Kitinä

mustaenkeli kirjoitti: Ainut mikä tuossa askarruttaa on ne mahdolliset hirveät vatsakivut, joita rokotteesta saattaisi saada... vaikka toisaalta, pienempi paha se olisi kun se mahdollinen sairaalakeikka jos viruksen saisi...

No niinpä! Ja rokotteesta SAATTAA saada vatsakipuja - ei niitä kaikille tule.
Esimerkkinä: Ystävän 2-vuotias tytär sairasti viime marraskuussa rotavirtusmahatautia 16 päivää, josta ajasta 13 päivää sairaalassa, 9 päivää tippaletkun päässä/nenä-mahaletkunesteytyksessä.

Neuvolassa taas käyty, raskausviikkoja 33+0

Täti sanoi että mennään oppikirjojen mukaan. Paineet normaalit, pissa puhdas, SF- mitta 30.5cm eli keskikäyrillä. Painoa tullut tasaisesti 350g/vko, eli kasvan itse kuulemma n. 100g/vko, vauva/vauvan tykötarpeet kohdussa loput. Turvotusta ei ole. Närästys silloin tällöin ainut "vaiva", vatsanahka kiristää kun tyyppi hilluu pää alaspäin perse pystyssä puolelta toiselle.

Eipä tässä ihmeellistä. Neuvolassa oltiin kovinkin ihmeissään siitä, että liikun päivittäin ja käyn vielä vesijumpassakin (ja jopa normaalissa jumpassa, en mammajumpassa!). Vammaiseksi en suostu ennenkuin on pakko, nih.

Vanhasta tottumuksesta hölkkäsin tänään bussia kiinni.. HAHAH! Olipas näky. Enpä yritä enää. **tun pingviini

Sairaalakassin sisältö kirjoitettu jääkaapin ovessa olevaan lappuun. Jos lähtö tulee nopeasti, mies tietää mitä ottaa mukaan / hakea, ja itse en dementoituessa unohda. Olkoot lappu siinä pari viikkoa vielä, sitten voisin pakata tykötarpeet valmiiksi, samalla kun isken vaatteet puhtaina kaappiin ja pistän äitiyspakkauksen lakanoineen valmiiksi.

Jännää

Aika mielenkiintoista (not!): tunnen asukkaan pään jo häpyluun kohdalla ja kovasti tuntuu poraavan sitä alaspäin kokoajan. Eilen piti tehdä ulkona askelkyykkyjä pari sataa metriä (nyt on reidet kipeet!) koska tuntui aukaisevan lonkkia ja helpottavan oloa, vaikka ensin tuskaista olikin. Taitaa tyyppi olla kohta kiinnittynyt.

Nyt on sitten vaatteita pesty, silitetty ja laitettu kaappiin, äitiyspakkauksen paketin pistin jo sänkyvalmiiksi pinnikseen.. Nyt puuttuu enää vauva.. Tosin ei mun olo mikään tukala vielä ole, eli mun puolesta saa vielä kasvaa, kunhan lupaa jättää kylkiluut rauhaan.

Vauva tekee hitaasti tuloaan. Maanantaista asti ollut synnytystä edeltävää oireilua, joka kehittynyt pikkuhiljaa eteenpäin viikon mittaan. Eilen jo kipeääkin supistelua. Jos sama tahti jatkuu, niin ensi viikolla jossain vaiheessa päästäneen itse synnytykseen ja se onkin jännä, että mitenkä vauhdilla sitten tapahtuu kun vauva päättää tulla. Eilen viikkoja 37 tasan, eli meikä synnyttää kotona. Jee!

Toiset ne alkaa synnyttämään että naps vaan, mutta tämäpä käykin hitaammin. Kaipa se kroppa yrittää sanoa, että nyt hopihopi ompelemaan ne jättisupermegajälkivuotositeet valmiiksi ni päästään alottelemaan. Mutku ei huvittais. Maanisin valmistautumisvaihe meni ohi jo viikko sitten.

Mida- ehanaa! Mä toivotan sulle onnea kotisynnytykseen

Ylihuomenna alkaa jo 35. raskausviikko Perässä tullaan!

Bliss, mustis, Mida?!

Minkätakia kaikki muut pääsee synnytystapa-arvioon?! Mulla oli neuvola viikko sitten, seuraavan kerran vasta 2 viikon pääst 8.5. lääkäriin, jossa katsotaan vain ultralla painoarvio vauvasta ja kohdunsuun/-kaulan tilanne. Pitääkö mun oikeasti odottaa niin kauan? Normi neuvolakäynnin (verenpaineet, pissa, paino jne.) väliksikin tulee 4 viikkoa, hirmu pitkä aika.

Ihan ulalla.. ja nyt alkaa tulla jo supistuksiakin hyvin väliajoin, mistä mä tiedän saanko edes vesijumpata enää, kun ei ole polikäyntejä jne. kuten monilla muilla missä näkis/tietäis tilanteen.

Elppis kirjoitti:Minkätakia kaikki muut pääsee synnytystapa-arvioon?!

Nyt kysyit sellasta, johon mä en osaa vastata... mulle ei ois automaationa ollu mitää synnytystapa-arvioo, mutku oli hiukka häikkää tossa raskauden loppupuolella, ni sitte yhellä "ylimääräsellä polikäynnillä" tsekkasivat samalla myös ton lantion koon ja ylipäätään, kui se alatiesynnytys mahtanee onnistua. Vaiks jo ennen tota arvioo se lääkäri totes, että "Näytät sellaiselta, ettei pitäs olla mitään estettä alatiesynnytykseen..."

Neuvolassa käyty!
Poika esitteli koko repertuaarin luoonteestaan: jokelteli, jutteli, naureskeli, kiljui ja parkui. Elämänsä ekan rokotuksen aikana ei päästänyt inahdustakaan, mutta kun vaatteita olisi pitänyt pukea päälle, ni johan iski raivari.
Pituus: 61cm, paino: 6165cm ja pipo 41,8

Oma painoni on hieman alempana, kuin vuosi sitten raskauduttuani. RR 111/60. Väsymystä, heikotusta ja huimausta lukuunottamatta vointi suhteellisen OK.
Arpoivat kovasti tuota laskettua aikaa ja miettivät karkauspäiviä sun muita... joka tapauksessa tälle viikolle näyttäis tulevan kymppi viikko täyteen ja ens ma eka ultra, jolloin se laskeutumisaika varmistunee. Jos tuolla nyt ylipäätään ketään on... (huhuilla oon yrittäny, mut ei siel ketään liiku, ehkä pieru vain hukassa...).

mustaenkeli kirjoitti: Arpoivat kovasti tuota laskettua aikaa ja miettivät karkauspäiviä sun muita... joka tapauksessa tälle viikolle näyttäis tulevan kymppi viikko täyteen ja ens ma eka ultra, jolloin se laskeutumisaika varmistunee. Jos tuolla nyt ylipäätään ketään on... (huhuilla oon yrittäny, mut ei siel ketään liiku, ehkä pieru vain hukassa...).

Siis nyt meni puuro väärään kurkkuun; mä luulin että te vasta funtsitte uuden alullePANEMISTA?

Onnea hei hirmuisesti jos kyseessä on uusi elämänalku!!

Elppis kirjoitti:Siis nyt meni puuro väärään kurkkuun; mä luulin että te vasta funtsitte uuden alullePANEMISTA?

Joo, kyllä me sen verran funtsittiin, että reilu pari viikkoo synnytyksen jälkeen käytiin tämmönen keskustelu:
-Pitäskö meiän kaivaa kumi?
-Ai miks?
-No, sitä minäkin... mennään panemaan.

Ajateltiin, että tulkoon heti ku on tullakseen (ku eihän ne nyt ihan oikeesti ihan noin vaan maailmaan synny ne lapset?!!) ja mitä pienempi ikäero, sitä parempi...
Nooh, jos tuolla mun sisällä ei vaan leijaile joku itteään pidättelevä pieru tai tuulimuna, ni sitte mein pojasta tulee 11kk:n vanhana isoveli!

mustaenkeli kirjoitti:
Joo, kyllä me sen verran funtsittiin, että reilu pari viikkoo synnytyksen jälkeen käytiin tämmönen keskustelu:
-Pitäskö meiän kaivaa kumi?
-Ai miks?
-No, sitä minäkin... mennään panemaan.

Ajateltiin, että tulkoon heti ku on tullakseen (ku eihän ne nyt ihan oikeesti ihan noin vaan maailmaan synny ne lapset?!!) ja mitä pienempi ikäero, sitä parempi...
Nooh, jos tuolla mun sisällä ei vaan leijaile joku itteään pidättelevä pieru tai tuulimuna, ni sitte mein pojasta tulee 11kk:n vanhana isoveli!

No mutta! Wautsiwau Mikäs siinä, samaan syssyyn ne heräämiset, toivotaan vaan ettei tartte sit viimosillaan juosta kävelyä harjottelevan kaatumatautisen kanssa

Toi ylläoleva keskustelu käydään varmaan meilläkin, ja aika samoin repliikein Mies on vähän sitä mieltä jo nyt.

Elppis kirjoitti:Toi ylläoleva keskustelu käydään varmaan meilläkin, ja aika samoin repliikein Mies on vähän sitä mieltä jo nyt.

Ton pikku epelin vauhdikasta kehitystä ku seurailee, ni en yhtään ihmettelis, vaikka oppiski jo tänä vuonna käveleen... mutta, kaippa ne samoilla yövalvomisilla hoitunee ja ekat pari vuotta voi olla helvetillistäkin, mutta eiköhän se siittä sitte helpotu. Jos tää nyt tästä etenee loppuun asti, jotenki niin totaalisen epätodellinen olo.
Sitte voi vuosien päästä miettiä, onko meiän perheen lapsiluku kaksi, vai tuplataanko...

mustaenkeli kirjoitti:
Ajateltiin, että tulkoon heti ku on tullakseen (ku eihän ne nyt ihan oikeesti ihan noin vaan maailmaan synny ne lapset?!!) ja mitä pienempi ikäero, sitä parempi...

Ehdottomasti näin. Mulla ja broidilla on 7 vuotta ikäeroa ja se ei ole penskana hyvä juttu.

Toinen positivinen juttu pienessä ikäerossa on se, että ne rääpäleet jopa saattaisivat nukkua samaan aikaan, ilman että toisen kanssa valvotaan, nukutetaan, tai toista juostaan samaan aikaan kiinni.

masa kirjoitti:Ehdottomasti näin. Mulla ja broidilla on 7 vuotta ikäeroa ja se ei ole penskana hyvä juttu.

Mä oon eri mieltä. Tosin, olin kylläkin jo 11 kun broidi syntyi. Hain penskan koulun jälkeen aina tarhasta ja vahdin häntä kunnes mutsi tuli töistä kotiin. Mä olen niin paljon vanhempi, että meillä on varmasti ihan erilainen suhde kuin esim. vuoden välein syntyneillä, jotka ovat hakanneet toisiaan lapiolla päähän hiekkalaatikolla.

Miksi tuo 7 vuotta ei ollut hyvä juttu? Isompi opetti liian nuorelle tuhmuuksia?

ninnithequeen kirjoitti: Miksi tuo 7 vuotta ei ollut hyvä juttu?

Ei meistä ollut leikkikaveriksi toiselle, vasta kuin aikuisena. 18 vuotias kloppi kun ei paljoa 11 vuotiaan kanssa puuhastele.

masa kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti: Miksi tuo 7 vuotta ei ollut hyvä juttu?

Ei meistä ollut leikkikaveriksi toiselle, vasta kuin aikuisena. 18 vuotias kloppi kun ei paljoa 11 vuotiaan kanssa puuhastele.

Toi on kyl totta. Mäkin olen (ja olen valitettavasti vähän edelleen) enemmän semmonen äidillinen hahmo broidille, vahdin mitä se tekee ja komennan nuorta tyhmistä tempauksistaan. Nyt kun broidikin on jo 20, niin toki meillä on enemmän yhteistä ja tullaan juttuun ihan eri tavalla kuin silloin, ku hää oli natiainen.

Ja mulle hän tulee aina olemaan se pikkuvauva.

mustikselle onneja!!! Noinhan meilläkin yritettiin, pariin otteeseen. Nyt ikäeroa vähän enempi mut on tässäkin kyllä etunsa... Parhaillaan tyttö tossa syöttää veikkaansa ja äiti saa kitinöidä rauhassa.

Hihii, poika oppi seisomaan. Onpas innoissaan. Miksei ne voi aina vaan ryömiä turvallisesti pitkin poikin...

Geep kirjoitti:Hihii, poika oppi seisomaan.

Nyt jo!!
Täällä ei malteta enää rauhassa nukahtaa, kun on opittu kääntyyn selältä vatsalleen. Ennen mentiin vaan vatsalta selälleen ja siitä seurasi aina hirmu huuto, kun ei takas vatsalleen päässy... Nyt ilmeisesti pyritään ottamaan vahinko takas moninkertasesti...

Mustis onnea ja turvallista matkaa! Rohkea veto!

No niinpä. On jo useemman viikon yrittäny siskonsa perässä kaikkialle. Just kun oppi nukkumaan hyvin niin nyt kömpi pystyyn. Se niistä rauhallisista öistä sitten...

Tytsy nous blogimerkintöjen mukaan kuukautta myöhemmin, puol vuotiaana. Mut eipä sekään kävelemään lähteny ennen synttäreitään. Jospa sais tänkin kanssa vielä rauhallisesti mamailla.

No ohhoh, mustikselle onnittelut! Meillä tollanen tahti ei olis ees onnistunu, ku kierto käynnisty viimeks reilu puol vuotta synnytyksen jälkeen (meni aika tarkkaan samoihin 6kk täysimetyksen kanssa, kolmisen viikkoa siitä ku poika alko maistella kiinteitä tunsin elämäni ekaa kertaa oviksen). 11kk on toisaalta aika rankka alkuun, mut toisaalta nopsempaan ne sitten myös kasvaa pois vaipoista ja oppii syömään itte esmes.

Elppis, ei mulle oo koskaan mitään synnytystapa-arviota tehty. Tässä raskaudessa ei vielä edes yhtään sisätutkimusta. Tosin nyt on jo näyttöä siitä, että kyllä sieltä tollanen 3,5kg pötkylä ainaki ulos tulee. Ja tällä kertaahan ei mitään turhia episiotomioita leikata. (Ne ei oikeesti ole perusteltuja ku aniharvoin, jos sittenkään ja silti vaan niitä leikataan varsinkin ensisynnyttäjille melkeen kaikille, tyhmää.)

Ja ihan turha sitä on ilman erityistä syytä (perätila, muutoin kapea ruumiinrakenne, suurikokoiseksi arvioitu vauva jne.) kaikilta ruveta tarkistamaankaan. Sellanen vaan vahvistaisi sitä mentaliteettia, että naisen vartalo on susi ja synnytys on semmonen tapahtuma, mikä menee tosi helpolla pieleen ja sitten ei luoteta naisen kykyyn synnyttää...

SHOKKI Enää kuukausi laskettuun aikaan. Kyllähän mä siis päivistä lukua pidän, ei siinä mitään, mutta nyt vasta iski tajuntaan että enää vajaat 2 viikkoa, niin tää mahassa riehuva tyyppi on täysiaikainen.

Mitäkähän Midan kotiin kuuluu? Jokohan on pullahtanut ammeeseen?!

Ensi viikolla on neuvolalääkäri - saa vähän tarkempaa tietoa lapsen koosta / painosta ja se tärkein; onko paikat vielä tiukasti kiinni ja kuinka tiukasti... Mä haluaisin käydä vesijumpassa niin pitkään kuin mahdollista, eli mitkään aukeamiset ei tule kysymykseen. Toisaalta taas, jos olis jo vähän auki, niin helpottaishan se.. voisi jopa käynnistyä aiemmin. Mistä mä tiiän

Eilinen perhevalmennus (parisuhde, seksuaalisuus ja lapsenhoito) oli erittäin tyhjentävä.. peruslääpälääpää siitä, että toista ei saa unohtaa, äiti ei ole ainut hoitaja, isä ei ole ainut hoitaja, isä ei ole ainut kelle kiukuta, molemmat tarttee omaa aikaa, rutiinit parantaa elämää. Really?

Elppis kirjoitti:SHOKKI Enää kuukausi laskettuun aikaan. Kyllähän mä siis päivistä lukua pidän, ei siinä mitään, mutta nyt vasta iski tajuntaan että enää vajaat 2 viikkoa, niin tää mahassa riehuva tyyppi on täysiaikainen.

Kauheeta kun aika menee nopeasti! Tuntuu että justhan sä vasta ilmoitit täälläkin olevasi raskaana.

Yhes koos yhä. Viikkoja 38+4. Liitoskivut vaivaa ihan tosissaan. Vauva sitkeesti avotarjonnassa, mur.

Kai tämä nyt tosiaan on todeksi uskottava.
Ultrassa näkyi semmonen tapaus, joka teki voltteja, pyllisteli kameralle ja hyppi kuin jossain trampoliinissa konsanaan. Lääkärikin ihmetteli ja totesi: "Kyllä mun oli pakko uskoa, että sinä varmaankin raskaana olet, mutta että oikeasti näin pitkällä...".

Tänään, rv 10+6. Laskettuaika pikkukakkoselle 25.11.2008.
Näillä mennään ja ihmetellään.