Vadim kirjoitti:Mulla on hieman vaikeuksia ottaa Hardyn Oh oh chéri -tunnelmia kauhean vakavasti
Ei kai tuo itsekään ole ottanut niitä tunnelmia kovin vakavasti, sehän niissä juuri vetoaakin. Tyylinsä tekee lähes pilaa niistä sanoitusten tunnelmista.
Hardya tosin pitäisi kuunnella levysoittimella, cd kuulostaa jotenkin oudolta, mp3:sta nyt puhumattakaan, ja olen vähän liian laiska (ja neuroottinen) ostamaan vinyyliä.
Vadim kirjoitti:Mulla on hieman vaikeuksia ottaa Hardyn Oh oh chéri -tunnelmia kauhean vakavasti
Ei kai tuo itsekään ole ottanut niitä tunnelmia kovin vakavasti, sehän niissä juuri vetoaakin. Tyylinsä tekee lähes pilaa niistä sanoitusten tunnelmista.
Hardya tosin pitäisi kuunnella levysoittimella, cd kuulostaa jotenkin oudolta, mp3:sta nyt puhumattakaan, ja olen vähän liian laiska (ja neuroottinen) ostamaan vinyyliä.
Miksi pitäisi?
Se kuulostaa jotenkin orgaanisemmalta, kun mukana ovat levysoittimen suhinat ja rahinat. Levyn kääntäminenkin tuntuu jotenkin välttämättömältä, 45 minuuttia Oh oh chéritä on yksinkertaisesti liikaa.
Se kuulostaa jotenkin orgaanisemmalta, kun mukana ovat levysoittimen suhinat ja rahinat. Levyn kääntäminenkin tuntuu jotenkin välttämättömältä, 45 minuuttia Oh oh chéritä on yksinkertaisesti liikaa.
Voihan aina painaa pausea, kato niinku. Ja käyttää suhinarahinaäänitehosteita.
Steen1 feat. AkliKäärme & Pyhimys - Pikku Pirihuora
En ole artistin nimivalinnasta johtuen kuunnellut ennen näitä biisejä, mutta tämähän kuulostaa aika rankalta välttäen menemästä naurettavuuden puolelle.
Lauri Porran Myspace-sivuilta kuuntelen näytteitä, kun Rumbassa kehuttiin menevän suomalaisten progelevyjen top-kymppiin. Helskutti ja täähän on mahtavan tunnelmaista matskua, jostain Pink Floydin ja Pekka Pohjolan välimaastosta. Olen yhdistänyt nimen aina Stratovariukseen, enkä sen takia ole kiinnostunut, mutta se on kaiketi ollut miehen uralla joku typerä hairahdus.
Tuleepa Metallican Orion mieleen tästä instrumentaalista.
Tän bändin vika taitaa olla siinä, että tässä liikutaan jossain rokin ja hevin välimaastossa olematta oikein kunnolla kumpaakaan. Laulajasta irti enemmän murinaa, niin tästä saataisiin oikeenkin potentiaalinen hevibändi. Biisit ovat sinänsä ihan miellyttävää kuultavaa.
Hyvää settiä on Sibeliuksen sukulainen tosiaan saanut aikaan. Täytyypä laittaa levy hankintaan. Kiitos!
Kylkyl, hyvältä kuulostaa. Eka biisi on "vähän" liikaakin Pink Floydia, mutta muuten maittavaa matskua. Pitää ostaa kunhan vastaan kaupassa kävelee. Ei ton perusteella ole Pekka Pohjolaa Suomen progekuninkaana syrjäyttämässä, mutta oikein kaivattua saundimaailmaa ja meininkiä kyllä.
Nyt soi koneelta "Hippiprogea"-kansio. Juomat loppuu kesken.
Se kuulostaa jotenkin orgaanisemmalta, kun mukana ovat levysoittimen suhinat ja rahinat. Levyn kääntäminenkin tuntuu jotenkin välttämättömältä, 45 minuuttia Oh oh chéritä on yksinkertaisesti liikaa.
Voihan aina painaa pausea, kato niinku. Ja käyttää suhinarahinaäänitehosteita.
Tai sitten voi kuunnella levyjä minun vanhalla CD-soittimellani, jonka hylkäsin vuosia sitten tänne lapsuudenkotiini. Se soittaa nimittäin levyjen naarmut pikkulinnunviserryksenä ja jää jumittamaan soittaen samaa kohtaa kerta toisensa jälkeen, sekä kieltäytyy ehdottomasti soittamasta suosikkikappaleitani. Välillä sen saa tottelemaan läpsäyttämällä sitä juuri oikealla hetkellä.
prosessi kirjoitti:Välillä sen saa tottelemaan läpsäyttämällä sitä juuri oikealla hetkellä.
Inhimillistä, liian inhimillistä.
Ei oikeastaan. Jos sitä läpsäyttää liian kovaa, se sammuttaa itsensä kokonaan, joten palaute on hyvin yksiselitteistä. Eikä sille tule traumoja, vaan jonain päivänä se vain menee kokonaan rikki ja joutuu kaatopaikalle.
Tuo esitettiin eilen näkemässäni musikaalissa Riitta - nainen talossa, ja ihastuin siihen totaalisesti. Itse asiassa pidin siitä miesten esittämänä ehkä jopa enemmän, vaikka sanat silloin tietenkin kuulostivat paikoitellen hieman omituisilta.
Voihan aina painaa pausea, kato niinku. Ja käyttää suhinarahinaäänitehosteita.
