Kitinä

...

Suvinen kirjoitti:...

Kun olette eroa pohtineet puolisonne kesken pitkään, niin ei kait se olisi väärin kokkipojan kanssa kokeilla. Olisi varmaan kuitenkin reilua jutella miehen kanssa etukäteen. Vain yksi elämä jne.

Mmm

Sitä minä vaan sanon, että mitä useempi kokki, sitä surkeempi soppa.

exPertti kirjoitti:

James Potkukelkka kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:...

Kun olette eroa pohtineet puolisonne kesken pitkään, niin ei kait se olisi väärin kokkipojan kanssa kokeilla. Olisi varmaan kuitenkin reilua jutella miehen kanssa etukäteen. Vain yksi elämä jne.

En ole varma kannatanko tätä etukäteen puhumista.

Niin. No. Tuskin se (etukäteen puhuminen) käytännössä toimisi vaikka teoriassa saattaisi olla oikein.

Sodassa ja rakkaudessa (paitsi sodassa) kaikki on sallittua. Jos miehen kanssa on vuosikaudet ollut ongelmia ja lusikoita on jaettu jo monta kertaa, niin ei se ole väärin kokeilla vierasta.

McJanne kirjoitti:Sitä minä vaan sanon, että mitä useempi kokki, sitä surkeempi soppa.

Eihän tässä oo kuin yksi

exPertti kirjoitti:En ole varma kannatanko tätä etukäteen puhumista.

Jos oma puolisosi pohtisi vastaavaa omassa päässään, kannattaisitko sitten?

Eiköhän tuossa kuviossa näy ennen muuta se, että yhdessä ollaan muista syistä kuin halusta olla yhdessä. Ei se ihme ole että sellaisessa tilanteessa tulee houkutuksia. Kannattaa kuitenkin koettaa tehdä sellaisia ratkaisuja, että pystyy jatkossakin elämään itsensä kanssa, mitä sen nyt itse kullekin tarkoittaa. Sanoisin, että kännispäissä tehdyt ratkaisut eivät varmaan keskimäärin ole niitä kaikkein parhaita.

Suvinen kirjoitti:meillä on aivan tuhottomasti yhteisiä tuttuja ja kavereita

Tähän liittyy myös tuhottoman paljon työpaikan sisäisiä kolmio- ja neliödraamoja, lähinnä näiden kahden kokkipojan ja erään työkaverini kesken..

Oliks tämä nyt amerikkalaisesta saippuasarjasta vai tosielämästä?

Oho, tuo näytti ilkeältä luettuna, vaikka en tarkoittanut sitä niin. Ajatuksenani, jos sellaista nyt edes oli, oli varmaan jotain siihen suuntaan, että en mä nyt oikein näe että ulkopuolelta kukaan voisi lähteä moralisoimaan ratkaisujasi, teit jotai tai et, puhuit miehellesi tai et. Mutta yleinen elämänkokemus kyllä sanoo, että jos on tarve pyristellä ulos jostain, jossa ei viihdy, ja mahdollisesti kokeilla jotain uutta/muuta, niin pienet piirit eivät ole hyvästä. Eikä saman porukan sisällä sählääminen oikein myöskään palvele järkevästi sitä irtirepäisyäkään. Mutta tunteet nyt eivä ole kovin suoraan tahdonalaisia, jolloin joskus naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. Mutta jos näin ulkopuolisena ei ajattele tätä oikeiden ihmisen todellisena tapauksena, vaan keskustelupalstan argumentin vuoksi -keskustelunaiheena, niin joku voisi ajatella, että perustyytymättömästä olotilasta katsottuna kiinnostavia ratkaisuja voi nähdä sielläkin, missä niitä ei varsinaisesti ole.

urpiainen kirjoitti:perustyytymättömästä olotilasta katsottuna kiinnostavia ratkaisuja voi nähdä sielläkin, missä niitä ei varsinaisesti ole.

Olipas nasevasti sanottu.

Jos nykyisessä parisuhteessa ei ole enää mitään korjattavaa, niin ehkä sen lopettaminen on se ensisijainen moovi. Sen jälkeen jos vielä kokkipoika tuntuu kiinnostavalta tilaisuudelta eikä vain potentiaaliselta pakopaikalta, niin tie on auki ja kaikki mahdollista.

^+1

James Potkukelkka kirjoitti:^+1

Yllä olevat on oikeassa. Jos tilanne olisi toinen niin ehdottaisin muita vaihtoehtoja, mutta tuskin tässä tilanteessa on kannattavaa koittaa pelastaa suhdetta korjausliikkeillä.

Paketoi hommat ja siirry eteenpäin elämässä, eiköhän tuo ole jo taputeltu juttu.

exsu kirjoitti:Jos nykyisessä parisuhteessa ei ole enää mitään korjattavaa, niin ehkä sen lopettaminen on se ensisijainen moovi. Sen jälkeen jos vielä kokkipoika tuntuu kiinnostavalta tilaisuudelta eikä vain potentiaaliselta pakopaikalta, niin tie on auki ja kaikki mahdollista.

Kun ton erokynnyksen yli on ollut aika hankala mennä, niin en mä pitäisi pahana vaikka kävisi pakopaikkaa katsomassa ennen kuin tekee lopullisen päätöksen suhteen kohtalosta, mutta siinä tapauksessa kannattaa joko kertoa etukäteen tai sitten pitää huoli ettei varmasti jää asiasta kiinni.

^ Joku viikonlopun paneskelu jossain hotellissa ei kuitenkaan kerro yhtään mitään siitä, onko vaihtoehto B parempi pitkällä tähtäimellä. Eli siinä mielessä kohta "pitää huoli, että ei jää kiinni" ei oikeastaan ole relevantti.

Edit: no joo, onhan sitä toki mahdollista pitää salasuhdetta vaikka 50 vuotta, mutta ei se silti ole samaa kuin arki.

James Potkukelkka kirjoitti:^ Joku viikonlopun paneskelu jossain hotellissa ei kuitenkaan kerro yhtään mitään siitä, onko vaihtoehto B parempi pitkällä tähtäimellä.

Joo, ei kerro, mutta ainahan siitä voi saada sellaisen "mitä vittua mä oon tekemässä" -elämyksen ja toteaa, että haluaa sittenkin pitää vanhasta suhteesta kiinni ja korjata sen puutteet. Toisaalta mä oon lukenut (juu, ei oo omaa kokemusta), että jotkut on kokeneet vieraissa käymisen sellaisena loppuriittinä vanhalle suhteelle ja saaneet motivaatiota suhteen lopettamiseen.

Pitääkö koko ajan olla joku mies kuvioissa. Tarkoitan, jos suhde on kuollut tai kuolemassa, eikö siitä voi lähteä ilman että on seuraava mies katsottuna valmiiksi? Ja tämä ei siis vittuiluna, vaan mietteenä.

^Ootko muuten varma, ettei sua ole friendzonetettu? Vaikka pikkujouluissa jotain tapahtuikin, ei se varmuudella tarkoita mitään.

Siis, että sä olisit kokkipojan friendzonella.

Suvinen kirjoitti:Joku miespuolinen voisi kertoa mistä sen sitten tietää..

Ei kait sitä tiedä, ellei tee ehdotusta ja toinen vastaa siihen "ollaan vaan kavereita".

^Höh. Eli miten sä niinQ ajattelisit teoriassa hoitaa homman, jos olisit eronnut nyksästä ja haluaisit olla kokkipojan kanssa?

James Potkukelkka kirjoitti:^Höh. Eli miten sä niinQ ajattelisit teoriassa hoitaa homman, jos olisit eronnut nyksästä ja haluaisit olla kokkipojan kanssa?

Sä et nyt taas löydä sisäistä naistasi. Eihän sitä tartte kuin laittaa avarampi kaula-aukko ja kertoa olevansa sinkku. Siitä se sitten lähtee jos on lähteäkseen.

^Epistä!1

So Hard kirjoitti:Eihän sitä tartte kuin laittaa avarampi kaula-aukko ja kertoa olevansa sinkku. Siitä se sitten lähtee jos on lähteäkseen.

Ja tuossakin on jo puolet ylimääräistä.

Mä olen 1/3 erosta eronnut sen voimalla, että ihastuin vahvasti uuteen, eli vaihdoin lennosta. Salasuhteisiin minusta ei ole. Taustalla useita vuosia jatkuneet isot vaikeudet avoliitossa. En rakastanut enää, en voinut kuvitellakaan hankkia lapsia ko. henkilön kanssa. Hän kuitenkin takertui minuun, ja olin suhteessa monta vuotta, etten loukkaisi toista. Kun yritin (ainakin pari vuotta) säännöllisin väliajoin puhua erosta, toinen meni ihan lukkoon, enkä käytännössä saanut aikaan edes vastausta, saati keskustelua. Jälkikäteenkin hän aktiivisesti haikaili minua nelisen vuotta perään. Kunnes löysi uuden, luojan kiitos! Sillä aikaa mä olin jo ehtinyt vaikka mitä, mm. erota siitä pakosuhteesta (toinen ei tietty ollutkaan likimainkaan sitä mitä fantsuissani kuvittelin).

En ole ylpeä teostani. Se oli väärin. Mulla ei vaan ollut muuta konstia päästä siitä helvetin tilanteesta eroon. Juu tiedän, lähteä vaan ois pitänyt, mutta mun psyykellä/luonteella/lojaaliudella, ja niissä olosuhteissa, muu konsti paeta ei vaan onnistunut. Nyt oli "pakko" ja pakenin kuin tuli perseen alla.

En mä ole siis mikään tuomitsemaan ketään (enkä yleensä katso sitä aiheelliseksikaan, ihmisillä on syynsä, tunteensa ja taustansa), ja muutenkin oon ymmärtänyt Suvisen jutuista, et nykysuhde on päin persettä. Lapsi varmaan ainakin vaikeuttaa irtautumista.

Onnea matkaan, päätit Suvinen miten päätit. Todennäköinen lopputulema olisi ero nyksästä ja päättyvä laastari kokkipojasta. Moraalisesti ja ylevästi oikea ratkaisu olisi toki erota ensin ja virittää ne laastarit halutessaan vasta sen jälkeen. Tee niin jos pystyt. Helpottaa ehkä yhteydenpitoa (ainakin lapsen takia) eron jälkeen. Vähemmän katkeruutta. Lapsen isästä kun ei koskaan lopullisesti pääse eroon.

Jeesustelen tähän perään vielä vankan elämänohjeen, jonka tärkeimpänä kelle vaan neuvoisin. Elämäsi tärkein ratkaisu on se, kenen kanssa lapsesi teet. Lainasta, asunnosta, aviopaperista kun pääsee eroon. Lapsen isästä vain kuoleman kautta.

Tohon friendzoneen, mulla on aina mennyt niin päin, et miehet luulee enemmän, kuin mä. Olen luullut olevani ystävä, ja yhtäkkiä pamahtaakin joku katkera tilitys ihan puun takaa.