Vadim kirjoitti:prosessi kirjoitti:Vadim kirjoitti:Vanessa Paradis: Junior Suite
Joskus sitä miettii, että miksi niin monet jotka ymmärtävät merta pelkäävät rakkautta. Niissä kun on niin paljon sitä samaa, eikä merikään silti ole pelottava. Toisaalta ei myöskään liene sattumaa, että lähes jokainen entisaikojen merimies oli vakuuttunut siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Vaikea sanoa kumpi on pelottavampaa, tarkoitus vai tarkoituksettomuus.
Ehkä vastaus on tässä:
Francoise Hardy: La mer
Tuo meri on ehkä eri meri kuin se merimiesten meri, joka pakottaa luottamaan tarkoituksen olemassaoloon. Ne muutamat kerrat kun olen ollut vesillä todella kovissa myrskyissä, joissa orastavaa pelkoa vastaan on täytynyt tosissaan taistella, ovat kyllä tehneet selväksi, että oma reittisuunnitelma ei todellakaan ole mikään tarkoitus, mutta aina jokin jotenkuten käyttökelpoinen väylä ja tarpeeksi suojaisa satama on ennemmin tai myöhemmin löytynyt, ja myrskyssä rantautuminen menee aina nappiin. Satamasähläystä esiintyy ainakin meidän perheessämme vain kauniilla säällä.
La mer lausutaan muuten samalla tavoin kuin l'amère.
Merestä on moneksi. Korvikkeeksikin joillekin:
Meren aalloilla
Meren aalloilla oon syntynyt
alla loistavan etelän kuun,
äidin maitoa siell´ nauttinut,
siellä kohdannut neitosen suun.
Siks´ merta, merta ma ain´ rakastan,
sen sielusta lohdun ma saan.
Aallon loisketta kuulla ma ain´ halajan
ja taas olen onnekas vaan.
Meri äitini on, meri siskosein,
meri morsian mulle on - kaikki.
Valkopurteni, mun olet armahain,
laaja eessäni sulla on reitti.
Siellä mieheksi oon varttunut,
siellä vierineet on kyyneleet,
siellä lempeni on kukkinut,
siellä poiminut oon ohdekkeen.
Siks´ merta, merta ma ain´ rakastan,
sen sielusta lohdun ma saan.
Aallon loisketta kuulla ma ain´ halajan
ja taas olen onnekas vaan.
Meri äitini on, meri siskosein,
meri morsian mulle on - kaikki.
Valkopurteni, mun olet armahain,
laaja eessäni sulla on reitti.
säv. M.Turunen san. Valtasaari
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
