön tuntuma, hoidin sitä rauhallisesti, en yrittänyt edes silittää enkä pakottanut mihinkään. Loppupeleissä se nuoli mun kättä, meni vaivattomasti sylissä alas portaita tarhaan ja lopulta koira kuntoutui normaalikuntoiseksi. Omistaja halasi, ja sanoi "You're the miracle that God promised me".

[killkill]

Kun palauttelee mieliin omaa nuoruuttaan ja lukee tätä ketjua, huomaa että sanonnan "Ei haukku haavaa tee" keksijää ei taatusti ole ikinä kiusattu.

Tekee se. Vaikka haava paraneekin, siitä jää arpi. Yksilökohtaista sitten on, miten niiden arpien kanssa elää, raapiiko niitä päivät pääksytysten uudelleen auki vai meneekö mieluummin aurinkoon ruskettamaan niitä pois näkyvistä.

[WanhaPervo]

Olen pahoillani puolestasi Gattaca. Ihmettelen miksi olet tuollaista kuullut, koska sinusta näkemieni parin kuvan perusteella vaikutat tavallisen näköiseltä.

[Lolita]

Läskistä pääsee eroon kun tarpeeksi haluaa, laiheliini saa kokoa näköä sekä itsevarmuutta vaikkapa punttisalilta ja vaatteita saa kaupasta.

Minä olin sitä mieltä, että minun pitää kelvata sellaisena kuin olen. Pituuttani en rupea kumartelemaan ja ennemmin laiha kuin lihava. Aina ja edelleen pukeudun niin kuin itseäni miellyttää. Välillä oikeastaan ihmettelen, miten olen siihen kyennyt, kun kuitenkin olen herkkä muiden mielipiteille ja "vääränlaisuudestani" tuli välillä ihan fyysistäkin palautetta.

Konfu-Tsen sanoin: "kun odotat virran rannalla tarpeeksi kauan, vihollisesi ruumis ajelehtii ohi".

Amen!

[Elppis]

Tunnustuksia täältäkin: koulussa mua sanottiin tyttöpojaksi. Pipo päässä näytin tosi söpöltä pojalta, pipo pois päästä niin 1m pitkät hiukset hipoivat takareisiä ja näytin normaalilta tytöltä.

Ei siinä mitään, sama jatkui vielä sairaalassa kun leikkauksen takia kaikki hiukset jouduttiin leikkaamaan pois. Sairaalan "candystriper"-poika tuli kysymään joka päivä (viikon olin siellä) mitä söisin, ja kutsui mua aina "sir":ksi.

[gullible]

Ulkonäöstä on minulle vittuiltu satunnaisesti koko ikäni eikä se edelleenkään ole loppunut (palstalla ainakin Manala ja Poikuus). Huvittavaa sinänsä, että ulkonäkövittuilua harvemmin kuulee viehättävän näköisiltä ihmisiltä. Täytyykin katsoa, että miten komea mies se manala IRL olikaan...

[AarneAnkka]

Olen pahoillani puolestasi Gattaca. Ihmettelen miksi olet tuollaista kuullut, koska sinusta näkemieni parin kuvan perusteella vaikutat tavallisen näköiseltä.

Siitä tulee ikävä kyllä vähän kuin kierre. Jos pariin kertaan satutetaan pahasti, ihmisen itsetunto heikkenee ja hän tulee araksi - ja muut aistivat sen. Brutaalia mutta totta, hyökkäykselle alttiimpien ja haavoittuvampien kimppuun hyökätään paljon herkemmin. Mikä tietysti pahentaa tilannetta entisestään.

[KGrilli]

se täytyy vielä sanoa, että tässä keskustelussa aikaisemmin kertomani esimerkit siitä mitkä ovat olleen niiden kauneimpien sanojen joukossa joita olen elämäni aikana saanut kuulla, ovat olleet minulle tärkeitä hetkiä. se, että joku aliarvoi niiden merkityksen ja osoittaa sääliänsä minua kohtaan niiden kolmen irrallisen lauseen johdosta tuntuu myös todella pahalta. ja sen postauksen muistan varmasti ihan yhtä pitkään kuin tuon "kilo controlin".

[killkill]

Minä olin sitä mieltä, että minun pitää kelvata sellaisena kuin olen.

Tuo ratkaisu vaatiikin suurempia "cojones". Toki en harmittele laihtumistani. Olihan se oikeasti vittumaista, kun kävellessä reidet hinkkaavat yhteen ja portaiden nouseminen pistää hikoilemaan. Teki itsetunnolle toki hyvää sekin, että jossain välissä huomasi kelpaavansa vastakkaiselle sukupuolelle. "Seinäruusuvuodet" tuli sitten otettua opiskeluaikana takaisin korkokenkien kanssa

[Kid]

Tuli kyllä tosi paha mieli kun luin KGrillin ja Gattacan juttuja.
Johtuu varmaan myös siitä, että tuli ne ajat mieleen kun mua haukuttiin ja pilkattiin.
Läskiperse, nelisilmä, rautahammas,pitsanaama jne.
Pahimmat loukkaukset tuli niiltä, ketä kuvittelin ystävikseni.

Ja ettei ihan rupeis vituttaan,niin niitä ihanempia juttuja:
Sulla on tosi hyvän näköset sääret (yhen likkakaverin kommentti)
Ihanat hiukset ja makeet rillit (tuntematon mies keskellä päivää tsadissa)
Mä rakastan sua nyt, aina ja ikuisesti.

[killkill]

Jos pariin kertaan satutetaan pahasti, ihmisen itsetunto heikkenee ja hän tulee araksi - ja muut aistivat sen. Brutaalia mutta totta, hyökkäykselle alttiimpien ja haavoittuvampien kimppuun hyökätään paljon herkemmin. Mikä tietysti pahentaa tilannetta entisestään.

Aarne puhuu tässä viisaita.
Itse asiassa omatuntoni alkaa kolkuttaa tuosta Gattacan roastaamisesta.

G:

Pahoittelen mahdollisesti sinulle kirjoituksillani aiheuttamaani mielipahaa. On vaan vaikea hillitä itseään, kun allekirjoittaneelle toisten "ruikuttaminen" on sellainen sokea piste, joka lyö välittömästi raivon päälle.
Toivon että saat issueesi ratkaistua niin, että elämänlaatusi paranee.

[Turbohaltija]

Ala-asteella minua pilkattiin laihuuteni vuoksi. Muut pojat sanoivat käsivarsistani: "Narut heiluu tuulessa!" Minua myös kiusattiin, koska olin erinäköinen (ruskeat silmät, kihara tukka) ja minulla oli "outo" sukunimi.
Nykyisin olen melko tyytyväinen ulkonäkööni ja minulla on vahvat käsivarret.
Ei lapsuuden traumoja tarvitse jäädä märehtimään loppuiäkseen (kommentti Gattacalle). Ei tarvitse myöskään hyväksyä toisten ihmisten arvostelua. Jos loukkaannut ja saat traumoja moukkien kommenteista, moukat ovat saavuttaneet sinusta henkisen yliotteen. Miksi haluaisit reagoida juuri niin kuin toiset haluavat sinun reagoivan?

Toisaalta ikävillä asioilla on taipumus jäädä mieleen. Huomaan sen siitä, että näitä juttuja tulee paljon helpommin mieleen kuin kauniita asioita. Yritin miettiä, mikä on kauneinta minulle sanottua, vaan ei tullut mieleen. Yksi mieltä nostattava muisto vuodelta 1999 nousee kuitenkin. Olin intissä ja minulla oli vaikeuksia oppia niinkin yksinkertaista asiaa kuin tahtimarssia, koska olen eritahtinen ihminen. Olin muita vanhempi, 27 vuotta, ja tullut suoraan yliopistolta, missä olin oppinut olemaan hillitty ja keskusteleva. Olin silmätikku ja alokasaikana kantahenkilökunta ja alikersantit tekivät parhaansa saadakseen minut tuntemaan oloni huonoksi ja mitättömäksi. Yllätyksekseni olin aika hyvä ampumaan, vaikka en ollut koskaan aseeseen ennen koskenut. Ensimmäisessä ampumataitotestissä yliluutnantti ilmoitti joukko-osaston edessä:

"Ja ainoana koko joukosta alokas Turbohaltija ampui kaikki 12 laukausta tauluun." Tuntui aika kivalta saada "rispektiä". (Tulos ei ollut tuuria, ammuin vastaavan sarjan jatkossakin).

Sitten vielä muistelo toisenlaisesta aseesta. Pari vuotta sitten muuan naishenkilö totesi miehuudestani: "Jos muut naiset tietäisivät, että sulla on TÄLLAINEN....! Jos sinä alat selibaattiin, niin se on kyllä synti!!"

[Elppis]

Pari vuotta sitten muuan naishenkilö totesi miehuudestani: "Jos muut naiset tietäisivät, että sulla on TÄLLAINEN....!

Tämän lausahduksen olen minäkin sanonut, rehellisellä ihastuksen äänellä. En jaa sit kenenkään muun kanssa

[Haemaeraemies]

Ikävintä:

Äitee: MItä minä olen tehnyt väärin että sinusta tuli tuommonen?

IsÄ; tiesin heti ettei sinusta ole mihinkään.

Ihmiset koulussa: typerä/tyhmä/lihava what eva ei perusteltua.

Parasta:

Minä rakasta sinua (melkei mistä tahansa kuultuna)

Olen sinulle niin paljon pystyssä kaikesta ettet edes ymmärrä.

Älä huoli,kyllä me varmistetaan sinun selustasi vaik mitä kävisi.

[killkill]

"Jos muut naiset tietäisivät, että sulla on TÄLLAINEN....!"

Erittäin hyvin ajoitettu paljastus, noin niinQ tulevat pikkujoulut huomioonottaen

[Gina]

No nyt mulla tuli tätä ketjua lukiessa mieleen kaikkea paskaa kouluajoilta... Mua sanottiin koko ala-asteen ajan panssarivaunuksi. Ja kävellessä olin kuulemma kuin Marlon Brando takaa. En mä kuitenkaan mikään luokan hyljeksityin ollut.

Sain takasin kun mentiin yläasteelle, jossa oli kaikki alueen koulut ja lukio, aloitettiin tavallaan puhtaalta pöydältä. Ja voi kuinka ne lukiolaispojat olikaan minusta kiinnostuneita HAHA!

Näin jälkikäteen ajateltuna omituista ja julmaa, mutta kun me lähdettiin yläasteelta luokanvalvoja halusi sanoa meistä kaikista luokan edessä jotain. Minusta se sanoi: "Gina on aivan äärettömän ärsyttävä." Mä purskahdin nauramaan ääneen. Siihen totesi "mutta juuri tuo siinä on se paras piirre, se on positiivisin ihminen jonka tiedän"
Mä otin sen kohteliaisuutena.

[tonyjl]

Tulipas paha mieli kun luki Gattacan ja Knkyn viestit. Mikä vittu meitä ihmisiä oikeesti vaivaa? Oon 10 vuotta sitten tehny päätöksen (puolustaessani broidiani kiusaajiltaan), että sinä päivänä kun mulla on pokkaa käydä haukkumaan toisia ulkonäöllisistä syistä, meen hoitoon. Nostatan itsetuntoni sille kuuluvalle tasolle. Aika hyvin on päätös pitänyt, ärsyttävästi toki tunnen ylemmyydenfiiliksiä tuommoisia haukkujia kohtaan, sallin tämän...

Toisaalta kun tällaisia lukee niin täytyy ajatella että maailma ei voi olla läpeensä paha. Täytyy olla olemassa myös hyviä ihmisiä.

Ala-asteella minua kiusasi eräs vuotta vanhempi jätkä vuodesta toiseen. Hän sai myös monta muuta mukaan. Opettajatkin olivat voimattomia. Olin itsemurhan partaalla. Muutama vuosi myöhemmin hän ajoi kevarilla päin pakettiautoa ja halvaantui. Sinä päivänä aloin uskoa karman lakiin.

[saira]

Tulipa tuosta koulusta ja opettajien sanomisista mieleen, meillä oli yläasteella musiikissa opettaja, joka aina lukukauden viimeisellä tunnilla haukkui kaikki oppilaat, yksitellen ja luokan kuullen. Ja ei vain lahjoistaan/lahjattomuudesta (olimme musiikkiluokka) vaan myös ulkonäöstä, uskonnollisesta suuntautumisesta yms. Minä taisin olla "piikki hänen lihassaan". Kyllä siinä loppupäivä meni aina itkeviä lohdutellessa ja omia haukkuja miettiessä...