Aamun Hesarissa uutisoitiin, että poliisi on keskeyttänyt Halla-ahoon kohdistuneen uhkailun tutkinnan. Ottamatta nyt kantaa siihen, onko poliisin päätös oikea, niin ainakin artikkelissa mainitut perustelut olivat vähän jopa kiihdyttävänkin ärsyttäviä: ohranan edustaja lausui Hesarissa, että tämä oletettu uhkailija oli vain kehottanut Halla-ahoa olemaan varuillaan, jos liikkuu ulkosalla pimeässä - ja että yleisen elämänkokemuksen nojalla asia on juuri näin: pimeällä ulkona liikuttaessa on syytä noudattaa suurempaa varovaisuuttaa kuin hyvin valaistuissa olosuhteissa liikuttaessa, ja näin kyseessä ei ole uhkaus. Tämä on juuri tätä samaa imbesilliä ala-aste-tyylistä saivartelua, kuin millä Hallis hännystelijöineen itse koettaa irtisanoutua rasismista, koska sanatarkasti ottaen eivät ole mitään rasistista lausuneet. Vaikka Hallis saikin tässä siis maistaa vain omaa lääkettään, niin kyllä silti minusta oli tavattoman ärsyttävää, että tuollainen idioottimaisuus valtaa alaa muidenkin kuin hommaidioottien kirjoituksissa.
Joten sain siis aamulla yllättävän Halla-ahoon kohdistuvan sympatiseeraus-kohtauksen. Tässä suopeassa mielentilassa ajattelin, että ehkä minun pitää taas pitkästä aikaa antaa Halla-ahon aivoituksille reilu mahdollisuus vakuuttaa minut siitä, että miehen touhuissa on sittenkin jotain minulle aiemmin mysteeriksin jäänyttä järkeä. Sillä kuten hyvin tiedetään, upseereihin, pappeihin ja Halla-ahoon tulee suhtautua ymmärtäväisesti. Niinpä lähdin äskettäin avoimin mielin lukemaan Halla-ahon Scriptaa pitästä aikaa. Ja uusimpana tekstinä siellä oli Halla-ahon kannanotto näihin
Ruotsin mellakoihin.
No, kun alkoi Halliksen tekstiä tavaamaan, niin niinhän siinä sitten kävi, että kyllä se suopeus alkoi taas aika nopeasti karisemaan. Tyyli on edelleen sama: Hänellä on, ainakin melkein, suhteellisen järkevä pointti, josta voisi keskustella järkevästi ja vakavastikin. Mutta Hallis ei kykene moiseen vaan sortuu taas tarkoitushakuiseen vihjailuun, huonoon argumentointiin, vastapuolien vääristelevään pilkkaan ja muihin typeryyksiin. Halla-ahon tekstillä ei ole mitään annettavaa sellaiselle, joka ei hänen fanklubiinsa jo kuulu: hän ei keskustele tai koeta päästä dialogiin toisesta arvopohjasta ponnistavien kanssa, vaan saarnaa jo kääntyneille, paistattelee pienisieluisten ihailijoidensa fanituksen loisteessa. Mielenkiinnoton puupää se Hallis on siis edelleen.
Ensinnäkin, teksti alkaa lyhyellä sitaatilla kaupunkitutkija Vaattovaaralta. Hallis seuraa näitä asioita työkseen ja harrastuksekseen, hänen täytyy olla tietoinen (kun minäkin olen nyt Vaattovaaran haastatteluja aiheesta kuullut ainakin n+1 kertaa), että todellisuudessa Vaattovaaran pointti on, että alueet, joissa on paljon koulutuksesta ja työelämästä syrjäytyneitä tai syrjäytymisriskissä (tämä on se sama sosiaalinen tilanne, johon Vaattovaara viittaa - ei tietenkään mikä tahansa jaettu sosiaalinen tilanne) olevia nuoria miehiä, olivatpa nämä nuoret miehet maahanmuuttajia tai eivät, ovat potentiaalisia häiriöiden näyttämöjä. Halliksen on pakko tietää ja ymmärtää Vaattovaaran pointti, mutta hän valitsee lähteekseen jonkun onnettoman pikkujulkaisun, jossa Vaattovaaran todellista pointtia ei onnistuta välittämään, ja ryhtyy tältä pohjalta pilkkaamaan Vaattovaaraa. Halliksen tavoitteena ei ole ymmärtää Vaattovaaran pointtia, käydä sen kanssa keskustelua, vaan koettaa saada Vaattovaara naurunlaisaeksi vaikka älyllisesti epärehellisin keinoin ja siten saada lisää ihailevia katseita perässähiihtäjiltään, jotka, kuten tunnettua, käyvät breivikististä sotaansa.
Tästä Halla-aho etenee sitten omaan empiiriseen tarkasteluunsa koskien viime vuosien kaupunkimellakoita Länsimaisissa suurkaupungeissa. Hallis kuitenkin sivuuttaa joitain suuria ja näyttäviä mellakoita, kuten Lontoon parin vuoden takaiset mellakat. Syy käy selväksi, jos vaarantaa sielunsa puhtauden ja lukee suomalaisen yhteiskunnallisen saastan pahinta rypemisläävää, Hommafoorumia: siellä Hallikselle ensin huomautettiin esim. juuri tästä puuttuvasta Lontoosta, mihin Hallis sitten kommentoikin, että se pitää tosiaan sitten liittää mukaan juttuun. Mutta sitten kanssarasistit foorumilla huomasivat, että perskules, Lontoon tilannehan vahvistaa Halliksen pilkkaaman professori Vaattovaaran pointtia: Lontoon mellakat eivät olleet leimallisesti maahanmuuttajamellakoita vaan samassa sosiaalisssa tilanteessa olevien miesten mellakoita, olivatpa maahanmuuttajia tai eivät. Niinpä Foorumiraati sai Halliksen vakuutetuksi siitä, että näitä muita mellakoita ei kannata sittenkään jutussa mainita, koska saattaisivat johtaa huomion todelliseen ongelmaan ja siten pois mamuvastaisesta propagandasta. Samoin Foorumin keskusteluissa esiin nousseet suhteellisen ongelmattomat Chinatownit päätettiin jättää mainitsematta, koska joku voisi tulkita niitä siten, että mamukeskittymien muodostuminen ei itsessään olisi mellakoiden syy, vaan todelliset syyt olisivat siellä Vaattovaaran mainitsemissa asioissa. Taas kerran, Hallista ei kiinnosta itse asia, vaan mamuvastaisen pointin tekeminen vaikka sitten huomioitavia asioita vääristelevyyteen asti valikoiden. Surkeaa. (Ja tietysti vakavien maahanmuuttokriitikoiden, jos sellaisia jossain kehtaa enää ollakaan näiden idioottien heilumisen jäljiltä, kannalta valitettavaa: jos Hallis ei kirjoittaisi niin idioottimaisesti, päästäisiin ehkä keskustelemaan siitä, miksi juuri maahanmuuttajista kuitenkin niin usein tulee niitä samassa sosiaalisesas asemassa olevia nuoria miehiä.)
Aika paksua on sekin, että Hallis kehtaa sitten kirjoittaa, että todellinen kysymys koskee sitä, että miten ghettojen nuoria miehiä saataisiin autettua - ja että tähän ei ole mitään keinoja olemassa. No, jos Vaattovaara on oikeassa, hyvin toimivia keinoja löytyy ihan perinteisestä sosiaalipolitiikasta. Jos taas Hallis on oikeasas, ja asia liittyy jotenkin elimellisesti etniseen taustaan, niin positiivinen diskriminaatio olisivarmaan perusteltua - mutta se ei taida tulla Hallikselle mieleen, koska sitähän mies haluaa ennen muuta vastustaa. Järkeä ei Halliksen jutuissa paljoa ole, mutta se ei suosiota juuri laske.
Sen lisäksi mä kyllä ajattelisin, että suomalaisella alkoholismilla on niin paljon viattomia uhreja lapsista ja pahoinpidellyistä vaimoista alkaen, että etnisten suomalaisten syrjäytymisen haittojen vähättely paikallisiksi ja esteettisiksi (sic) on jo minusta vähän törkeätä.
Summa summarum, vanha diagnoosi pätee: Hallis kirjoittaa tärkeistä asioista, ja vähän skarppaamalla hän saattaisi saada aikaiseksi ihan kiinnostavan ja tärkeä kontribuutionkin, mutta valitettavasti hän edelleen valitsee vihjailun, pilkkaamisen ja vääristelevän valikoimisen imbesillin tien. Edelleen näyttää siltä, että Halla-aholla on annettavaa vain vähä-älyisille kannattajilleen, ei esimerkiksi suomalaiselle maahanmuutto- ja sosiaalipoliittiselle keskustelulle laajemmin.