Kitinä

RolloTomasi kirjoitti: No sit on hyvä, kai. (Tosin poikkeuksiakin on.) Anteeksi väärinymmärrys.

Ei mitään, meille käy näin aika usein, puolin ja toisin.

Melnais kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti: No sit on hyvä, kai. (Tosin poikkeuksiakin on.) Anteeksi väärinymmärrys.

Ei mitään, meille käy näin aika usein, puolin ja toisin.

Niinhän meille käy...

Mutta ei se sittenkään ole niin kaikkia ihmisiä koskien. Se, että tuo toimii sinulle, ei tarkoita, että se toimisi muille. (Jotkut tarvitsevat tekoja ja onnistumisia, jotkut jopa parannusta ulkoisiin olosuhteisiin, eivät sisälle omaan mieleensä sulkeutumista.)

Pyry-Matias kirjoitti:

Duckzilla kirjoitti:

Pyry-Matias kirjoitti:Kirkkaana kuitenkin mielessä, että montaa aloitetta ei kannata samassa baarissa tehdä, vaikka kuinka panettais. Kukaan nainen ei halua olla se seuraavaksi paras.

Entä jos sen tekee silleen stealthina niin että kukaan muu ei huomaa, esim. pylvään takana diskomusan pauhatessa? Ja jos joku toinen sitten kuitenkin huomaa, niin selittää sille että "joo, kerroin huonon vitsin eikä se naurattanut häntä".

Naiset ovat ymmärtääkseni erityisen tarkkoja (ainakin selvistäpäin) näissä asioissa. Eli kun alfa saapuu baariin, hänet huomataan ja häntä seurataan. Mistä sitä paitsi tietää kuka on kenenkin kaveri tai tuttu eli tieto kulkee piilossakin.

Tätä en kyllä allekirjoita. Baarissahan jutellaan ihmisten kanssa, tanssitaan ja sen semmoista. Voi ihan hyvin jutella ja tanssia monenkin tyypin kanssa ja tutustella, ei kai sitä miksikään aloitteen teoksi lasketa? Ja jos on jonkun kanssa keskustellut niin miksi ei saisi keskustella ja tutustella sen jälkeenkin vaikka kaikkien baarissa olevien ihmisten kanssa? Täh?

Georgina kirjoitti:Ja jos on jonkun kanssa keskustellut niin miksi ei saisi keskustella ja tutustella sen jälkeenkin vaikka kaikkien baarissa olevien ihmisten kanssa?

Keskustella saa, mutte pokata/vongata, jos on jo pokannut jotain toista enstex (harmittaako miehiä koskaan olla kakkoskohde? Jos ei, tulevatko he koskaan ymmärtämään miksi naisia harmittaa se?). Ja koska piikit ovat pystyssä, niin keskusteluyrityskin katsotaan helposti pokaus/vonkausyritykseksi jolloin keskustelu saattaa hyytyä.

Duckzilla kirjoitti:

Georgina kirjoitti:Ja jos on jonkun kanssa keskustellut niin miksi ei saisi keskustella ja tutustella sen jälkeenkin vaikka kaikkien baarissa olevien ihmisten kanssa?

Keskustella saa, mutte pokata/vongata, jos on jo pokannut jotain toista enstex (harmittaako miehiä koskaan olla kakkoskohde? Jos ei, tulevatko he koskaan ymmärtämään miksi naisia harmittaa se?). Ja koska piikit ovat pystyssä, niin keskusteluyrityskin katsotaan helposti pokaus/vonkausyritykseksi jolloin keskustelu saattaa hyytyä.

Toisaalta jos avoimesti ja iloisesti keskustelee eri ihmisten kanssa ravintolassa, oli kyseessä sitten miehet tai naiset, herättää se tarkkailijoissa lähinnä positiivisia tuntemuksia ja he saattavat jopa ilostua kun kyseinen henkilö lähestyy heitäkin jutuillaan. Iloisuudella ei tässä tapauksessa välttämättä tarkoiteta känniörveltämistä ja vitsien vääntämistä, vaan positiivisuutta ja avoimuutta. Sellaista voi tosin olla vaikeaa feikata, joten auttaa paljon jos on oikeasti positiivisella ja iloisella mielellä liikkellä.

Kyseinen henkilö myös tajuaa etteivät kaikki välttämättä kaipaa hänen juttuseuraansakaan, eikä ole siitä moksiskaan vaan jatkaa matkaansa hauskanpitoon. Omaksi sisäiseksi, mutta ei ehdottomaksi, tavoitteekseen voi asettaa johonkin uuteen ihmiseen tutustumisen (kehen tahansa, vaikka sitten varattu tai samaa sukupuolta oleva). Ei sen että saa hurmattua tai kaadettua jonkun illan aikana.

Googlebot kirjoitti:Omaksi sisäiseksi, mutta ei ehdottomaksi, tavoitteekseen voi asettaa johonkin uuteen ihmiseen tutustumisen (kehen tahansa, vaikka sitten varattu tai samaa sukupuolta oleva). Ei sen että saa hurmattua tai kaadettua jonkun illan aikana.

Ensimmäisessä ei mitään haastetta (paitsi jos henkilö on ehdoton tuppisuu eikä suostu kertomaan itsestään yhtään mitään), jälkimmäisessä ihan liikaa. Onkohan mitään kultaista keskitietä noiden kahden väliltä olemassa?

Duckzilla kirjoitti:

Googlebot kirjoitti:Omaksi sisäiseksi, mutta ei ehdottomaksi, tavoitteekseen voi asettaa johonkin uuteen ihmiseen tutustumisen (kehen tahansa, vaikka sitten varattu tai samaa sukupuolta oleva). Ei sen että saa hurmattua tai kaadettua jonkun illan aikana.

Ensimmäisessä ei mitään haastetta (paitsi jos henkilö on ehdoton tuppisuu eikä suostu kertomaan itsestään yhtään mitään), jälkimmäisessä ihan liikaa. Onkohan mitään kultaista keskitietä noiden kahden väliltä olemassa?

No, mä taas näkisin niin, että ensimmäinen on välttämätön edellytys jälkimmäiseen. Enkä edes ymmärrä miksi joku haluaisi hurmata tai kaataa jonkun jota ei edes tunne, tiedä mikä kakkapää lienee. Vai onko niin että mikä vaan kelpaa kunhan hengittää ja on oikeaa sukupuolta (paitsi tietty jos on biseksuaali niin sekään ei rajoita)? Asia kerrallaan siis mun mielestä eikä perse edellä puuhun.

Zeb kirjoitti:Enkä edes ymmärrä miksi joku haluaisi hurmata tai kaataa jonkun jota ei edes tunne, tiedä mikä kakkapää lienee.

Siis sitähän ne pelimiehet just tekevät. Teeskentelevät tutustuvansa toiseen päästäkseen pukille.

Ihanq tää juttu olis mennyt tasolle "saatko pesää vai et, ja miksi et?"

Duckzilla kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Enkä edes ymmärrä miksi joku haluaisi hurmata tai kaataa jonkun jota ei edes tunne, tiedä mikä kakkapää lienee.

Siis sitähän ne pelimiehet just tekevät. Teeskentelevät tutustuvansa toiseen päästäkseen pukille.

No mun mielestä ne pelimiehet on ääliöitä. Todennäköisesti huonoitsetuntoisia sellaisia.

Zeb kirjoitti:No mun mielestä ne pelimiehet on ääliöitä. Todennäköisesti huonoitsetuntoisia sellaisia.

Päin vastoin, sillä itsevarmuus ja hyväitsetuntoisuushan naisten mukaan vetoaa naisiin. Ja tuskin pelimiehet ääliöitäkään ovat, jos he noin nokkelasti naisia jallittavat sänkyyn.

Paitsi että. Keskustelin vähän asiasta ystäväni kanssa, ja hän sanoi että pelimiehet osaavat homman juuri siksi, että he ovat aidosti kiinnostuneita ihmisistä, ihan ihmisinä. Tätä mietittyäni aloin tajuta mikä minun tragediani on: Olen kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä. Se auttaa minua keskittymään työhöni, mutta tekee minusta yksinäisen. Viihdyn omissa oloissani koska voin ympäröidä itseni minua kiinnostavilla asioilla, mutta poden silti yksinäisyyttä. Ristiriitaista, eikö? Ja aika vattumainen olotila.

Tämän lisäksi, koska tunnen enemmän sympatiaa asioita kuin ihmisiä kohtaan, suhtaudun ihmisiinkin vähän niin kuin asioina. Toisinaan hankalina ja monimutkaisina asioina. Toisinaan viihdyttävinä ja hyödyllisinä. Toisinaan vahingollisina ja tuskaa aiheuttavina. En edelleenkään tiedä onko enemmän asioista kuin ihmisistä kiinnostuneisuus syy vaiko seuraus. Kyllä minä ihmisistäkin osaan kiinnostua hyvinkin palavasti ja intohimoisesti, mutta sellaisia ihmisiä tulee valitettavan harvoin vastaan. Ja he ovat yleensä varattuja kuin junan vessa.

Mutta toisaalta - eikö tämä ole aika monenkin miehen ominaispiirre? Kysykää vain miehiltänne kuinka paljon he rakastavat kulkuvälinettään / viihde-elektroniikkaansa.

Bliss kirjoitti:Ihanq tää juttu olis mennyt tasolle "saatko pesää vai et, ja miksi et?"

Käännänkin kysymykseni viihdearvon vuoksi englanniksi: "I'm not a people person. How the fuck do I get laid?"

(huom: käsite "laid" sisältää myös hellyyttä, läheisyyttä ja rakastuneita tai ainakin himokkaita katseita)

Bliss kirjoitti:Ihanq tää juttu olis mennyt tasolle "saatko pesää vai et, ja miksi et?"

No mutta eikös se ollut lopulta se ensimmäinen kysymys?

Vadim kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Ihanq tää juttu olis mennyt tasolle "saatko pesää vai et, ja miksi et?"

No mutta eikös se ollut lopulta se ensimmäinen kysymys?

Ai anteeks, mä luulin lukeneeni, että kysymys oli Syy suhteettomuuteesi.

Mutta tietty... jos syy suhteettomuuteen = en saa pillua, niin mikäs siinä

Bliss kirjoitti:

Vadim kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Ihanq tää juttu olis mennyt tasolle "saatko pesää vai et, ja miksi et?"

No mutta eikös se ollut lopulta se ensimmäinen kysymys?

Ai anteeks, mä luulin lukeneeni, että kysymys oli Syy suhteettomuuteesi.

Mutta tietty... jos syy suhteettomuuteen = en saa pillua, niin mikäs siinä

Niinpä niin, mikäs siinä.

Duckzilla kirjoitti: Keskustella saa, mutte pokata/vongata, jos on jo pokannut jotain toista enstex (harmittaako miehiä koskaan olla kakkoskohde? Jos ei, tulevatko he koskaan ymmärtämään miksi naisia harmittaa se?). Ja koska piikit ovat pystyssä, niin keskusteluyrityskin katsotaan helposti pokaus/vonkausyritykseksi jolloin keskustelu saattaa hyytyä.

No jos seurailee esim. baarissa kauempaa joidenkin toisten ihmisten keskustelua niin mistä sen tietää että nyt tuo yrittää pokata tuota keskustelemisen sijaan? Täh?

Googlebot kirjoitti: Toisaalta jos avoimesti ja iloisesti keskustelee eri ihmisten kanssa ravintolassa, oli kyseessä sitten miehet tai naiset, herättää se tarkkailijoissa lähinnä positiivisia tuntemuksia ja he saattavat jopa ilostua kun kyseinen henkilö lähestyy heitäkin jutuillaan.

Juur näin.

Suvinen kirjoitti:

Georgina kirjoitti: No jos seurailee esim. baarissa kauempaa joidenkin toisten ihmisten keskustelua niin mistä sen tietää että nyt tuo yrittää pokata tuota keskustelemisen sijaan? Täh?

En voi keksiä yhtään syytä, miksi joku menisi baarissa juttelemaan vieraalle ihmiselle, jos tarkoituksena ei ole pokaus.

Kapea mielikuvitus. Tupakkia tai tulta pummii aika moni.

Olen useimmiten erittäin hyväntuulinen ja sosiaalinen humalassa, saatan jutella ihan yhtä lailla ventovieraille miehille kuin naisillekin ilman, että mielessä on minkään sortin joupokzzäp. Joskus ihan keskusteluun on ajauduttu vaikkapa siksi, että on sattunut istumaan ainoaan vapaaseen pöytään. Tai siksi, että jonossa on ollut tylsää. Tai tanssilattialla ollut kivaa. Tai siksi että joku on näyttänyt murheelliselta. Tai mennyt kysymään joltain pulassa olevalta neitoselta tarvitseeko tämä apua innokkaan ihailijan karkottamisessa.

Joskus mennyt sanomaan jollekulle jotain positiivista vain tuodakseni tälle hyvää mieltä. Esim. vähän aikaa sitten yhden tanssilattialla vietetyn illan jälkeen kävin sanomassa eräälle neidille, että tanssit todella upeasti ja sinua on kiva katsella, toivotin hyvää illanjatkoa ja poistuin narikan kautta kotiin. Sitä nyt ei keskusteluksi voi sanoa, mutta mielessä ei ollut päästä ko. neidin pöksyihin vaan tuottaa jotain iloa sen ilon vastapainoksi mitä olen itse saanut.

Suvinen kirjoitti: En voi keksiä yhtään syytä, miksi joku menisi baarissa juttelemaan vieraalle ihmiselle, jos tarkoituksena ei ole pokaus.

Mä tykkään jutella baarissa miehille ja naisille, olen varattu en todellakaan yritä pokata tyyppejä. Toki myönnän että mukana on oman "markkina arvon" testaustakin, mutta lähinnä se on vain hauskaa. Mitä helvettiä varten sinne baariin mennään jos ei katselemaan ihmisiä? Ihmiset on mielenkiintoisia, niiden kanssa on kiva heittää läppää.

Georgina kirjoitti:

Suvinen kirjoitti: En voi keksiä yhtään syytä, miksi joku menisi baarissa juttelemaan vieraalle ihmiselle, jos tarkoituksena ei ole pokaus.

Mä tykkään jutella baarissa miehille ja naisille, olen varattu en todellakaan yritä pokata tyyppejä. Toki myönnän että mukana on oman "markkina arvon" testaustakin, mutta lähinnä se on vain hauskaa. Mitä helvettiä varten sinne baariin mennään jos ei katselemaan ihmisiä? Ihmiset on mielenkiintoisia, niiden kanssa on kiva heittää läppää.

Gattaca puhuu.
Jos haluan kuunnella "mielenkiintoisia ihmisiä" luen kirjan tai luen/keskustelen netissä (mielenkiintoisempaa muualla kuin Kitinässä). Silloinkaan useimmiten en pidä mielenkiintoisena ihmisiä sinänsä, vaan heidän sanomiaan asioita. Harvaa fanituskeisiä lukuun ottamatta. En ole "sosiaalinen" ihminen, en.

En ole koskaan ymmärtänyt, mitä ihmeen mielenkiintoista on jorista tuntemattomien kanssa jossain baarissa. Kännisiä taviksia, joilla ei ole paljoa sanottavaa. En saa siitä mitään mitä paljon paremmin en saisi vaikka yksikseen lueskelemalla. Mikä viehätys siinä baarielämässä on paitsi viina ja seksin mahdollisuus? Kymmeniä kiloja lihaa, joka on ah-oh ihminen? Käytännössä baareissa olen ennen valomerkkiä lähes aina päätynyt tilanteeseen, jossa joku amis levyseppä-hitsaaja selostaa minulle työuraansa tai NHL-fani kehuskelee tilastojen tuntemisellaankin. City/Kitinämiiteissäkin näin paitsi tietysti käpälöintiä, jutut oli tasoa että mikä on se Metallican paras biisi. Miksi tarvitsee fyysisesti tavata ihmisiä sellaisen takia? Minulle olematonta panemismahdollisuutta luluunottamatta tuollaisten sosiaalisten tilaisuuksien anti on minulle nolla.

Eri asia vosi sitten olla joku erikoistunut harrastuspiiri, mutta silloinkin tärkein asia on.. noh.. se ASIA, ei ihmiset. Siinä sivussa sitten pientä sosiaalisuutta mausteena. Lohtua tavata samanmielisiä ihmisiä, joilta saan apua. Mutta sosiaalisuus baareissa ym. ITSEISARVONA? Ihan tyhjää mielestäni.

Siispä inhoan baareja. Niissä kävin vain sen takia, että olen kuullut että baareista saa irtoseksiä. Mutta tietenkin baareista irtoseksiäkin saavat vain ne, jotka aidosti viihtyvät baariympäristössä juurikin sen mystisen yleisen sosiaalisuuden takia ja näyttävät sen. Siispä ei toimi sekään.

Gatticksen pitäis käydä paikoissa, joissa wannabefilosofit jorisee ja kiistelee tuopin ääressä. Ikiopiskelijoiden hengailumestat on aika hyvä kohde.

Suvinen kirjoitti:

Georgina kirjoitti: Mitä helvettiä varten sinne baariin mennään jos ei katselemaan ihmisiä?

Emt. Juomaan viinaa? Tanssimaan? Tapaamaan tuttuja?
Tuttujen ja kavereiden kanssa itse muodostan baari-iltana 99% keskusteluistani.

Pah. Jos haluan jutella kavereiden kanssa pidetään vaikka saunailta. Tai aloitellaan baari-ilta saunomalla hyvissä ajoin, syömällä, meikkaamalla ja valitsemalla kamppeita. Koska loppujen lopuksi baarissa kuulee melko huonosti puhua, kotona vaan harvemmin tapaa kauheasti uusia tyyppejä.

Tottakai siellä on ihmisiä eri motivaatioin liikkeellä, minä vaan henkilökohtaisesti tykkään katsella ihmisiä ja flirttaillakin. Käydään miehen kanssa monesti yhdessäkin, silloinkin voidaan jutella eri ihmisten kanssa. Tulee monesti puheeksi että varattujahan sitä ollaan ja loppujen lopuksi se toinenkin puolisko voi päätyä mukaan keskusteluun.

hmm, en tiedä ilmaisenko itseäni nyt erikoisen ymmärrettävästi...

Tix kirjoitti:Gatticksen pitäis käydä paikoissa, joissa wannabefilosofit jorisee ja kiistelee tuopin ääressä. Ikiopiskelijoiden hengailumestat on aika hyvä kohde.

Tuota kyllä opiskeluaikana harrastin. Kaveriporukallemme ei vaan tullut mieleenkään, että baareissa on naisiakin, ja niitä voisi yrittää pokata

Sellainen pubisosiaalisuus VALIKOITUJEN kavereiden kanssa on minullekin myönnän kivaa. Tuo normaaliudentuntua ja jopa ilahduttaa jos kaveritkin viihtyy- Mutta oletusarvoisesti pitää baarien väkeä yleensä mielenkiintoisena? Ei toimi.

Tosin monetkin löytää kaverinsa juurikin baarista, minä vessasta (totta)

-G

Suvinen kirjoitti:En voi keksiä yhtään syytä, miksi joku menisi baarissa juttelemaan vieraalle ihmiselle, jos tarkoituksena ei ole pokaus.

Mulle eräs varattu nainen tuli Kallessa valittamaan että joku mies oli röyhkeästi vienyt hänen istumapaikkansa. Vilkaisin, ja yllätyin huomattuani kyseisen miehen olleen eräs lukioaikainen luokkakaverini (ei siis kaveri-kaveri, vaan samalla luokalla), kutsuttakoon häntä tässä vaikka Jarmoksi mikä onkin sattumoisin hänen oikea nimensä.

Jotain sille Jarmolle huudahdin huonoista käytöstavoista ja taisin ottaa pään kuristusotteeseen, nainen jäi ystävättärineen katsomaan silmät pyöreinä. Kun lopulta selitin kyseessä olleen entisen luokkakaverini, eivät he uskoneet koska Jarmo kuulemma oli minua selvästi vanhemman näköinen. Ihan miten vaan.

No joka tapauksessa, pointtini nyt oli se että juttelin vielä tunnin verran kaikenlaista paskaa kyseisten naisten kanssa, juttu luisti ja silleen. He olivat edelleen kaikki varattuja mutta silti keskustelusta tuntui jäävän kaikille hyvä mieli, ja minä painuinkin illan päätteeksi tyytyväisin mielin kotiini runkkaamaan.

Duckzilla kirjoitti:

Googlebot kirjoitti:Omaksi sisäiseksi, mutta ei ehdottomaksi, tavoitteekseen voi asettaa johonkin uuteen ihmiseen tutustumisen

Ensimmäisessä ei mitään haastetta

No sinä oletkin tuollainen hypersosiaalinen yksilö, mutta kyllä mulla ainakin yksin baariin painuttuani on yleensä ollut jonkinmoinen kynnys hakeutua juttelemaan ja yrittää tutustua täysin vieraisiin ihmisiin, ainakin jos olen selvinpäin. Yksi hidaste on tosiaankin se että luullaan yleisesti olevan vain sen yhden jutskan perässä.

Suvinen kirjoitti:

Georgina kirjoitti: Mitä helvettiä varten sinne baariin mennään jos ei katselemaan ihmisiä?

Emt. Juomaan viinaa? Tanssimaan? Tapaamaan tuttuja?
Tuttujen ja kavereiden kanssa itse muodostan baari-iltana 99% keskusteluistani. Se 1% onkin sitten baarimikolle lausuttu tilaus, vessajonossa kiilaavalle ärähdys ja korkeintaan se tulen tupakkaan pummaaminen

Säästyisit tuolta 1% jos tapaisitte, joisitte ja tanssisitte ystävienne kanssa toistenne kotona.

Tuli kuva että muut ravintolan ihmiset ovat sinulle/teille lähinnä häiriötekijöitä tai välttämätön paha. Minulle juottolaravintolaan meno liittyy lähes aina haluun päästä (vieraiden) ihmisten ilmoille, myös silloin jos menen kaveriporukassa.

Suvinen kirjoitti:Miksi?? Ja miksi juuri baarissa on lupa/velvollisuus mennä avautumaan täysin ventovieraille ihmisille??

Smalltalkki jätettäköön amerikkalaisille ja jarisarasvuolle.

Vastasit itse kysymykseesi. Suomalaiset ovat ujoa ja varautunutta kansaa, jotka kunnioittavat toisten henkilökohtaista tilaa enemmän kuin muualla (tutkittu juttu, korrelaatiota löytyi asutuksen tiheyteen) ja tästä sosiaalisesta normista poikkeaminen on helpointa humalassa, joka rohkaisee. Ja ylläripylläri, humalaiset ihmiset kohtaavat toisiaan eniten ... no, baareissa. Mutta toki muuallakin puhutaan jos ollaan humalassa. Kadulla, turulla, torilla ja ratikassa.

Näin ei ole kaikkialla maailmassa. Esim. Irlannissa on epäkohteliasta olla tervehtimättä samalla bussipysäkillä bussia odottavia ventovieraita. Ei siis liene ihme, että kaikki eivät ole umpimielisiä tuppisuita Suomessakaan.