Mitä vedätte suruun?

[silsis]

Tästä tyylillä jättämisestä voisi kyllä aluksi kirjoittaa "iijokisarjan". Kuten joku sen suuntaisesti sanoikin, niin ei ole olemassa oikeata tapaa, vain vähiten vääriä. Sivullisen on aina helppoa sanoa miten asia tulisi hoitaa, mutta harvoin asia hoituu tyylillä ja molempia osapuolia, myös heidän jatkoaan, parhaiten palvellen.

[Vaola]

Jotkut oikeasti tuntuvat ajattelevan, että seurustelun ja suhteen lopettamisen välillä on hyvä olla jokin välivaihe, jonka aikana suhde ajetaan alas. Kerran olen sellaisessa tilanteessa tahtomattani ollut (exän piti etsiä uusi paikka asua), eikä ollut helppoa ollenkaan. Nykyään oon sitä mieltä, et jos seurustellaan, niin seurustellaan, mutta jos erotaan, niin sit pistetään poikki ihan oikeasti samalla kun päätös on tehty. Mitä sitä väistämätöntä pitkittämään.

[Keikaus]

Mikä se oikea tapa sitten olisi?

Joku muu kuin hypätä lähes seuraavana päivänä silmien alla toisen punkkaan. Sellainen tapa sopii ainoastaa 15 vuotiaille pissaliisoille.

Äh, se on vain sinun tapasi, ei mikään yleisesti parempi tapa. Jos joku tulee onnelliseksi siitä, että tuntee olonsa halutuksi uuden miehen seurassa, niin miksei. Muista, että seksi ja rakkaus on kaksi eri asiaa.

Ehkä sen eksän tunteita ei tarvitse ihan kauheasti ajatella tällaisessa asiassa, kunhan nyt ei ehdoin tahdoin mene hieromaan kenenkään naamaan, että teinpä nyt näin. Jos mamma hieroi sitä sun naamaan, se taisi olla jonkinlainen kosto siitä, ettei tuntenut oloaan hyväksi sinun seurassa.

Toisaalta, se, että pystyy hyppäämään punkkaan aika nopeastikin jonkun uuden kanssa, voi olla merkki esim. siitä, että pakenee tilanteen selvittämistä tai siitä, että tunteet eivät olleet kovin syviä vielä. Toisaalta, tiedän kyllä lähipiiristäni tapauksen, jossa pitkän rakkaussuhteen jälkeen jätetty osapuoli lähti punkkaan toisen kanssa samana päivänä, kun jättö tuli. Ehkä se oli jonkinlaista eron kieltämistä.

[silsis]

Heti toisen helmoihin hyppäämisen syy voi hyvinkin olla oman markkina-arvon päivitys, etenkin jätetyllä. Pakko saada hyväksyntää heti nyt kaikki tänne!

[Keikaus]

Heti toisen helmoihin hyppäämisen syy voi hyvinkin olla oman markkina-arvon päivitys, etenkin jätetyllä. Pakko saada hyväksyntää heti nyt kaikki tänne!

Tämä ihminen kyllä vain ajatteli, että kivaa, seksiä uuden ihmisen kanssa. Ja ikää oli 23.

[SingleMalt]

Jos mamma hieroi sitä sun naamaan, se taisi olla jonkinlainen kosto siitä, ettei tuntenut oloaan hyväksi sinun seurassa.

No niimpä. Mitä sitä muuta voisikaan nuppivikaiselta lutkalta odottaa.

[Yönmustaritari]

irtisanomisaika?

Juu. Hyvä jättäjä jättää jämäkästi eikä jää kanniskelemaan ripustuksia. Jättäjän ei kyllä kannata jäädä vähentämään syyllisyyden tuntojaan jätetyn vierelle. Jätetyn reagoiessa viha vaiheeseen vähentää kuitenkin jättäjän mahdollisesti syyllisyyden tuntoja. Huono jättäjä pitkittää eroprosessia ja samalla vähentämällä omia syyllisyyden tuntemuksia. Kyllähän itsekunnioitus jo sanoo, että jos lähdettävä on niin silloin lähdetään.



Voihan paska. Tunnun olevan eilisissä pikkujoulutumuissa vieläkin. Kunnon ninjatumut taisi olla, koska en muista koko illasta juuri mitään. Kaikki on kirkkaalla tapetilla siihen asti, kun entinen luottamusmies kuorsasi vessassa mutta vöhön sen jälkeen tajoiltu kahvi ja konjakki on kyllä katkaissut muistinauhan. Muistan ainakin yhden fernetin nauttineeni, yleensä se kolmas tai neljäs vasta katkaisee muistin joten luulen kossulla ja vodkalla olevan jokseenkin samoja vaikutuksia. Oksettaa. Vielä pitäisi lähteä Vantaalta asti lähteä autoa hakemaan ja ehkä paikalliseen pöpilään vetämään illalla pari oloa parantavaa. Nih ja näköjään ole itseäni vähän kolhinutkin. Mahtoi olla hyvä reissu. Onpa harmi, että en muista.

Veikkaisin, että itsetutkiskelun vaihe olisi nyt ohi. Näin kävi kerta oli käydäkseen. Tähän lisää aikaa päälle niin kaikki paranee. Kait lopullisen irtautumisen aika olisi käsillä. Sikälimikäli vielä kuitenkin painii mielessä yksi terapeuttin keskustelu kohdehenkiön kanssa mutta tiedä sitten muuttaisiko se mitään käsityksiä. Tuska vaiheiden luulisin olevan jo ohitse ja enää olisi kyse enää vain irtautumisriiteistä. Voi olla turhaa toisen vaivaamista, josta loppujen lopuksi saattaisi olla vain lisävaivaa ja mahdollisesti vielä paluita taaksepäin tai irtautumisen pitkittämistä.

Vielä painin krapuloissa ja pyrin vain parantamaan omaa pahaa oloa mutta luulisin irtautumisriittiin liittyvien pahan olon tunteiden tulevan sen jälkeen.

Kaikki kuitenkin on helpompi käsitellä kun tietää mitä on tulossa ja odotettavissa.

[silsis]

Vielä painin krapuloissa ja pyrin vain parantamaan omaa pahaa oloa mutta luulisin irtautumisriittiin liittyvien pahan olon tunteiden tulevan sen jälkeen.

Mulla krapulan henkiset pahuudet tulevat vasta kun fyysiset helpottavat. Itse asiassa fyysinen huono olo on paljon helpompi sietää. Tämänhän jo tiesitkin.

[Yönmustaritari]

Mulla krapulan henkiset pahuudet tulevat vasta kun fyysiset helpottavat.

Nii-in.

Teki ihan käsittämttömän pahaa siirtää yhteisiä valokuvia. Sitä jäi vain katselemaan ja muistelemaan, kuinka mukavaa silloin oli. Suurissa krapulaisissa itsetunnon puuskissa sitä luuli ettei moinen olisi mitään tunteita enää herättänyt muuta niin taa tuli tiputtua tiettyjen hetkien muistuessa mieleen. Ei ne onneksi kestänyt enää kovin kauan ja tämä oli ehkä ihan hyvä hetki käydä niitä läpi etteivät hypi silmille myöhemmässä vaiheessa.

[Yönmustaritari]

Haenkin auton vasta huomenna ja siivoan samalla mun luukun. sitä tummaa pumpulia alkaa näkymään nurkissa siihen malliin, että tekmistä vkonlopuksi ei tarvit erikseen miettiä.

Kuitenkin nyt lähden tukeutumaa nvielä toverien tukeen. Pari päiväkaljaa krapulan hoitoon ja tulevaisuuden suunnitelmia ja leffojen katselu. Ei tarvitse erikseen miettiä miksi kaverit pysyy ja kumppanit vaihtuu. Oon herkkänä aina kamujen suhteen, koska ne on aina kantava voimavara.

Erojen hyviä puolia kuitenkin on, että olen "jälleenlöytänyt" taas musiikin ja pidän parrastani.

[Elppis]

Erojen hyviä puolia kuitenkin on, että olen "jälleenlöytänyt" taas musiikin ja pidän parrastani.

Hienoa

Mun mies taisi ihastua suhun jollain tasolla. Viime viikon sunnuntaina taisin kuulla ainakin viisi kertaa "Se *Yönmustaritari* oli kyllä loistava jätkä!".

[Mylwin]

(isäni on lääkäri)

Lääkärithän ovat tunnetusti jumalien sukua ja kusevat hunajaa.

Puhumattakaan upseereista.

[Vaola]

Erojen hyviä puolia kuitenkin on, että olen "jälleenlöytänyt" taas musiikin ja pidän parrastani.

Hienoa

Mun mies taisi ihastua suhun jollain tasolla.

Ehdinpäs ennen Letkua --> Homohomohooomo!!!11!

[segma]

Höh. Minä kun olen pitänyt "parhaana suhteenlopettamistapana" sellaista, jossa jättämisen jälkeen käydään yksi (1) kappale jonkinsorttista dedikoitua keskustelua aiheesta. Tavoitteena lähinnä se, että jätetty tulee jätetyksi kuin ihminen, ei niin kuin koira.

[Yönmustaritari]

Kerrottakoon alusta, että allekirjoittanut tunsi erittäin hyvää karmaa silloisen kumppanin ensitapaamisesta, koska oli oma syntymäpäivä ja olin samana iltana laittanut täysin ennakoimatta lakanat ja peitot sänkyyn myös "pelkääjän" puolelle. Muistan sanoneeni jopa, että kuules akka, olet sen verran erikoinen tapaus, että nyt pääset näkemään jotain mitä kukaan muu nainen ole nähnyt. Enhän ollut aiemmin ketään keittiööni päästänyt. Koko lähtötilanne toi siis mieleen, että nyt on hyvä pulla uunissa. Ristiriidoista selvittiin aina, mikä myöhemmin kuitenkin saattoi osoittautua virheeksi. Ristiriidoista olisi pitänyt ottaa opiksi, että nyt ei välttämättä ole vikaa missän muussa kuin yhteensovittamisessa vääriä asioita tai väärään henkilöön.

Pääasiassa koko ketju taitaa käsitellä vain allekirjoittaneen hylätyksi tulemisen tunnetta. Tämähän on kuitenkin seikka, jolta olen itseäni jo vuosia varjellut. En siis ole uskaltanut olla tekemissä reilusti potentiaalisten kumppanien kanssa peläten nimenomaan mahdollista hylkäämistä. Olen tietoisesti tyrmännyt kaikki ehdotukset henkilöiltä, jotka olen havainnut sellaisiksi joihin voisin kiintyä. Sen sijaan aivan hirvittävät tapaukset ovat olleet enemmän minun mieleen jutteluissa. Tapaukset siis joihin kiintyminen ei periaatteessa olisi mahdollista edes kunnon tumuissa. Tällä tavoin olen suojellut itseäni ja jättänyt kuitenkin lopulta itseni haavoittuvaiseksi tällä nimenomaisella osa-alueella. Nyt sekin on sitten koettu ja voi kait alkaa käyttäytyä kuin normaali ihminen.
Itsensä varjelu tuskalta ei pitkä päälle kannata, koska jossain vaiheessa kun tuskaa tulee niin on parempi tietää millaista se on kuin, että lähtee sokkona sille tielle sotimaan.

Ihmiset eroaa ja minä olen vasta esiasteella. Olen tässä käsitelly asioita, joita yleensä koetaan teini-iässä. Kuten aiemmin on mainittukin niin on vähän sama kuin vesirokko. Mitä vanhempana sen saa, sitä pahempana se ilmenee.

On kuitenkin mainittava, että k.o suhde loppujen lopuksi oli allekirjoittaneen, normaali tilanteessa ilmenemätöntä alivastuullista ruokkiva suhde. Kaikki ristiriidat suhteessa siis ilmenivät silloin, kun sain itse tarpeekseni toisen ylivastuullisesta toiminnasta. Lue siis, että kun toinen mutseilee niin palaa proppu sano. En siis myönnä olevani luonnollisessa tilassa alivastuullinen henkilö mutta loma vastuusta teki hyvää. Toisen häärätessä kuitenkin tarpeettomasti tulee jossain vaiheessa siinäkin katto vastaan. Ei siis uutta mutsia kiitos vaikka ihan täysin tästä ei ollutkaan kyse. Tämä taisi jo aiemmilla sivuilla ollakin.

Tänä iltana oli kuitenkin taas havaittaissa mielettömän hyvä karma uudelleen aloitukseen. Oli katsomassa täysin sattumalta Kettunen, Kuustonen, Kaartamo ja läjää muita muusikoita. Kettusen "Saatanan kone älä hyydy" oli merkki oikeasta hetkestä lopttaa tämä itsesyyni. Kaikki on nyt kohdillaan uudelleen aloitusta varten. Sanoisin jopa, että nyt on kaikki ollut pöydällä ja siitä siivottu pois.

Lopuksi kuitenkin sanottava, että jo itsetutkiskelun kannalta tämä kannatti kyllä. Olen viime aikoina oppinut itsestä aivan mielettömästi. Kehityksestä sanottakoon, että kaikki, siis ihan kaikki, on hiton paljon helpompaa nyt.

Minusta tuntuu nyt, että olen käsittelyni käsitellyt ja jatkan elämistä luonnolliseen tahtiin. Aikaa päälle niin unhoon jää sano.

EDIT:pikku tumuissa kirjoitettua tekstiä muokattu helppolukuisempaan muotoon.

[BrianW]

Asiallista itsetutkiskelua ja ilmeisesti hyvää kehitystä.

Minun olisi vaikea uskoa, että kyseessä on sama henkilö, jonka, mielestäni, tekomiehekkäitä juttuja välillä pidin lapsellisina mutta kun

tulee sentään nuo tumut ym jutut, jotka kertoo, että täydellistä transformaatiota, uudelleensyntyneeksi, ei sentän ole tapahtunut eikä ole tarpeenkaan.

Prosessi sinällään on minulekin tuttu.

[Hellu]

On kuitenkin mainittava, että k.o suhde loppujen lopuksi oli allekirjoittaneen, normaali tilanteessa ilmenemätöntä alivastuullista ruokkiva suhde. Kaikki ristiriidat suhteessa siis ilmenivät silloin, kun sain itse tarpeekseni toisen ylivastuullisesta toiminnasta. Lue siis, että kun toinen mutseilee niin palaa proppu sano. En siis myönnä olevani luonnollisessa tilassa alivastuullinen henkilö mutta loma vastuusta teki hyvää. Toisen häärätessä kuitenkin tarpeettomasti tulee jossain vaiheessa siinäkin katto vastaan. Ei siis uutta mutsia kiitos vaikka ihan täysin tästä ei ollutkaan kyse.

Hyvä hyvä!

Kannattaa puida näitä juttuja, siis niitä suhteen huonoja puolia, sen sijaan
että miettii miksi suhde päättyi.
Sieltähän se vastaus löytyy.
Täytyy vielä mainita että esim. tuo julkisiin rakkaudenosoituksiin "pakottaminen" kuulostaa sanoisinko aika erikoiselta.
Yhdistettynä ylläolevaan kirjoitukseesi tulee kuva dominoivasta (joskin hellästi ja äidillisesti) naisesta joka ehkä näki sinussa työmaan, miten saadaan sitoutumiskammoisesta rentusta aviomiesainesta.

(Tää on siis ihan vaan spekulointia, voi olla että sun kohdalla menen ihan metsään mutta näitä on tullut viimeaikoina muutenkin mietittyä..)

Aviomiesaines tietyn tyyppisille naisille tarkoittaa nimenomaan sitä tossun alla viihtyvää jätkää joka tykkää sitä että joku hoitaa hommat sen puolesta, nainen saa olla vastuussa (= niskanpäällä.)
Monille miehille tämä rooli sopii mainiosti, terveen itsetunnon omaavia miehiä se harvoin jaksaa huvittaa pitkällä tähtäimellä.

On tietysti niitäkin miehiä jotka tällaisessa suhteessa elävät mutta kapinoivat.
Hyvänä esimerkkinä vanha kaveri joka ei kahden vuoden seurustelun aikana saanut olla kanssani tekemisissä koska minä olen väärää sukupuolta ja meillä oli joskus teineinä ollut jotain pientä säätöä.
Kun sitten kuitenkin samaan baariin satuttiin seurasi välikohtaus jollaisia luulin olevan vain elokuvissa.
Suhteen päätyttyä muistutin tietenkin ystävääni siitä että minä olen vielä tässä ja se muija jossain ihan muualla, en voi sanoa etteikö loukannut se että ystävyytemme unohdettiin noin vaan jonkun naisen takia.
Enemmän ihmettelen kuitenkin sitä millaisiin vaatimuksiin naiset saavat ihan normaalit itseään kunnioittavat miehet suostumaan.
Jos yksikään poikaystäväni olisi kietänyt tapaamasta miespuolisia kavereitani niin olisi tullut kenkää aika äkkiä.
Tai no, aina on helppo sanoa kunnes tilanne tulee eteen.

Ylläoleva oli kärjistetty esimerkki, mutta kuitenkin suhteen alussa määritellään tietyt pelisäännöt.
Väistämättä otetaan yhteen kun opetellaan toisen tapoja, vedetään juttuja vähän överiksikin jotta nähdään kuinka pitkälle pinnaa voi venyttää ja löydetään ne kynnyskysymykset.
Jos asiat kuitenkaan eivät asetu uomiinsa tietyn ajan kuluessa on turha jatkaa pidemmälle.
Itse olen tehnyt sen virheen että annoin periksi väärässä kohdassa, ja elin sen mukaan vaikka se ei oikealta tuntunut.
Söi enemmän kuin ikinä uskoinkaan, olin jotenkin kuvitellut että sitä pystyy muuttumaan kun tarpeeksi haluaa.

Hyvä ettet taipunut ristiriitojen edessä.
Voipi olla että elelisit yhä parisuhteessa, vaan et sellaisessa josta itse olet haaveillut.

[Hellu]

Kannattaa puida näitä juttuja, siis niitä suhteen huonoja puolia, sen sijaan että miettii miksi suhde päättyi.

Täytyy tähän vielä täsmentää että siis turha spekuloida sen toisen osapuolen ajatuksia (=syitä suhteen päättymiselle.)
Vaan keskittyä niihin omiin ajatuksiin.
Kun oon saanut sellaisen käsityksen ettet ole oikein saanut kunnon vastauksia.

[segma]

Niin joo. Minä taisin olla samanlaisessa tilanteessa samanlaisena osapuolena (eli ns. erostatoipumissuhde kyseessä). Mitä mä voitin?!1

[Yönmustaritari]

Täytyy tähän vielä täsmentää että siis turha spekuloida sen toisen osapuolen ajatuksia (=syitä suhteen päättymiselle.)
Vaan keskittyä niihin omiin ajatuksiin.
Kun oon saanut sellaisen käsityksen ettet ole oikein saanut kunnon vastauksia.

Muista edellisen kerran vähän vastaavan tapauksen kohdallani. Silloin puhuttiin työsuhteen yllättävstä päättämisestä ulkoistusten yhteydessä. Homma hoidettiin silloin vähän vastaavalla tavalla kuin nyt on toimittu. Vähän ennalta arvaamatta kerrottiin, että seuraavana maanantaina ei tarvitse enää tulla töihin. Silloin siis niin ikään vedettiin seitsemän vuoden jälkeen matto jalkojen alta eikä paljon varautua ehtinyt.

Muistan silloin olleeni myös melko soosina, että mitäs hittoa nyt sitten pitäisi tehdä. Puhutaan toki tietysti eri asioista näissä suhteissa mutta periaatteessa samoja irtautumisriittejä oli silloin. Silloin asia hoidettiin niin, että olen edelleenkin tekemisissä k.o paikan esimiesten kanssa vähintäänkin sen verran, että vien jouluisin paketin suklaakonvehteja sinne. En siis ole irtautunut siitä paikasta enkä tule irtautumaankaan, koska se toimii näin eikä sitä ole mitään syytä muuttaa.

Nyt kuitenkin jos tämä sama toteutuisi meneillään olevassa eroprosessissa niin en kyllä enää näe tilannetta samoin. Jos tämä, että jättää naruja jälkeensä on merkki allekirjoittaneen tavasta hoitaa irtautumisia niin sille täytyy varmaan tehdä jotain. Tämänkin näyttää aika sitten myöhemmin.

Kyllä tässä on varmastikin kaikki jo selvitetty. Piiri alkaa pelottavasti pian kiertää ympyrää ja nyt on selkeästi laskettava irti myös tästä ketjusta ja alettava vähän suunnittelemaan muita juttuja tähän väliin. Eiköhän tämä ala olemaan nyt tässä.

[EveryWoman]

Luulisi nyt paatuneimmankin itsereflektoijan tajuavan, että ihmismieli on erittäin subjektiivinen otus. Teille tuo itsereflektio on Palava Pensas ja vääräuskoiset poltetaan roviolla.

Ensinnäkin vastaisin mielelläni edelleen vain omasta toiminnastani, enkä "meidän" (keitä ikinä moiseen ryhmittymään määritteletkin kuuluvan). Toisekseen: kannattaisi harkita, mitä valitsee lyömäaseekseen. Heitetty kalikka kun voi lähemmässä tarkastelussa osoittautua bumerangiksi.

Uskontoaan levittävät hihhulit, jollaiseksi yrität minua mustamaalata, eroavat muista ihmisistä ainakin kahdella olennaisella tavalla:
1. levitettävä oppi ei perustu tieteelliseen tutkimukseen, vaan henkilökohtaisiin uskomuksiin, ja
2. oppia tyrkytetään myös tilanteissa, joissa on selvää ettei sille ole tyrkytyksen kohteen osalta tilausta.

Minun väittämäni on, että itsereflektio (oikein suoritettuna) auttaa ihmistä elämään onnellista ja tasapainoista elämää. Väittämä perustuu omakohtaisen kokemuksen lisäksi psykologian piirissä tehtyyn tutkimukseen. Sinä taas väität minun väittämäni olevan paskapuhetta. Sinun väittämäsi ei perustu tutkittuun tietoon, vaan henkilökohtaiseen uskomukseesi. Näiltä osin hihhulipisteet ropisevat sinun tilillesi.

Lisäksi, kuten jo sanoinkin, minä en roiku levittämässä ilosanomaani ketjuissa, joissa ilmiselvästi asialle ei ole tilausta. En esimerkiksi mene ryyppyretkihehkutusketjuihin kertomaan, miten mukavaa on elää humaltumatta, koska ihmiset kirjoittavat näissä ketjuissa jakaakseen kokemuksiaan humaltumisesta - eivät kuullakseen elämäntapaansa kyseenalaistavia argumentteja. Et myöskään näe minua arvostelemassa pornon käyttöä Katsoin pornoa -ketjussa, koska ketjun tarkoitus on jakaa pornonkatselukokemuksia. Sinä sen sijaan olet tullut itsereflektiokokemusten jakamista varten perustettuun ketjuun haukkumaan ja piikittelemään itsereflektiota harjoittavia ihmisiä. Lisää hihhulipisteitä sinulle.

Ja niin vedetään mekin. Olen jo 14-vuotiaana kokenut hyljätyksi tulemisen tunteen, kun se ei enää ollutkaan mun kaa. Taisi siinä itkukin päästä. Nyttemmin suhtaudun (yritän suhtautua) eroon kuten opetan, koska se tekee kokemuksieni mukaan tekee elämästäni helpompaa. Eli tämä on varmaan ihan sama juttu, mistä tekin puhutte. Teille on vain itseisarvo, että sitä vittu jauhetaan maailman tappiin eikä osata ottaa tarvittavaa askelta eteenpäin - helpompaan elämään.

Pidän mahdollisena (mutta en ota kantaa kuinka todennäköisenä), että olet vain kerta kaikkiaan itsereflektiokyvyissä ja -nopeudessa monta valovuotta meitä muita edellä. Jos näin on, mitä hyötyä sinulle mahtaa olla meidän hitaampien haukkumisesta? Itsereflektion oppiminen vie meiltä tavallisilta tallaajilta kovasti aikaa ja vaivaa. Se, että yrität estää meitä opettelemasta ja tulemasta paremmiksi, vaikuttaa kovin pikkumaiselta - emmehän me kuitenkaan saavuta sinun salamannopeuttasi vielä vuosikausiin! Pelko pois!

Molemmat osapuolet myös ylenkatsovat vastapuolta.

FYI: minä en lähtökohtaisesti ylenkatso sinua, mutta silloin toki, jos yrität sabotoida hyvänä pitämääni asiaa. Silloin ansaitsetkin tulla ylenkatsotuksi. Jos olisit kirjoittanut ketjuun myönteisessä hengessä omia toimintaehdotuksiasi sen sijaan että tulit ilkkumaan ja ylenkatsomaan muita, et olisi kohdannut ylenkatsettani in the first place (mielipiteeni olisin saattanut toki sanoa silloinkin).

Huvittavaa on, että kun Letku poikkeaa Uskon normistosta eli kosteasilmäisestä itsereflektiosta niin sitä pidetään turhana tai vähintäänkin epähienona: porno, kalja ja XBox eivät saa teidän hurupossessa mitään erityisiä aahooh-huudahtuksia aikaan.

Letkun kyky analysoida itseään niinkin avoimesti kuin hän täällä on tehnyt, kirvoitti ainakin minulta ihan spontaanit huudahdukset. Se, mitä muuta hän tekee tai ei tee, on asia erikseen - enkä minä sitä ole katsonut asiakseni arvostella. Jos ryyppyretket sinun mielestäsi ansaitsevat ihailevaa palautetta, anna kaikin mokomin sitä hänelle itse.

[Yönmustaritari]

Kaveri tuossa pisti oikein viestin, että "ei vittu. Ei kyllä siitä naisesta irtautuminen voi tehdä noin pahaa". Niinpä pistin itseni vielä kerran tulille ja ihan mukavin tuloksin. Tai no...Positiivisin...,....rakentavin sano.

Olinhan loppujen lopuksi itsekin jossain vaiheessa vähän niin ja näin sen suhteen kanssa mutta ajatuksista huolimatta ei ero ollut ajankohtaisesti toteutusmielessä, mikä ei taas kulje lainkaan käsi kädessä lopullisesta erosta johtuvien tunteiden kanssa.

Eipä siis muuta kuin kirjat taas käsiin sano. Loikkasin pikalukien Fisherin surun kohdan menneiden muistelut, johon nyt jouduin palaamaan.

Fisher:jälleenrakennus
´
"Monet ihmiset eivät ole surreet menneisyydessä tapahtuneista menetyksistään riittävästi. Sellaisia menetyksiä, kuin jonkun rakkaan ihmisen kuolema. Menneiden tuskien uudestaan kokeminen voimistaa suruprosessia. Niille, jotka kantavat mukanaan menneisyyden ratkaisemattomia menetyksiä, eron tuska on erityisen tuskallinen ja vaikea. Samoin täyttymättömät emotionaaliset tarpeet - lapsuuden menetykset saattaa tulla voimakkaasti esiin eroon liittyvän surun aikana."

"Janne kertoi, että hän näki unta usein lapsuuden kokemuksistaa maalla, käydessään läpi eroaan. Kun puhuimme erosta seminaarissa, hän tajusi, että oli suremassa onnetonta lapsuuttaan. Monet eronneet ihmiset joutuvat muuttamaan asunnostaan tai talostaan, jossa ovat asuneet ollessaan rakkaussuhteessa. Näin heidän on surtava kodin menetys"´

Juh. Kyllä olen myös verrannut rakkaussuhteen menettämistä kumppanin kuolemaan, mikä sinänsä tukee teoriaa. Nämä siis ynnättyinä allekirjoittaneen näkemiin yöllisiin uniin, käy ilmi, että olenkin suremassa ihan jotain muuta, kuin äskettäin menetettyä suhdetta ja/tai kumppania.

Nyt uskon tämän kaiken johtuvan varhainuoruudessa tapahtuneen menetyksen käsittelemättä jättämisestä. Kivi putosi tänään sydämeltä, kuin tajusin. Sanonpahan vaan kaikille, että hoitakaa ne paskanne kuntoon ettei pääse yllättämään elämän myöhemissä vaiheissa. Kakaroille vesirokkotartunnat vaikka heti syntymän jälkeen sano....tai jotain

Nih. Ei sitten tainnut loppujen lopuksi akoilla olla osaa eikä arpaa tähän prosessiin. Tai siis oli mutta loppujen lopuksi ehkä vain sivutuotteena, koska nähtävästi kyse oli nähtävästi myös minun "parannussuhteesta". Surua kuitenkin kaikki tyynni. This case is co...llloused!

[EveryWoman]

Kivi putosi tänään sydämeltä, kuin tajusin.

Jee! Tuo kuulostaa sen luokan ahaa-elämykseltä, että veikkaan prosessisi olevan nyt tosiaan osapuilleen ohi, tai ainakin muuttavan muotoaan vähemmän häiritseväksi. Onnea uuteen, vapaampaan elämään! *halaa*

[Yönmustaritari]

Kirjoitettu...Luettu...Harkittu uudelleen...Poistettu.....

[Yönmustaritari]

Kirjoitettu...Luettu...Harkittu uudelleen...Poistettu.....

Harkitsin uudelleen, korjasin kirjoitusasua ja ajattelin postata kuitenkin vaikka tuntuukin vikatikiltä. Kait sitä pitää jatkaa, kun aloitettukin on.

Nii. Eilen meinasi hajota kappaleiksi. Kerroin toverille havainnosta ja hän muistutti, että varovasti sitten, koska siinä on parikymmentä vuotta ollut asioilla aikaa muhia. Todellakin. Työ meni normaaliin tahtiin vaikka koko päivän ihmettelin, että vaikuttiko se puhdistamisessa käytetty denaturoitu alkoholi silmiin tavallista voimakkaammin. Vettyinein silmin pinosin asioitani koko päivän mutta ei sen ihmeempää.

Sitten kävin paluumatkalla baarissa yhdellä ja poislähtiessä kiitin myyjää palvelusta. Pois kävellessä sitten kastelin poskeni ja sitä jatkui koko ajomatkan kotiin asti. Allekirjoittaneen itkuraivot on kuitenkin kymmenen vuotta täytettyään laskettavissa yhden käden sormilla, joten olin asiasta kovin hämilläni.

Asian käsittely tällä(lue eilisellä) päivämäärällä on ottanut aivan mielettömän harppauksen eteenpäin mutta samalla tuntuu, että vaikeustaso on noussut niin monta astetta ylemmäs, että sitä ei enää kannata tässä puida. Kenties se, mikä minua on jatkuvasti mielessä ajanut tekemisiin entiseen kumppaniin on se, että koittaisi saada hänet vastuuseen näiden porttien avaamisesta. Vaikka eihän siinä mitään. Kyllähän sen voi edelleen ladata vuosikymmeniksi muurien sisään niin kuin aiemminkin mutta tuntuu ettei se ole kannattavaa. Taidan tarvita nyt tauon tästä ja sassiin.

Miten tällaiset iänikuisiksi jääneet jutut puretaan? Riittääkö se, että tiedostaa asian vai pitääkö tämä vielä jotenkin erikseen hoitaa? Aika parantaa haavat my ass sano.