NuoriD kirjoitti:Mä en käsitä, miten joku ei-uskova voi kuulua kirkkoon. Kristinusko on kuitenkin ihan oikea uskonto, on näkymättömiä mielikuvituskavereita, jotka pystyvät ihmetekoihin, ihmisiä herätetään kuolleista, valtameriä jaetaan, neitseestä synnytään, taivaaseen päästään, helvettiin joudutaan..Miten kukaan voi tavan vuoksi kuulua tuollaiseen posseen?
Kai silleen, että noi käsittää vertauskuvallisuudeksi ja keskittyy siihen lähimäisen rakastamisen sanomaan.
Taas musta tuntuu, että Dave latistaa suomalaisten luterilaisten uskonnollisuuden amerikkalaiseen fundamentalismiin. Kehnoa. En usko, että juuri kukaan riviuskovainen uskoo esimerkiksi noihin Daven mainitsemiin asioihin kirjaimellisesti, eli että ne olisivat jotenkin samalla viivalla vaikkapa luonnontieteellisten tosiasiaväitteiden kanssa. Ei kai esimerkiksi evoluutioteoria tai maapallon ikä ole mikään ongelma kuin herätysliikkeissä. Uskonnollisessa kielessä kirkkoon kuuluvien valtaosalle ei ole kyse kehittymättömästä luonnontieteellisestä teoretisoinnista, vaan tietynlaisiin kielellisiin käytäntöihin osallistumisesta. Yhteisöllisyydestä ja pyhän kokemisen jakamisesta. Uskonollinen kieli antaa mahdollisuuden ilmaista tiettyjä epärealistisiakin tunteita: uskoisin, että kun vanhemmat rukoilevat vaikkapa sairaan lapsen tervehtymisen puolesta, vain herätysliikkeiden äärifundamentalistit ajattelevat manipuloivansa persoonallista henkiolentoa rikkomaan luonnonlakeja, muut saavat uskonnollisesta kielestä mahdollisuuden hätänsä ja toiveidensa käsittelyyn ja ilmaisuun. Vastaavasti hää-, kaste- ja hautajaisrituaalit uskonnollisine kielineen antavat mahdollisuuden näiden merkkitapahtumien erityisluonteen, ei-arkipäiväisyyden, korostamiseen tai jopa pyhyyden ilmaisemiseen. Tuskin kukaan ottaa noita rituaalitekstejä kirjaimellisesti.
Ilmeinen disclaimer: itse en tunne mitään vetoa uskonnollista kieltä kohtaan ja pidän arkipäiväisyydestä. Mutta uskontoa kritisoidessa kannattaa mielestäni kuitenkin koettaa ymmärtää mistä uskonnollisuudessa on kysymys eikä huiskia olkiukkoja.
Niin. Kyllä minusta kannattaisi kuitenkin tarkastaa, mihin porukkaan tarkalleen ottaen kuuluu. Lähdetään nyt liikkeelle vaikka Uskontunnustuksesta, joka kirkossa säännöllisesti mumistaan ja jonka ääneen lausuminen on edellytys rippikoulun läpäisemiselle.
En ainakaan minä voisi tuollaista päästää suustani, jos en siihen uskoisi.
annepa kirjoitti:Miltä sinusta tuntuisi jos esim miehesi tulisi joku päivä riemuiten kotiin ja ilmoittaisi että "Me liityttiin just molemmat demareihin/Keskustaan/kokoomukseen/Helvetin enkeleihin/ Bahá'íhin/mihin hyvänsä mistä et itse niin välitä", ihan kysymättä sulta?
Ei lähtökohtaisesti herättäisi mitään kovin suuria tunteita. Kysyisin, että kai hän toi yhteisöstä eroamislomakkeen mukanaan, että voin erota kyseisestä yhteisöstä jos siltä tuntuu. (Keskustahan on muuten ihan oikeastikin harrastanut kokonaisten perheiden liittämistä yhden perheenjäsenen liittyessä...) Ainoastaan siinä tapauksessa hermostuisin, jos hän liittäisi minut esim. järjestäytyneeksi rikollisjärjestöksi luettaviin Helvetin enkeleihin, mikä voisi lyhyenäkin jäsenyytenä hankaloittaa tulevaisuuttani. Tämä ei kuitenkaan koske kristinuskoa nykymaailmassa. Ilmeisesti ongelmanani on voimakkaan periaatteellisuuden puute kaikissa asioissa ja keskittyminen käytännössä ratkaisemaan eteen tulevia mahdollisia ongelmia sellaisina kuin ne ovat.
EveryWoman kirjoitti:Hurmoksellisuudessa, siten kuin minä sen ymmärrän, henkilö joutuu tunteen vietäväksi siten, että ei enää kykene kyseenalaistamaan prosessia eikä vaikuttamaan sen etenemiseen.
Kuten, että suhtautuu kraanaveteen niin vakavasti, ettei 30 vuodessa pysty antamaan vanhemmilleen anteeksi sitä, että uskonnollisen yhteisön edustaja on sutinut sitä päähän vauvana?
Kyse ei ole kraanaveden sutimisesta päähän.
Prossu taisi hakea jonkinlaista analogiaa kraanaveden ja minun mainitsemieni sanojen ja tekojen välille. Mutta kyllä minullekin jäi nyt aivan epäselväksi, missä se analogia tuossa olisi. Vaikka joku suhtautuisikin kraanaveteen äärimmäisen vakavasti, miten tästä seuraisi että hänen mielestään nimenomaan sen päähän sutiminen kastetilaisuudessa (henkilön itsensä ollessa vauva) on paheksuttavaa? Parempi analogia olisi sellainen, jossa henkilö paheksuu veden tärkeänä pitämänsä tarkoituksen pilaamista/tuhlaamista - esimerkiksi makean veden ritualistista kaatamista mereen oloissa, joissa sitä on saatavana niukalti. Minusta siinä ei voi ajatella olevan mitään lähtökohtaisesti hurmoksellista, ja väitän myös ettei kitinäteksteistäni voi päätellä suhtautumistani sellaisella tavalla, joka onnistuisi jos henkilö voisi havainnoida käyttäytymistäni myös tunneaistimillaan (siis mm. nähdä ja kuulla minut näissä tilanteissa, joissa tätä väitettyä hurmoksellisuutta muka esiintyy).
prosessi kirjoitti:...keskittyminen käytännössä ratkaisemaan eteen tulevia mahdollisia ongelmia sellaisina kuin ne ovat.
Lapselta ei kuitenkaan voida edellyttää samanlaista itsenäisyyttä heti sosiaalisen elämän alusta asti. Vai miksi et itse lapsena tultuasi suljetuksi yhteisön ulkopuolelle vain keskittynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa?
NuoriD kirjoitti:En ainakaan minä voisi tuollaista päästää suustani, jos en siihen uskoisi.
Oletko antanut sotilasvalan tai -vakuutuksen? Luvannut puolustaa laillista esivaltaa (mitä asioita ikinä ajavatkaan, kunhan ovat valittu laillisesti) *kaikissa tilanteissa*? Kyllä uskontunnustus on aika kevyttä kamaa tähän verrattuna. Lisäksi, ja nyt taas toistan itseäni, uskontunnustus on tosiasiassa (tietysti!) kollektiivinen performanssi, jonka idea on siinä yhteisesä muminassa, ei tunnustuksen sisällössä.
Ja taas: ajan vain uskonnollisuuden adekvaattia ymmärtämistä - muuten olen toki kanssasi samaa mieltä: uskonnoista olisi oikein hyvä päästä eroon.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
prosessi kirjoitti:...keskittyminen käytännössä ratkaisemaan eteen tulevia mahdollisia ongelmia sellaisina kuin ne ovat.
Lapselta ei kuitenkaan voida edellyttää samanlaista itsenäisyyttä heti sosiaalisen elämän alusta asti. Vai miksi et itse lapsena tultuasi suljetuksi yhteisön ulkopuolelle vain keskittynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa?
Keskityinhän minä. Ensin yritin puhua asiasta päiväkodin henkilökunnalle, ja kun se ei auttanut, laitoin vihaisen äidin asialle. Siihen loppui yhteisön ulkopuolelle suljettuna oleminen.
NuoriD kirjoitti:Niin. Kyllä minusta kannattaisi kuitenkin tarkastaa, mihin porukkaan tarkalleen ottaen kuuluu. Lähdetään nyt liikkeelle vaikka Uskontunnustuksesta, joka kirkossa säännöllisesti mumistaan ja jonka ääneen lausuminen on edellytys rippikoulun läpäisemiselle.
En ainakaan minä voisi tuollaista päästää suustani, jos en siihen uskoisi.
Toistan; en voi ymmärtää, miksi kukaan, joka ei tuohon usko, kuitenkin kuuluisi kirkkoon.
Mä kuulun kirkkoon jotta pääsisin helvettiin.
Joskus ollaan myös laulettu joululauluja ja virvottu. Kaikki ihan kauheeta paskaa. Niinku se suvivirsikin. Tollaset asiat kyllä pitäis kieltää kirkkoon kuulumattomilta. Halvennatte mun uskoa ja joulupukkia, saatana.
prosessi kirjoitti:Keskityinhän minä. Ensin yritin puhua asiasta päiväkodin henkilökunnalle, ja kun se ei auttanut, laitoin vihaisen äidin asialle. Siihen loppui yhteisön ulkopuolelle suljettuna oleminen.
Okei, muistin väärin. No itse en silloin ollut samalla tavalla aktiivinen kommunikoimaan vaikeuksistani, vaan hautasin ne sisääni, jolloin vanhemmat eivät voineet tietää mikä on vikana ja asia paisui (onneksi olen aikuisena oppinut tällaisesta aika hyvin eroon). Ja kuten sanottu, tätä ei mitenkään voi pieniltä lapsilta myöskään edellyttää. Mutta ehkä sinun lapsillasi on muita suuremmat mahdollisuudet tulla sellaisiksi, jos itsekin olit sellainen lapsena.
NuoriD kirjoitti:En ainakaan minä voisi tuollaista päästää suustani, jos en siihen uskoisi.
Oletko antanut sotilasvalan tai -vakuutuksen? Luvannut puolustaa laillista esivaltaa (mitä asioita ikinä ajavatkaan, kunhan ovat valittu laillisesti) *kaikissa tilanteissa*? Kyllä uskontunnustus on aika kevyttä kamaa tähän verrattuna. Lisäksi, ja nyt taas toistan itseäni, uskontunnustus on tosiasiassa (tietysti!) kollektiivinen performanssi, jonka idea on siinä yhteisesä muminassa, ei tunnustuksen sisällössä.
Ja taas: ajan vain uskonnollisuuden adekvaattia ymmärtämistä - muuten olen toki kanssasi samaa mieltä: uskonnoista olisi oikein hyvä päästä eroon.
Sotilasvalasta:
Minä N.N. lupaan ja vakuutan
valassa
kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,
vakuutuksessa
kunniani ja omantuntoni kautta,
olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.
Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.
Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.
Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.
Tuohan on nyt enempi tuollainen lupaus, ei tuossa sanota, että itse siihen uskoo
Uskonnollisuudesta: minun toiveeni on, että ihmiset ottaisivat ev. lut. kirkkoon kuulumisen vakavasti: kuuluisivat, jos uskovat, eivät kuuluisi, jos eivät uskoisi.
Ymmärrän, että kirkkoon kuuluminen on suurimmalle osalle ihmisistä turvallinen rituaali, jota ei sen enempää ajatella.
Ihmisethän pelkäävät kaikkein eniten muutosta. Status quo (vai mikä sen bändin nimi on?) on ihmisten perustoive.
NuoriD kirjoitti:Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Ja sä nyt olet ihan sataprosenttisen varma, että jos ihmiset ajattelisivat, he tulisivat samanlaiseen lopputulemaan kuin sinäkin, ja eriävä mielipide on ainoastaan osoitus ihmisten haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä ajatella?
NuoriD kirjoitti:Uskonnollisuudesta: minun toiveeni on, että ihmiset ottaisivat ev. lut. kirkkoon kuulumisen vakavasti: kuuluisivat, jos uskovat, eivät kuuluisi, jos eivät uskoisi.
Ymmärrän, että kirkkoon kuuluminen on suurimmalle osalle ihmisistä turvallinen rituaali, jota ei sen enempää ajatella.
Ihmisethän pelkäävät kaikkein eniten muutosta. Status quo (vai mikä sen bändin nimi on?) on ihmisten perustoive.
Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Vaan entä jos meneillään onkin voimakas muutos, joka on suurimman osan kirkkoon kuuluvista toiveiden mukainen? Muutos, jonka lopputuloksena ev.lut. kirkko on muuttumassa kokonaan Valtiolliseksi Rituaalivirastoksi ilman uskonnollista sisältöä. Ateismiin on monta tietä.
NuoriD kirjoitti:Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Ja sä nyt olet ihan sataprosenttisen varma, että jos ihmiset ajattelisivat, he tulisivat samanlaiseen lopputulemaan kuin sinäkin, ja eriävä mielipide on ainoastaan osoitus ihmisten haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä ajatella?
Kaksi kitinän johtavaa ajattelijaa, eli minä ja Urpiainen ovat päätyneet siihen, että suurimmalle osalle kirkkoon kuuluvista kyse on vain halusta noudattaa rituaaleja ja kuulua joukkoon.
Kysehän suurimman osan kohdalla ei ole eriävästä mielipiteestä, vaan siitä, että mielipidettä ei ole. Kuulutaan tavan vuoksi. Muutoksen pelko näyttelee tietysti suurta osaa.
NuoriD kirjoitti:Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Ja sä nyt olet ihan sataprosenttisen varma, että jos ihmiset ajattelisivat, he tulisivat samanlaiseen lopputulemaan kuin sinäkin, ja eriävä mielipide on ainoastaan osoitus ihmisten haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä ajatella?
Kaksi kitinän johtavaa ajattelijaa, eli minä ja Urpiainen ovat päätyneet siihen, että suurimmalle osalle kirkkoon kuuluvista kyse on vain halusta noudattaa rituaaleja ja kuulua joukkoon.
Niin. Mitä sitten? Kai tällaiseen lopputulemaan voi päätyä ihan ajatuksenkin kanssa, ja silti kuulua ko. instanssiin?
Kysehän suurimman osan kohdalla ei ole eriävästä mielipiteestä, vaan siitä, että mielipidettä ei ole. Kuulutaan tavan vuoksi. Muutoksen pelko näyttelee tietysti suurta osaa.
Miksi ihmeessä kyseessä olisi joku automaattinen pelko? Onko se jotenkin mahdoton ajatus johtavalle ajattelijalle, että asiakas vain kokee saavansa diilistä vastinetta jäsenmaksulleen? Oletko sä nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että tapakristityt vain halventavat tosiuskisten uskontoa, joka pitäisi jättää kokonaan heille? Entäs jos halventavatkin? Mitä sitten? Keiden puolesta sä haluat tässä taistella, kuvitteellisten jumalien vai niiden höyrähtäneiden tosiuskovaisten? Miksi? Kenen etua se ajaa, ja millä tavalla?
NuoriD kirjoitti:Uskonnollisuudesta: minun toiveeni on, että ihmiset ottaisivat ev. lut. kirkkoon kuulumisen vakavasti: kuuluisivat, jos uskovat, eivät kuuluisi, jos eivät uskoisi.
Ymmärrän, että kirkkoon kuuluminen on suurimmalle osalle ihmisistä turvallinen rituaali, jota ei sen enempää ajatella.
Ihmisethän pelkäävät kaikkein eniten muutosta. Status quo (vai mikä sen bändin nimi on?) on ihmisten perustoive.
Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Vaan entä jos meneillään onkin voimakas muutos, joka on suurimman osan kirkkoon kuuluvista toiveiden mukainen? Muutos, jonka lopputuloksena ev.lut. kirkko on muuttumassa kokonaan Valtiolliseksi Rituaalivirastoksi ilman uskonnollista sisältöä. Ateismiin on monta tietä.
No niinhän se näyttää menevän. Käsitykseni mukaan suomalaiset ovat kansainvälisesti arvioiden hyvin vähän uskonnollisia, vaikka täällä kirkkoon laajalti kuulutaankin.
Kuten varmasti jokaiselle on jo tullut selväksi en itse näe järkeä tuohon Valtion Rituaalivirastoon kuulumisessa. Sinulla ilmeisesti siis kyse on lapsuuden traumojen aiheuttamasta asiasta, jolta haluat oman lapsesi säästää.
Meidän kolme lastamme eivät siis kuulu kirkkoon ja koskaan en ole kuullut tai havainnut, että he olisivat siitä jotenkin kärsineet. He kyllä vaimoni toiveesta osallistuvat koulun normaaliin uskonnonopetukseen, enkä itse sitä vaarallisena pidä.
Viimeksi muokannut NuoriD, 16.06.2010 11:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mieluummin kirkko täynnä tapauskovaisia kuin hihhuleita! Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna. Saa olla jotenkin pipi päästään jos haluaa hihhuleiden ottavan valtaa. En juuri keksi pahempaa kuin uskonnolliset hihhulit.
Manaaja kirjoitti:^ Halusta noudattaa rituaaleja ja kuulua joukkoon, daah.
Sinäkin Brutukseni!
Niin. Edelleen kuulisin mielenkiinnolla että ketä kohtaan tehdään väärin, jos näistä syistä kuulutaan kirkkoon?
Ja tarkennuksena vielä: en todellakaan usko pätkääkään mihinkään J&J Tag teamiin joka vaihtaa läpsystä, vaikka kirkkoon kuulunkin. Sen sijaan uskon mm. että EW katsoo liikaa eläinpornoa.
RP kirjoitti:Mieluummin kirkko täynnä tapauskovaisia kuin hihhuleita! Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna. Saa olla jotenkin pipi päästään jos haluaa hihhuleiden ottavan valtaa. En juuri keksi pahempaa kuin uskonnolliset hihhulit.
Jeba. Niin kauan kun kirkko on millään tavalla sidoksissa valtioon, näen aika kammottavana ajatuksena sen että ko. instanssin jäsenistö koostuisi ainoastaan sellaisesta laitoskamasta, jotka kuulevat ääniä ja saavat käskyjä laalaa-maasta.
Manaaja kirjoitti:^ Halusta noudattaa rituaaleja ja kuulua joukkoon, daah.
Sinäkin Brutukseni!
Niin. Edelleen kuulisin mielenkiinnolla että ketä kohtaan tehdään väärin, jos näistä syistä kuulutaan kirkkoon?
Jos (kun) sinulle on itsellesi selvää, että haluat maksaa kirkon jäsenmaksua saadaksesi em. palvelut, vaikka et niiden uskonnolliseen taustaan uskokaan, niin et uskoakseni tee ketään kohtaan väärin.
Varsinaiset uskovaiset eivät jäsenyydestäsi varmastikaan häiriinny, ja olet tehnyt tietoisen päätöksen määrättyjen palveluiden ostamisesta.
^^ Ei mun kummiuteen mitenkään vaikuttanu kirkosta eroaminen. (Mahtaakohan kummilapsen vanhemmat siitä ees tietää...) Johon btw yhtenä isona syynä oli se, et musta oli tosi dorkaa kuulua johonkin, johon en oo omasta halustani liittyny.
NuoriD kirjoitti:Jos (kun) sinulle on itsellesi selvää, että haluat maksaa kirkon jäsenmaksua saadaksesi em. palvelut, vaikka et niiden uskonnolliseen taustaan uskokaan, niin et uskoakseni tee ketään kohtaan väärin.
No on tässä kuitenkin vielä se, että tuo "kirkkoa ei pidä jättää hihhuleille" -argumentti toimii ikäänkuin sillä oletuksella, että hihhulien kirkko olisi yhtä vaikutusvaltainen kuin nykyinen kansankirkko. Kuitenkin voisi ajatella, että jos ei-hihhulit lähtisivät kirkosta, kutistuneelle hihhuliyhteisölle ei millään jäisi kovin merkittävää asemaa yhteiskunnassamme, ja eiköhän siltä otettaisi aika pian pois myös tuo yhteisöveronkanto-oikeus. Kuulumalla kirkkoon ylläpidetään kirkon vaikutusvaltaa yhteiskunnassamme ja hidastetaan sekularisaatiota. Lisäksi näiden tapakristittyjen maksamasta jäsenmaksusta murto-osa menee niihin haluttuihin rituaalipalveluihin; niiden lisäksi rahoilla ylläpidetään muun muassa erittäin vaikutusvaltaista naisten ja seksuaalivähemmistöjen väheksyntädiskurssia, epävirallista pro-Israel-propagandakoneistoa, lähetystyötä ja muuta rumaa. Siksi on kyllä ajateltavissa, että näiden toimintojen rahoittaminen sen varjolla, että saa noin kolme kertaa eliniän aikana käytettävät palvelupläjäykset, on sittenkin hieman kyseenalaista. Manala tekee väärin RP:n homopakanakavereille.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Minä olisin halunnut että olisin saanut laajakatseisemman kasvatuksen kuin automaationa kirkkoon kuulumisesta seurannut tapakristityksi kasvattaminen. Ruokarukoukset, aamuhartaudet, suvivirret ja joulukirkot sun muut, eivät ne ole mikään itsestään selvä ja pakollinen osa kenenkään lapsen elämää. Kaikki se turhuus vain sen takia, ettei kukaan kertonut ettei se ole pakollista. Koin homman typeräksi ja teennäiseksi, olen hyvin maallistuneesta suvusta, ei uskovaisen uskovaista näköpiirissä, ja päiväkoti ja koulu kasvattavat johonkin mille pyöritellään silmiä ja väheksytään "oikeassa elämässä". Uskottavuudeltaan joulupukkikamaa. No, minun vanhemmat olivat nuoria ja tarvitsivat ne rahat, kun minut kastattivat, sittemmin molemmat erosivat kirkosta.
Ei asia minulle mitään sellaisia traumoja jättänyt, että pitäisi vanhemmille olla vihainen, mutta kyllä meidän pikkukaupungin meno on ollut vanhanaikaista vielä 1990-luvullakin. Vuonna 1988 kuudennella luokalla meidän luokalle tuli kirkkoon kuulumaton tyttö, eikä opettajat oikein tienneet mitä tehdä kaikkien kristillisten rutiinien kanssa. Vuonna 1994 erottuani kirkosta lukion rehtori ilmoitti ihmeissään, että ei meillä ole mitään elämänkatsomustietoa vaan uskontotunneilla käyvät muutkin kirkkoon kuulumattomat. En käynyt.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
