Pappailu?

[MGandhi]

Lähinnä siitä, mitä suloisia asioita päässäni tapahtuu oman lapsen synnyttyä, en voi varmuudella sanoa yhtään mitään.

Hienoa, tajusit.

Tähän vielä pakko kuitenkin puuttua.

Sinä kuitenkaan et tajunnut pointtiani. Vaikka en katselekaan maailmaa vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi, voi minulla silti olla validi mielipide lasten kasvattamisesta.

Jos pelkkä vanhemmuus olisi riittävä ja ainoa keino kasvattaa lapsensa 'oikein', olisi maapallo täynnä täysipainoisia ja onnellisia lapsia. Näin ei kuitenkaan ole, joten pelkästään se että olet vanhempi, ei takaa yhtään mitään. Kääntäen verrannollisesti voisinkin väittää, ettei lapsettomuus tee sinusta yhtään sen huonompaa lapsen kasvattajaa.

Mutta jos teille lapsellisille tulee siitä parempi mieli, sovitaan että teidän mielipiteittenne painoarvo on 1.4 ja meidän lapsettomien vain 0.6. Näin voidaan sitten tarkasti mitata miten lapsi tulee kasvattaa.

[nowaysis]

Minusta suurin ero on siinä, onko niitä yleviä periaatteita testattu käytännössä vai ei. Voi helposti suunnitella, etten tule ikinä huutamaan lapselleni, luen hänelle joka ilta vähintään vartin iltasadun ja jaksan peuhata joka samperin lauantai ulkona vähintään kaksi tuntia, koska se on muksulle hyväksi. Käytännössä moni vanhempi joutuu luopumaan suuresta osasta yleviä periaatteitaan, säilyen silti ihan hyvänä vanhempana. Tämmöisille lapsettomien toiveille tai lupauksille moni vanhempi tuhahtelee, että sittenpäs näet.. Enkä toki tarkoita sitä, etteikö mikään periaate toteutuisi.

[Ylermi Ylihankala]

Näin ei kuitenkaan ole, joten pelkästään se että olet vanhempi, ei takaa yhtään mitään. Kääntäen verrannollisesti voisinkin väittää, ettei lapsettomuus tee sinusta yhtään sen huonompaa lapsen kasvattajaa.

Näin lähtökohtaisesti. Mutta et kai sitä kiistä, että vanhemmuus sinällään mahdollistaa kehityksen kasvattajana niin, että kasvattajalla on paremmat resurssit muodostaa mielipide ja toimia kuin lapsettomalla. Useimmiten tuo kehitys tapahtuu.

[Rouva Pupu]

Kasvatusneuvoista: Mä en kyllä kuuntele lapsettomien mutta en vanhempienkaan "kasvatusneuvoja", niitä nyt on joka lähtöön jokaisesta vinkkelistä. Yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei silti estä niitä jakelemasta hyväntahtoisia "neuvoja" . Onneksi omistan valikoivan kuulon.

Kyllä sain kuulla miten kaikki muuttuu kun raskaudun, ihan listaa lueteltiin. Onhan se noille aika kova pala kun niin ei raskautumisesta huolimatta kuitenkaan käynyt. Noh, nyt ne jutut on sitten ihan pakkomust käydä kun pikkuinen syntyy. Epäilen, todellakin. Mutta eiköhän niillä ole joku kolmas kortti, jonka heittää jos tuokaan ei toteudu.

Mitä nyt tätä keskustelua luin, niin en todellakaan ole yksi "teistä vanhemmista". Luojan kiitos siitä.

[nowaysis]

Ei kannata olla niin vahvasti puolustuskannalla, tai suoralta kädeltä pitää tyhminä kaikkia "neuvoja". Jollain saman kokeneella voi olla hyvinkin just sun muksuun toimiva konsti. Eikä se tarkoita että ois jotenkin huonompi, jos ei sitä ekana itse keksinyt. Toisin kuin ehkä mammapalstojen perusteella saattaa luulla, ei vanhemmuus ole mikään kilpailu. Helpointa se on silloin, kun on muita jokseensakin samassa elämäntilanteessa olevia jakamassa niitä iloja ja suruja, ja vertaamassa kokemuksia ja pohtimassa että "mitä ihmettä mä ton kanssa tekisin."

[MGandhi]

Mitä nyt tätä keskustelua luin, niin en todellakaan ole yksi "teistä vanhemmista". Luojan kiitos siitä.

Pakko sanoa: Kiitos. Vaikka en tiedä miksi...

[NuoriDaavid]

Kasvatusneuvoista: Mä en kyllä kuuntele lapsettomien mutta en vanhempienkaan "kasvatusneuvoja", niitä nyt on joka lähtöön jokaisesta vinkkelistä. Yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei silti estä niitä jakelemasta hyväntahtoisia "neuvoja" . Onneksi omistan valikoivan kuulon.
.

Toki saat kieltäytyä aivan vapaasti kaikkien neuvojen kuuntelulta, mutta en tajua miksi. Sinä, puolisosi ja lapsesi ette varmaankaan ole kuitenkaan niiiin ihmeellisen ainutlaatuisia, että kenenkään muun aiemmin kokema ei voisi olla avuksi.

En tosin muista, olenko koskaan kuullut ainoataan itseäni hyödyttävää kasvatusneuvoa (juurikin siksi, että uskon aina tietäväni parhaiten), mutta pidän silti mahdollisena, että niin kävisi.

[MGandhi]

Ei kannata olla niin vahvasti puolustuskannalla, tai suoralta kädeltä pitää tyhminä kaikkia "neuvoja". Jollain saman kokeneella voi olla hyvinkin just sun muksuun toimiva konsti. Eikä se tarkoita että ois jotenkin huonompi, jos ei sitä ekana itse keksinyt. Toisin kuin ehkä mammapalstojen perusteella saattaa luulla, ei vanhemmuus ole mikään kilpailu. Helpointa se on silloin, kun on muita jokseensakin samassa elämäntilanteessa olevia jakamassa niitä iloja ja suruja, ja vertaamassa kokemuksia ja pohtimassa että "mitä ihmettä mä ton kanssa tekisin."

Tuli jo aikaisemmin mieleen, että vanhempien ei kannattaisi olla niin puolustuskannalla jos lapsettomalla on mielipide. Mielestäni sanomasi pätee täydellisesti myös toisin päin.

[Rouva Pupu]

Kasvatusneuvoista: Mä en kyllä kuuntele lapsettomien mutta en vanhempienkaan "kasvatusneuvoja", niitä nyt on joka lähtöön jokaisesta vinkkelistä. Yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei silti estä niitä jakelemasta hyväntahtoisia "neuvoja" . Onneksi omistan valikoivan kuulon.
.

Toki saat kieltäytyä aivan vapaasti kaikkien neuvojen kuuntelulta, mutta en tajua miksi. Sinä, puolisosi ja lapsesi ette varmaankaan ole kuitenkaan niiiin ihmeellisen ainutlaatuisia, että kenenkään muun aiemmin kokema ei voisi olla avuksi.

Kysymys on siitä, että kysyn sitten kun niitä neuvoja tarvitsen. Saavat sitten vastata jos mielivät tai olla vastaamatta. En jaksa kuunnella neuvoja silloin kun ne eivät ole ajankohtaisia tai kiinnostusta ei vain löydy kuuntelemiseen.

[nowaysis]

Minähän juuri totesin, ettei ammattikasvattajana lapseton ole sen huonompi kuin lapsellinenkaan. Miten tämän muuten voi sanoa? On teoriaa, ja on käytäntöä. Sitä en toki suostu myöntämään, että ihmisellä olisi kokemusta asiasta, josta hänellä ei ole kokemusta. Sitä et varmaan tosin halunnutkaan. Jos esimerkiksi sanoisit minulle, että veljesi teki kiukkuavan viisivuotiaansa kanssa näin ja näin, ja kiukuttelu väheni, pitäisin sitä ihan saman arvoisena neuvona kuin tarhantädiltä saatua. Samoin, jos itse ehdottaisit jotain vastaavaa. Melkein kaikissa meissähän on se sama kasvatuspotentiaali(vanhemman rooli) sisäsyntyisenä, mutta turha sitäkään on väittää etteikö kokemus(oman tai muiden lasten osalta) toisi siihen omaa lisäänsä. Joskus parhaat ideat voivat tullakin ihmiseltä, joka ei ole "urautunut kasvattaja", vaikkapa teini-ikäinen hevariserkkupoika.

[Onslow]

Mitä nyt tätä keskustelua luin, niin en todellakaan ole yksi "teistä vanhemmista". Luojan kiitos siitä.

Hah. Sinustahan on tullut yksi palstan kovimmista vauvahössöttäjistä

[Rouva Pupu]

Hah. Sinustahan on tullut yksi palstan kovimmista vauvahössöttäjistä :D

Perustele väittämäsi.

[Onslow]

Perustele väittämäsi.

Sähän olet pehmennyt matkan varrella kuin helteeseen joutunut jäätelötötterö. Kyyninen lapsia inhoava uranainen on löytänyt itsestään rakastavan ja hössöttövän äidin.

Ei tuo minusta ole lainkaan huono asia, vaikka kovasti sitä vastan yritätkin taistella.

[Rouva Pupu]

^Aijaa. Tuo on mulle uutta tietoa, oikeasti. Juuri juhlin matkustuskieltoa koska vältyn näin matkustamasta kummilapsen synttärijuhliin jossa on iso lapsijoukko vaikka on niissä kahdessakin liikaa koko viikonlopuksi, uhmaikäinen kun sattuu olemaan. Laulan mieluummin ystäväni kanssa singstaria ja kokkaan hyvää ruokaa. Tietääkseni en edelleenkään pidä lapsista, omastani kyllä. Tai ainakaan oletettu lapsimyönteisyyteni ei ole konkreettisesti näkynyt normielämässäni.

Uranainen? Jään kotiäidiksi kolmeksi vuodeksi siitä syystä että pystyn kehittelemään bisnesideaani yksityisyrittäjyyden puolella. Toki opiskelen samalla. Muuten lähtisin äippäloman jälkeen töihin vanhaan firmaani.

[prosessi]

Kasvatusneuvoista: Mä en kyllä kuuntele lapsettomien mutta en vanhempienkaan "kasvatusneuvoja", niitä nyt on joka lähtöön jokaisesta vinkkelistä. Yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei silti estä niitä jakelemasta hyväntahtoisia "neuvoja" . Onneksi omistan valikoivan kuulon.

Hassua, tuon jälkeen minulle tuli heti pakottava tarve neuvoa, vaikka yleensä vältän moista niin pitkään kuin vain mahdollista. Minä suosittelisin lukemaan kirjan 'Maria Montessori: Lapsen salaisuus', jo ennen lapsen syntymää. Se on kirjoitettu jo vuonna 1936, joten aika paljon siitä löytyy poissuodatettavaa, mutta paikoitellen se on aivan nerokas. Siinä kuvaillut tilannekuvaukset jäävät takaraivoon niin hyvin, että ne tunnistaa väkisinkin kun niihin oman lapsen käyttäytymisessä törmää. Ne ovat asioita, jotka helposti jäävät kokonaan huomaamatta, ellei joku ole kertonut niistä jo etukäteen. Montessori näki lapset jotenkin paljon tarkemmin kuin tavan tallaajat. Kirja ei ole kasvatusopas, vaan kuvaus lasten tavasta nähdä maailma.

[Rouva Pupu]

Hassua, tuon jälkeen minulle tuli heti pakottava tarve neuvoa, vaikka yleensä vältän moista niin pitkään kuin vain mahdollista. Minä suosittelisin lukemaan kirjan 'Maria Montessori: Lapsen salaisuus', jo ennen lapsen syntymää. Se on kirjoitettu jo vuonna 1936, joten aika paljon siitä löytyy poissuodatettavaa, mutta paikoitellen se on aivan nerokas. Siinä kuvaillut tilannekuvaukset jäävät takaraivoon niin hyvin, että ne tunnistaa väkisinkin kun niihin oman lapsen käyttäytymisessä törmää. Ne ovat asioita, jotka helposti jäävät kokonaan huomaamatta, ellei joku ole kertonut niistä jo etukäteen. Montessori näki lapset jotenkin paljon tarkemmin kuin tavan tallaajat. Kirja ei ole kasvatusopas, vaan kuvaus lasten tavasta nähdä maailma.

Voin laittaa harkintaan jos tämmösen materiaalin lukemiseen löytyy intoa. Pakko myöntää, että olen raskausaikana lukenut vain yhden vauvalehden ja yhden neuvolan läpyskän :)

[exPertti]

Mitä nyt tätä keskustelua luin, niin en todellakaan ole yksi "teistä vanhemmista". Luojan kiitos siitä.

Ethän sinä olekaan - vielä.

[exPertti]

Juuri juhlin matkustuskieltoa koska vältyn näin matkustamasta kummilapsen synttärijuhliin jossa on iso lapsijoukko vaikka on niissä kahdessakin liikaa koko viikonlopuksi, uhmaikäinen kun sattuu olemaan. Laulan mieluummin ystäväni kanssa singstaria ja kokkaan hyvää ruokaa. Tietääkseni en edelleenkään pidä lapsista, omastani kyllä. Tai ainakaan oletettu lapsimyönteisyyteni ei ole konkreettisesti näkynyt normielämässäni.

Uranainen? Jään kotiäidiksi kolmeksi vuodeksi siitä syystä että pystyn kehittelemään bisnesideaani yksityisyrittäjyyden puolella. Toki opiskelen samalla. Muuten lähtisin äippäloman jälkeen töihin vanhaan firmaani.

No daah! Ei minuakaan muitten mukulat siinämäärin kiinnosta. Kunhan omasta jaksat innostua. Ja saat luvan hypettääkin aiheesta kiinnosti Gandhia eli ei.

Syy miksi iloitsen palstalaisten vauva/lapsikokemuksista on se, että omaa junioria nuorempien kohdalla tiedän miltä itsestä tuntui samassa kohtaa ja vanhempien lasten kohdalla voin kuvitella miltä se tuntuu.

[exPertti]

Sinä kuitenkaan et tajunnut pointtiani. Vaikka en katselekaan maailmaa vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi, voi minulla silti olla validi mielipide lasten kasvattamisesta.

Jos pelkkä vanhemmuus olisi riittävä ja ainoa keino kasvattaa lapsensa 'oikein', olisi maapallo täynnä täysipainoisia ja onnellisia lapsia. Näin ei kuitenkaan ole, joten pelkästään se että olet vanhempi, ei takaa yhtään mitään. Kääntäen verrannollisesti voisinkin väittää, ettei lapsettomuus tee sinusta yhtään sen huonompaa lapsen kasvattajaa.

Mutta jos teille lapsellisille tulee siitä parempi mieli, sovitaan että teidän mielipiteittenne painoarvo on 1.4 ja meidän lapsettomien vain 0.6. Näin voidaan sitten tarkasti mitata miten lapsi tulee kasvattaa.

Tee niitä lapsia ja heti. Toivottavasti joku tallentaa nämä viisaat mielipiteesi vaikka vauvakirjan väliin. "Tätä ajattelin ennen lastani".

Olen kokeillut kyllä molempaa. Lapsenhoitoa (muutenkin kuin hetken) lapsettomana ja nyt oman lapsen hoitoa. Sanotaan näin, että ennen omaa vanhemmat lapset nyt vielä menivät, mutta vauvaikäiset ahdistivat jollakin tapaa. Pelkäsin särkeväni ne tai jotain. Voin kyllä omasta puolestani sanoa, että perspektiivi asiaan on erilainen.

Mutta ei tietenkään vanhemmuus ole automaattisesti se autuaaksi tekevä tekijä, mutta luonnolla on takuulla näppinsä mukana tässä. Ei tämä tämänkin palstan ihmisten muutos kiinnostuksenaiheissa voi muuten selittyä.

Kun sain silloin juniorin ensimmäistä kertaa käteen olin onnellinen lähinnä siitä, että kaikki meni hyvin ja terve tuli. Siihen vanhemmuuteen on nyt sitten kasvettu ripulikakkaa siivotessa, yöitkuja ja mahakipuja rauhoitellessa sekä hänen tekemisiään seuratessa. Ihmeellistä, että sellaisesta pikku kääröstä onnistuu kasvamaan luonteellisesti ja ulkonäöllisesti omintakeinen ajatteleva ihminen. Sitä voikin jäädä ihmettelemään.

Toinen pointti oman lapsen kasvun seuraamisessa on päästä sinuiksi oman kuolevaisuutesi kanssa.

Äh, kyyneltä pukkaa..

[daddykillkill]

^ Gandhilla on nyt jotain pihviä tämän lapsi-asian kanssa (en rupea ääneen arvailemaan ettei taas lyödä keittiöpsykan kirjalla päähän), joten en usko että mies muuttaa näkemyksiään ihan noin helpolla - vaikka ansiokas puheenvuorosi sinänsä olikin.

Itsellä on ollut ollut välillä todella rajun negatiivisiakin tunteita poitsua kohtaan ensimmäisten kuukausien aikana. Iski joku sellainen lapsellinen kiukuttelu tyyliin sisaruskateus: "nyt kun tuo vauva tuli, niin minä en saa tehdä enää mitään eikä vaimoltakaan irtoa huomiota". Välillä vitutti todella raskaasti.

Nyt onneksi on jonkinlaista seestymistä/järkiintymistä tapahtunut. Vaikkei pojan kanssa vielä hirveästi pysty leikkimään mitään järkevää, isin tekemistä hassuista äänistä palkkioksi saadut hymyt ovat kyllä sitä luokkaa endorfiinipommeja, että kaikista vittumaisinkin työpäivä kuittautuu päivänpaisteeksi nanosekunnissa.

On tässä menemisten rajoittumisessa hyviäkin puolia, osaa iloita niistä harvoista ihan eri tavalla. Tänä vkonloppuna pääsen koko veckoslyytiksi dyykkaamaan. Aivan täpinöissäni, vaikka ko. kohteella on vedetty varovasti arvioiden sata miljuunaa kertaa jo ennen tätä.. :hiphurraa:

[prosessi]

'Maria Montessori: Lapsen salaisuus'

Voin laittaa harkintaan jos tämmösen materiaalin lukemiseen löytyy intoa. Pakko myöntää, että olen raskausaikana lukenut vain yhden vauvalehden ja yhden neuvolan läpyskän

Pakko myöntää, että olen tähän mennessä lukenut vain nolla vauvalehteä ja neuvolan läpyskää, koska molemmat lajikkeet aiheuttavat oksennusrefleksin, tai jotain. Äitini on vakuuttunut, etten lue vauvalehtiä vain hänen kiusakseen, koska hän rahtaa niitä minulle kasseittain. Yritä siinä sitten selittää, että mainitsin lukemattomuudestani vain siitä syystä, etten halua niitä kirottuja jätepapereita kotiini, kun ainoa mitä niillä teen on kierrätyslaatikkoon rahtaaminen.

Itse ajattelen, että liika ohjeiden lukeminen johtaa siihen, ettei ihminen enää osaakaan lukea lastaan. Vähän samalla tavalla kuin eilinen kosmetologini, joka suoritti tehokkaan kaavamaisesti minulle intialaisen päähieronnan, muttei ollenkaan huomannut jännityspisteitä kasvoissani, vaan ohitti ne kerta toisensa jälkeen hyvin tuskastuttavalla tavalla, koska ne sattuivat sijaitsemaan "väärissä" kohdissa. Olisi tehnyt mieli huutaa kuin pikkuvauva. Juuri siksi tuo Montessorin kirja on hyvä, että se auttaa tunnistamaan lapsen todellisia motiiveja esim. itkulle, jolloin itkun loppumista on kumman paljon helpompaa edistää.

[Rouva Pupu]

No daah! Ei minuakaan muitten mukulat siinämäärin kiinnosta. Kunhan omasta jaksat innostua. Ja saat luvan hypettääkin aiheesta kiinnosti Gandhia eli ei.

En tietääkseni ole kieltänyt sitä ettenkö tulokasta odottaisia saapuvaksi, mutta en todellakaan pidä siitä että joku tuntematon yrittää lokeroida minut jonnekin minne en kuulu, enkä usko että tulen kuulumaankaan. En koe "teidän" kanssanne mitään samaistumisen tunnetta. Aaltopituudet on ihan vinksallaan. Jos johonkin voisin kuvitella samaistuvani teoreettisella tasolla, se lienisi KK. Uskon, että fiilistelen suht samoja asioita, teen niin jo nyt. Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut että tämä vanhemmaksi tulo tulee olemaan vaikeimpia asioita joita tulen elämäni aikana kohtaamaan, enkä tarkoita kasvatusasioita ym. vaan sitä miten itse sopeudun rooliini. Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä asia meille täällä IRL.

Karsastan sitä, että vapaaehtoisesti lapsettomille tuputetaan vanhemmuuden autuutta, miten vakuutellaan mielen muuttuvan tai kuinka paljosta jää paitsi jos niitä lapsia ei hankita. Mielestäni se on tökeröä ja siihen on muutama täällä sortunut. Mä taas ymmärrän kokoajan paremmin ja paremmin miksi joku ei lapsia halua ja miksi tämä ei todellakaan ole kaikkien juttu. Lapsia haluamattomat eivät mielestäni jää mistään paitsi.

Prossu: voinpi aloittaa siitä että katsastan löytyykö lähikirjastosta iltalenkin lomassa :)

[Riemumieli]

Noin niin kuin itsekkäästi ajatellen voisi pohtia, mitä virkaa elämisellämme on, jollemme lisäänny? Urat sun muut skeidat ovat tietty kivoja jutskia, mutta kokonaisuutena kuitenkin täysin mitättämiä. Lisääntymisen kautta saavutettu geenien kuolemattomuus on SE juttu. Toki jokin roti pitäisi olla, ettemme tukehdu liikakansoitukseen.

[Rouva Pupu]

^No jos suomalaisesta vinkkelistä katsoo niin ainakin yksi suomalainen nimi Mohammedin (ja kaikkien väännöksiensä) sekaan. Mutta tilastojen tasoittamiseen ei liene riittävän yksi geenijatkos per pariskunta.

[Onslow]

Lapsia haluamattomat eivät mielestäni jää mistään paitsi.

Merkkaa toi kalenteriisi ja toista vuoden kuluttua.