Kitinä

Suvinen kirjoitti:
Ehkä se on sitten taas sitä turhaa kulttuuriviherpiiperrysfeministihösötystä vaan. Nekin rahat voisi antaa vaikka jollekin sotaveteraanille tai heinäpeltoja maalaavalle taiteilijalle.

Nääh.. meidän MLL (Mannerheimin Lastensuojeluliitto) muskari maksoi 55€/kausi, ei mun mielestä mikään huono juttu 10-12 kerrasta siitä, että kersa saa soitella eri soittimia, istua metrossa menossa mummolaan jne.

AngryBird kirjoitti:ja taivasteluja ja kuiskuttelua (kyllä, aikuiset ovat saastaisen ennakkoluuloisia) oman lapseni vammaisuudesta.

Uskoisin, että myös vammaisille lapsille löytyy monenmoista muskari- ja muutakin harrasteryhmää, jos tuo on kynnyskysymys. Toki kaikkia ei noi ryhmähommelit vapaalla vaan kiinnosta, eikä siinä mittään. Se kavereiden merkitys ja välttämättömät kodin ulkopuoliset sosiaaliset kontaktit on sitten vähän isompien juttu, ainakin noista taaperoikäisistä puhuttaessa.

Olin muuten aikas ylpeä, kun eilisissä leikeissä (pehmolelut Lintsillä rotkokeinussa) mukana oli kolmijalkainen jääkarhu, jolle muksu tuli pyytämään pyörätuolia, että sekin vois lähtee. Pieni kuppi pyörätuolinaan se sitten pääsi rotkokeinumaan siinä missä muutkin Kysyin myös, haluaako että neljäs jalka ommellaan kiinni. Ei tarvinut, se voi ihan hyvin olla vähän erilainen ja pyörätuolissa, ei haittaa

Mama proud!

nowaysis kirjoitti:

AngryBird kirjoitti:ja taivasteluja ja kuiskuttelua (kyllä, aikuiset ovat saastaisen ennakkoluuloisia) oman lapseni vammaisuudesta.

Uskoisin, että myös vammaisille lapsille löytyy monenmoista muskari- ja muutakin harrasteryhmää, jos tuo on kynnyskysymys.

Onhan niitä mutta niissä on ongelmana se, että ne ovat n. 99% tarkoitettu kehitysvammaisille eikä niissä sitten ajatella sitä, että joku voi olla ainoastaan liikuntavammainen ja älyltään täysin normaali tai normaalia näppärämpi. Vaikea juttu tämä cp-vamma.

Ainoa paikka, jossa tuo poikanen otettiin huomioon omana itsenään -liikuntarajoituksineen-, oli kuntokeskuksen 3-5-vuotiaiden lasten jumppa. Valitettavaa, että ryhmä lopetettiin, kun sen erittäin motivoitunut ohjaaja muutti ulkomaille :/

nowaysis kirjoitti: Olin muuten aikas ylpeä, kun eilisissä leikeissä (pehmolelut Lintsillä rotkokeinussa) mukana oli kolmijalkainen jääkarhu, jolle muksu tuli pyytämään pyörätuolia, että sekin vois lähtee. Pieni kuppi pyörätuolinaan se sitten pääsi rotkokeinumaan siinä missä muutkin Kysyin myös, haluaako että neljäs jalka ommellaan kiinni. Ei tarvinut, se voi ihan hyvin olla vähän erilainen ja pyörätuolissa, ei haittaa

Aaaw!

Suvinen kirjoitti:tiedä sitten onko muskarin ansiota vaiko luontaista lahjakkuutta :P

Veikkaan luontaista, tytsä nimittäin on erittäin musikaalinen persoona, ollut sitä mielestäni vauvasta asti. Taitonsa ja halunsa kehittyvät ja yltyvät mitä enemmän ikää tulee.

Lauletaan, tanssitaan ja soitetaan soittimia päivittäin koska haluaa ja nykyään toki osaa jo itse pyytääkin jos niikseen tulee. Pitkien sormien takia moni povaisi pianistia, mutta on ainakin vielä vahvasti kitaratyttöjä.

Suvinen kirjoitti:

Elppis kirjoitti: Nääh.. meidän MLL (Mannerheimin Lastensuojeluliitto) muskari maksoi 55€/kausi, ei mun mielestä mikään huono juttu 10-12 kerrasta siitä, että kersa saa soitella eri soittimia, istua metrossa menossa mummolaan jne.

On näissä tosiaan eroja..! Meillä myös MLL:n muskari - 90 euroa kausi.

Meillä 3 x kk, ei joka viikko

Sunnuntai-iltana oli niin iso tappelu lelujen keräämisestä, että kun annettua tehtävää ei kolmen kehoituksen jälkeenkään suoritettu, suivaannuin, mätin kaiken olohuoneen lattialta jätesäkkiin ja ilmoitin että roska-auto tulee näitä huomenna hakemaan. Isompi ihan hädissään, itkua vääntäen, kun mukaan meni kaksi lempileluinta.

Peruuttelin aikani toisen hätäiltyä sen verran, että säkki nostettiin takaisin sisälle - sillä ehdolla että sama ei toistu enää seuraavana iltana. Eikä kyllä toistunutkaan, poika suorastaan juoksi iltapesulta keräämään kamppeet pois ja varmisti useaan otteeseen "ethän isi vie roskiin". Kehuin kovasti kun oli niin kiltti ja halin päälle.

Hieman itselle tuli ihmishirviö-olo tuon alkuperäisen disiplinääri-äksönin jälkeen... mutta sitten taas toisaalta: homma toimi.

On tää silkkihanskan ja rautakouran tasapainottaminen melkoista nuorallatanssia. Välillä hävettää ihan vitusti tämä taipumus huutamiseen... mutta se on kyllä omalta isältä opittua ja huomattavan vaikea kitkeä pois käytöstä. Tiedänhän minä, että pieniä nuo ovat, mutta jos ei kolmella käskemisellä maahan rauhaa saa niin onhan se nyt helvettiä, jos ei sitten saisi "kovempia keinoja" käyttää.

küllküll kirjoitti:
Hieman itselle tuli ihmishirviö-olo tuon alkuperäisen disiplinääri-äksönin jälkeen... mutta sitten taas toisaalta: homma toimi.

MMh, mä uskon että selvät linjat ovat hyväksi lapsille ja oppii että kun se ainoa auktoriteetti sanoo jotain ,niin totellaan. Itseeni aikoinaan sovitettiin muutaman kerran samanhenksiä ratkaisuja, ja hyvin toimivat.

Eräs päivä mietin tuossa, että mikähän on kaikkein parhaiten mieleen jäänyt rangaistus. Sitten muistin: kun jouduin itse hakemaan itselleni risun metsästä jolla "sain selkääni". Enhä mä siitä risusta saanu mitenkään niin että sitä voisi edes selkäsaunaksi sanoa, mutta se häpeä siitä hakemisesta, saatana sitä tiesi tehneensä väärin.

En ole kivitellyt autoja ikinä uudestaan

Haemaeraemies kirjoitti:

küllküll kirjoitti:
Hieman itselle tuli ihmishirviö-olo tuon alkuperäisen disiplinääri-äksönin jälkeen... mutta sitten taas toisaalta: homma toimi.

MMh, mä uskon että selvät linjat ovat hyväksi lapsille ja oppii että kun se ainoa auktoriteetti sanoo jotain ,niin totellaan. Itseeni aikoinaan sovitettiin muutaman kerran samanhenksiä ratkaisuja, ja hyvin toimivat.

Eräs päivä mietin tuossa, että mikähän on kaikkein parhaiten mieleen jäänyt rangaistus. Sitten muistin: kun jouduin itse hakemaan itselleni risun metsästä jolla "sain selkääni". Enhä mä siitä risusta saanu mitenkään niin että sitä voisi edes selkäsaunaksi sanoa, mutta se häpeä siitä hakemisesta, saatana sitä tiesi tehneensä väärin.

En ole kivitellyt autoja ikinä uudestaan

Skeptisempi taho voisi keittiöpsykologisimmillaan uumoilla, että juttujesi perusteella edustat tosiaan aika hyvin lopputulosta, joka on totutettu autoritäärisin opein kykenemättömäksi rajoittamaan itse itsetuhoisempia mielihalujaankaan. Ja joku sopiva hymiö tähän perään.

urpiainen kirjoitti:autoritäärisin opein kykenemättömäksi rajoittamaan itse itsetuhoisempia mielihalujaankaan. Ja joku sopiva hymiö tähän perään.

Nyt meni hieman ohi. Mitä tässä yritettiin sanoa?

küllküll kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:autoritäärisin opein kykenemättömäksi rajoittamaan itse itsetuhoisempia mielihalujaankaan. Ja joku sopiva hymiö tähän perään.

Nyt meni hieman ohi. Mitä tässä yritettiin sanoa?

Second that, luin lauseen 5 kertaa enkä saanut siihen järkeä.

küllküll kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:autoritäärisin opein kykenemättömäksi rajoittamaan itse itsetuhoisempia mielihalujaankaan. Ja joku sopiva hymiö tähän perään.

Nyt meni hieman ohi. Mitä tässä yritettiin sanoa?

No keittiöpsykologisoida tuota haemaeraemiehen vähän holtittomuuksiin lipsahtelevan elämäntavan juuria varhaislapsuudessa. Kireä pipo ja löysät housut, kyllä sä tiedät. Sinuun ei ollut tarkoitus viitata mitenkään, jos sitä jäit kelailemaan.

urpiainen kirjoitti: No keittiöpsykologisoida tuota haemaeraemiehen vähän holtittomuuksiin lipsahtelevan elämäntavan juuria varhaislapsuudessa. Kireä pipo ja löysät housut, kyllä sä tiedät.

Mr keittiöpsykologi kertoo lisää; holtittomuuksiin lipasahtelevaa? Mikä niin, mun käytös vai ne keinot jolla opetettiin että toimin väärin?

^ No tokihan olin heti heittämässä hanskoja jäälle - kuten yleensäkin tällä palstalla

Kasvatuspsykologia on kyllä jännä aihe. Suositellut metodit muuttuvat aikakausittain, vaikka biologisesti ajatellen nykyihminen ei ole muuttunut kivikauden homo mikäliestä juuri yhtään. 1900-luvun alkupuolella vanhempia teititeltiin, "lapset sai näkyä muttei kuulua". 1970-luvulla korporaali Punishment ja hra Koivuniemi olivat tuttuja lähes joka taloudessa, mutta nykyään joutuu käräjille jos lapselleen antaa luunapin. Go figure.

Seuraava sukupolvi varmaan kasvattaa lapsensa iskemällä bio-istutteeseen piuhan kiinni ja uploadaamalla sopivat käyttäytymismallit suoraan cortexiin

^^Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Urpiainen sanoo, että syöt sieniä, koska jouduit hakemaan risun metsästä ja tuolla reissulla näit taikasienen, ja alituisesti yhdistät piiskauksen tuoman kivun jaä häpeän tuohon sieneen ja yrität yhä uudelleen tavoittaa tuon kokemuksen sieniä syömällä.

^ Kukahan tässä niitä sieniä on popsinut?

küllküll kirjoitti:Hieman itselle tuli ihmishirviö-olo tuon alkuperäisen disiplinääri-äksönin jälkeen... mutta sitten taas toisaalta: homma toimi.

Sen olen huomannut hyväksi, että jos päätät että _tällä_kertaa_ tämä tietty asia hoidetaan juuri niin kuin haluat niin sitten hoidat asiat niin, että se toteutuu. Saman homman voit tietty jonakin muuna päivänä "jättää huomaamatta" ettei koti muutu alokasleiriksi.

Ja jos sattuisi käymään niin, että lapsi tekisikin jossakin kohtaa painottamaasi tekemistä vapaaehtoisesti niin sitten sitä hienoa ja sitäkin parempaa palautetta.

exPertti kirjoitti:ettei koti muutu alokasleiriksi.

Sanot niinkuin se olisi huono asia. Saako teillä lapset muka avata suunsa, ilman että pyytävät "Herra Kersantti, saako puhutella?"

Dave kirjoitti:^^Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Urpiainen sanoo, että syöt sieniä, koska jouduit hakemaan risun metsästä ja tuolla reissulla näit taikasienen, ja alituisesti yhdistät piiskauksen tuoman kivun jaä häpeän tuohon sieneen ja yrität yhä uudelleen tavoittaa tuon kokemuksen sieniä syömällä.

No tämä selvä!

Tosin en ole 2 vuoteen ainakaan yhtään sientä syönyt. Dear eki, olenko pääsemässä yli traumoistani?

Voisi syödä muutaman sienen ja mietiskellä tätä vähän tarkemmin.

Dave kirjoitti:^^Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Urpiainen sanoo, että syöt sieniä, koska jouduit hakemaan risun metsästä ja tuolla reissulla näit taikasienen, ja alituisesti yhdistät piiskauksen tuoman kivun jaä häpeän tuohon sieneen ja yrität yhä uudelleen tavoittaa tuon kokemuksen sieniä syömällä.

No ei se kuvio kyllä ihan tuokaan ollut. Lainaan Lääkärilehdestä (3/2004) niin tulee oikealla kielellä:

Rajoitukset, kiellot ja ruumiillinen kuritus, eli niin sanottu autoritaarinen kasvatus voivat auttaa lasta tukahduttamaan ja patoamaan tunteensa tilapäisesti ulkoisen tai sisäisen rangaistuksen pelossa, mutta eivät anna hänelle positiivisia taitoja ja kykyjä sietää, ymmärtää ja hallita tunteitaan. Pato murtuu helposti, jos omakohtainen ja -ehtoinen halu ja kyky itsensä hillitsemiseen on jäänyt omaksumatta.

Eli toisin sanoen, Hämiksen omasta kokemuksestaan suosittelema autoritaarinen kasvatus on tyypillisesti sellaista, että se ei opeta hillitsemään omia mielihaluja järkevästi silloin, kun auktoriteetti ei ole tekemässä päätöstä nyt jo ainakin fyyisesti aikuiseksi kasvaneen lapsen puolesta. Ristiriitatilanteet, joissa näitä itsehillintätaitoja olisi voinut oppia, muuntuvat autoritaarisessa ilmapiirissä oppimistilanteiden sijaan tukahdutetuiksi traumatilanteiksi, mikä siis lisää yllykekontrollin pettämisalttiutta erityisesti uusissa traumatilanteissa, mistä päästäänkin sitten Hämiksen mieliaihepiiriin eli itsemurhan ja turruttavien päihteiden irrationaaliseen fanittamiseen:

Traumatisoitu kokee voimakkaita tunteita ja joutuu yllykkeiden valtaan, joille hänellä ei ole ehkä muita sanoja käytössään kuin jokin ylimalkainen, lähes kaiken kattava ilmaus, esimerkiksi ”paha olo, masennus, paniikki tai ahdistus”... itsensä lopettaminen tai tietoisuuden turruttaminen esim. päihteillä ovat keinoja katkaista sietämättömät traumapalautumakokemukset. Ellei traumatuskan aiheuttajaa voikaan eliminoida, elimistö pystyy eliminoimaan itse trauma-affektin aistimuksen dissosiaation avulla.

Näin ollen, autoritaarisen kasvatuksen traumatisoimalta päihteiden väärinkäyttäjältä tyypillisesti (i) puuttuu normaali kyky hillitä irrationaalisia impulsseja (sienet, sienet), minkä lisäksi (ii) hänellä on myös tarve tällaisiin turruttaviin apukeinoihin, koska tarvittavat kognitiiviset ja emotionaaliset ovat jääneet kehittymättä eikä traumatilanteista siten selvitä ilman dopingia.

Ja sit taas niitä hymiöitä: vaikka Kitinässä ei toki arkailla diagnosoida kanssakirjoittajia ilman alan koulutusta ja parin viestin perusteella, niin en tiedä Hämiksestä lainkaan tarpeeksi tietääkseni, sopiiko tämä kama häneen yhtään vai ei. Tai siis taidan tietää että ei, koska hänellä ei taida olla tyypillisimpä oireita, eli väkivaltakäyttäytymistä (lähes SE:mäistä tulistumisnopeutta Kitinässä ei tässä lasketa) ja elämänhallinnan menettämistä (hänhän opiskelee ja käy töissä).

Mä niin tajusin urpsun jutut ilman selityksiäkin ja oon hei kuitenkin vaan blondi ja nainen! Oonkohan mä jotenkin salaa fiksu?!

Vesper kirjoitti:Mä niin tajusin urpsun jutut ilman selityksiäkin ja oon hei kuitenkin vaan blondi ja nainen! Oonkohan mä jotenkin salaa fiksu?!

Ja silti sä vaan varailet kirkkoa Elcon kanssa! Helmiä sioille!

urpiainen kirjoitti: Ja sit taas niitä hymiöitä: vaikka Kitinässä ei toki arkailla diagnosoida kanssakirjoittajia ilman alan koulutusta ja parin viestin perusteella, niin en tiedä Hämiksestä lainkaan tarpeeksi tietääkseni, sopiiko tämä kama häneen yhtään vai ei.

Hyvää settiä, oikeasti Metsäänhän noi silti osaksi menee. Miksi siis "fanitan" joitain tajusteita ja itsemurhaa, on oikeasti vapauden kaipuu. Vapaus määrittää sen mitä itse näkee parhaaksi itselleen tapahtuvan, ja tuo sama asenne menee myös ruokavalioon, kahviin, urheiluun ja viihteeseen.

Minä olen paras yksilö valitsemaan sen, mikä minulle sopii. Oli se sitten päihdyttävä substanssi, ruudusta näkyvä viihde, lasissani oleva juoma tai hetki koska elämäni päättyy.

urpiainen kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Mä niin tajusin urpsun jutut ilman selityksiäkin ja oon hei kuitenkin vaan blondi ja nainen! Oonkohan mä jotenkin salaa fiksu?!

Ja silti sä vaan varailet kirkkoa Elcon kanssa! Helmiä sioille!

No siis helou!

Haemaeraemies kirjoitti:Miksi siis "fanitan" joitain tajusteita ja itsemurhaa, on oikeasti vapauden kaipuu.

Joo. Ja oikeaoppinen vastaveto tähän kai olisi, että rakastavassa, hellässä (so. ei-autoritaarisessa) ympäristössä kasvanut ihminen kasvaa tasapainoiseksi ja autonomiseksi (so. vapaaksi) yksilöksi, jonka näkökulmasta vapautta ei edistä vaan nimenomaan vähentää normaalien kognitiivisten toimintojen turruttaminen ja vääristäminen, elämän lopettamisesta puhumattakaan. Vapaa ihminen ei kaipaa vapautta, varsinkaan lamauttamalla itsensä (väliaikaisesti tai pysyvästi) harkitsevana ja vastuullisena yksilönä.