Kitinä

Vanhempani riitelevät koko ajan, inhoan sitä. En muista riidelleeni kunnolla yhdenkään eksän kanssa. Olen muutenkin enemmän sellainen sovittelijaluonne. Kavereille suuttuessani saatan päästää suustani hirveitä asioita.

Mussa aiheuttaa raivoa lähinnä yhteiskunnan kaikkien muiden hyväksymien ja sisäistämien normien rajoihin törmäily, jolloin vika on täysin minussa, ei muissa (mikä ei suinkaan millään tavalla vähennä pahaa mieltä ja vihaa ja käsittämätöntä halua tuhota kaikki). Tällöin vaihtoehdoiksi jää lähinnä ranteiden hakkaaminen patteriin ihan itsekseen tai aiheesta keskustelu jonkun asianosaisen kanssa "tiedän kyllä olevani jo lähtökohtaisesti väärässä, mutta minusta tuntuu silti pahalle kun teet noin vaikka niinhän kaikki muutkin normaalit ihmiset tekevät" -hengessä. Näistä jälkimmäinen on ehkä vähemmän huono...

Semmoisissa tilanteissa, joissa välittömästä siinä paikassa suuttumisesta voisi olla ihan rakentavaa hyötyä kuten silloin kun selkeästi tulee kohdeltua epäreilusti tai kun joku on aiheetta vihainen minulle eikä suostu keskustelemaan, alan vaan itkeä ja syytellä itseäni.

Millainen olet, kun suutut?

Olen tuit (tuit tuit) tupää. Hermoilen, huudan, paiskon tavaroita ja kaappien ovia, raivoan kaikella mahdollisella tavalla.. Tätä kestää minuutista muutamaan, sitten tilanne useimmiten laukeaa tavalla tai toisella.

Räjähdysvaiheen jälkeen haluan puhua, puhua, puhua, kunnes asia on selvitetty niin, että myös minä voin olla tyytyväinen lopputulokseen. Tämä on usein osoittautunut mahdottomaksi ja huomaan, että olen tullut tavalla tai toisella loukatuksi. Ja seuraavaan vaiheeseen.. (Joskus räjähdysvaihe jää väliin ja yritän aloittaa tästä vaiheesta)

Oletko pitkävihainen?

En ole pitkkävihainen mutta loukkaantuminen saattaa kestä jonkun tovin, toisinaan kyllä pyrin peittämään sen, että olen oikeasti loukaantunut mutta sekään ei välttämättä ole hyvä.

Mökötätkö?

En yleensä vihaisuuttani mutta kun tulen loukatuksi niin menen kyllä hiljaiseksi ja tulen surulliseksi, sitä voi joskus joku luulla mököttämiseksi.

Osaatko pyytää/antaa anteeksi?

Osaan pyytää ja osaan antaa. On kyllä muutamia asioita jotka periaatteessa olen antanut anteeksi mutta unohtanut en koskaan.

Miten riidat sovitaan?

Riippuu niin riidasta. Oikea tapa ei mielestäni ole kuitenkaan aiheen lakaisu maton alle, seksin harrastaminen ja asian tykkänään unohtaminen selvittämättä.

KisSandra kirjoitti:...

Jaahans, oli niin hyvin sanottu, että komppaan tätä.

En jaksa paljoa riidellä... Hyva ku elää jaksaa... just ja just