Kitinä

Tix kirjoitti:Nyt heittäydyn EW:ksi ja kysyn, mitä on kokonaishyvinvointi?

Kokonaishyvinvoinnin laskeminen on ihan yhtä hankala juttu kuin vaikkapa käyttämäsi oikeudenmukaisuuden. Taloustiede joutuukin empiirisessä tarkastelussa tyytymään suppeampiin mittareihin, kuten vaikka rikosten määrään.

Tix kirjoitti:Minusta rangaistusten arviointiin ei voi käyttää taloudellisia mittareita, kun niiden vaikutus perustuu ennen muuta psykologiaan.

Hyvinvoinnin taloustiede ei rajoittaudu vain taloudellisiin mittareihin. Psykologisilla seikoilla on hyvin suuri painoarvo.

Tix kirjoitti:Ei varmastikaan ole mahdollista määritellä optimaalisen tehokasta rikosoikeusjärjestelmää, sillä vaikka tavallisen ihmisen rikoksia ehkäisee tehokkaimmin kiinnijäämisriski, niin rangaistuksen pelko ei ole merkityksetön sekään mutta sen todellista vaikuttavuutta on mahdoton arvioida - rikoksia tapahtuu aina määrä X, josta tulee tietoon määrä Y ja rangaistaa määrä Z tavalla Ö.

Aivan ja nuo ovat mitattavia asioita. Empiiriset tutkimukset eivät tue näkemystä, jonka mukaan rangaistusten koventaminen vähentäisi rikollisuuden määrää.

Tix kirjoitti:Paljon oleellisempaa olisi keskustella siitä, mikä on yhteiskunnan velvollisuus - suojata kansalaisiaan vakavilta loukkauksilta vai luoda taloudellisesti tehokkain malli, jolla rikollisuuden tarjonta ja kysyntä saadaan jollain taloudellisen tehokkuuden mittarilla oikeaan asentoon kuun ja tähtienkin suhteen.

Kummassa esimerkissä valtio suojelee paremmin:
A) Lapsesi raiskataan 10% todenäköisuudellä ja raiskaaja tapetaan
B) Lapsesi raiskataan 1% todennäköisyydellä ja raiskaaja saa 10 vuotta

Pointtini: Oletko valmis altistumaan rikoksille saadaksesi kovemmat rangaistukset? Jos et, niin haluatko todellisuudessa vain mahdollisimman pienen todennäköisyyden joutua uhriksi? Jos haluat, niin miksi sotket optimointitavoitetta ottamalla kilpailevaksi tavoitteeksi rangaistuksen kovuuden? Ugandassa raiskauksesta saa kuolemantuomion, joten vain joka kolmas Ugandalainen nainen raiskataan ainakin kerran.

Tix kirjoitti:Oikeustaloustieteelliset teoriat rangaistuksista ja tehokkuudesta unohtavat turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden. Turvattomuus, oli se sitten tosiasiallista tai pelkkä tunne, luo omat kustannuksensa ja rikosten liian lieviksi tai epäoikeudenmukaiseksi koetut seuraamukset vievät koko järjestelmältä uskottavuutta.

Oikeudenmukaisuutta tuskin voidaan kovin hyvin mitata, mutta turvallisuuden tunnetta on mitattu paljonkin. Oletko noiden tulosten perusteella sitä mieltä, että rangaistusten koventaminen lisäisi turvallisuuden tunnetta?

Esimerkki turvallisuustutkimuksesta:

"Vastaajien mukaan parhaiten turvallisuutta ja asuinviihtyvyyttä lisää nuorisotoiminnan ja harrastusmahdollisuuksien lisääminen sekä poliisin näkyvyys."
http://www.poliisi.fi/poliisi/olh/home. ... endocument

McJanne kirjoitti:

Stadinarska kirjoitti: Mutta siitä olen varma, että kukaan normaalisti kehittynyt ei pysty tappamaan toista ihan noin vain tahallaan. Ei meistä Kitinässä * kukaan! Luulisin, että se todistaa jo nämä kirjoitukset täällä.

*)Enää.

Sarkasmia?

Tere Mac Janneman!Skotti??
APUA. En määäää nyt ollenkaan tarkoottanut sarkasmia? Onko Kitinässä sitten ollut rikollinen? Mä en ihan totta tiedä?

Vaix tarkoitaxtko Tixin vitxiä aixaisemmin, josta toxin hermoxtuin turhxaan?

SATix
Stadin AntiTixmäinen

Jos kuolemantuomio otettaisiin käyttöön ja muutaman vuoden päästä todettaisiin, että ei sillä ollut vaikutusta murhien määrään niin mitä sen jälkeen tehtäisiin? Kovennettaisiin rangaistuksia? Lisättäisiin teloituksia? Laajennettaisiin kuolemantuomio koskemaan vähemmän vakavia rikoksia? Kolmesta rikkeestä elinkautinen?

Ajatus lainsäätövimmaisista nykypoliitikoista päättämässä kuolemantuomion pykälistä kansan vaatiessa yhä kovempia otteita on kyllä aikamoinen kauhukuva.

Stadinarska kirjoitti: Tere Mac Janneman!Skotti??
APUA. En määäää nyt ollenkaan tarkoottanut sarkasmia? Onko Kitinässä sitten ollut rikollinen? Mä en ihan totta tiedä?

Vaix tarkoitaxtko Tixin vitxiä aixaisemmin, josta toxin hermoxtuin turhxaan?

SATix
Stadin AntiTixmäinen

Hyvä StadinPantti,

§1 Master of Ceremonies.

§2 Kesseli.

§3 Tiettävästi rikolliseksi pääsyvaatimuksena ei ole lakimiehen toimi. Kaikki rosvot eivät ole lakimiehiä, mutta kaikki lakimiehet ovat rosvoja.

nokkaelain kirjoitti: Millä psykiatrin kokemuksella Safi voi laukoa totuuksiaan siitä miten ihminen reagoi äärimmäiseen stressiin?

Mikä helvetti se äärimmäinen stressi oikein on? Se kun tuntuu olevan jo aivan normaalista elämästä johtuvat vastoinkäymiset, jotka kuuluvat tähän elämään.

Kerro minulle miten voi olla, että 700000 suomalaista syö näitä saakelin onnellisuuspillereitä. Onko meillä tässä maassa, jossa perusasia ovat kuitenkin kunnossa näin järjetön määrä ihmisiä, jotka kärsivät tästä äärimmäisestä stressistä vai olisiko todella mahdollista, että suurinosa tästä porukasta tosiaan on sitä selkärangatonta paskasakkia, jotka puolestani voitaisiin viedä saunan taakse lopettaviksi.

safi kirjoitti: Mikä helvetti se äärimmäinen stressi oikein on?.

Se on tämä kaupungillistumisen stressi. Vieraannutaan luonnosta ja ruumiillisesta työstä, istutaan päivät pitkä päätteen ääressä, mennään väsyneenä pullmössönä kotiin, ei tunneta naapureita, ei pidetä yhteyttä ystäviin, puretaan huono oloa netissä ja sitten haetaan pillerilääkkeitä kun on niin paha olla.

^ Tai jotkut muuten noin, mutta pillerien syönnin sijaan haukkuvat vain niitä, jotka pillereitä syövät. Muuten toki sama. Ehkä lisätuplaextrana se netissä riehuminen näillä tyypeillä. Ehkä. Maybe. Sometimes.

Itsensä jalustalle nostaminen on kyllä aina pop.

safi kirjoitti:...

Ilmiselvästi olet niiden onnellisuuspillereiden tarpeessa. Mielellään tripla-annoksella.

safi kirjoitti: Kerro minulle miten voi olla, että 700000 suomalaista syö näitä saakelin onnellisuuspillereitä. Onko meillä tässä maassa, jossa perusasia ovat kuitenkin kunnossa näin järjetön määrä ihmisiä, jotka kärsivät tästä äärimmäisestä stressistä vai olisiko todella mahdollista, että suurinosa tästä porukasta tosiaan on sitä selkärangatonta paskasakkia, jotka puolestani voitaisiin viedä saunan taakse lopettaviksi.

Sinusta suurin osa 700 000 suomalaisesta voitaisiin viedä saunan taakse lopetettaviksi.

En tunne sinua IRL, mutta tämän viestin perusteella et vaikuta kovin tasapainoiselta ja selväjärkiseltä ihmiseltä, erityisesti muistaen mitä tämä ketju koskee. Aiotko kenties seurata Pekka-Eric Auvisen esimerkkiä?

Mulla pyörii nyt tosi mielenkiintonen jutska päässä. Siis jos nyt vaikka nuo kaikki 700 tuhatta lahdattais (joku varmasti suunnittelee moista tälläkin hetkellä jossain aitoistamme) niin miten jäljelle jääneet selviytyisivätkään surunsa kanssa? Monelta lähtisi ehkä ihan yllärinä kasa ystäviä tai perheenjäseniä. Riittäisiköhän luonto ja vaikkapa hyvät kirjat auttamaan pahimman yli? Lisääntyisköhän onnellisuus ja paskansietokyky jos vain pillerittömät SELVIYTYJÄT lisääntyisivät?

Saattaa olla. Hmmh. Tai jos napit ois täyskiellossa, poistuiskohan yli se 500 oman käden kautta aiheuttamasta ylimäärästä pahaa oloa maassamme?

BettyB. kirjoitti:Itsensä jalustalle nostaminen on kyllä aina pop.

Onneksi tällä palstalla sitä ei kukaan tee.

safi kirjoitti:

Geetz kirjoitti:Ajattelitko itse muuten lisääntyä?

Jo teininä tiesin, ettei lapset ole mun juttu ja samaa mieltä edelleen eli tuskin tuo mieli enää tuon suhteen tulee muuttumaan.

Luojan kiitos luonnonvalinta toimii.

Safi, milloin viimeksi itkit?

safi kirjoitti: selkärangatonta paskasakkia

Sanoo ihminen, joka on palstalla mm. kertonut pettäneensä toistuvasti kumppaniaan ja jonka mielestä se on ihan normaalia, "kaikki tekee niin".
Eikö tuo nyt jos mikä ole konkreettinen todiste selkärangattomuudesta? Saunan taakse tuollaiset!

Ja niin, siskoni käyttää "niitä saakelin onnellisuuspillereitä". Jos vielä kohtaamme in real life, onko safilla pokkaa katsoa minua silmiin ja sanoa, että siskosi on paskasakkia joka pitäisi tappaa? Kiitti helvetisti humaaneista ajatuksistasi.

mustanikki kirjoitti: Luojan kiitos luonnonvalinta toimii.

Kutsutko nykypäivän suomalaista nuorisoa oikeaksi luonnonvalinnaksi?

masa kirjoitti:

mustanikki kirjoitti: Luojan kiitos luonnonvalinta toimii.

Kutsutko nykypäivän suomalaista nuorisoa oikeaksi luonnonvalinnaksi?

En, viittasin vain siihen, luonto on saattanut järjestää niin, että äidiksi valikoituu ihmisiä, joissa näkyy edes pilkahdus inhimillistä lämpöä. Ei se tietenkään aina toimi ja vielä vähemmän nykymaailmassa kaiken tämän hyvinvoinnin keskellä.

Nyt on jo vähän paha mieli, kun ilkeilin safille. Olen saunan taakse vietävää selkärangatonta paskasakkia, kun en halua aina seisoa ilkeiden sanojeni takana. Haluaisin ottaa safin syliin ja antaa hänen hiukan kokea inhimillistä lämpöä. Sellaiset ajatukset mulla oli kyllä myös Pekka-Ericistä, jos olisin tuntenut hänet ennen iskua.

mustanikki kirjoitti:Haluaisin ottaa safin syliin ja antaa hänen hiukan kokea inhimillistä lämpöä. Sellaiset ajatukset mulla oli kyllä myös Pekka-Ericistä, jos olisin tuntenut hänet ennen iskua.

Kun kerta olet näin lämminhenkinen ihminen, niin miksi ihmeessä et käytä omaa nimimerkkiäsi?

masa kirjoitti:

mustanikki kirjoitti:Haluaisin ottaa safin syliin ja antaa hänen hiukan kokea inhimillistä lämpöä. Sellaiset ajatukset mulla oli kyllä myös Pekka-Ericistä, jos olisin tuntenut hänet ennen iskua.

Kun kerta olet näin lämminhenkinen ihminen, niin miksi ihmeessä et käytä omaa nimimerkkiäsi?

Ei sitä uskalla näinä kovien arvojen aikoina.

Anteeksi safi, ei olisi pitänyt. Ilkeily ei ole mukavaa.

Aito_Johanna kirjoitti:Ja niin, siskoni käyttää "niitä saakelin onnellisuuspillereitä". Jos vielä kohtaamme in real life, onko safilla pokkaa katsoa minua silmiin ja sanoa, että siskosi on paskasakkia joka pitäisi tappaa? Kiitti helvetisti humaaneista ajatuksistasi.

Minun siskoni on myös "onnellisuuspillereiden" käyttäjä. Mun mielestä on paljon mukavampaa olla siskona ihmiselle, joka pysyy elämässä kiinni, käy töissä ja opiskelee, kuin ihmiselle, joka tuijottaa apaattisena ulos ikkunasta, itkee ja vetää viinaa suruunsa. Kai sekin kuitenkin sinne saunan taakse joutaisi, heikko paskiainen kun on.

En jaksa osallistua pillerikeskusteluunne kovinkaan syvällisesti. Syökööt ne joille oikeasti on tarpeen. Me tunteettomat jotka harvoin koemme mitään masennuksen kaltaista olemme ilman, mutta en oleta että muilla on samanlainen tilanne ja pääkopan sisäiset systeemit kuin minulla. Hieman liioiteltua olisi väittää että kyse olisi ainakaan pelkästä suhtautumisongelmasta. Juu, ei niitä saa myöskään jaella liian hölläkätisesti, itsestäänselvää.

Asiaan. Per-Erik Kikkekliskokkelis olikin Helsinki Shooting Clubin jäsen, sama seura johon liittyy Sanna Sillanpään vajaan kahdeksan vuoden takainen ammuskeluroiskinta. Voi jehna, meinasin aikoinaan liittyä samaan seuraan.

Onko liioiteltua esittää että kyseisenkaltaisissa ampumaharrastusseuroissa aseen pääasiallinen säilytyspaikka tulisi olla harrastuspaikalla (ampumaseuran tiloissa), ei aseluvan haltijoiden kotona? En tarkoita että tämä välttämättä vähentäisi tulevia väkivallantekoja merkittävästi, mutta en ymmärrä miksi harrasteaseet on välttämätöntä saada kotiin säilytettäväksi? Itsepuolustukseenhan niitä ei saa käyttää, eikä kotonakaan tule harjoitella niillä.

Minulle tuollainen järjestely kelpaisi, vaikka itsekin harrastaisin.

Sanna taisi lisäksi olla joku filosofian maisteri tms. Pekka-Eric kai oli olevinaan myös jonkin sortin filosofi. Mikä ihme noita filosofeja oikein vaivaa? Ei pidä ajatella liikaa.

Googlebot kirjoitti:Sanna taisi lisäksi olla joku filosofian maisteri tms.

Ja vielä Nokialla töissä.

Googlebot kirjoitti: Minulle tuollainen järjestely kelpaisi, vaikka itsekin harrastaisin.

Jos ampuu vain yhdellä paikalla se olisi kätevää, mutta toimisi siis vain tällä tavalla kaupungeissa - joissa ampumaradalla on kunnolliset varustukset säilytykseen ja murtautuminen paikkaan huomattaisiin helposti.

Tilanne voi olla kehä 3:n toisella puolella erilainen, jossa seuran ampumarata onkin syrjäisessä paikassa - eikä siellä välttämättä ole edes mitään kummoisia rakennuksia.

Aseiden hankkiminen rikolliseen käyttöön olisi siis helpompaa, kun iskun voisi tehdä suhteellisen suojattomaan harrastuspaikkaan sopivan rauhalliseen aikaan - verrattuna siis esimerkiksi aseliikkeisiin.

safi kirjoitti:

nokkaelain kirjoitti: Millä psykiatrin kokemuksella Safi voi laukoa totuuksiaan siitä miten ihminen reagoi äärimmäiseen stressiin?

Mikä helvetti se äärimmäinen stressi oikein on? Se kun tuntuu olevan jo aivan normaalista elämästä johtuvat vastoinkäymiset, jotka kuuluvat tähän elämään.

Kerro minulle miten voi olla, että 700000 suomalaista syö näitä saakelin onnellisuuspillereitä. Onko meillä tässä maassa, jossa perusasia ovat kuitenkin kunnossa näin järjetön määrä ihmisiä, jotka kärsivät tästä äärimmäisestä stressistä vai olisiko todella mahdollista, että suurinosa tästä porukasta tosiaan on sitä selkärangatonta paskasakkia, jotka puolestani voitaisiin viedä saunan taakse lopettaviksi.

No hei vaan tätäkin. Jos et olisi leikannut lainausta asiayhteydestä, niin selviäisi, etten viitaannut 700000 suomalaiseen (edellinen lause oli "Yksi esimerkki: tilanne, jossa olisi tarvittu kriisiapua, jota ei ollut tarjolla, ja myöhemmin tulee pitkäaikaisia ongelmia."

Viittasin tuntemaani tapaukseen, kaveriini, joka on selkeästi paljon selkärankaisempi kuin sinä. Ei ole saanut mitään sen helpommalla, vaan on tehnyt töitä nuoresta asti; sosiaalinen ja sanavalmis tyyppi; on aina osannut ottaa vastuuta silloinkin, kun muut vain seisovat tumput suorina. Kukaan tuskin ajatteli, että tulisi sellainen päivä, että hänen tarvitsisi turvautua mielialalääkitykseen. No, masennus ym. on hoidossa (muutenkin) ja hän on työkykyinen ja nykyään pienen lapsen isä. Tarkemmin en tuota selitä; em. asiat kaverini on salailematta julkisesti kertonut.

No, toinen esimerkki: "Äärimmäisestä stressistä" tulee mieleen esim. yhden isovanhempani kertomus nuoruudestaan pikkupaikkakunnalla Pohjanmalla. Jonkun ystävän tms. (en tiedä tarkemmin) poika oli hirttäytynyt portinpieleen. Äiti löysi pojan, eikä onnistunut yrityksistään huolimatta pelastamaan tätä, ja meni "sekaisin" niin ettei parantunut koskaan siten, että olisi voinut palata normaaliin elämään. Silloin oli vähemmän käsitystä, mitä olisi tehtävissä ja vielä vähemmän mahdollisuuksia saada tarvittavaa apua. Enkä tarkoita tässä ensisijaisesti lääkitystä.

Se on aivan totta, ettei esim. tavallista surua pitäisi ruveta lääkitsemään. Joku muu kuin minä on se, joka arvio, millloin tilanne muuttuu hoidettavaksi tilaksi tai sairaudeksi. Eri ihmiset reagoivat eri tavalla jne.