Kitinä

DVD:

- Ghost Lake
- The Gathering

Zeb kirjoitti:

JoeB kirjoitti:Tilapainen mielenhairio varmaan: Madonna - Confessions on a dance floor

Minäkin sekosin tähän silloin kun "Sorry" soi radiossa. No, eipä siinä muuta kuulemisen arvoista sitten ollutkaan.

Confessions on a Dance Floor kuulosti harvinaisen raikkaalta. Ei se Madonnan Eroticaa koskaan voittaisi, mutta eivätkös Forbidden Love, Future Lovers ja Jump olleet ihan hauskoja?

Zeb kirjoitti:Mut hei, Poets of the Fallin uusimman ostin viimeksi ja se on ihan ihQ !

Yksi 17-vuotias typyliini mesetti sitä mulle, jonkun "The Beautiful Ones" -nimisen, ja täytyy sanoa, että itse sentään kuuntelin teininä Graaf Sistersiä.

Ja ton kappaleen sanat siis alkoivat näin:

Flies with a broken wing, she's ever so graceful, so like an angel,
but I see, tears flow quietly.

Ei hemmetti.

mannhai: hellroad caravan
poets of the fall: signs of life

david gilmour: on an island

Muse: Black Holes & Revelations 4½ hymynaamaa, tästä levystä ei vaan voi olla pitämättä.
Keane: Is it any wonder (single) Taattua Keanea. Olen myös lääpälläni bändin uusiin suomalaisiin (Sanna Annukka) kuvituksiin ja yksi sellainen komeilee läppärin taustakuvanakin.
Mew: Frengers Levyn kakkosraita 156 menee top kymppiin Patzin listalle maailman parhaista biiseistä evö.

Lisäksi alekopasta Pinkin ja Destiny´s Childin uusimmat.

Edit: linkit lisätty

Nyt iski hakku kultasuoneen. Nimittäin levyhyllyyn tupsahti uusimpana hankintana Tanskalaisen bändin Nekromantix albumi Return Of The Loving Dead. Kyllä!! Aivan rautaisen hyvä. Bändi itse kuvaa musiikkiaan termillä psychobilly ja kotisivuillaan ehkä vielä hauskemmin lauseella "Elvis meets the Wolfman, add punk attitude and spice it up with a universe of monster movies lyrics". ITunes niputtaa levyn genren Alternative & Punk alle. Mikä tahansa käy, ainakin allekirjoittaneelle. Omassa korvassa soitannasta on havaittavissa rock ’n rollia, rock ’a billyä ja punkia. Ämpäri kaupalla energiaa ja helvetillisen hulppeeta menoa. Paikka paikoin biisit rullaavat eteenpäin sellaisella energialla, että heikompaa huimaa, kuten esimerkiksi Nekronauts. Ja taas välillä hempeillään melkeinpä Stray Catsin tyylillä, mutta älkää silti odottako mitään nojailubiisejä. Nopeasti ajateltuna bändin suomalainen vastine on alkuvuosien Melrose - ainakin energiataso ja soundit kohtaavat. Albumi on yhtyeen kuudes täyspitkä julkaisu, joten ainakin allekirjoittaneelle riittää vielä hankittavaa. Ja tämä porukka täytyy nähdä livenä! Hämmästyttää kerrassaan etten ole aikaisemmin kiinnittänyt yhtyeeseen huomiotani.

Captain Beefheart: Safe as milk

Taitaa olla CB:n debyytti, ei mitään kokeilevaa vielä, ihan mukavaa bluesrockia.

The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.

Homeboy65 kirjoitti:The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.

Ehkäpä, mutta minulta menee ohi miksi kaltaisesi ihmiset (olen käsittänyt että olisit rollarifani) ostavat tuollaisia joutavia sinkkubokseja ynnä muita kokoelmapaskoja? Pitkäsoitot haltuun?

Sudenhenki kirjoitti:

Homeboy65 kirjoitti:The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.

Ehkäpä, mutta minulta menee ohi miksi kaltaisesi ihmiset (olen käsittänyt että olisit rollarifani) ostavat tuollaisia joutavia sinkkubokseja ynnä muita kokoelmapaskoja? Pitkäsoitot haltuun?

Vuosilta 1963 - 1971 58 piisiä, joista 37:ää minulla ei ollut ennestään albumeilla eikä muuallakaan.

Vaikka minulla on noilta ajoilta kahta lukuunottamatta kaikki albumit.

Suvinen kirjoitti:Kelly Clarkson: Breakaway

... ja se ääni! Mamma osaa laulaa.

Agalloch - Ashes Against the Grain

1. Limbs 09:51
2. Falling Snow 09:38
3. This White Mountain on Which You Will Die 01:39
4. Fire Above, Ice Below 10:29
5. Not Unlike the Waves 09:16
6. Our Fortress Is Burning... I 05:25
7. Our Fortress Is Burning... II - Bloodbirds 06:21
8. Our Fortress Is Burning... III - The Grain 07:10

Amerikkalaiset näyttävät kyntensä taas! Pitkän neljän vuoden odotuksen jälkeen Portlandin ylpeys tarjoilee viimeinkin uutta pitkäsoittoa, ja millainen levy onkaan kyseessä!

Tätä on vaikea kuvailla, sillä en ole mikään muusikko (vaikka parhaina päivinäni huvitan itseäni ajattelemalla olevani), mutta yritetäänpä nyt kovasti, sillä tälle tulisi ehdottomasti kaikkien hyvän musiikin ystävien antaa tilaisuus.
Levyn selkärangan muodostaa kyllä metalli, mutta kyseessä on hyvin hidas/keskitempoinen ja tunnelmallinen sellainen, jossa akustinen kitara on noussut kuitenkin sähkökitaran rinnalle tasavertaiseksi instrumentiksi. Vokaaleissa on niin puhdasta kuin Burzumin mieleen tuovaa raakkumista, mutta siltikin musiikin pääpaino nojaa erittäin vahvasti tunnelman luomiseen, ja siinä Agalloch onkin pirun hyvä. Tunnelma on kolmella sanalla kuvatakseni kylmä, melankolinen ja synkkä. Sielunmaisemiini tämä yhtye on aina luonut syksyisen metsän ja hieman aavemaisenkin tunnelman.

Tuntuu kyllä hiton turhalta edes yrittää selittää millaista Agallochin musiikki on, jos jumalauta kuuntelet metallia (oikeaa sellaista), niin kokeile ihmeessä Agallochia jos tunnet tunnelmallisen musiikin omaksesi, etkä kuuntele musiikkia vain tiskatessasi tjsp, sillä tämä ei toimi taustamusiikkina ainakaan minulle.

Kuriositeettina mainittakoon vielä, että levyn normiversio tulee slipcasessa, jonka upean kansitaiteen on maalannut Suomalaisessa Nest orkesterissa vaikuttava A.Tolonen. Limitedversio taas on kaiketin tilattavissa ainoastaan The End lafkan verkkokaupasta, ja on rajoitettu viiteensataan kappaleeseen. Mukana tulee tarra, kolme postikorttia ja joko pussukka tuhkaa tai luunkappale, ja koko koreus on pakattu puiseen boxiin.

brightboy: Love for the streets

Rumia jätkiä ja sanoitukset 90% täysin huuhaata, mutta jokin mut kuitenkin sai maksamaan tästä täyden hinnan, kuunneltuani sen Stockalla. Ja vieläpä olen koko päivän tuota jammannut kaappeja siivotessa. Kelpaa!

(Ehkä se on perverssi mieltymykseni vinkuviin äijiin kuten Darren Hayes ja Teemu Brunila... )

Albert Collins: Frostbite

Huh huh, mitä bluesia...innostaa soittamaan imaginääristä kitaraa. Suosittelen.

Vau. Ostin levyn pitkästä pitkästä aikaa. Nightwishin Highest Hopes. Kipinä iski kun näin pätkän End of an era -dvd:stä.

DJ Orkidea - Music Speaks In Thousand Languages
Regina - Regina
Nicole Willis And The Soul Investigators - Keep Reachin' Up
Madonna - Confessions On A Dance Floor

Poisonblack : Lust stained despair

niin joo, viime viikolla
iron maiden: a matter of life and death

Suvinen kirjoitti:Krrröhömmmmm. Minullapa oli kunnia isännöidä hra Peter Sandorffin soolokeikkaa omassa ( edesmenneessä ) baarissani viime syksynä.. Täytyy sanoa, että oli kyllä hulluinta ja rajuinta yleisöä jota baarissani kävi :twisted: Hyvän keikan kyllä äijä vetäisi, akustisena vielä, huhhuhh.

No niin. Sait minut vähintäänkin vihreäksi kateudesta. Oletankin vastaisuudessa, että jos tämän kaltainen tilaisuus toistuu, saan kutsun keikalle yksityisviestillä, sekä vähintään kaksi vapaalippua tapahtumaan. Katson sen olevan riittävä korvaus aiheutetusta henkisestä kärsimyksestä.

Megadethia:

Rude Awakening


The System Has Failed


Sitten ostin Slipknotin ja eilen urheilles popitin sitä.

Näitä kans odotellaan:

Poisonblack - Lust Stained Despair

Perushöttömättöä, poisonblackia tällä kertaa Laihialan laulamana. Saattaa toki aueta paremmin kunhan tässä vielä popittelee lisää, nyt vasta pari kierrosta levyllä heitetty.

cardic kirjoitti: iron maiden: a matter of life and death

Eilen poistin saman kiekon hallintaani.

The Strokes: Room on Fire



Aivan uskomattoman herkku jatko Is This It -levylle. Edeltäjäänsä melodisempi, kimurantimpi ja eloisampi, mutta silti räyhäkäs ja rock. Levyllä on kaksi heikompaa biisiä, mutta muuten kokonaisuus on unelma. Kitarat kappaleissa Reptilia, 12:51, I Can't Win ja Automatic Stop ovat ihanan kovakouraisia, pirteitä ja herkkiä. Tuntuu masussa.

Tykkään hirmuisesti Julian Casablancasin seksikkäästä äänestä ja tyylistä, jolla se laulaa. The Strokesilla on ylipäätään aivan hemmetin unelma ja uniikki tyyli, ja niiden musiikki on pirun stimuloivaa ja koskettavaa. Pitkästä aikaa jokin musiikki saa mussa aikaan tunteita. Love it!

Charlotte Gainsbourg - 5:55



http://www.charlottegainsbourg.fr/en/main.html