Kitinä

Minä pidin eilen telkusta tulleesta uudesta "Halloweenista" enemmän kuin Carpenterin alkuperäisestä. Michael Myersin tarina tuli ymmärrettäväksi, ja saatoin niiiin ihaillen samaistua. Splatteria oli enemmän ja riittävästi nakuja pystytisuteinimisuja! Vasta lopuksi hokasin, että ohjaaja ja käsikirjoittaja on itse Rob Zombie!

There will be blood. Ihan paska. Irtonainen. Tai sitten se oli niin syvällinen ja älykäs että mun syvällisyyteni ja älykkyyteni ei vaan riittänyt. Kyllä useimmat näistä oscar-leffoista on ihan syvältä laidasta lukien. Jos leffaa mainostetaan sillä että se on saanut oscareita niin ei sitä kannata kattoa tai ainakaan maksaa kattomisesta.

Irtonainen? Wtf?? Syvällinen!?

Ylläoleva arvostelu on mielestäni hieman irtonainen.

elco kirjoitti:En ollut tästä kick-äässistä ikuna kuullutkaan, mutta olipahan mahtava elokuva.

Juu, tämä oli hyvä ylläri. Erikoinen. Taistelukohtauksetkin oli toteutettu parhaalla A-tyylillä, tykkäsin.
Heikointa puolta oli pääosanesittäjä sekä käsikirjoitus paikoitellen, mutta tuskin tällä Oscareita oltiinkaan tavoittelemassa.
Genre: Komedy&Action

4/5

Clay kirjoitti:Irtonainen? Wtf?? Syvällinen!?

Ylläoleva arvostelu on mielestäni hieman irtonainen.

Niin tai kuten sanoin niin älykkyys ei riittäny asian käsittämiseen.

annepa kirjoitti:There will be..

There will be Boredom. Ihan täysin ylihypetetty ja super-tylsä. Taistelee tylsyydessään avaruusseikkailu 2001 kanssa, jonka alkukohtaus pidemälle en ole pysyny tajuissani ikinä.

Mutta tämä, tämä ei edes nukuta, on vaan ihan super hidas ja tylsä. Pitää varmaan koittaa vielä kerran, en suostu uskomaan että noin kämänen pätkä ois saanut noin paljon hehkutusta.

Haemaeraemies kirjoitti:There will be Boredom. Ihan täysin ylihypetetty ja super-tylsä.

Samoilla linjoilla, ei koskettanut meikän simpukkaa.
Joskin vois tän kattoa joskus uudestaankin.

Haemaeraemies kirjoitti: Pitää varmaan koittaa vielä kerran, en suostu uskomaan että noin kämänen pätkä ois saanut noin paljon hehkutusta.

No kaikille ei kaikki jutut kaikissa mielentiloissa sovi.

Ihan samalla tavalla David Lynchin The Straight Story on jonkun mielestä äärettömän tylsä elokuva, jossa ei tapahdu mitään - kun taas minulle se on omalla tavallaan yksi kauneimpia elokuvia koskaan, varsinkin kun se tullessaan muistutti että elokuvia voi tehdä myös näin.

Ja tykkäsin There will be bloodista.

Jos olisin odottanut nopeita autoja ja isoja tissejä, sekä A-Teamin tasoista ratakiskoilla kulkevaa juonta - olisin ollut pettynyt. Elokuva ei ollut viihdettä siinä mielessä miten mennään teatteriin ison popkorni-ämpärin kanssa, mutta se kertoi kauniisti ja tunteikkaasti mielenkiintoisen tarinan.

Haemaeraemies kirjoitti:

annepa kirjoitti:There will be..

There will be Boredom. Ihan täysin ylihypetetty ja super-tylsä. Taistelee tylsyydessään avaruusseikkailu 2001 kanssa, jonka alkukohtaus pidemälle en ole pysyny tajuissani ikinä.

Mutta tämä, tämä ei edes nukuta, on vaan ihan super hidas ja tylsä. Pitää varmaan koittaa vielä kerran, en suostu uskomaan että noin kämänen pätkä ois saanut noin paljon hehkutusta.

Ahhahah just näin. Juonen tiivistys: kusipää hakee öljyä ja ökyilee ja on kusipää. En tod yritä toista kertaa kattoa.

En muistaakseni oo koskaan kattonu 2001:stä kokonaan yllämainitusta syystä.

Mietin, kuinka moni tämän ketjun kirjoittajista on enemmän kiinnostunut elokuvasta kuin omassa itsessään runkkaamisesta. Kuinka moni tykkää elokuvasta ja kuinka moni käyttää sitä oman elämänsä tylsän hetken ajanvietteenä? Kuinka moni katsoo elokuvia kohdatakseen elämän, kuinka moni saadakseen huomionsa vedetyksi pois siitä? Ja miten nämä juonivetoiset katsojat (juoni siis kansan keskuudessa yleisessä määritelmässään) kohtaavat sellaiset elokuvat kuin esim. Andrei Rublev, Zerkalo, L'avventura tai Berliinin taivaan alla?

RolloTomasi kirjoitti:Mietin

Älä mieti.

RolloTomasi kirjoitti:Mietin, kuinka moni tämän ketjun kirjoittajista on enemmän kiinnostunut elokuvasta kuin omassa itsessään runkkaamisesta. Kuinka moni tykkää elokuvasta ja kuinka moni käyttää sitä oman elämänsä tylsän hetken ajanvietteenä? Kuinka moni katsoo elokuvia kohdatakseen elämän, kuinka moni saadakseen huomionsa vedetyksi pois siitä? Ja miten nämä juonivetoiset katsojat (juoni siis kansan keskuudessa yleisessä määritelmässään) kohtaavat sellaiset elokuvat kuin esim. Andrei Rublev, Zerkalo, L'avventura tai Berliinin taivaan alla?

Aika asenteellinen lähtökohta. En tykkää tuon tyyppisestä lähestymistavasta minkään taidelajin kohdalla. En jaksa katsoa hämäriä videoteoksia, en jaksa lukea liian vaikeita kirjoja. Asenteestani huolimatta kuluttamieni leffojen, kirjojen ja muun sekaan eksyy ihan kivasti taiteellisestikin arvostettua kamaa.

Minusta itsessään runkkaaminen on arvokkaampaa kuin taiteessa runkkaaminen. Itsestään voi löytää elämää, mutta voiko taiteesta taiteen vuoksi löytää muuta kuin taidetta?

pierupylly kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Mietin

Älä mieti.

Mietinpäs. Minua kiinnostaa, miksi ihmiset katsovat elokuvia

Hyvin vaihtelevista syistä, ainakin minä. Berliinin taivaan alla ois ollu viime vkl sekä Teemalla että jossain puljussa, mutta ilmeisesti oli elämää elettävänä joten jäi väliin.

Katsoin Half nelson.

Huumeita käyttävä opettaja tasapainoilee vastuullisen aikuisen roolin ja pönttö sekaisin -hakuisen vapaa-aikansa välillä. Mielenkiintoinen katselmus siitä, kuinka lapset ottavat vastuuta silloin, kun aikuiset eivät.

Leffassa oli kivasti "tyhjää tilaa", sitä ei ollut tungettu tyypilliseen jenkkitapaan täyteen täytettä, vaan tilaa oli jätetty myös katsojan omille ajatuksille, tai whatever. Yhtenä teemana myös se, että on ok kun valkoinen keskiluokka pakenee todellisuutta säännöllisesti kalliin viinin avulla, mutta mustien cracktouhut ovat absoluuttisesti tuomittavia.

Ei hottispisteitä, Ryan Gosling oli aika kalseen näköinen luihuna valkoisena narkkarina. Vähän niinq Christian Bale Saw:ssa, tsaijai. Oisko joku laki kehitteillä tätä vastaan?

Neljä/kolme viidestä. Silti tuntu, että olikohan tässä nyt mitään uutta. Tavallaan koskettava, mutta jotenkin jäi vaisu olo. Tosin katoin alun yöllä ja lopun aamulla, sillä saattoi olla osuutta kokemuksen valjuuteen.

Missähän Sawissa Bale näyttelikään?

Machinistissa se oli aika hyvässä lihassa, ja Rescue dawnissa.

Clay kirjoitti:Missähän Sawissa Bale näyttelikään?

Machinistissa se oli aika hyvässä lihassa, ja Rescue dawnissa.

Machinistissa siis joo.

^ Minähän en millään muotoa ottanut kantaa taiteen ja viihteen suhteeseen, mutta muistutukseksi, jos en ole sitä aiemmin palstalle kirjoittanut: kaikki taide on viihdettä, mutta kaikki viihde ei ole taidetta. Nuo esimerkit juonettomista elokuvista nyt tulivat noin selkeyden ja tason vuoksi. Eikä taiteessa taiteen vuoksi ole mitään väärää - MGM:n motto! Onhan elämäkin vain elämän vuoksi. Ihmettelen sitä, jos ihmisellä ei ole kärsivällisyyttä edes kahta tuntia kestää ja yrittää ymmärtää omastaan poikkeavaa näkemystä. Sitten on sekin, että jos ei ole valmis kohtaamaan, miksi elokuvaa pitää arvottaa hyvä/huono-asteikolla tykkäämisen sijaan. Mulle nää on ihan perusjuttuja, ajattelin , että voisin lukea muidenkin ajatuksia. Tietenkin jos haluaa katsoa popcornia, niin siihen tarkoitukseen sopii popcorn-leffa, ei syvimpään sisimpään yltävä, eskapismin tarpeeseen eskapismia, suruun siihen sopivaa, etc. Mut nii, jos on sitä mieltä, että Planet Terror on parempi kuin TWBB, täytyy haluta niitä asioita, joita se antaa - siis paluu kysymykseen, miksi katsoo elokuvaa ainakin sillä hetkellä - parempana en sitä käsitä. Mitä puolestaan siihen, että elokuva ei voisi tai saisi yltää viihdettä edemmäs, niin pidän ajatusta outona. Ajattele nyt kirjoitustaidon kehittymistä ja kirjallisuuden saavutuksia. Mitäs muuta... Planet Terror, jolla ei ole mitään yhtymäkohtaa elokuvan ulkopuoliseen maailmaan, se vasta taidetta taiteen vuoksi on, mutta se onkin viihdettä. Catch Me If You Can puolestaan on taidetta.

Suvinen kirjoitti: No jaa, taidan silti olla vähän eri mieltä tuosta kaikki taide on viihdettä- kohdasta.

Minäkin olen toisinaan itseni kanssa siitä eri mieltä, mutta en niin, että näkisin ne vastakkaisina käsitteinä.

Kappas, Lord of War on saatu kiinni.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lord_of_War

Hyvä leffa, jossei joku ole vielä nähnyt

Dumis kirjoitti:Kappas, Lord of War on saatu kiinni.

...joo, vuonna 2008 jolloin juttua oli lehdissä hyvinkin paljon.

Freddy Vs Jason

Odotin tältä jännityselokuvagenren ikonisten klassikkohahmojen välienselvittelyltä hyvin paljon, varsinkin kun spektaakkelin ohjaaja Ronny Yu oli aiemmin vastuussa klassikoista kuten Jiu shi zhe, Xun cheng ma, Si yan zi ja Meng gui fo tiao qiang.

Freddyä ei tietenkään voisi näytellä kuin kaikkien meidän oma kummilapsi, Robert Englund, jonka pizzamainen palovammanaama on kauhugenren ikoni siinä missä Elviksen pulisonki koristaa rockenrollin otsaketta. Jasonin osaan ei valitettavasti oltu saatu meidän fanien lempi-Jaskaa, eli Kane Hodderia, mutta onneksi paikkaamaan saatiin mm. "Kissat ja koirat - Katti Katalan kosto" ja "Agentti Ässä" elokuvien stunttimiehenä viimeistään tutuksi tullut Ken Kirzinger.

Elokuva alkaa jännittävästi Freddyn ja Jasonin taustoja katsojille selvitellen, kunnes sukeltaa CSI-sarjasta tutulla tyylillä Jasonin verisuoniston kautta punaisen väriseen alkutekstiosioon. Alussa on aika rajuja juttuja, kuten Freddy nuolemassa perverssin näköisenä tappamansa pikkutytön kuvaa ja sitten näytetään silikoonisia tissejä heilumassa. Jos nämä rankkuudet sulattaa, niin on aika astua varsinaiseen elokuvaan, joka tarjoaa jännittävän ja mielenkiintoisen juonikuvion ärsyttävistä teinistä jotka lahdataan yksi kerrallaan loppua kohti veren roiskuessa. Aina vähän jännitti, että mitähän nyt tapahtuu ja vieläkö nytkin vielä jotain pahaa tapahtuu. Hrrrrr.

Lopussa on sitten se eeppinen kaksintaistelu, jossa Freddy ja Jason ottavat todella mittaa toisistaan. Tämä osio on juuri niin hyvä kuin odottaa saattaa, ja olisinkin toivonut että se olisi kestänyt ainakin tunnin pidempään. Odotin 7 vuotta sopivaa iltaa tämän katsomiselle ja ei kyllä tarvinnut pettyä. Lopuksi elokuva sitten loppuu ja tulevat lopputekstit ja ihmettelen, mitä juuri näinkään.

pierupylly kirjoitti:Freddy Vs Jason

Lopussa on sitten se eeppinen kaksintaistelu, jossa Freddy ja Jason ottavat todella mittaa toisistaan. Tämä osio on juuri niin hyvä kuin odottaa saattaa, ja olisinkin toivonut että se olisi kestänyt ainakin tunnin pidempään. Odotin 7 vuotta sopivaa iltaa tämän katsomiselle ja ei kyllä tarvinnut pettyä.

Olen todella pahoillani. Itseni puolesta. Sait minut oikeasti sekaisin. Ensin olin ihan että ROFL-hymiö, mutta sitten ajattelin että oletkohan sittenkin tosissasi. Sitten palasin takasin siihen että sä olet ihan ROFL meitä lukijoita kohtaan, ja viet tässä nyt ihan kuin pässiä narussa.

Koska leffan näkemisestä on jo useampi vuosi, oli ihan pakko käydä katsomassa IMDB:stä että valehteleeko muistini niin pahasti ja eri tavalla kuin mitä kirjoitit. Ei näemmä. Jätkä on leffojen ironia-arvosteluhuumorin kuningas. Joudun ihan puihin sun kanssas.

Manaaja kirjoitti: Olen todella pahoillani. Itseni puolesta. Sait minut oikeasti sekaisin. Ensin olin ihan että ROFL-hymiö, mutta sitten ajattelin että oletkohan sittenkin tosissasi. Sitten palasin takasin siihen että sä olet ihan ROFL meitä lukijoita kohtaan, ja viet tässä nyt ihan kuin pässiä narussa.

Koska leffan näkemisestä on jo useampi vuosi, oli ihan pakko käydä katsomassa IMDB:stä että valehteleeko muistini niin pahasti ja eri tavalla kuin mitä kirjoitit. Ei näemmä. Jätkä on leffojen ironia-arvosteluhuumorin kuningas. Joudun ihan puihin sun kanssas.

Ja minä kun koetin tehdä tästä mahdollisimman yliampuvan ja överin, ettei kukaan luulisi muuta. Kopioin samat jutut monesti elokuvapalstojenkin ketjuihin, tässäpä se nyt paljastuikin, että miksei niitä oikein kukaan kommentoi koskaan...

Get him to the Greek

Tosi haaska, aion kattoa uudestaan nousukännissä joskus. Iso peukku perseeseen.

Shutter Island

Tääkin oli tosi hyvä, joskin loppu oli öpaut semmoinen että siihen oli kaksi mahdollisuutta ja kummatkin aika arvattavia. Dicaprio ei vaan iske, ok-näyttelijä, mutta ei mun makuun.

Viime aikoina olen alkanut ajatella, että Brian De Palman The Black Dahlia on yhtä hyvä kuin Curtis Hansonin ohjaama L.A. Confidential, kenties jopa parempi. Olenko lopultakin menettänyt järkeni, jota ei koskaan paljoa ollutkaan, mutta nyt sekin vähä on mennyt, joutunut tilapäiseen mielihäiriöön, vai tajunnut jotakin, vaikkakin myöhässä?