Kitinä

masa kirjoitti:

Eli yhteiskunnan toimintamalleissa täytyy ottaa huomioon myös taloudelliset realiteetit

No se näkyy kyllä yhteiskunnan pahoinvointina joka päivä.

Sellaisessa yhteiskunnassa, jossa taloudellisia realiteetteja ei oteta huomioon, voidaan pitkän päälle vielä huonommin. Kyllä suomessa sairaslomaa aina saa, jos työ pahentaa sairautta tai työnteko ei sairauden takia onnistu. Laihduttamista varten Suomessa (ja tuskin missään muuallakaan?) sairaslomaa ei saa. Tietysti joku voi ajatella, että täydellisessä maailmassa saisi. Itse en osaa sanoa. Jos maailmassa olisi rajattomat resurssit, niin ehkä. Toisaalta silloinhan työnteko olisi muutenkin pelkkä harrastus.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Normipalkansaaja olisi varmaan ollut pari kuukautta saikulla..

Ensimmäisen eturistisideleikkaukseni jälkeen olin saikulla 5 päivää ja toisen jälkeen pidin sen kaksi kuukautta vapaata.

Oliko lopputuloksessa eroa?

NuoriDaavid kirjoitti:Oliko lopputuloksessa eroa?

Oli. Eka ristisidekorjaus meni pilalle liiallisen hätäilyn takia. Toisen tajusin jo ottaa rennosti ja paranemis / kuntoutusprosessi meni tuhannesti helpommin.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Oliko lopputuloksessa eroa?

Oli. Eka ristisidekorjaus meni pilalle liiallisen hätäilyn takia. Toisen tajusin jo ottaa rennosti ja paranemis / kuntoutusprosessi meni tuhannesti helpommin.

Ok. Hyvä.

masa kirjoitti: Aseiden kanssa kyllä pärjäisi kännissä maastossa, mutta se 10 kilsan päiväretki huonokulkuisesessa maastossa kamojen ja kahden aseen kanssa ei ole mikään kevyt tepasteluretki. Kuntohan siinä jurriselta loppuu vähintään.

Aseet ja känni ei ole hyvä yhdistelmä. Ei edes aseet ja krapula. Meillä ei metsästyksenjohtaja päästä metsään jos ei pysty ajamaan autoa. Jos lähtee ominpäin niin se on sitten oma juttunsa. Kyllä mekin illalla välillä naukkaillaan, mutta siihen malliin että aamulla pitää nousta klo 6 ja lähteä liikkeelle. Että kyllä ne ryyppyhommat on sitten ihan eri tilanteissa.

Ja kunto-osastosta olen samaa mieltä. En pystyisi lähteen käveleen korpeen krapulassa, kuolisin kun vielä mökki näkyy

Puhelin soi 1-2 krt tunnissa aamuneljään ja jatkui seiskalta. Siitä voi jokainen arvioida unen määrän. Yleensä viikonlopun saldo on n. 8-9 tuntia jaettuna kolmeen yöhön ja aika moneen pätkään.

Ammatin"valinta"kysymyksiä, toki. Juuri nyt eilinen optimismi on hieman hakusessa. Nikki Sixxin lääkekaappi olis kyllä päivystäjälle kätevä. Kofeiinitoleranssit alkaa olla niin korkealla, että tartten kohta uuden pötsin haponkestävästä teräksestä. Tai sitten Lemmy-tyyliin "katsotaan montako vrk ihminen voi pomppia pysähtymättä" eli spiidiä koko vuoro ja sitten crash and burn jossain sivummalla

^Saako noista vapaata korvauksena, vai tehdäänkö noi päivystykset normaalin työajan päälle?

En tiedä miten hyvin tämä kuva oikeasti asioita kuvaa, mutta ainakin se on mielenkiintoinen:

NuoriDaavid kirjoitti:^Saako noista vapaata korvauksena, vai tehdäänkö noi päivystykset normaalin työajan päälle?

Päälle.

KKK kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:^Saako noista vapaata korvauksena, vai tehdäänkö noi päivystykset normaalin työajan päälle?

Päälle.

Ok. Raskasta. Ei se varmaankaan yhtään auta paranemista.

Itse kun työterveyshuollossa toimin paljon, niin tiedän, että ns. työterveysneuvottelu on normaali käytäntö. Eli työterveyshuolto voisi järjestää palaverin, jossa olisi mukana sinä, työnantajan edustaja ja työterv. huollon (tth) edustaja. Siellä voitaisiin keskustella, olisiko mahd. esim. joksikin aikaa tai toistaikseksi jättää päivystykset pois. Neuvottelu on luottamuksellinen, eli työnantajaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Voit etukäteen sopia tth:n kanssa siitä, kuinka paljon sairaudestasi kerrotaan neuvottelussa. Välttämättä siitä ei tarvitse kertoa muuta kuin, että sinulla on sairaus, jonka takia päivystykset eivät ole hyväksi. Homma lähtisi käyntiin sillä, että varaisit ajan työterv. huoltoon.

Tth ei voi määrätä työantajaa tekemään muutoksia, mutta tth voi selittää, että jos homma ei muutu, on olemassa pitkän sairasloman mahdollisuus. Yleisesti ottaen kokemukseni mukaan työnantaja kyllä on myötämielinen.

Niin, eilen illalla yht'äkkiä tuli outo valaistumisen tunne. Sekavaa tilitystä seuraa...

Jotenkin tunnun elämässäni ajautuvani kriisistä kriisiin ja jollakin oudolla tavalla hyväksyn ne alistuneesti. Eilen illalla aloin pohtia mistä tämä oikein johtuu. Jatkoin taaksepäin ensimmäiseen pitkään parisuhteeseeni (juuri siihen, jossa saattoi tuijotella toista silmiin tunteja ilman merkkiä todellisesta aivotoiminnasta kummallakaan). Se ei todellakaan päättynyt kauniisti.

Oletan, että jotenkin alitajuisesti tämä tapahtuma ja yksi samantyylinen tapahtuma 1,5 vuotta myöhemmin on jäänyt elämään alitajuntaani omaa elämäänsä.

Ajauduin varsinaissuomeen ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Kävin koulua ja huomasin miten kaikki työpaikat menivät tutuille ja tuttujen tutuille. Vaihdoin paikkakuntaa ja koulua. Sielläkin homma tökki ja pidin sitä normaalina. Vaihdoin sieltä töihin tähän paikkaan ja paikkakunnalle josta nyt tänä vuonna lähdin pois.

Olin pidetty ja arvostettu työntekijä työpaikallani viime vuoden alkukesään asti kunnes sain uuden pomon. Uusi pomo arvioi ensi töikseen, että olen perseestä ja tekemäni työ on turhaa. Hieman monisanaisemmin hän ilmoitti sen alkutekijöikseen minulle. Jotenkin arvasin mitä tapahtuu jos tulee vähennystarpeita. Ja yllättävästi hän sitten valitsikin omia entisiä kolleegoitaan meidän muitten edelle. Jotenkin edelleen seurasin jotenkin ulkopuolisena elämäni tapahtumia. Vähän kuten noitten nuoruuden suhteitten jälkeen parisuhteittenikin menoa.

Tekipä rakas tuleva entinen pomoni vielä sellaisenkin homman, että torppasi etenemiseni spottaamaani unelmatyöpaikkaan kirjoittamalla työpaikka-arviot, jotka saivat monet kolleegani haukkomaan henkeään. Jotenkin en saanut häntä edes siitä vastuuseen.

Muistan läksiäiskahvit joilla on tapana kerrata uran vaiheita. Pomoni hämmästynyt ilme "oletko sellaistakin tehnyt?". Vastasin "muutaman vuoden".

Eli joku tässä kaverissa on vikana. Jotenkin alitajuisesti odotan asiotten menevän pieleen ja sitten ehkä ei-tietoisesti varmaan kuvittelen ansaitsevani huonoa kohtelua sekä työelämässä että parisuhteissa. En nouse barrikaadeille vaikka syytä ehkä olisi. Tavallaan odotan, että kaiken pitää olla helvetin vaikeaa saavuttaa ja kappas niinhän se onkin. Itseään toteuttava ennustus.

Onneksi on nuo lapset.

exPertti kirjoitti:Itseään toteuttava ennustus.

Todennäköisesti. Ammattilaisen kanssa keskustelemisesta saattaisi olla hyötyä, jotta saat kierteen katki.

^^ Noista sun potkuistasi, että älä ota sitä mitenkään henkilökohtaisesti, koska se ei ole sitä. Sieltä on pistetty tuhansia ihmisiä kilometritehtaalle. Eo. on siis tarkoitettu lohdutukseksi ja kannustukseksi. Ei se ole sun vika tai syytä.

^ en ole itse potkuista katkera (harva vältti ne tuolla ja jatkaminenkin tuossa alaisuudessa olisi voinut olla jopa rankempaa nykyjohdolla). Mutta tuosta aiheettomasta työurani jatkon hankaloittamisesta...

Fiona kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Itseään toteuttava ennustus.

Todennäköisesti. Ammattilaisen kanssa keskustelemisesta saattaisi olla hyötyä, jotta saat kierteen katki.

Siksihän siitä täällä puhunkin.

En ymmärrä. Työtodistuksessa seisoo nimi, tehtävät ja palvelusaika. Jollei työntekijä erikseen sitä halua niin siinä ei tule seisoa työsuhteen päättymisen syytä tai taitoarviota. Jos tyätodistuksessa on jotain skeidaa niin sitten vaan pyytämään sellainen, jossa skeidaa ei ole.

elco kirjoitti:En ymmärrä. Työtodistuksessa seisoo nimi, tehtävät ja palvelusaika. Jollei työntekijä erikseen sitä halua niin siinä ei tule seisoa työsuhteen päättymisen syytä tai taitoarviota. Jos tyätodistuksessa on jotain skeidaa niin sitten vaan pyytämään sellainen, jossa skeidaa ei ole.

Olin käynyt jo kaksi kierrosta läpi firman sisäisessä siirrossa ja ihan loppusuoralla kysyivät suosittelijoita, laitoin kaksi edellistä pomoa jotka laittoivat totuudenmukaiset (hyvät) arviot. Mutta haastattelija oli keksinyt myös kysyä nykyisen pomon mielipidettä, näin sen myöhemmin ja se oli mielenkiintoista ja aika epätotta luettavaa.

NuoriDaavid kirjoitti:ns. työterveysneuvottelu

Kiitos tästä tiedosta, en ollut tämmöisestä optiosta tietoinen.

Väliaikatietoa: Ketoapinaa menee kuin karkkia, siitä huolimatta olen vetänyt hirmumyrskyasteikolla F3-F4 kilarit vanhimmalle pojalle jo kaksi kertaa ip aikana sinänsä mitättömästä asiasta. Fiilis erittäin tired sekä wired yhtä aikaa, vähän kuin viritetyllä pommilla paperipussissa. Itsehillintä just riittää siihen, että keikat hoidetaan korrektisti ja työasioissa mieli toimii viileän analyyttisesti kuten pitääkin, mutta mitään ylimääräistä ärsykettä ympäristöstä ei meinaa kestää.

Taidan pistää illalla telttasängyn auton takapaksiin ja mennä toimistooni yöksi. Onneks ens vkolla ei o päivystyksiä eikä tähän tietoon mitään muutakaan ylimääräistä.

Oletko ollut työterveyshuollossa käymässä tämän sairautesi tiimoilta?

exPertti kirjoitti: Siksihän siitä täällä puhunkin.

Niinpä niin

NuoriDaavid kirjoitti:Oletko ollut työterveyshuollossa käymässä tämän sairautesi tiimoilta?

Njet so far. Sieltä missä ensin kävin silloin kohtausiltana meni lähete paikalliseen terkkariin ja sieltä kutsua haastatteluun odottelen. En nyt sitten tiedä, pitäisikö tätä samanaikaisesti viedä toista kaistaa eli työterveyden kautta, kun toista asia kai jo (toivottavasti etenee). Nämä on mulle outoja kuvioita.

Siirtyminen kotoa kiljuvien kakaroiden keskeltä hiljaiseen toimistotilaan kenttämajoitukseen helpotti oloa lähes välittömästi. Sain jopa oloni kohtuullisen kotoisaksi. Tom Clancyn romsku ja oma tyyny auttoi asiaa.

Jotain positiivistakin. Vanhin oppi tänään sanomaan R-kirjaimen

Uskomatonta, melkein normaalit yöunet - vain yksi häly koko yönä. Olo tuntuu lähes ihmismäiseltä

Itse ajattelen, että voisi olla hyödyllistä käydä myös tth:ssa, ajatellen tuota työterveysneuvottelua. Mutta jos olet sitä mieltä, että työkuormituksella ei ole merkitystä, niin sitten ei.

Vaikka varsinainen sairauden hoitovastuu onkin julkisella puolella.

Vasenta jalkaa koskee nilkkaan ja sääreen, väsyttää koko ajan vitullisesti..
Koska käyn työterveyshuollossa eipä tule mieleen mihinkään jonottamaan mennä..
Joskus sairaalaan saatoin isääni ja Töölössäkin kävin joskus melkein joka päivä, mutta se kalman haju..

NuoriDaavid kirjoitti:Itse ajattelen, että voisi olla hyödyllistä käydä myös tth:ssa, ajatellen tuota työterveysneuvottelua. Mutta jos olet sitä mieltä, että työkuormituksella ei ole merkitystä, niin sitten ei.

Olen tätä pienessä päässä koettanut pyöritellä, että mistä langasta tätä vyyhteä pitäisi lähteä purkamaan. En pysty osoittamaan mitään yhtä yksittäistä tekijää tyyliin "se on työn vika" tai "kamala akka ja hirveät kakarat", vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen (duh!) ja asioita on viimeisen puolivuosikymmenen aikana kasautunut liikaa. Duuni- ja ylityökuorma, perhedynamiikka, parisuhdejutut, liialliseksi kehittynyt alkon tapakäyttö, sosiaalisen elämän näivettyminen, menneisyyden henk. koht. painolastit.

Ikään kuin pöydällä olisi monta palapeliä joita pitäis alkaa koota yhtä aikaa. Aikaa tämä tulee vaatimaan jumalattomasti, sen tiedän jo nyt.

Eilisen ahistuksen ja stressilevelin ollessa korkeimmillaan (yrität korjata autoa, pitää silmällä pihalla riehuvia kakaroita ja samalla puhua työpuhelua) olo oli varsin skitso. Ikään kuin tajunta olisi jakautunut useaan osaan.
- yksi minä huutaa, raivoaa ja haluaa hakata koko maailman tuhannenv*tunpaskaksi valkohehkuisen raivon vallassa
- toinen yrittää toimia järjestyksenvalvojana ja raudoittaa riehujan
- kolmas minä katselee jostain kauempaa ja tekee muistiinpanoja kahden edellisen touhuista
- neljäs yrittää keskittyä soittajan tekniseen ongelmaan.

Olen aina ollut aika temperamenttinen tyyppi kuten faijanikin (ja hänen isävainaansakin kuulemma), mutta jostain syystä itse- ja vihanhallintakyky on viime aikoina kutistunut ihan olemattomaksi. Vedän välillä aivan suhteettomia kilareita mitättömistä asioista. Ja kun se hurrikaaniraivari tulee - nykyään niin nopeasti ettei itsekään ehdi tajuta, vanhempi poika on heti hampaat irvessä nyrkit pystyssä ja pienempi vetäytyy jonnekin. Vaimo sitten joutuu olemaan sitten välissä tahtomattaan rauhantekijänä.

Eli tavallaan meillä asuu kolme lasta - joista isointa kaikki muut välillä pelkäävät, eikä se nyt niin voi mennä.

Hyvää isänpäivää kaikille.