Kitinä

Charles Caldwell kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Eka kännit on vielä ainakin multa näkemättä.

Tää kuuluis ehkä pappailuun, mutta what the heck...

Eli 14v. Ootteko koskaan istuneet alas ja jutelleet asiasta? Mä palaveerasin tytön kanssa kesän aikana (15v) ja kun kuitenkin tiedän, että kakarat aikuistuu nykymaailmassa liian aikaisin, niin sallin maltillisen alkoholin käytön isin valvovan silmän alla. On ollut vähän jännä kesä noin vanhempana (= 15v, mopo, ripari...), mutta aivan erinomaisesti on mennyt. Fiksu likka

Tuo onkin mielenkiintoinen ja hankala kysymys.

Itse en usko, että vanhempien silmien alla luvan kanssa alkoholin kokeilusta olisi lapsen tulevan alkoholinkäytön hallinnan kannalta hyötyä, mutta perustan tämän käsityksen puhtaasti Stetson-Harrison fiilikseen.

Täytyy toivoa, että tyttö on tullut tässä asiassa enemmän äitiinsä.

masa kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Onko teillä sellainen "kävelynopetuskypärä" käytössä?

Mites ois vaikka rullaluistelusuojat tai vaikkapa maalivahdin tamineet?

Siis se on sellainen pehmuste "panta". Kypärä on aika kuin kutsuisi Ladaa autoksi.

Aika tarpeeton, mutta ainakin ensimmäisen lapsen alkukompurointeja katsoessa helpotti mieltä.

^Pienet kolhut opettaa. Jopa lapset ovat niin fiksuja, että kun kerran kunnolla sattuu, seuraavalla kerralla osaa vähän varoa.
*Mustelmiin ei o kukaan vielä kuollut

Toi kypärä on IMO vähän sama kuin pitäisi vaippaa varmuuden vuoksi vielä ekaluokkalaisella.

edit. * Pelkkä heitto, ei todistettua faktaa. Saivartelijoille.

exPertti kirjoitti:Onko teillä sellainen "kävelynopetuskypärä" käytössä?

Ei ole eikä tule vaikka anoppi sellaista tyrkyttikin. Samainen anoppi on myös ehdottanut että pehmustettaisiin kaikki meidän huonekalut vanulla ja jeesusteipillä.

Zeb kirjoitti:Ei ole eikä tule vaikka anoppi sellaista tyrkyttikin. Samainen anoppi on myös ehdottanut että pehmustettaisiin kaikki meidän huonekalut vanulla ja jeesusteipillä.

Jaha.

Zeb kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Onko teillä sellainen "kävelynopetuskypärä" käytössä?

Ei ole eikä tule vaikka anoppi sellaista tyrkyttikin. Samainen anoppi on myös ehdottanut että pehmustettaisiin kaikki meidän huonekalut vanulla ja jeesusteipillä.

Kyllähän se on ikävä katsoa, kun pikkuinen kolhii itseään, mutta kaipa se on oleellinen osa kasvamista.

Tod. näk. evoluutio on muokannut lasten päät niin, että ne kestävät selälleen kaatumisen. Päätellen siitä, että tuolla tavalla syntyneitä vammoja ei koskaan näe lääkärin vastaanotolla, vaikka sitä tapahtuu jokaiselle kävelemään opettelevalle.

Mitä se vanhemman valvovan silmän alla kokeilu on? (Puhun tuosta alkoholijutskasta.)

Yhdessä tuttavaperheessä äiti osti teini-ikäiselle tyttärelleen harvakseltaan pari kolme siideriä. Perusteli mulle että on parempi tietää, mitä tytär juo. Sama tytär nauroi mulle, ettei siinä todellakaan ole kaikki hänen juomansa, mutta välttyy kassitarkistusten riskiltä silloin kun on itse hankkinut lisää... (Repusta saattoi niiden kolmen siiderin lisäksi löytyä mm. 0,5l kossupullo.)

Toisessa perheessä taas äidillä on nollatoleranssi. Tytär sitten narahti muutamasta siideristä kassissaan. Nyt tämä tytär ei saa enää jäädä kavereilleen yökylään ja kotonakin on oltava hyvissä ajoin.

Eli tekee ihan kuinka vaan, niin huijatuksi tulemisen riski on olemassa. Ellei sitten säätele mitään rajoituksia ja antaa jälkikasvun tehdä niinkuin tekee?

Musta itsestäni on tuntunut siltä etten tule hyväksymään alkoholia, ennen kuin ollaan täysi-ikäisiä. Sosiaaliset paineet kokeiluille ovat toki kovat, mutta koetan kasvattaa omat lapset sellaisiksi että kestäisivät niitä. Vaikeaa se tulee kuitenkin olemaan, mutta ei sen kai kuulu just mulle helppoa ollakaan.

Ans kattoo sit...

Vaola kirjoitti:Eli tekee ihan kuinka vaan, niin huijatuksi tulemisen riski on olemassa. Ellei sitten säätele mitään rajoituksia ja antaa jälkikasvun tehdä niinkuin tekee?

On varmasti. Tässä kohtaa luotan sinisilmäisesti siihen puhumiseen ja luottamukseen siitä, että kaikki sanotaan. Mulla on ollut aina sellainen tunne että teinixi sanoo mulle kaikki vaikeat asiat ennen kuin uskaltaa äitinsä eteen minun kannustamisen myötä. Kyse on varmaan luottamussuhteesta. Eihän noi muksut aina tee niin kuin niille sanotaan, vielä vähemmän jos niitä käsketään tai rajoitetaan. Mä uskoisin että paremmin toimii sellainen normielämään opettaminen. Tehdään ite niin kuin tehdä pitää ja sitten ne oppii siihen.

Itselläni ei koskaan ollut mitään rajoja, mutta en silti usko että se on mikään oikea tie. Jotkut rajat pitää tehdä selväksi ja sen ohella rakentaa sitä luottamussuhdetta ilman liian tiukkoja rajoja.

exPertti kirjoitti:Onko teillä sellainen "kävelynopetuskypärä" käytössä?

Voiko sen vuorata foliolla ja antaa isille parempaan käyttöön?

Vaola kirjoitti:Musta itsestäni on tuntunut siltä etten tule hyväksymään alkoholia, ennen kuin ollaan täysi-ikäisiä. Sosiaaliset paineet kokeiluille ovat toki kovat, mutta koetan kasvattaa omat lapset sellaisiksi että kestäisivät niitä. Vaikeaa se tulee kuitenkin olemaan, mutta ei sen kai kuulu just mulle helppoa ollakaan.

Kyllä ne parhaat kännireissut oli 15-17 -vuotiaana. Ei saa olla noin julma.

Manaaja kirjoitti:Kyllä ne parhaat kännireissut oli 15-17 -vuotiaana. Ei saa olla noin julma.

En sitä hetkeäkään epäile, etteikö jälkikasvu onnistuisi kokeilunhaluissaan etenemään suoritusasteelle, sitten kun sen aika tulee. Oon kuiteskin toistaiseksi ollut taipuvainen olemaan sitä mieltä, että vanhempana mun tehtäväni ei ole näyttää niille vihreää valoa tai hyväksyä. TOSIN 15-vuotiaan ja 17-vuotiaan välilläkin on jo melkoinen ero. Mähän asuin jo yksin 17-vuotiaana.

Vaikeinta tuossa tulee varmaankin olemaan se, kuinka pitää välit jälkikasvuun sellaisena että kotiin voi aina tulla ja soittaa, oli tilanne mikä vaan, mutta samalla ilmaista että perseiden vetäminen ei ole hyväksyttävää.

Pakollinen alkometriin puhallus kun tullaan kotiin?

En ole sitä mieltä, että nuo kokeilut aina väistämättä johtavat johonkin paatuneeseen turmiollisuuteen. Aloitin itsekin ~ 15-vuotiaana satunnaiset kokeilut, mutta ne ovat vielä sen verran hyvin takaraivossa ja niitä läheltä piti-tilanteita oli silloin liikaa, joten siitäkin syystä mietin tarkkaan.

Katsotaan nyt, täytynee kaivaa nämä kirjoitukset sitten esiin, kun aika tulee.

Vanhemmuudessa pitää muistaa sellainen asia, joka ainakin näin 70- luvun lapselle oli melkoisen työstämisen takana. Nämä nykylapset altistuvat sellaiselle informaatiotulvalle josta minä olisin vain voinut unelmoida. Samalla päiväkodeissa ja kouluissa opetuksen ja ohjauksen taso on saavuttanut aivan toisen tason kuin mitä minä aikanaan kävin läpi. Luotetaan niihin ammattilaisiin, opiskelleisiin ihmisiin, iltapäivälehtien lööpeistä huolimatta. Mutta ollaan tarkkana ja ennen kaikkea puhutaan niille lapsille. Ei se ole niin vaikeaa ottaa sitä isompaakaan lasta kainaloon ja kysyä miten menee. I think. Ei ainakaan pelätä pahinta, vaan rakennetaan parempaa.

Mä menin kännissä himaan 14-vuotiaana ja jäin kii ku yritin ottaa kenkiä pois jalasta ihan tuhannen tauluissa. Faija huus ku hyeena, "TON IKÄNEN TYTTÖ EI TUU TOS KUNNOS KOTIIN!". Joojoo turpha khii. Mä ainakin thulin. Ja yritin tehä itelleni iltapalaa, ni nykäs multa juustohöylän kädestä ja sano: "Voi jestas mene röökille ni mä teen nää sulle."

I still love my dad. PS. rööki-ikäraja oli sillon 16.

Jåå, tupakalle käskeminen se on sitä vanhemmanrakkautta suurimmillaan.

Riemumieli kirjoitti:Jåå, tupakalle käskeminen se on sitä vanhemmanrakkautta suurimmillaan.

ehkä se halus mut pois silmistään ettei tekis tyhmyyksiäi vihapäissään..näin itse käsitin.

Riemumieli kirjoitti:Jåå, tupakalle käskeminen se on sitä vanhemmanrakkautta suurimmillaan.

Tai se että tuo upouudet lastenvaunut ovelle? Soitto "Mis oot. Ai himas. No tuu alas. NYT!"

Hän poltti sikarin ja minä tupakin.

Nyt vähän aiheen vierestä ja vähän sen päällekin, avautumista:

Äidin mielestä meillä on välit poikki. Mun mielestä äiti on itse etäinen. Seurustellut nyt uuden miehensä kanssa vuoden, kihlauksen julkistivat viime viikolla. Heti tän seurustelun aloituksen jälkeen äiti on kadonnut kuvioista, lähestulkoon. On edelleen yhteydessä (tänäpäivänä vähemmän) usein ja ollaan tekemisissä, mutta ainoa asia mistä välittää tai mistä haluaa puhua, on tämä uusi mies ja kuinka ihanaa elämä on.

Huppelissa sitten soitteli lomamökiltään tossa kuukausi sitten; miten on mun vika, että äiti oli omantunnon tuskissaan ja itki elämää. Mun vika on kuulemma se, kun joskus facebookin päivitäin "ihana mumi kävi kylässä" (anoppi) tai "alex viettää laatuaikaa fafan kanssa lintsillä". Viimeinen tikki oli kuulemma se, kun kehuin kuinka hienosti poika ajaa MUMIN hankkimaa kolmipyörää. Mun äiti on nyt sitä mieltä, että mä tahallani laitan näitä statuksia sinne, että sille tulis huono olo. Kyllä hänkin vois ostaa pojalle vaikka mitä, pitää vain pyytää. Mikään materia ei korvaa sitä, ettei poika tunne äidin äitiään. Sääli. Nyt mä oon enemmän sillä kannalla että itsepä on tiensä valinnut, aikuinen ihminen tekee omat valintansa ja tällä hetkellä se on äidille se uusi elämä, uusi mies, uudet kujeet. Eniten olen katkera siitä, että mua syytetään tästä äidin huonosta omatunnosta, ihan pimeetä!! Äiti myöskin puolusteli sitä, ettei koskaan ehdi nähdä Alexia kun on niin kiire aina; itse kirjoittelee facebookissa kuink on uuden miehensä siskon perheen kanssa tehnyt tätä, uuden miehensä siskon poikien lätkäpelissä ollut, siskonpoika yökylässä jne. Vähän veetuttaa - Onneks Alex on vasta 2v.

Anteeks.

Suvinen kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti: Tai se että tuo upouudet lastenvaunut ovelle? Soitto "Mis oot. Ai himas. No tuu alas. NYT!"

Hän poltti sikarin ja minä tupakin.

Se on semmonen. Ei voi kuvailla. "Vittu tänne ja nyt" ja sit ollaan niin aurinkoisia.....kehenköhän mä oon tullu?

Molempiin! DAMN. Vittu mä oon bitch.

Isät on. Ei ne oikein osaa jutella ja sanoa mitään nättiä, mutta isien mielestä on ihan parasta kun saa auttaa omaa lasta, vaikka miten aikuista.

^ja paskat. Isästä oli parasta että pysty soittamaan ja pyytämään tupakkaa/viinaa tai muuten vaan marisemaan kaikesta. Mut kai se silti tykkäs lapsistaan, vaikka aina vaan marisi.

Mul on kultakuorisessa pakkauksessa faijalle kossupullo (muu ei kelpaa)

Ko hänel oli synttärit. Lauantaina. Mutku äiti ei jaksa. Broidi saa hakee ja toimittaa, koska on "silti hyvä ettette näe minua nyt". Puhun mutsista.

Elppis kirjoitti:
Anteeks.

Voin hieman ymmärtää tätä, tosin toiselta kantilta. Oma äitinihän on ihan hulluna tytsään ja on useasti käynyt meillä viikon vierailuilla, tytsä soittelee päivittäin (tuo kännykän ja sanoo "mumi, mumi"), äitee ostelee vaikka mitä ja kirjoittelee tytsän kotisivuille yms. Siitä huolimatta että äitee on aika raihnainen pienituloinen autoton eläkeläinen.

Miehen äiti taas. On käynyt tytsää katsomassa kasteessa ja synttäreillä. Useasti on pitänyt tulla käymään, mutta ei olekaan sitä "aikaa" ollut. Vaikka oli lyhyemmät välimatkat ja se kuuluisa auto käytössä. Ei soittele juurikaan. Ehkä kerran kuukaudessa miehelle, mutta ei tytsän kanssa jutskaile. Aina meidän pitäisi mennä sinne, useamman sadan kilometrin päähän paljon hankalammalla matkustusjärjestelyllä (kaamea pakkaus yms.). Ovat kai nähneet noin viisi kertaa tytsän syntymän jälkeen. Toista se on miehen veljen lasten kanssa.

Tämä oli aasinsiltaa sille, että tosiaan siellä tytsän kotisivuilla on nyt jotain nokittelua siellä päässä näkyvissä. Kun "mumi" kirjoittaa ostoksista, yhteisistä puuhista yms. niin sieltä alkaa tulemaan anopin materiaalilistaa hankituista ostoksista. Tiedät varmaan mitä meinaan.

Sinänsä sääli, isän vanhemmat oli aina itselleni todella etäiset, toisin kuin äitini vanhemmat. Isäni vanhemmat olivat toisten serkkujeni (lisäksi myös isäni silloisen naisen lasten kanssa) aika läheisiä. Kyllä se vaan siinä teini-iän paikkeilla aiheutti mielipahaa ja semmosta henkistä kriiseilyä. Sama taitaa olla tytsällä edessä.

Vaola kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:Kyllä ne parhaat kännireissut oli 15-17 -vuotiaana. Ei saa olla noin julma.

En sitä hetkeäkään epäile, etteikö jälkikasvu onnistuisi kokeilunhaluissaan etenemään suoritusasteelle, sitten kun sen aika tulee. Oon kuiteskin toistaiseksi ollut taipuvainen olemaan sitä mieltä, että vanhempana mun tehtäväni ei ole näyttää niille vihreää valoa tai hyväksyä. TOSIN 15-vuotiaan ja 17-vuotiaan välilläkin on jo melkoinen ero. Mähän asuin jo yksin 17-vuotiaana.

Vaikeinta tuossa tulee varmaankin olemaan se, kuinka pitää välit jälkikasvuun sellaisena että kotiin voi aina tulla ja soittaa, oli tilanne mikä vaan, mutta samalla ilmaista että perseiden vetäminen ei ole hyväksyttävää.

Pakollinen alkometriin puhallus kun tullaan kotiin?

En ole sitä mieltä, että nuo kokeilut aina väistämättä johtavat johonkin paatuneeseen turmiollisuuteen. Aloitin itsekin ~ 15-vuotiaana satunnaiset kokeilut, mutta ne ovat vielä sen verran hyvin takaraivossa ja niitä läheltä piti-tilanteita oli silloin liikaa, joten siitäkin syystä mietin tarkkaan.

Katsotaan nyt, täytynee kaivaa nämä kirjoitukset sitten esiin, kun aika tulee.

Meillä oli semmonen diili noin 15-vuotiaasta, että alkoholia sai ottaa suurempina juhlapyhinä kuten vappuna, jussina ja uutenavuotena, mutta se piti tehdä kotona valvonnan alla, ja juomat tuli kontrolloidusti faijan viinikellarista. Tuntui toimivan ihan hyvin; vanhempien ei tarvinnut pelätä että kakara makaa pusikossa perse jäässä oksennukseen tukehtuneena, eikä tarvinnut itse olla perse jäässä siellä pusikossa "nauttimassa" nuoruudestaan.

Jos joskus siunaantuu lapsia, niin ajattelin kokeilla samanlaista käytäntöä.

Lolita kirjoitti:Isät on. Ei ne oikein osaa jutella ja sanoa mitään nättiä, mutta isien mielestä on ihan parasta kun saa auttaa omaa lasta, vaikka miten aikuista.

Toi hei pätee isien ja niiden lapsien lisäksi myös miehiin ja niiden tyttöystäviinkin.

On teillä kyllä skitsoja anoppeja/äitejä. Täytyy onnitella itseään paremmista valinnoista.